Portugalin aallokkoa
Lagosissa
Lähdimme sunnuntaina Cascaisista kohti Lagosia. Matkaa tälle
välille tulisi jotain ~140 NM.
Tuulen piti tulla näppärästi sivusta, mutta jälleen tuuli
oli hiljempaa kuin ennusteessa – ja täysin takaata. Tuuli kuitenkin yltyi muutamissa minuuteissa noin 14m/s täysmyötäiseksi.
Purjehduksessa (niin kuin ei monessa muussakaan asiassa)
asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Voidaan helposti todeta, ettei täysi
vastatuuli ole millään muotoa optimein tuulensuunta perillepääsemisen kannalta.
Harvemmin asiaa tulee mietittyä siltä kannalta, että täysi myötätuuli ei
myöskään usein ole parhaasta mahdollisimmasta päästä. Ensimmäinen kysymys
lienee purjekonfiguraatio. Täydessä myötätuulessa genuaan on hankala saada
vetoa ja purjepinta-ala jää pieneksi. Spinnulla homma toimii, mutta sitä on turha
hajottaa liian kovassa tuulessa. Tuuleen leikkaaminen olisi paras vaihtoehto,
mutta tälläkin pätkällä molemmilta puoliltamme meni laivaväylä ja päädyimme jo
muutenkin taas reittijakojärjestelmän lähettyville tankkerien ihailtavaksi.
Mielestäni on parempi saada vene kulkemaan mahdollisimman
hyvin oikeaan suuntaan kuin kikkailla laivaväylien ylitse yöllä. Tämän lisäksi
isohkoon sivuaallokkoon ajaminen myötätuulessa vaatii keskittymistä ruorilla
paljon enemmän kuin täyteen myötäaallokkoon ajaminen täysmyötäisessä.
Päätimme jättää spinnun purjevarastoomme, sillä tuulta oli
luvattu 12-14 m/s. Tämä on hiukan liikaa meidän kevyen tuulen purjeelle.
Alkumatkasta ajoimme spinnupuomilla spiiratulla genualla ja isolla, mutta vene
ei oikein kulkenut sivuaallokossa (tuuli ei vielä ollut noussut mihinkään).
Tuuli kuitenkin nousi ja saimme laitettua enemmän
traditionaalisen purjesetin salkoon, jonka S&S:n kaverit New Yorkissa ovat
tähän veneeseen alun perin suunnitelleet. Tuulen noustessa lisää reivasimme
isoa. Tuulen noustessa vieläkin lisää vedimme genuan pois kokonaan ja jatkoimme
matkaa pelkällä reivatulla isolla. Noussut tuuli ja edeltävä maininki
nostattivat melko suuren aallokon, jossa joutui taas pyörittelemään ruoria
isolla i:llä. Sääfaksimme piippaili ja lähetti yön aikana koko laidallisen
erinäköisiä aallokko –ja myrskyvaroituksia. Nämä varoitukset kuitenkin osuivat
Biscayn-lahdelle, jossa kuulosti olevan kuoppaista.
Aallot eivät olleet lainkaan niin pitkiä ja loivia tällä
kertaa kuin Espanjan rannikolla, vaan osa aalloista murtui päältä ja piti
läiskähtäessään mereen melkoisen pauhun. Nämä aallot sivuuttaessaan Dysselin
heittävät veneen kurssin Azoreille. Tässä voi olla lähellä perinteinen
vahinkojiippi, jossa vene tekee suunnittelemattoman myötätuulikäännöksen. Voimaa
isopurjeessa on niin paljon, että vahinkojiipissä voi hajota paljon kaikkea
purjeesta mastoon. Ei hyvä. Muun muassa tästä syystä meillä on ruori, jolla
venettä voi ohjata sinne mihin haluaa mennä. Ohjaaminen tällaisessa aallokossa
on jossain määrin haastavaa, mutta ei lainkaan rakettitiedettä. (On meillä myös preventteri, joka, eh, preventoi jiippiä mutta 8 solmua meitä kuljettavien voimien kanssa ei parane pelleillä. Melkoisen tuunauksen jälkeen preventterimme on muuten melko pro!)
Muutama lähelle kohahtanut aalto tuli sisäänkin heittäen
melkoiset vesimassat veneen kannelle.
Aaltojen korkeutta on vaikea arvioida merillä, mutta nämä
aallot olivat suurimpia mitä olemme reissulla nähneet tähän mennessä. Muutaman
monsterimaisemman aallon kohdalla tuntui, että vene lähti oikeaan suuntaan
vasta kun ruorilla kääntää ihan tosissaan. Tämän lisäksi katse
kiinnittyi puomiin, joka viilsi vedenpintaa aallon liikuttaessa venettä
voimakkaasti. Ottaen huomioon lyhyen puomimme, aallot olivat Airiston
ristiaallokkoa pahempia.
Purjehdimme koko yön myötäiseen, mutta loppumatkasta myös
aallokko kääntyi täysin myötäiseksi. Maininki työnsi oikein hyvää vauhtia
eteenpäin tuulen tuivertaessa keskimäärin jotakin 14 m/s. Mentiin huimaa
vauhtia ja vene kulki täydellisesti. Pelkkä reivattu iso vei meitä niin paljon
eteenpäin, että ohjaaminen oli kevyttä vaikka vaatikin keskittymistä. 24 tunnin
nopeusennätyksemme parani aika lailla tällä pätkällä.
Tuollaisessa myötäaallokkossa veneen saa tarkkaa ajamalla täydelliseen zen-tilaan, jolloin sisällä on mukavaa (tai ainakin jonkin verran mukavampaa) nukkua. Venettä ei myöskään tarvitse ohjata juuri lainkaan. Keskittymisen herpaantuessa kurssi kääntyy ja uuteen zeniin osuminen vaatii taas tarkkuutta. Zeniin pääseminen edellytti näissä olosuhteissa uskallusta ajaa melko lailla täyteen myötikseen.
Viimeinen pari tuntia painettiin muuten aivan täyteen vastatuuleen.
Tämä paatti kryssii oikein mukavasti, reissullamme ei taida vain juuri tuulla
vastaan.
Vietimme pari yötä Lagosissa. Paikka on brittituristien
suuressa suosiossa, jotenka alueella ei sataman lisäksi ollut juurikaan mitään.
Satamamaksuun kuului melko kolea uima-allas, jossa kävimme vähän uimassa ja netissä latailemassa lisää valokuvia reissun päältä. Allasalueeseen kuului myös
health&well-being&tms –alue, jossa oli sauna. Sinne. Sauna oli kaikin puolin kuuma ja oikein jees, vaikka olivatkin unohtaneet löylynheittovarustuksen. Meillä
meni noin neljä sekuntia ennen kuin tyhjä krogilasi sai parempaa käyttöä.
Odottelimme kovasti AIS:n saapumista korjauksesta. Lähdimme
kuitenkin jo irti laiturista kohti Vila Mouraa, sillä ajattelimme vuokrata
auton ja hakea AIS:n sillä laite kun ei näyttänyt saapuvan perille. Näimme
kuitenkin satamasta juuri lähdettyämme DHL:n auton, jossa todennäköisesti
AIS-vehkeemme ”kiisi” kohti satamakonttoria. Käännyimme takaisin ja poimimme
AIS:n kyytiin.
Nyt AIS toimii. AIS:n varjopuoli muuten on sen aika merkittävä
sähkönkulutus. Normaalikulutuksella (eli aika kasalla kaikkia laitteita,
vaikkakin ilman AIS:ia) akut latautuivat tasaisesti hieman jopa yli 5A. Näin
käsittämättömän hyvä latausteho selittyy vesigeneraattorin eksponentiaalisesti
parantuvasta tuotosta nopeuden noustessa yli 7 solmuun. Myös tuuligeneraattori
tekee hyvin sähköä +10m/s apparent tuulessa.
Saavuimme eilen Vila Mouraan, joka on melkoinen pytinki.
Kyseessä on Euroopan suurimpia yhtenäisiä turistikomplekseja – ja Portugalin
suurin satama. Absurdeinta asiassa on se, että koko kompleksi on tehty
satamineen ja kaikkineen keskelle ei mitään. Satama on kaivettu maalle (tänne
mahtuu +1000 jahtia) ja golfkentät, hotellit ja systeemit aivan viereen. Pretty
cool.
Tuli myös ensimmäinen sadepäivä varmaankin yli kuukauteen. Pitäneekin harkita lähtemistä vielä lähemmäs aurinkoa.
Taidamme olla jossain 37'N paikkeilla, että kyllä täältä vielä aika tavalla pääsee etelään.
-ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti