21N 25W

Täällä sitä painellaan kohti Amerikan mannerta hyvällä meiningillä reippaassa Atlannin mainingissa.

Olemme purjehtineet 800 mailia Las Palmasista lounaaseen erinomaisissa olosuhteissa, vaikkakin tällä hetkellä ei mennä ihan täysin myötätuuleen vaan koitetaan edetä hieman tiukempaan "sivutuuleen" kohti länttä ettei päädytä Brasiliaan. Tiukempi kulma tuuleen tarjoaa hyvän ja edullisen tavan peseytyä veden roiskuessa joka suunnalta. Myös keulaluukku muuttuu merivesiakvaarioksi, josta voi seurata fosforiplanktonin ja lentokalojen matkaa kannen yli.

Lähdimme heti aluksi koukkaamaan parisataa mailia etelään, sillä halusimme kiertää ikävännäköisen aallokon (sääkartan mukaan 8 metristä aaltoa) ja purjehtia hyvässä sivutuuleessa kohti pasaatituulia. Tuulien osalta tämä osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi, koska olemme purjehtineet kohtalaisessa sivutuulessa melko lailla koko matkan ajan enimmäkseen reivatulla isolla ja genualla. Näiden lisäksi yksi päivä on mennyt spinnulla ja reilu vuorokausi codella. Ennakoimme lisää spinnuttelua myöhemmässä vaiheessa ylitystä. Dysselillä on muuten aivan käsittämättömän huikeaa seilata spinnulla non-stop surffeissa isojen maininkien edellä.

Swan 41 on kertakaikkisen valloittava peli valtamerellä.

Tämä ei tainnut tulla aivan täytenä yllätyksenä suurelle osalle lukijoista eikä varsinaisesti meillekään enää tässä vaiheessa. Yksi veneen hienoimmista purjehdusominaisuuksista on ehdottomasti aaltojen vastaanottaminen. Suhteellisen isokin aalto tulee vastaan pehmeästi eikä vene ryskytä tai hakkaa käytännössä lainkaan. Sisällä voi juoda kupposen kuumaa tietämättä lainkaan (hieman liioitellusti) olevansa aavalla merellä kansainvälinen avaruusasema lähimpänä naapurina. Noin 4 metrisessä aallokossa allekirjoittanut lupasi, että ajaa kaikki vastaantulevat aallot siten ettei tippaakaan lennä sitloodaan. Aallokon kasvaessa viiteen metriin, piti edellinen lupaus kuitenkin disclaimata.

Muilta osin päivät liitää välillä ohjatessa, syödessä taikka purjeita säätäessä. Välilä pitäisi vielä nukkuakin.

Ajamme venettä kolmessa kahden hengen vahdissa, jolloin jokaisen vahdin pituudeksi yöllä tulee neljä tuntia. Päivällä vastaava vahti on kolme tuntia, jotta vahtisysteemi ei pyörisi paikoillaan. Purjehdusvauhtia ylläpitävänä insentiivinä meillä toimii 500 mailin välein maistettava rommi. Seuraavia rommeja odotellessa.

-ossi

Myrskyn jälkeen starttaa ARC2014

Heräsimme aamulla suhteellisen aikaisin, jotta ehdimme lähtöviivalle ajoissa (200 muun veneen kanssa). Tilanne oli varsin mielenkiintoinen, sillä päällämme oli juuri ärhäkkä pieni matalapaine aiheuttaen melkoisen myräkän. Samainen matalapaine tuiversi jo yöllä suhteellisen kovalla voimalla.

Omien sääatietojemme mukaan merellä olisi tuullut (ja satanut aggressiivisesti) 12 tunnin ajan noin 23-25 m/s. jonka jälkeen matalapaine vaimenee.

ARC:n kisajärjestäjät kuitenkin päättivät lykätä lähtöä huomiselle, ettei lähdössä tulisi mitään hässäköitä kovassa tuulessa. Tämä järjestely kuulostaa kaikin puolin järkevälle. Kaikkien luokkien lähtöä siirrettiin. Suuri osa veneistä näytti pitävän muutosta oikeinkin tervetulleena, vaikkakin aina löytyy myös vastakkaisia mielipiteitä. Niin tai näin, loppuviimeksi tämä on kuitenkin purjehdusta ja tällä kertaa kisa starttaa huomenna.

Uusi lähtöaikamme on kello 11.00 aamupäivällä.

Tilanne on siinäkin mielessä mukava, että ei ole järkevää lähteä tietoisesti valtamerelle yli 20 m/s tuuleen. Tuuli ei sinällään olisi aiheuttanut meille mitään ongelmia, mutta tavoitteenamme ei ole lähteä ryskäämään ja kuluttamaan purjeita.

Suuressa mittakaavassa sää näyttää edelleen hyvin suotuisalta: pasaatituuliin pitäisi päästä kiinni suhteellisen nopealla aikataululla ja kauempana ollut matalapaine näyttäisi vaimenevan ja muuttavan suuntaansa pois reittimme lähistöltä.

Huomenna on silti luvassa aikamoinen härdelli, koska Las Palmasin satamasta saa lähteä aikaisintaan kello 10. Tämä tarkoittaa sitä, että 200 venettä pitäisi mobilisoida viereiseen lahteen alle tunnissa. 30 sekkaa per vene! Kun merille on päästy, riittää siellä pelikenttää hieman enemmän...

Meitä voi seurata tietysti meidän omasta satelliittiseurannasta, mutta ARC:n ajaksi meillä on myös YellowBrick -teknologialla varustettu Iridiumin satelliittiseurantalaite. Menoamme voi siis seurata myös täältä.


-ossi

www.sandi.fi 

2689

2689.

Tuuli ujeltaa pimenevässä yössä Las Palmasin satamassa. ARC2014 Gran Canaria – Saint Lucia starttaa sunnuntaina kello 13.00.

Lähdetään siis lätäkön yli. Vene on parhaimmassa iskussa kaikkien järjestelmien ollessa täysin tiptop -kunnossa ja tuntuu taas mukavalta päästä merille. Sinällään emme odota kohtaavamme mitään ennennäkemätöntä, sillä tuolla samalla merellä olemme jo purjehtineet 3000 mailia. Tästä huolimatta tilanne on varsin ainutlaatuinen. 

Seuraavien viikkojen aikana satojen tuntien työ huipentuu: kaikki turvavarusteiden sadat (kirjaimellisesti, kohta mennään varmaan tuhannen puolelle!) tarkastukset ja asennukset noin 2 metriä veden pinnan alapuolella olevasta potkuriakselista aina 20 metrin korkeudessa sojottavaan VHF -antenniin, veneen rakentelu viihtyisäksi Inkoon metsikössä sekä sadat netistä ja purjehduskirjoista selvitetyt aihealueet. Unohtaa ei tietystikään voi sitä, että olemme nyt kolmessa kuukaudessa purjehtineet tänne.

Sataman polttavin puheenaihe on tänään ollut sää. On nimittäin ilmoja pidellyt. Useat sääennusteet ennakoivat kovaa (jopa 25 m/s erään ennusteen mukaan) tuulta ensimmäiselle päivälle aivan Gran Canarian saaren edustalle. Tämän jälkeen ennustemallit ennakoivat lähes täydellistä purjehdussäätä Azorien korkeapaineen pysytellessä juuri oikealla paikallaan. Azorien korkeapaine nimittäin hengailee keskellä Atlanttia ja työntää pahis matalapaineet kuuseen (itse asiassa – pohjoiseen). Ilmaisu on hyvin karkea eikä ole suora lainaus keneltäkään meteorologilta. Myös hirmumyrskyn syntyminen olisi erittäin erittäin epätodennäköistä.

Mikäli ennustemallit toteutuvat, tarkoittaa vallitseva säätila suurelta osin 10-12 m/s sivumyötäistä. Tällä tuulella pitäisi meidän liikkua oikein mukavasti – 100% green energy (sähköä meille tulee vesivoimasta, auringosta ja tuulesta).

Alun mahdollinen kova tuuli liittyy täällä olevaan matalapaineeseen, joka kuitenkin vaikuttaa lähinnä vain Kanarian saarten läheisyydessä. Tämän lisäksi saariryhmä tunneloi tuulta jonkin verran, joka heijastuu kovempana tuulena saarien välissä. Toisaalta saaret blokkaavat alun maininkia melko tehokkaasti, vaikkakin aaltoennuste näyttääkin jossain määrin korkeaa aallokkoa.

Seilaamme valtameren yli kuudestaan. Crewssä meillä on mukana Mirva, Tuomas ja Teemu. Juomaa ja ruokaa meillä on huikeat määrät. Hommattiin muuten kokonainen banaaniterttu. Teemu pesi terttua eilen illalla. Hedelmämiehen mukaan banaanit tulee säilyttää niiden kasvuasennossa, jotta ne eivät kypsy. Jos niitä haluaa kypsyttää, koko setti käännetään ympäri. Banaaneja siis riittää joksikin aikaa. Tämän lisäksi espanjantaidoissamme lienee vielä hieman parannettavaa, sillä kymmenen paprikaa vaihtui tilauksen yhteydessä kymmeneen kiloon paprikaa. Ruokalistalla on tietysti paprikalla täytettyjä paprikoita. Muilta osin ruokalistamme näyttää näin opiskelijaruokailuajat lähimuistissa olevalle aivan mahtavalta. Lihaa on.

Näillä eväillä kelpaa siis lähteä kohti uusia haasteita, jokainen päivä taitaa jälleen olla seikkailua. Blogin otsikko on muuten matka merimaileissa St. Lucialle. 

-ossi

sääkartta - startin ajaksi ennustettiin lähes myrskylukemia Las Palmasin edustalle

 

Dyssel Las Palmasin marinassa odottamassa lähtöä

 

Muovia meressä, ukkoskuuroja & superjahteja

Muovia meressä, ukkoskuuroja & superjahteja

Melko sairasta ajatella, että maapallomme valtameret ovat kauttaaltaan täynnä pieniä muovipartikkeleja.  

Muovihan sinällään hajoaa pienenpieniksi partikkeleiksi mereen jouduttuaan. Nämä partikkelit kuitenkin lienevät lähestulkoon ikuisia! Kuulostaa epätodelliselta, että mistä tahansa valtamerestä otetusta litran vesinäytteestä löytyy 12 pientä ihmisen sinne aikoinaan laittamaa muovipartikkelia. Tämä siis toistuu kaikilla valtamerillä yhdestä metrista viiteen tuhanteen metriin. Muovin vaikutusta ekosysteemeihin ei ilmeisesti vielä oikein tiedetä, mutta yleisesti ottaen asia ei kuulosta lainkaan hyvältä. Muovin vaikutusta tutkitaan intensiivisesti.

Auttaaksemme tutkijoita, osallistumme suureen tutkimusprojektiin jonka tarkoituksena on kerätä ymmärrystä maapallon merien tilasta. Varsinaisesti tämä tutkimus kartoittaa juurikin muovin määrää meressä pohjautuen pintanäytteisiin eri puolilta valtamerta.  

Kannamme kortemme kekoon taikka oikeastaan vesinäytteemme USA:aan siten, että poimimme tasaisesti reittimme varrelta muutaman litran Atlantin merivettä matkaan. Tämän lisäksi osallistumme muuten toiseen tutkimukseen – tämä liittyy terveydenhuoltoon valtamerellä. Hienoa toisaalta että kontribuutiomme näihin projekteihin auttaa jatkossa kaikkia!

ARC valmistelut alkavat olla hoidettu suurilta osin ja meininki on aika leppoisaa. Tuomas liittyi miehistöömme eilen ja Mirva sekä Teemu tänään.

Kävimme myös s/y Leopardin avajaiskokkareilla. 

Marraskuista keskiviikkoiltaa on ihan mukavaa viettää leppoisassa ilta-auringossa 100 jalkaisen purjeveneen kannella viiniä siemaillen. Viime vuoden sama ajankohta taisi mennä Inkoossa sysipimeässä pakkasyössä maalaamassa veneen pohjaa. Ehkä Suomessa ei ole tänä vuonna niin sysipimeää kuin viime vuonna. 

Tämän superkilpapurren sisällä ja kannella riitti ihmeteltävää kirjaimellisesti. Ammattimiehistö selvitti miten homma toimii (kaikki sähköisesti nappuloista…) – etupurjeissa on jotakin 1200 neliötä ja etustaagille tulevat perusvoimat mitataan kymmenissä tonneissa. Painava köli kääntyy suunnasta toiseen pitäen veneen mahdollisimman suorassa useimmissa eri tuuliolosuhteissa. 

Suomalaispainotteinen porukka pyrkii pääsemään alle 10 päivässä St. Lucialle. Huikeaa jengiä & hopefully uutta ennätystä kirjaillaan taululle parin viikon päästä!

Tänään iltapäivällä Las Palmasiin iski melko ärhäkkä ukkosrintama ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan satoi saavista kaataen. Veneemme ja miehistömme ovat vesitiiviitä, jotenka sade ei sinällään meitä huoleta. Ukkonenkin on huolettomampaa ottaa satamassa kuin kohtata se jossain aavalla merellä.

                    

        

-ossi

Yksi lukuisista huoltoprojekteista - hydrogeneraattorin (uusiutuvan energiamme yksi tärkein lähde) uudelleenasennusta ja tuunausta

ARC:n pelastuskoulutusta pelastuslauttaan pääsemisestä ja siellä toimisesta

ARC:n järjestämä pelastusnäytös siitä, miten helikopteripelastuksessa tulee toimia

Antti poseraa Leopard3ssa (Farr 100 - ARC:n olettavasti nopein vene) - tässä riittää kantta hieman enemmän kuin Dysselissä

ARC tarjoaa lukuisia erilaisia luentoja Atlannin ylittämisestä. Olemme yrittäneet aktiivisesti käydä kuuntelemassa kokeneiden neuvoja.

Yksi lukuisista kauppareissuista - taustalla oleva rullakko on jo täynnä meidän ostoksia

Antti toimi virallisena Suomen lipun nostajana ARC avajaiskarnevaalissa

Atlantin ruokatäydennys vol. 789

Atlantin ruokatäydennys vol. 789

Käytiin kaupassa. Ostettiin niin paljon & kaikkea, että kesken ostosreissun vartijat tulivat ihmettelemään touhuamme. Myöskään yhteen taksiin emme ruokiemme kanssa mahtuneet (tämä kohta taitaa mennä taksien ay-henkisyydelle ennemminkin kuin sille, etteivätkö ruoat olisi sinne taksiin mahtuneet). Swan sai lisää massaa kait jotain lähemmäs 0.4 tonnia. Laiturilla joku mietti mahtaakohan veneemme kantaa kaiken tuon määrän sapuskaa. Please? Totta kai se kantaa. Vanha sanonta taitaa mennä jotakuinkin niin, että paino on voimaa – ylipaino ylivoimaa. Jääköön nähtäväksi.

Usean tunnin kauppareissun jälkeen alkaa varsinainen huvi: jokaikinen objekti puretaan atomeiksi (poistetaan pahvit, etiketit ja kaikki mitä ei voida syödä). Etikettien ja pahvien poistaminen on purjehdusoppaiden mukaan tärkeää siksi, ettei torakat tee maihinnousua alukseemme. Saimme Saarisen Kallelta s/y Immigrantista torakkahotelleita (cheers Kalle!), johon majoittaa näitä luonto-olentoja mikäli niitä jostakin sattuisi ilmaantumaan.

Elokuvassa All Is Lost eräs suuri seilorimies ei poistanut säilykkeistään etikettejä lainkaan. Ikävä kyllä elokuvan edetessä tapahtumaketjun päätteeksi kaikki tölkit olivat kastuneet. Tämän jälkeen luonto hoiti etikettien poiston ja päähenkilömme söi vaihtelevalla menestyksellä joko nötköttiä, ananasta, lihapullia taikka hedelmäsalaattia. Muilta osin elokuva ei liene mainitsemisen arvoinen. 

Etenkin valtameriylityksen leffailtaan on syytä valita muuta katseltavaa.

Meillä ei vastaavaa ongelmaa ilmene, sillä kirjoitimme jokaisen tölkin kylkeen vedenpitävällä tussilla mitä kyseinen purnukka sisältää. Itse asiassa, meidän tölkeistä löytyy koodeja tyyliin 5 5 4 1/5  indikoiden mikä ruokamix (lounas, iltapala, jälkiruoka) kysymyksessä on. Vastaus löytyy tuttuun tapaan Microsoftin taulukkolaskentaohjelman avulla. Ruoat ja tavarat kuitenkin menivät kannen alle jälleen tyylikkäästi Arimon ja Antin häikäisevällä pakkausvimmalla.

Säilyketölkkien etiketit muun muassa, muttei ainoastaan, on aika jännä juttu.

Säilyketölkkien etiketit ovat suhteellisen paksua paperia ja niissä on vieläpä melkoinen määrä liimaa pitämässä etiketin purkin kyljessä kiinni (asiaa ei välttämättä ajattele ennen kuin poistelee etikettejä muutaman tunnin laiturilla). Saattaisi olla järkevää miettiä paperittomia etikettejä, jossa etiketin sisältö saataisiin erinäköisestä älyetiketistä esim. nfc-yhteyden kautta sähköisessä muodossa printattuna pienemmän painetun etiketin lisäksi. Tämä voisi säästää etiketin kiinnitys –ja materiaalikustannuksissa, mutta saattaisi myös olla parempi hygienian kannalta kehittyvillä alueilla. Elintarvikelainsäädäntö varmaan aiheuttaa haasteita tällaiselle kehitykselle.

Muitakin huoltotöitä tässä on puuhailtu muutamien viime päivien aikana, jotta vene on täydessä iskussa. Code –purjeeseemme saimme kevlar-vahvistetut kulmat, sillä alkuperäinen konfiguraatio oli liian altis kitkalle ja kulutti kiinnityspisteitä liikaa. Tämän lisäksi viimeistelimme jonkin verran erinäköisiä pieniä arkipurjehdusta helpottavia asioita, kuten esimerkiksi köysien pleissailuja ja nyörityksiä jne. Saimme Watt&Sea:lta hydrogeneraattorimme suunnittelijan paikan päälle tarkastelemaan vehjettä. Parin tunnin säädön jälkeen olemme saaneet sen vihdoin niin optimaaliseksi kuin mahdollista – sähköä voisi tulla jopa kaksi kertaa enemmän kuin aiemmin. Raymarinen insinööri kävi katsomassa autopilootin – kuulemma erinomaisessa kunnossa ja loistava vehje. Jerry Jerry’s Rigging Ltd:stä kävi katselemassa koko maston, rikin, vantit ja kaiken purjehtimiseen liittyvän kommentilla ”Nautor knows how to do this.” Jerry myös näytti loistavan keinon, miten mastoon voi silpata vantteja pitkin ”jos on oikein vahva ja hyvässä kunnossa”. Tällaisen haasteen jälkeen lienee asianmukaista todeta, että Dysselin masto on tarkastettu myös ilman ulkopuolista vinssausapua (pois lukien laskeminen).

Tämän lisäksi olemme lomailleet ja seilasimme Annikan ja Tomin kanssa Teneriffalta Las Palmasiin. Reilu 100 kilometria avomerta tuli jälleen plakkariin, joskin vene keikkui hieman Irlannissa riehuneen myrskystä saapuneesta mainingista.

Mount Teidellä kävimme pilvien yläpuolella ihmettelemässä maisemia ja optisesti tarkkailemassa mihin suuntaan pitää lähteä, jotta päästäisiin Las Palmasiin (on meillä kyllä karttojakin). Teiden lähistöllä on suuri määrä astetta isompia teleskooppeja, sillä paikka on yksi parhaimmista tähtiasioista kiinnostuneille. Tähdet muuten näkyvätkin aika kirkkaana. Allekirjoittanut pelästyi yövahdissa aivan veneen edestä korkealle hypännyttä delfiiniä.

Annika ja Tomi palasivat takaisin Suomeen. Sen sijaan Las Palmasissa ARC –meiningi käy päivä päivältä suuremmaksi. Aamulla herätessä kymmenissä veneissä on seilit ylhäällä taikka ihmiset kiipeilemässä mastossa. Joissain veneessä asennellaan parempaa spinnuvarustusta, joissain kuoritaan porkkanoita. Purjehdustarvikekaupan herra hieroo käsiään. Toisaalta siitä huolimatta kotosuomessa usea objekti maksaa paljon enemmän. Kysyntä, tarjonta, what?

-ossi

Dyssel täydentämässä dieseliä Las Palmasissa

Into Thin Air

Into Thin Air

Törmäsimme melkoiseen puristibrittiseiloriin aiemmin Madeiralla.

Kyseinen herrasmies oli kiertelemässä maailmaa ja suuntaa myös Karibian lämpöön ja sieltä Tyynelle valtamerelle. Kaiken lisäksi hän on kokonaan yksin liikenteessä.  Kaverilla oli jotkin Yacht Clubin pippalot Madeiralla, joten hän joutui tulemaan Madeiralle ”aivan liian aikaisin”. Tämän vuoksi tyyppi meinaa käydä pyörähtämässä vielä ennen Karibialle lähtöä Azoreilla ja palaa sitten Kanariansaarille. Kyseessä on sellainen 2000 NM pyörähdys, yksin.

Tämä tyyppi on muuten täysin normaali verrattuna ruotsalaiseen Göran Kroppiin. Tästä kaverista on pakko kirjoittaa hieman, sillä häntä hehkutetaan kahdessa kirjastostamme löytyvässä kirjassa!

Sain työkaverilta (kiitos Hanna!) Into Thin Air -kirjan, joka on loistavasti kirjoitettu selviytymiskertomus Mount Everestillä myrskyyn joutuneiden retkikuntien ja yksittäisten kiipeilijöiden selviytymisestä täysin käsittämättömissä olosuhteissa. Kirjan tapahtumat osuvat samaan aikaan, jolloin Veikka Gustafsson kiipesi Everestille ilman lisähappea ja oli myös kirjan tietojen mukaan avustamassa myrskyyn ja ongelmiin joutuneita retkikuntia.  

Göran siis on muun ohella vuorikiipeilijä. Hän halusi kiivetä Mount Everestille merenpinnasta käyttäen pelkästään omaa voimaa. Muiden matkustaessa Everestille lentokoneella ja autolla taikka helikopterilla, Göran päätti pyöräillä Tukholmasta vuoren juurelle (n. 13 000 kilometriä). Muiden kantaessa kevyitä päiväreppuja Sherpojen kantaessa kaiken muun tavaran, Göran kantoi kaiken itse. Tämän lisäksi hän kulki vain omia reittejään. Ja palasi myöhemmin pyörällään Tukholmaan. Toisessa kirjassamme Veikka Gustafsson kertoo hänen ja Göranin jutelleen niitä näitä Veikan kiivetessä valmiisiin turvaköysiin kytkettynä vuoren seinämää. Göran kiipeää muutaman metrin sivussa pelkillä omilla hakuillaan omaa reittiään turvautumatta asetettuihin turvaköysiin. Vielä yksi asia Göranistä: hiihdettyään pohjoisnavalle (vai mihin olikaan) Görania seurasi usean päivän ajan jääkarhu (joka oli valinnut täysin väärän saaliin). Jääkarhun hyökätessä kaveri ampui karhun siihen paikkaan Magnum 44 –pistoolillaan.

Voi olla, että meiltä löytyy vielä enemmän kirjoja joissa Görania pidetään ”sekopäisimpänä tyyppinä mitä kukaan on koskaan tavannut”.

Meillä on asiasta toiseen mielestäni aika mukava kirjasto Dysselissä. Toisin sanoen kirjoja on veneen kirjahyllyt niin täynnä, ettei edes kirjastonhoitaja saisi enää tungettua lisää. Kirjojen absoluuttinen mahduttaminen kirjahyllyyn oli alkureissusta tärkeämmällä prioriteetilla kuin niiden minkäänlainen järjestys. Nyt myöhemmin kirjaston järjesteleminen on ollut kuitenkin jo jonkin aikaa to-do listalla, mutta Arimo sai asian hienosti hoidettua valmiiksi muutama päivä sitten!

Kirjastomme koostuu 150 kirjasta pois lukien veneen manuaalit ja muu virallinen dokumentaatio (sitä ei jaksa laskea). Aloittaen perästä paapuurin puolelta siirtyen styyran puolelle keulan kautta, salongin kirjahylly jakaantuu seuraaviin kategorioihin huomioiden kirjojen vaihtelevan koon ja muodon: purjehdus – juridiikka – laulu – johtaminen – purjehdus (kevyt) – kaunokirjallisuus – sanakirjat – hyttysverkot – satamakirjat – pelit – purjehdus (faktat) – leffat – ensiapu – kalastus – sekalaista – playstation 3 – purjehdus - pleikkapelejä – matkailu & sukellus – luonto ja kaunokirjallisuus – viihde – kaupallinen. 

Tämän lisäksi keulan lukusalista löytyy venelehtiä, Yachting Worldia sekä (jonkin päivän) sanoma –ja talouslehtiä.

Toistaiseksi kaikille veneeseen astuneille on löytynyt mielenkiintoista luettavaa.

-ossi

Valasjahdissa (Madeira - Teneriffa)

Valasjahdissa (Madeira – Teneriffa)

Saavuimme eilen päivällä vajaan kahden vuorokauden seilaamisen jälkimainingeissa (heh.) Teneriffalle Madeiralta – tällä kertaa kellotimme 270NM ja 44 tuntia.

Atlantilla oli aaltokone päälla. Onneksi myös puhallin oli on-asennossa, joten aallokkoa ei tarvinnut jäädä pidemmäksi aikaa ihmettelemään – huikeaa purjehdusta 12-14 tuulessa ja 3-3.5 metrin ristiaallokkossa. Myöhemmin legillä parin solmun myötäaallokoksi muuttuneessa mainingissa Dyssel transformoitui mukavasti surffilaudaksi ja ruorilla touhu alkoi viimeistään nyt näyttämään purjehdukselta. Muutaman ison sivusta veneen yli pyyhkäisseen aallon kohdalla koko porukka heitti maihin ihan kuin jossakin purjehdusleffoissa. Harmillisesti aallot eivät koskaan ilmoita tulostaan, joten niitä on kovin hankalaa saada filmille.

Kolmestaan ollessamme ajamme venettä aina pimeän tultua vuorotellen kolmen tunnin vuoroissa siten, että vuorot kiertävät ja jatkuvat aina siitä mihin kulloinkin jäädään. Pimeähän tulee näillä leveysasteilla jo kuuden jälkeen. Arimolla oli sunnuntaina ensimmäinen iltavuoro, kun hengailimme vielä Antin kanssa salongissa miettien mitä sitä tänä iltana voisi puuhailla veneen vetäessä sellaista mikään-mukaan-lukien-sinä-itse-ei-pysy-paikoillaan rallia. Rullauksesta huolimatta meno oli muilta osin aika tasaista (periaatteessa), kunnes huomasimme veneen kallistuvan voimakkaasti - tulee muuten iiiiso aalto. Samalla sekunnilla kuulimme valtaisan loiskis –äänen ja sekunnin päästä n sataa litraa pläsähti veneen kannelle kaikkien ikkunoiden, kannen, purjeiden ja ruorimiehen saadessa läpikotaisen pesun jostakin sivusta tulleen aallon törmätessä meihin. Repesimme Antin kanssa totaalisesti nauramaan. Raotimme luukkua ja kuulimme myös Arimon ruorilla hykertevän naurusta. Bimini oli kuulemma ottanut suurimman osan vesisuihkusta, vaikka taisi tuossa ainakin sukat mennä kuivaukseen. Illemmalla tuli vielä muutama astetta suurempi aalto.

Seuraavan päivän aikana meno tasottui siten, että keitimme tavalliseen tapaan suodatinkahvia iltapäivällä. Vielä aamulla oli kuitenkin sen verran kuoppaista, että suodatinkahvit lensivät ympäri keittiötä ja turvauduimme pikakahviin, jota voidaan pitää jossain määrin poikkeuksellisena. Seuraavana yönä aallon ja tuulen tasoittuessa nostimme 2. reivatun isopurjeen genuan lisäksi – täydellistä purjehdusta kuun ja tähtien valossa.

Lokki lensi päin genuaa, rääkäisi ja putosi mereen keräten höyhenensä jatkaakseen matkaa. Yön ainoa merkintä muutaman purjesäädön lisäksi.

Teneriffan jo näkyessä ohitimme myös suuren öljynporauslautan. Harkitsimme sen ohittamista oikealta puolelta, kunnes huomasimme, että sehän liikkuu! Teneriffan laivasatamassa olikin laituripaikkoja myös öljynporauslautoille. Rantautuminen Teneriffalle meille sopivampaan paikkaan onnistui kiertämällä kolme öljynporauslauttaa. Isoja laitoksia by the way.

Aiemmin edeltävällä viikolla lyhyehköllä päiväpurjehduksella Porto Santosta Madeiran pääsaarelle näimme melkoisen elukan. Kysymyksessä oli viimeisimpien arvioiden mukaan kaskelotti, vaikka luulimme kyseistä laitosta hetken aikaa myös maitovalaaksi. Valaan kohtaaminen sujui rauhallisesti valaan hengatessa ehkäpä noin 150 metrin päässä veneestämme. Erilaisten arvioiden mukaan systeemillä oli kokoa noin meidän veneen verran, mutta aivan vähintään 10 metriä. Siellä se puhalteli vesisuihkuaan ja taisi polskautella pyrstölläänkin kerran. Kameraan kaskelotti ei oikein kunnolla päätynyt, mutta kysymyksessä ei ollut pelkkä valasjuttu.

Kalastaminen sen sijaan vaatii lisäinvestointeja. Oltiin jätkien (ja Saran) kanssa vetämässä uistinta Gibraltarilta Porto Santoon (matkaa siis kertyi noin 600 mailia...). Lopputuloksena käteen jäi yksi uistin vähemmän, sillä rautalankasiimamme katkesi jossakin vaiheessa ja koimme materiaalivahinkoja. Ei kalastus yhtä uistinta kaipaa, joten jatkamme ilman klassikkouistintamme. Pieni braindrain olisi poikaa: jokuhan meistä voisi osallistua syvänmeren kalastussafarille ja tuoda mukanaan tarvittavan tietotaidon…

Madeiralla kävimme kiertämässä melkeinpä koko saaren veneen jäädessä ankkuriin pienen kylän edustalle. Aluksi tutustuimme Funchaliin, jonka parjattu satama näytti mielestäni ihan mukavalta. Kävimme myös aivan saaren päässä pientä kärrypolkua kierrellen. HERE Mapsit muuten näyttävät löytävän tien todella hyvin, oltiin sitten Tangerissa taikka Madeiran pikkusaarilla. Hieman kyseenalaisempaa omalla tavallaan on kieltämättä se, että miten kännykkä löytää GPS -paikkatiedon nopeammin (ilman verkon apua) kuin ulkoisella älypuhelimen hintaisella GPS -antennilla varustettu Raymarinen hemmetisti kalliimpi navigointijärjestelmä... 

Saaren parasta antia oli vuorilla vanhoilla kastelujärjestelmillä kiertely. Seurasimme yhtä levadaa sen alkulähteille asti. Matkaa retkelle taittui 13 kilometriä. Mukaan mahtui useampi tunneli, jotka oli louhittu kastelujärjestelmää varten. Levada sai suurimman osan vedestään ehkäpä noin 70 metriä korkeasta vesiputouksesta. Suuri osa levadoista on muuten rakennettu orjatyövoimalla satoja vuosia sitten – mietimmekin jo, että mitenköhän paljon paikallinen maansiirtofirma on ehtinyt levadoita rakentelemaan. Koko matkan ajan vuoren reunamilta näkyi mahtavat maisemat suuriin laaksoihin sekä Atlantille.

Jäimme muutamaksi yöksi Quonta Do Lorden hotel resortin marinaan, vaikkakin emme näyttäneet kovin tervetulleilta. Satamamestarin assistentti ilmoitti moneen otteeseen, että tyhjältä näyttävä satama oli valitettavasti täynnä. Yksi paikka sitten pienen keskustelun jälkeen löytyi rikkoutuneesta ponttoonista. Jouduimme vielä paperitöihin, sillä satama ei halunnut ottaa vastuuta, mikäli rikkinäinen ponttooni hajoaa ja hajottaa venettämme. Saimme kuitenkin kannaltamme varsin edullisen lappusen kyhättyä, vaikkakin jouduimme maksamaan täyden hinnan paikasta joka sataman mukaan oli ”very dangerous”.

Sara ja Mikael lähtivät Madeiran veden päälle kyhätyltä lentokentältä kohti Suomea lauantaina – me aloitimme heti seuraavana päivänä viimeisimmän osuuden tänne Teneriffalle. Maileja seiloriystävillemme Gibraltarilta Madeiralle tuli Porto Santon kautta noin 650, suuri kiitos matkasta ja huippuseurasta! Teneriffalle lähtöä edeltäneenä iltana pelasimme vielä ”pika”monopolin Juulian ja Samulin kanssa s/y C’est la Vie:n salongissa. Juulian ja Samulin blogia voi seurata osoitteessa tuulivie.blogspot.com, jonka olemme tainneet jo aiemminkin mainita. 

Tänään teimme ruoka –ja kauppalistan tuolle pidemmälle lätäkönylitykselle. Ruokalajien määrää katsellessa olen suhteellisen vakuuttunut, että meillä tulee kiire saada valmistettua kaikki annokset ennen St. Luciaa.

Huomenna voisi käydä kiipeilemässä Teneriffan kukkuloilla.

-ossi