keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Matkalla kohti Porto Santoa

Tähän asti pisin yhtäjaksoinen purjehduksemme alkaa olla puolivälissä - tuttavallinen DTD, eli Distance to Destination -lukema karttaplotterin yläkulmassa näyttää lukemaa 327 mpk. Matkaa on jäljellä siis n. 590km. Keskinopeutemme ollessa nyt n. 5 solmua saavumme Porto Santon marinaan luultavastikin lauantaina - toivottavasti valoisaan aikaan.

Atlantti on ollut tähän saakka myötämielinen ja tarjoillut auringon paistetta ja lähes 30 asteen lämpötilaa ja sopivaa sivumyötäistä tuulta. Spinnu on vetänyt meitä mukavasti kohti Madeiraa. Säätietojemme mukaan Madeiran länsipuolella oleva matalapaine (eli myrsky) ei toistaiseksi ole liikkumassa meitä kohden ennen kuin olemme satamassa, mutta jatkamme säätietojen hakemista satelliittiyhteyden kautta tämän seuraamiseksi.

Lähtiessämme Gibraltarilta saimme kokea varsinaisen paikallisen tuuli-ilmiön, kun n. 10 mkp (n. 20 km) matkalla tuuli nousi n. 4 m/s:stä n. 17 m/s:iin - paikalliset kutsuvat tätä "levanter-tuuleksi", joka puhaltaa Välimereltä Atlannille. Onneksi tuuli oli myötäistä, mutta rantautuessamme Tarifan (Euroopan eteläisin piste muuten) satama-altaaseen tuuli pakkautui n. 25 m/s voimalla aiheuttaen pienen haasteen tämän n. 14t painavan laitoksen rantautumiselle laivalaituriin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saimme genuamme purjekorjaajalta takaisin, vaikka paikallisen satamapoliisin kanssa yhteistä kieltä ei löytynytkään (mutta saimme heidät jotenkin vakuutettua, että olemme juuri lähdössä…).

Muuten, matkapurjehtijoille tiedoksi, että diesel Gibraltarilla oli todella halpaa, n. 55 snt litralta, joten Dyssel myös täytti tankkinsa ääriäänmyöden jo tulevaa Atlannin ylitystä silmälläpitäen. Pienellä juristien kekseliäisyydelällä saatiin halpaa dieseliä laillisesti myös jerry-kannuihin, vaikka paikallinen säännöstö sen lähtökohtaisesti kielsikin (kuulemma espanjalaiset muuten hakisivat kaiken halvan dieselin, joka muuten tuodaan todella isoilla tankkereilla tälle eristyksessä olevalle "itsehallintoalueelle").

Arjen kiireet ovat viimeistään nyt kadonneet täällä Atlannilla. Päivät koostuvat meren ihailusta, lukemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Lähistön laivojen ja veneiden VHF-keskustelut piristävät mukavasti muutoin eristyksissä olevaa Dysseliä. Eilen seurailimme esim. NATO:n sotilasoperaatiota VHF:n välityksellä ja jännityksellä odotamme, että pitävätkö jenkit GPS:n päällä tällä alueella Madeiralle pääsyyn saakka, vai joudummeko yrittämään Madeiran löytämistä sekstantille. Tämä pieni epäilys nimittäin heräsi, kun kuulimme rätisevästi rannikkoaseman antaman "navigation warning:in", jossa todettiin, että GPS "is out of use" jonkun tietyn aikaa. Koska rannikkoasema oli niin kaukana, niin emme saaneet viestistä täysin selvää ja nettiin pääsy on niin kallista ja erittäin hidasta, että päätimme vain odotella ja katsella viekö GPS-paikannus meidät perille saakka. Normaaliin tapaan tietenkin kirjoittelemme sijaintiamme säännöllisesti ylös lokikirjaan ja merikarttaan, ettemme niin helposti eksy, jos sähköiset navigointivälineet jostain syystä eivät toimisikaan. Eilen yritimme tuloksetta saada VHF:llä yhteyttä jo toista päivää lähistöllä purjehtivaan veneeseen, mutta toistaiseksi tuloksetta. Epäilimme sitä suomalaiseksi veneeksi, joten yrittimme kutsumista myös suomeksi, mutta ei sekään auttanut. Ehkä löydämme täältä aavalta mereltä vielä jonkun keskustelukumppanin.

Yövahdit alkavat muutaman tunnin kuluttua ja sitä ennen on vielä illallisen aika ja yön laskeutuessa pitänee laittaa myös pitkät housut jalkaa ja paita päälle.

kuva: Kalle Saarinen, s/y Immigrant

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti