The Rock of Gibraltar ja purjehommia

The Rock of Gibraltar ja purjehommia

Kuultiin Suomen offshoretiimiltä, että sinne on johonkin päin paukahtanut ensilumet.

Tästä innostuneina lähdimme katsastamaan, josko myös Rock of Gibraltarkin olisi lumen peitossa. Pettyneinä huipulla jouduimme toteamaan, että vajaa 500 metriä vertikaalia ei näillä leveyspiireillä tuota vielä lumihuippua. Itse asiassa, päivällä oli melkoisen lämmintä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.

Gibraltarin kalkkikivestä olevan kukkulan huippu on jossain 480 metrin tietämillä. Samasta mestasta löytyvät Gibraltarin kuuluisat apinat, jotka ottavat tilan haltuun ja ymmärtävät merkityksensä kukkulan vetonauloina. Eräs apina pyysi meiltä tietullia kapeilla rappusilla. Apina kuitenkin luovutti suhteellisen nopeasti, kun ymmärsi, että omenat olivat tasan meitä varten. Mäen sisustassa on Brittien armeijan luolastot, josta puolustetaan Gibraltarin koskemattomuutta. Tämän lisäksi käsittääkseni Lähi-Idän sotatoimet ovat saaneet täältä varastotilaa. Vuoren huipulle menee gondolihissi, jolla suurin osa ihmisistä tulee huipulle katselemaan huikeita maisemia ja Afrikkaa. Onneksemme emme sortuneet kuuntelemaan viereisen amerikkalaisveneen kolmekymppistä kaveria, joka oli käynyt Kivellä. Hänen mukaansa matka on enemmän vaellus kuin käppäily. Suositteli meille gondolihissiä, koska matka kukkulalle olisi pitkä vaellus paahtavassa helteessä jyrkässä maastossa.

Hissin ala-asema oli kuitenkin melko kaukana, joten päätimme ”kiivetä” huipulle. Reilun tunnin autotiekävelyn jälkeen olimme 450 metriä korkeammalla.

En lähtökohtaisesti ymmärrä kiipeämistä, jos sieltä ei voi lasketella alas. Pieni reippailu teki silti oikein hyvää, veneessä on rajalliset liikuntamahdollisuudet kiipeilyn suhteen. Veneessä vertikaalisuunnassa pääsee vajaa 20 metriä merenpinnan yläpuolelle, mutta sinnekin mennään tavallaan hissillä. Kävin viime legillä mastossa säätämässä kutteripurjeen rullaa ja nyppäämässä genuan profiilin yläpalikan mukaan alas. Mastossa maininki iskee aika tavalla. Jos ei pidä kiinni, tulee helposti mustelmia. Kovemmassa aallokossa mastokeikkoja varten meillä onkin laskettelukypärä matkassa.

Gibraltar on kaikin puolin hieno paikka. Olemme käytännössä kävelleet suurimman osan koko Gibraltarista. Tämä tosiaan on pieni alue. Koitimme etsiä purjeneulojaa korjaamaan Jennymme. Paikallisen purjeneulojan ollessa kuitenkin Maltassa purjehduskisoissa, purjeneulomo Sundqvist & Raita sai ensimmäisen tilauksen. Neuloimme Antin kanssa käsipelillä genuan kulman uusiksi. Muutaman katkenneen purjeneulan, useamman oluen ja vielä useamman tunnin jälkeen meillä oli brand-new fair-trade home-made purjeenkulma valmiina (ja sormet rei’illä).

Sitten tavoittelemamme purjeneuloja soitti. Voi kuulemma hakea purjeemme ja hoitaa asian päivässä. Jeps. Rakkaudesta erinomaiseen Genua ”Jenny” –purjeeseemme, päätimme antaa purjemiehen korjata purjeen sillä kysymyksessä on aika lailla meidän liikkumisen kannalta olennainen purje. Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että korjauksemme sinällään olisi toiminut ihan samalla tavoin. Mitään megaluokan purjeneulomobisnestä emme kuitenkin näiltä osin harkitse.

Pääsimme myös ensimmäistä kertaa käymään ensiapulaukulla, kun allekirjoittanut mokasi ja pudotti suurimman lattian turkkilevyn sisäänkäynnin rappusten yläpäästä isovarpaan päälle. Hoitona käytimme yhtä buranaa yhden kerran päivässä yhden päivän ajan. Jälkikäteen ajatellen tilannetta taisi olla ihan hauska seurata vierestä..

Sara & Mikael liittyivät Dysselin matkaan eilen ja viettävät meidän kanssa pari viikkoa.

Täällä on verovapaata dieseliä, joka maksaa vain jotain 50 senttiä litralta. Tankkaamme täällä tankin täyteen. Ongelmallisesti, laki kieltää muihin kuin kiinteisiin tankkeihin tankkaamisen, joten vara-tankkeina toimivia kanistereita ei voi tankata. Saattoi kuitenkin käydä niin, että tulkintamme kiinteästä tankista erosi valtavirran vastaavasta.

Tarkoitus olisi jättää upea Gibraltar taakse ja ottaa suunta kohti Madeiraa.

-ossi