keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kohti Englantia

Oostende (Belgia) – Weymouth (Englanti)

Jätimme Belgian kesäisen kaupunkiympäristön taakse ja lähdimme jälleen jatkamaan matkaa. Tällä kertaa suuntana on toivottavasti jossain määrin aurinkoinen Englanti. Säätiedotus ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä useammat ennusteet lupailivat hyvin tyyntä seuraavaksi pariksi päiväksi. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut aivan täysin todeksi, sillä seilasimme päivällä nätisti 9 solmua. Tuulta ei kuitenkaan ollut paljoakaan, mutta spinnulla vene kulkee oikein mukavasti. Saimme myös belgialaisilta paikallisilta seiloreilta ohjeita purjehtia rannikon välittömässä läheisyydessä, josta saa parhaat tuulet ja hiekkapenkat pienentävät aallokkoa.

Dysselin spinnu on suhteellisen suuri (jotakin ~180m2 ehkäpä). Swanimme kulki niin mukavasti ison ja spinnun kombinaatiolla, että jatkoimme samalla setillä myös tuulen kääntyessä kokonaan sivulle. Venettä oli silti kevyt ohjata ja verrattuna esimerkiksi genuaamme, tämä konfiguraatio on kieltämättä paljon tehokkaampi vaisummissa tuulissa. Spinnun virityksessä on toisaalta oma säätönsä (mikä ei missään nimessä välttämättä ole huono asia jos vaikkapa on hieman tylsää).

Meiltä on kyselty miten ajelemme spinnulle ja pyydetty esittämään selkokielellä kaikille miten spinnuttelu onnistuu Dysselissä (ja monessa köliveneessä) ilman suurempaa purjehdusslangia. Purjehdusalan kirjallisuudessa saattaa olla käsitelty asiaa hippasen syvällisemmin… 

Spinnulla ajellaan myötätuulissa, mutta sillä voi kyllä myös purjehtia sivutuuleenkiin. Suuren pinta-alan vuoksi se soveltuu parhaiten kevyeen tuuleen. 

Konfiguraatio on about seuraavanlainen Dysselissä spinnutellessa:

1.       Itse purje – pallomainen, melko ohutta kangasta noin oliko se nyt 170 vai 180 m2. Sinivalkoisen värinen. Myötätuulipurje.
2.       Spinnusukka – koko purje on sukassa, jossa se nostetaan ylös mastoon. Sukka vedetään ”pois” alta ja purje avautuu elokuvamaisesti. Purje myös lasketaan sukassa – tämä on oikeastaan sukan parhain ominaisuus, sillä purje tulee sopivasti pakattuna kun sukka lasketaan takaisin purjeen ympärille. Sinällään sukka vain helpottaa nostoa ja laskua eikä ole mitenkään välttämätön.
3.       Spinnupuomit – meillä on 2 kpl 6 m pitkiä jytkyjä spinnupuomeja, jotka kiinnitetään mastoon. Puomien tarkoitus on -  lyhyesti - pitää purjetta oikean muotoisena ja mahdollistaa purjeen suuri koko. Puomeja on siitä syystä kaksi, että myötätuulikäännöksen tekeminen on helpompaa kahdella puomilla, toisin kuin esimerkiksi pienemmissä veneissä jossa spinnupuomi siirretään käsivoimin käännyttäessä toiselle puolelle. Oikeastaan meillä on vielä kolmaskin puomi, jolla voi tehdä hienosäätöä spinnun köysiin jne.
4.       Köydet – tässä on oikeastaan coolein osuus. Veneessä on aika kasa erinäisiä köysiä silloin kun seilataan spinnulla. Melkein kaikkia köysiä on 2 kappaletta, sillä käännöksessä molemmat puolet toimivat ikään kuin omina kokonaisuuksina. Esimerkiksi puomia säädetään ylös taikka alas omilla köysillään. Tämän lisäksi purjetta säädetään skuuteilla. Myös skuutteja on tuplakappaleet, jotta voidaan jiipata. Tämän lisäksi on erinäköisiä muita köysiä joilla voidaan säädellä purjetta paremmin.

Tuplasettejä ei kuitenkaan tarvitse säätää, jos on kivenkovasti sitä mieltä että tuulen suunta ja reitti huomioiden, ei tarvitse kääntyä kertaakaan! Tällöin kääntymisen voi suorittaa erityisesti spinnusukan kanssa melko jouhevasti laskemalla purjeen, säätämällä sen toiselle puolelle ja nostamalla takaisin ylös.

Kirjoittelen tässä tätä ensimmäistä pätkää yövahdissa jossain päin Englannin channeliä (mentiin juuri laivaväylien ohitse, tällä kertaa by the book 90 asteen kulmassa reittijakojärjestelmään). Täällä on aika paljon liikennettä, mutta ei kuitenkaan nähdäkseni aivan yhtä paljoa kuin esimerkiksi Tanskan rannikolla. Ranskasta tosiaan näkee Englantiin aika hyvin. Tästä tulikin mieleen, että Normandian rantaankaan ei ole tästä hirvittävän pitkää matkaa, jotain 50 km.

Ranskan rannikkoa tuossa melkein koko päivä jo katseltiin, mutta näillä näkymin pysähdymme tosiaan Englannissa. Englannin kanaali sinällään ei ole kovinkaan kummoinen lätäkkö. Virtauksia täältä toki löytyy. Uudet karttaohjelmamme arvioivat virtaa aika lailla automaattisesti, joten varsinaisia taulukoita tai omia karttoja ei välttämättä ole tarpeen vilkuilla, ellei asia muuten kiinnosta. Virtaukset toisaalta sortavat venettä kurssistaan ajoittain paljonkin. Tässä kun ohjailee samalla kun näpyttää tietokonetta, huomaa ajoittain että virta on taas sortanut johonkin suuntaan. Tästäkin meillä on muuten automatiikkaa – plotteri ja tietokonejärjestelmä osaa laskea virran vaikutuksen ja sorron määrän. En varsinaisesti tiedä mihin tämä teknologia perustuu, sikäli kun plotteri ei saa ennustetta mistään virtauksista itsestään ja virran vaikutus tuntuu elävän koko ajan. Homma lienee perustuvan GPS suunnan ja ruorikulman arviointiin ja analysointiin jollakin aikavälillä. En myöskään ole täysin vakuuttunut tämän toiminnasta. Vene nimittäin päätyy aina sinne mihin keula osoittaa…

Tänä yönä on ollut totaalisen täysi kuu. Tuntuu että joku olisi jättänyt valot päälle. Kirkkaalla ilmalla on muutoinkin paljon mukavampi seilailla pimeään aikaan. Ei tunnu että olisi niin pimeää ja näkee hyvin esim. mihin taivas loppuu ja mistä meri alkaa. Tähtiä on myös kiva katsella (meillä on muutama kirja avaruudesta ja tähtinavigoinnista ja sekstantti btw). Itse purjehtiminenkin on mukavaa. Osa laivoista näyttää aivan totaalisen autioilta – 150 m pitkässä tankkerissa ei ollut kuin 3 lamppua. Täyteen myötätuuleen ajelu pimeässä aallokossa taasen puuduttaa, koska vene ei oikein haluaisi pysyä kurssissa aaltojen kääntäessä kurssia. Ruorin pyörittely aallokossa on siinä määrin kokopäivätyötä, että välillä kun jämähtää pohtimaan jotakin suurempaa, osoittaa keula jo kohti Islantia.

Koitin kuokkia ohimenevän laivan wifiin. Ei onnistunut. Nyt pitääkin herättää seuraava seilori ja painua unten maille.

Seuraavana päivänä jatkoimme vastavirtaan taistelua ristiaallokkossa. Jälleen spinnun avustuksella pääsimme aika mukavasti eteenpäin. Englannin rannikko on korkeaa kalliota. Kivi taitaa olla jotakin kalkkipitoista, sillä se on lähes valkoista. Hylkyjä näkyy myös rannikko olevan pullollaan. Olemme muuten virallisesti nyt Pohjois-Atlantilla. Länteen kun jatkaisi, päätyisi Ameriikkoihin.

Edellinen yö oli jossain määrin rasittava veneen rullatessa melkoisesti: virta tuli yhdestä suunnasta, tuuli toisesta ja aallokko hieman kolmannesta. Purjehdusoppaat esittelevät juuri nämä Portsmouthin ja Isle of Wrightin alueet esimerkillisinä paikkoina voimakkaista virroista ja sen aiheuttamasta tyypillisestä ristiaallokosta. Pitänee kyllä olla kirjallisuuden kanssa samaa mieltä, sen verran meidänkin vene haki vedessä paikkaansa. Alkuyöstä tuuli 10 m/s ja tuuli shiftaili perän puolelta aina sivuvastaiseen. Virran ja aallokkon yhteisvaikutus aiheutti sen, että vene rullasi oikein kunnolla ja oli pysyvässä liikkeessä johonkin suuntaan. Välillä nopeutemme vedessä oli 6 solmua, mutta 4 solmun vastavirta piti meitä melkein paikoillaan. Katselimme yhtä loistoa useamman tunnin ajan. Tuuli tyyntyi myöhemmin yöllä sekä virta kääntyi myötäiseksi – tällä kertaa piti hieman jarrutella, jotta pääsemme Weymouthin satamaan nousuveden aikana. Otimme Weymouthiin kiinni kahdeksan aikaan paikallista aikaa aamulla. Aamupalan jälkeen oli hyvä ottaa pienet päikkärit.

Weymouth on Englantilainen purjehduskaupunki, jossa on monta suurta satamaa. Olemme nyt yhdessä vuorovesisatamassa, johon pääsemme vain nousuveden aikana. Laskuveden aikana sisääntuloväylässä on vain reilut puolitoista metriä vettä. Tänään olemme säätäneet hieman venettä, esimerkiksi jääkaappia (joka haluaisi selkeästi olla pakastin). Myös GPS -paikannusjärjestelmänne nettisivuilla on vihdoin säädetty kohdilleen. Iridiumin satelliittipuhelin kun ei ole aivan täysin intuitiivisuuden alkulähteiltä. 

Nyt katsellaan miltä Englanti näyttää. 




-ossi




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti