Kiitos Sandi-projekti – olemme kotona!

En tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa. Täältä lähdimme Dysselin kanssa viime elokuussa. Nyt on kulunut noin 10 kuukautta mitä erilaisimmissa maailmankolkissa ja kaiken tämän jälkeen olemme nyt takaisin Lauttasaaressa, Helsingissä – Dyssel ja me vielä ehjin nahoin ja entistä ehompana. Olo on mitä erikoisin, oikeastiko me purjehdimme itse tällä veneellä Atlantin yli Karibialle, vietimme talven siellä elämästä nauttien, ja tulimme takaisin – taas Atlantin ylitse - kotisatamaan saakka? Huikea fiilis, kun tämän ymmärtää olevan totta.

Maailmaa, ja maailman meriä on nyt koluttu oikein urakalla ja takana on uskomaton määrä kokemuksia ja muistoja.

Suunnittelimme Antin kanssa jo Azoreilta lähtien, että ensimmäinen asia, mitä Suomeen tultaessa tehdään on mennä saunomaan! Tämän jälkeen lieneekin luvassa nopea paluu arkeen ja arjen rutiineihin, vaikka toivottavasti tätä seikkailua emme ikinä unohdakaan.

Ensimmäinen kosketus Suomen maaperään otettiin maanantai-iltana, kun auringon laskiessa pysähdyimme Utöseen, Saaristomeren uloimpaan nurkkaan (aluevesille saavuttiin jo maanantaina puolenpäivän aikoihin). Kääntyessämme Utön sisäänajoväylälle Suomen Merivartiosto huusi meitä VHF:ssä. Pelästyin, että tulee satikutia reittivalinnastamme reittijakojärjestelmän kautta tai jotain tullimuodollisuuksia, mutta iloisena yllätyksenä merivartiosto toivottikin oma-aloitteisesti meidät tervetulleiksi takaisin Suomeen todella pitkältä merimatkalta! Hienoa viranomaispalvelua ;)

Utön karussa olemuksessa on sitä jotain kauaksi lähtemisen taikaa ja se ajoi täydellisesti asian ensimmäisenä kosketuksena Suomeen. Rantautumisen jälkeen oli pakko korkata veneestä löytynyt viimeinen suomalaisen lonkero, ja popsia kasa salmiakkia. Utöseen rantautumiseen oli muutenkin varauduttu poikkeuksellisen hyvin; meillä oli saaren hotellin saunaan saunavaraus!

Viimeisin pätkä Itämeren halki Kielistä Ruotsin rannikkoa pitkin Suomeen sujui suhteellisen leppoisasti, vaikkakin viileissä ilmoissa. Välillä sitä mietti, että vitsit kun kaikki näyttää niin pieneltä… oliko tämä meri kutistunut, vai meidän käsitys mittasuhteista muuttunut? Ruotsinlaivatkin näyttävät pieniltä jollilta. Viimeisin miehistönvaihto tehtiin Nynäshamnissa, Tukholman eteläpuolella, josta Matti hyppäsi pikakuljetukseen kohti Suomea ja jatkoimme viimeiset n. 300 mailia kolmestaan, minä, Antti ja Arnie.

Arniehan hyppäsi mukaan muutamia viikkoja sitten pika-aikataululla PYD:n kautta (www.pydww.com - voimme suositella), kun muuttuneet suunnitelmat olivat pakottaneet Ossin pois Dysselin kyydistä Azoreilla ja totesimme, että kolmella yksin yövahtiin kykenevällä reissu sujuu niin paljon rennommin ja helpommin. Arnie pääsi hienosti mukaan Dysselin elämään ja toi meille aimokasan kokemuksia ja oppeja kokemuksistaan mitä moninaisimmista eri veneistä ja niiden tavoista touhuta eri merillä – saimme myös Arnien innolla tähtinavigointiin paikannettua Dysselin sekstantilla alle 5 mailin tarkkuudella.

Itämeren legillä tehtiin myös uusi keittiötaidon ennätys Dysselin keittiössä. Sankarin rooliin pääsi Matti. Oli iltapäiväkahvin aika ja täytyyhän Ruotsin aluevesillä olla kahvin kanssa pannaria – ja vielä tuplataikina, ettei lopu kesken. Sopivasti kuitenkin tekijät X, Y ja Z puuttuivat peliin H-hetkellä ja lopputuloksena oli, että litrakaupalla pannaritaikinaa sujahti jääkaapin luukusta jääkaappiin. Kyllä, joka ikinen jääkaapissa ollut asia ja itse jääkaappi sai pannarikuorrutteen; lopputuloksena tuntien pesuoperaatio. Tekijä X lienee kulhon sijoittaminen hieman kyseenalaiseen paikkaan, tekijä Y jääkaapin luukun unohtaminen auki ja tekijä Z veneen sopiva heilahtaminen. Merellä sattuu ja tapahtuu, mutta huumoria tästäkin revittiin.

Nyt kun olemme perillä, on KIITOKSIEN aika:

Kiitos kaikille teille, jotka olette tavalla tai toisella olleet mukana Sandi-projektissa! Tukemassa, tekemässä, antamassa neuvoja tai muuten vain hengessä mukana. Olette mahdollistaneet tämän reissun – ja projektin – onnistumisen.

Erityinen kiitos kaikille miehistössä matkan varrella olleille, eli Annalle, Heikille, Jarnolle, Mikaelille, Saralle, Tomille, Annikalle, Tuomakselle, Teemulle, Mirvalle, Marille, Juulialle, Samulille, Rikulle, Otsolle, Ollille, Alpolle, Kimmolle, Arnielle ja Matille! Kiitos kaikesta, ja ennen kaikkea arkemme iloisesta piristämisestä!

Dysselin kipparina kirjoitin lokikirjaan: ”Kiinni, HSK, Helsinki; Sandi-purjehdus päättynyt, Suomen lippu laskettu.”. Näihin sanoihin voin ylpeänä reissusta päättää tämän n. 14 200 merimailin (n. 26 000 km) purjehduksen kipparoinnin.

Kiitän ylitse kaiken Dysseliä, ja tietenkin matkakumppaneita yli-insinööri/varakippari Anttia ja Ossia.

Mitä ikinä tuleekaan mieleen kysyä reissustamme tai kokemuksistamme vaikka vastaavia suunniteltaessa, saa aina olla mielihyvin yhteydessä.

Oli kivaa, lähtisin uudelleen!

// Arimo
Helsinki, Suomi
Juhannuksen aatonaatonaattona
arimo.leppa (at) gmail.com


Teknisluonteisina huomautuksina:

PS. Sandi-sivusto pysynee pystyssä vielä hyvän aikaa reissumme jälkeen ja jotain kuva/videomateriaalia saattaa vielä hyvinkin olla luvassa. Puuttuuhan vielä kaikki liikkuva kuva mm. Pohjois-Atlantilta.

PPS. Tarvetta meidän tavoittamiseen satelliittipuhelimen kautta ei enää taida olla ja koska sen liittymäsopimuskin päättyy ylihuomenna, niin siihen ei enää kannata viestitellä (eikä myöskään meidän satelliittisähköpostiin). Dysselin sähköpostia (sy.dyssel@gmail.com) luemme varmastikin jonkun aikaa vielä.

PPPS. Satelliittipaikannuspalvelu päättyy myös ja myös reittimme osoittava dynaaminen kartta poistuu käytöstä.

PPPPS. Jos tiedätte jonkun jolla olisi tarvetta erinäiselle valtamerivarustelulle veneeseensä, niin saa vinkata, että meiltä löytyy nyt aimokasa erinäistä valtamerivarustusta ja muuta pitkän matkan purjehdusreissulla tarvittavaa.