Vierailevan miehistön aika vierailla myös blogin kirjoittajana. Dysselin kyytiin tulin ensimmäiselle varsinaiselle avomeripurjehdukselleni Bermudalta ja mukana matkassa olen Azoreille asti. Etukäteen legiä povattiin toistaiseksi haastavimmaksi ja kuten aiemmista blogiteksteistä on käynyt ilmi, vaihteleva sääolot ovat pistäneet useamman kerran reittisuunnitelmaa uusiksi. Arimolla, Antilla ja Ossilla on kuitenkin selvästi kehittynyt jo vahva rutiini merillä olemiseen ja nyt viikon merillä olemisen jälkeen voinkin todeta, että on ollut varsin helppo hypätä remmiin.
Tätä legiä ennen allekirjoittaneella ei ole ollut juuri kokemusta mm. yöllä purjehtimisesta. Seuraavassa tunnelmia yövahdeista, joka avaa ehkä myös lukijoille tätä matkapurjehduksen yhtä osa-aluetta.
Ensimmäisenä yönä Antti oli opastamassa yövahdin rutiineja, tutkan ym. toimintaa. Keli oli leppoisa, korkeintaan navakkaa sivumyötäistä tuulta ja jonkin verran kuun valoa. Ensimmäisen yön jälkeen olemme ajaneet yöt 4 vahdissa – kukin on ruorin takana 3 h kerrallaan. Toisena yönä keli oli jonkin verran reippaampaa. Meripunkka kallisteli aallokossa n. 20-30 astetta vuoroin kumpaankin suuntaan. Yritin koota tyynyjä tueksi, jotta pysyisin punkassa edes jokseenkin paikallaan – heikolla menestyksellä. Pätkittäin nukutun pinnallisen unen jälkeen kuuluikin jo Ossin ääni radiopuhelimesta klo 03 yöllä – vahdin vaihdon aika. Kömmin ylös meripunkasta ja seuraavana operaationa oli purjehduspuvun pukeminen vimputtavassa veneessä meripahoinvoinnin ja siihen liittyvän tuskahien noustessa samalla pintaan. Pahoinvointi kuitenkin ohittui heti ulos päästessäni ja luvassa oli reippaassa sivumyötäisessä mukavaa ajoa. Pilvet tekivät yöstä pimeän, mutta lähimpien aaltojen ääriviivat kuitenkin pimeydestä erottuivat. Juuri muuta ei tuulikulmamittarin lisäksi tarvitsekaan nähdä.
Seuraavina öinä keli on vaihdellut tyynessä konettamisesta reippaaseen sivumyötäiseen tuuleen. Meripahoinvointi meni menojaan ensimmäisen myräkän jälkeen. Edellisyön vahti meni kuunsiltaa pitkin 3-4 m myötäaallokkoon surffatessa, mikä olikin tähän mennessä ehkä hienoin pätkä ruorin takana! Viimeistään yksin yövahdissa muun miehistön nukkuessa sitä on havahtunut, kuinka kaukana kaikesta tällä hetkellä olemme. Lähimpään rantaan on yli 1000km! Yövahdissa riittää tilaa ajatusten harhailla.
-Olli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti