EU-kansalaisen oikeudet Kuuban tullissa?

EU-kansalaisen oikeudet Kuuban tullissa?

Key Westista matka jatkui kohti Kuubaa. Havanan silhuetti avautui eteemme aikaisin aamulla. Puoleen päivään mennessä olimme kiinnittyneet Hemingwayn sataman tullauslaiturille. Siinä oltiin jonkin aikaa.

Laiturilla aivan ensimmäisenä vastassa oli valkoiseen pukuun sonnustautunut vanhempi mies salkku kädessään. Mies oli lääkäri. Ennen kuin mitkään muut tullausmuodollisuudet etenivät, oli edessä lääkärintarkastus. Terveitä olimme.

Homma jatkui huumepoliisin, tullin sekä immigraation ihmisten tarkistaessa venettä. Selityksenämme oli aina mitä ihmeellisimpiin löydettyihin esineihin, että ”Suomi on kaukana ja kyseinen objekti on meille täysin välttämätön”. Homma jatkui edelleen eri ministeriöiden ihmisten käydessä katsomassa niin ikään venettä. 

Esimerkiksi maatalousministeriö laski veneemme omenat, sipulit ja banaanit.Vihannekset ja hedelmät päätyivät hallituksen tietoon. Homma jatkui tämänkin jälkeen, mutta iltapäivällä olimme ”laillisesti” maassa ja satamakapteeni vihdoinkin toivotti meille tervetuloa Kuubaan.

Vaikka tullausmuodollisuus oli, no miten tahansa päin käännettynä melkoisen raskas, ihmiset olivat silti mukavia ja täyttivät ahkerasti papereitaan.

Kuubassa alkaa tulemaan kesä, jotenka lämpöä riittää.

Ensimmäisenä paikassa oikeastaan missään, satamassa ei ollut minkäännäköistä nettiä. Sen sijaan, lupaa ”nettiin” menosta piti pyytää läheisen hotellin virkamiehen näköiseltä vartijalta. Hotellissa ollut tietokone oli yhteydessä ulkomaailmaan.Tästä syystä päivitykset tulee jälleen hieman myöhässä. 

Tämän lisäksi olemme keskittyneet pitämään pieninä matkapurjehtijoina kiinni oikeuksistamme suurta ja kasvotonta satelliittipuhelinfirmaa vastaan. Osaltaan tästä syystä myöskään paikannusjärjestelmä nettisivuilla ei oikein pelitä tällä hetkellä. Tekisi periaatteessa mieli hieman kirjoitella kaupan (SatPhoneStoren) toiminnasta, katsotaan kuitenkin mitenköhän tämä homma järjestyy.  

Mitä Kuubassa sitten voi tehdä? Yleensä syömme useimmissa maissa jotain, joten myös Kuuban osalta lähdimme katsomaan paikallista ruokaa. Vasten opaskirjoja ja niiden pelotteluja – mielestämme Kuubassa ollut ruoka oli varsin hyvää Karibialaiseen tasoon suhteutettuna. Myös reissun halvin dinneri tuli syötyä mestoilla.

Katsotaan mitä muuta täällä voi tehdä. 

-ossi

Elettiin kuin Hemingway

USA:n eteläisimpään pisteeseen (tai ainakin itärannikon eteläisimpään) rantautuminen sujui onnistuneesti vajaan viikon seilauksen jälkeen Turksilta ja Caicosilta. Tarkalleen ottaen saavuimme Key Westin Stock Island Village Marinaan reilu viikko sitten.

Jenkkien viranomaistoimet huolestuttivat meitä hieman ennalta, joten lähdimme tulliin ja immigraatioon katsomaan mitenköhän asiat oikein sujuvat. Hyvin sujuivat. Rantautuminen USA:n taisi olla sitten Visbyn jälkeen yksinkertaisin toimenpide. Rantautumistulli taisi maksaa 17USD (esim. Bahamalla 300USD, Kanarialla 100EUR). Leppoisa jenkkiofficer löi leimat passiin ja totesi, että tervetuloa Yhdysvaltoihin. Very good.

Satamamme vieressä oli US Navy Air Base, jossa hornetit lentelivät päivästä toiseen aiheuttaen lievää melusaastetta. Olo tuntui melko turvatulta, vaikka CNN:n uutisissa huolestuneina seurasimme uuden venäläisohjuksen iskukykyä USA:n itärannikolle.

Olemme väistelleet melkeinpä seitsemän kuukautta erinäköisiä luksusristeilijöitä ja muita suuria matkustaja-aluksia, jotka pudottelevat täysin tyhjästä yli 20 solmua suoraan eteen. Tällä kertaa hyppäsimme yhden risteilijän kyytiin. Neljän päivän Meksikonristeily löytyi äkkilähtöjä myyvältä nettisivulta melkoiseen alehintaan. Risteily oli all inclusive, joten ruokailupuoli kuului ennakolta hintaan. Ja tästä syystä myös söimme.

Syömisen ohella kävimme tutustumassa laivan kylpylään, kuntosaliin, ulkoilmateatteriin, minigolffiin, casinoon, yleisurheilurataan, muutamaan ravintolaan sekä saunoihin. Suomalainen venebisnes (jossa pyydät tarjouksen, soitat voisiko se tarjous tulla, hyväksyt tarjouksen, odotat tuotetta, soitat voisiko tuotteen saada, soitat uudelleen, saat väärän tuotteen, käyt itse palauttamassa sen ja hakemassa uuden tehtaalta…) voisi periaatteessa ottaa hieman mallia seuraavasta toimintatavasta:

Arimo ja Antti olivat jo lähteneet saunaan salilta. Jätkät kuitenkin palasivat hetken päästä takaisin salille ilmoittamaan, että sauna palaa. Saunan sammutusoperaation jälkeen huomasimme kiukaan vastuksen kärähtäneen. Tämän jälkeen saunan edessä oli kyltti, jossa ilmoitettiin saunan hajonneen. Johan sitä ehdittiin saunoa viisi minuuttia…

Mad-respectit Carnivalille saunan kiukaan fiksaamisesta merillä jossakin viidessä tunnissa! Näin hommat pitäisi hoitua. Myös pyyhkeet oli taiteltu erinäköisiksi elukoiksi.

Sauna oli nimittäin jälleen illalla operatiivisessa käytössä ja kävimmekin lämpimässä huoneessa useaan otteeseen. Sauna taisi olla kymmenellä kannella ja näkymät ulos olivat mukavat.

Risteilyalus vieraili päivän verran Meksikossa. Emme ottaneet merikarttoja mukaan, koska aluksen navigointi kuului hintaan. Tästä syystä en nyt juuri oikein muista mikäköhän paikan nimi oli. No, joka tapauksessa, olimme Meksikossa. Risteilyaluksen vierailijan näkökulmasta Meksiko näytti varmasti parhaat puolensa. Meksikossa aikamme pyörittyämme lähdimme takaisin laivalle syömään.

Toinen risteilijä otti irti juuri kohdallamme, joten katsoimme toimintaa. Homma ei mennyt aivan kuten Dysselin satamalähdöissä, sillä joku satamaheppu irrotti köydet liian aikaisin. Joukko oranssiliivisiä tyyppejä radiopuhelimien kanssa juoksi ympäri laituria ja hetken päästä laiva pääsi ilmeisesti enemmän suunnitellusti liikkeelle.

Risteilyn jälkeen kävimme isosti isossa kaupassa. Walmartin yhdellä 2.2 miljoonasta työntekijästä kävi hippasen huono tuuri, kun joutui latomaan ostoksiamme varmaankin puolen tunnin ajan. Vuokra-automme tuli myöskin aivan täpötäyteen.

Kirjaimellisesti näillä eväillä kelpaa suunnata Kuubaan ja Herra Hemingwayn satamaan.

-ossi

---
PS. Muutama teknisluonteinen uutinen: Blogipostaus tulee hieman jälkijunassa, koska nettiyhteydet ovat olleet taas hieman heikkoja. Olemme olleet Kuubassa nyt jo usean päivän ajan ja seuraavassa postauksessa tarkemmin Kuubasta. Dyssel jatkaa keskiviikkona matkaansa kohti Bahamaa. Satelliittipaikannus on hieman jumissa, koska satelliittipuhelin meni takuuvaihtoon, mutta yritämme saada paikannuksen taas toimimaan. // Arimo

On ja ei-oiden banaanimaailmaa

On ja ei-oiden banaanimaailmaa

Muutamia aatteita Karibialta purjehdittuamme karibianmeren etelä-pohjois –suunnassa.

Karibialla on ollut mitä hienoimpia rantoja, lahtia ja paatteja.

Suomalaisen veneenrakennuksen näkökulmasta on mukavaa todeta auttaneemme suuren Balticin viereemme tuulen painaessa venettä (jahtia?) sivusuunnassa. Tämän lisäksi Dysselin naapuriin on rantautunut +70 jalkaisia uudenkarheita Swaneja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun isomman veneen palkkakippari ilmoittaa seilanneensa S&S:n Swanilla tuhansia maileja ”those boats are rock solid”.

Karibian teemana on valtava kontrasti kaikkeen ja kaikessa:

Näimme Mustiquella nuoria lapsia kiertelemässä saaristoa yli 100 jalkaisella moottorijahdilla, vaikka Kingstown muutamien kymmenien kilometrien päässä on hyvin vaatimaton kylänen (St Vincentin pääkaupunki!). Bequian lahdessa Highland Breezen (Swan 112) pikkupaatiksi jättänyt iso purjevene joutui pitämään punaista mastovaloa mastoissaan varoittamaan lentokoneita ilmaesteistä. Tätä tilannetta jokainen voi muuten pyrkiä mielessään käymään läpi. Lopulta Antigualla näitä punaisia mastovaloja oli taivas punaisenaan.

Asiaa ei kuitenkaan tule ottaa negatiivisesti tai ainakaan tämä kirjoitus ei keskity siihen. Autiosaarilla Etelä-Karibialla käydessämme juuri ja juuri pinnalla pysyvät veneet tekivät liiketoimintaa superjahtien ja jahtien kanssa. Paikalliset kauppiaat tulivat joka aamu pienillä soutuveneillä mukanaan muutama nippu banaaneja myytäväksi. Banaanit ja tuore leipä vaihtoivat omistajia. Merkillepantavaa on kuitenkin kaverien iloinen elämänasenne ja ylpeys sekä suoraselkäisyys omaan työhönsä (käsittääkseni takeaway-banaanien jakelijoina, kuluttajabisneksessä). Hienoa omistautumista.

Omistautumisesta työlleen tuli muuten mieleen eräs hedelmäkauppias Gran Canarialta vanhasta maailmasta. Ostimme Las Palmasista ennen ARC:n lähtöä paikalliselta luomuyrittäjältä melkoisen kasan hedelmiä ja vihanneksia. Itse asiassa aivan hitonmoisen kasan, kävihän siinä pieni kommunikaatiokukkanen kappaleiden ja kilojen välillä, kun ei tuo espanja oikein taipunutkaan. Jep, paprikoita tulikin viidentoista punaisen ja viidentoista keltaisen paprikan sijaan 30 kiloa. No, oli paprikoita. Naapuriveneetkin saivat paprikoita. Myös banaaneja oli aika paljon. Kokki voisi laittaa tänne Atlantin banaaniunelman, Karibian banaanisuperunelman sekä perinteisen Dysselin banaaniparatiisin reseptit joku päivä. Söimme viimeksi mainitun jossakin Hollannin Antilleiden suunnilla, tällä kertaa tosin Karibian banaaneista.

Gran Canarian hedelmäkauppias – takaisin häneen – selitti niin innoissaan kasvattamistaan mangoista, tomaateista, kurkuista sekä ananaksista, että tuli mieleen pitäisiköhän sitä itsekin alkaa maanviljelijäksi (no worries, tämä fiilis kyllä poistui itsestään). Kaveri myös oli alansa ehdoton pro. Saimme hedelmät numeroituna matkaan, jotta tietäisimme missä järjestyksessä mangot ja ananakset pitäisi syödä. Tämän lisäksi hänellä oli vähemmän kypsytettyjä tomaatteja, vaikka olikin sitä mieltä että ihmiset syövät tomaatit liian raakoina joka tapauksessa. Huikea tyyppi. Osasi muuten myös hinnoitella toimintansa.

Välillä rehdin bisneksen ja lievän petoksen tunnusmerkistöt täyttävän toiminnan ero – ainakin suomalaisnäkökulmasta – on hiuksenhieno. Tältä osin kannattaa aina olla perillä mitä mikäkin maksaa ja sopia aivan kaikesta etukäteen.

Ajoittain Karibian hinnasto pomppaa pilviin astuessasi kojun kynnyksen yli. Samaa voi sanoa kaupustelijoista, jotka pyrkivät auttamaan köysienkiinnittämisessä reilulla satasen tuntipalkalla. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia eri kaupantekijöiden kanssa ja mitä höyrypäisemmätkin pilvessä soutelevat heinähattujamyyjät on voitu ottaa pienellä huumorilla vastaan. It’s nice to be nice.

Dominicalla eräs poijunomistaja, Marcus, head of security, aiheutti paikallisista bisnesmiehistä kenties eniten pientä ärsyyntymistä. Hänen ydinliiketoiminta (poijut) olivat sen sijaan oikein hyviä ja luotettavia.

Sinänsä tämä hauska tyyppi – head of security – jätti meihin onneksi lähtevän vaikutuksen tönäistäessään venettämme heti saapuessamme poijuun. Veneeseen ei onneksi tullut mitään jälkeä eikä vahingolle sinällään mitään mahda. Muutaman päivän jälkeen kaveri oli melkoisen tuohtunut turvauduttuamme vapaaseen kilpailuun etsiessämme oppaan viidakkovaelluksille.

Ote käydystä keskustelusta:

Marcus: Ya man!
O: Hello
Marcus: So, what did you do today?
O: We went to the jungle. Pretty cool.
Marcus: So, you did go to the jungle?
O: Yes, pretty cool.
Marcus: So, you did go to the jungle without guide?
O: No, we had guide. He was very good.
Marcus: So, you did go to the jungle without my guide?
O: Yes, we found this guide from the beach.
Marcus: So, you did go to the jungle without my guide and found your own guide?
O: Yes.
Marcus: So, that is not pretty cool. I am the head of security. Are you not interested about security?
O: Yes. We are interested about security. That’s why we took your mooring.
Marcus: Good. Ask about anyone, I am the head of security.
O: Ok…
Marcus: You always contact me if you want to do anything. What are you doing tomorrow?
O: We are going to…, well, actually, we are probably staying at our boat.
Marcus: Good.
O: Thanks,  I think the security here works very well.
Marcus: Good!! I am the head of security. Do you have a beer?
O: Beer?! Well… (sisältä kuuluu naurua ja saan kylmän kaljan käteen) there you go.
Marcus: Good, so, you have a nice evening. In case you have any questions, I am the head of security.
O: Got it. Thanks.

Arimo ja Antti olivat jo aiemmin vaihtaneet hieman kuulumisia tämän hieman omalaatuisen tyypin kanssa, joten kaverin ilmestyessä jätkät sujahti sisälle ja meikä jäi ansaan.

Dominica maana oli tosiaan yksi vaikuttavimmista paikoista; korkeuseroja, sademetsää ja vesiputouksia. Kuumaa lähdevettä ja tuliperäistä maata. Papukaijoja ja kuristajakärmeksiä.

Karibia on nyt takana – toistaiseksi.

Dyssel on tällä hetkellä satamassa Floridan Key Westissä, johon seilasimme Turks&Caicos –saarilta. Matka jatkuu.

 -ossi

Kylmät rintamat ja taakse jäänyt Karibia

Kuten Ossi viime postauksessa uumoilikin, niin pysähdyimme kolmen yön jälkeen hetken mielijohteesta ankkuriin riutalle keskelle avomerta Floridan, Kuuban ja Bahaman välille perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Muutama pieni (luultavasti) autiosaari oli muutaman kilometrin päässä suojaamassa aallokolta ja vettä sopivasti ankkurointiin (n. 11 m).

Aurinko ehti laskea ennen kuin pääsimme ankkuripaikalle, joten ankkurointi pimeässä keskelle merta oli jännä kokemus. Sääennuste lupasi sen verran leppoisaa yötä, että uskalsimme tehdä tällaisen random-ankkuroinnin. Iltapalaksi tehtiin tuoretta leipää, itse pyydettyä kalaa ja suomalaisia lettuja (joo, löysimme vielä lettujauhopussin veneestä) ja katsottiin DVD:ltä TV-sarjaa 24. Sen verran TV-sarja 24 laittoi ajatuksia pyörimään, ja jota ei yhtään auttanut satamakirjamme, joka puhui alueen merirosvoista 60-luvulla, että pidettiin tutka yön päällä ja laitettiin siihen hälytys, että se herättää meidät kaikki, jos jokin esine tulee n. 2 kilometrin säteelle meistä. Yö nukuttiin hyvin ja aamulla jatkoimme matkaa kohti Floridaa!

Nyt Florida ja Key West näkyy horisontissa ja juuri päättyi VHF-keskustelu US Coast Guardin kanssa: ”US Coast Guard this is sailing vessel Dyssel calling you on channel 16; we inform you that Dyssel flagged in Finland will enter US waters and will go to Customs and Immigration in Key West”. Maan aluevedet alkavat 12 mpk rannikosta ja joku on sanonut, että mm. jenkkeihin on hyvä ilmoitella tulosta VHF:ssä. USA:n merivartiosto antoi luvan saapua (tosin yksi heidän partioalus kävi vielä vilkaisemassa meitä merellä) ja seuraavaksi tarkoitus on rantautua etukäteen varattuun marinaan ja sen jälkeen lähteä tekemään sisäänkirjautumista USA:han. Kuulemma meidän pitää soittaa johonkin puhelinnumeroon heti, kun köydet ovat kiinni USA:n maaperällä ja noudattaa sieltä saatavia ohjeita. Näin meille kerrottiin, kun soitimme paikalliseen viranomaiseen ja tiedustelimme saapumiseen liittyviä muodollisuuksia. Muistuttivat puhelun aikana soittamaan siihen numeroon n. 20 kertaa, joten lienee tärkeää soittaa juuri siihen numeroon. Hieman jännittää, kun olemme saapumassa ilman viisumeita, vaikka huviveneellä saapuessa pitäisi olla viisumit suomalaisillakin. Katsotaan pääsemmekö onnellisesti sisään jenkkeihin.

Tuossa muutama päivä sitten keskustelimme myös US Coast Guardin kanssa, kun niiden helikopteri tuli kiertämään meitä Bahaman saaristossa kesken mukavan myötätuulipurjehduksen n. 14 m/s myötätuulessa ja n. 3m aallokossa. Päätin kysäistä helikopterilta VHF:llä, että mitä heillä oli mielessä. Kopteri vastasi, että he etsivät alueelta 35-jalkaista purjevenettä. Olimme kuulleet tästä hieman aiemmin VHF:stä pan-pan –viestin (eli kiireellinen sanoma kaikille). Kerroimme, ettemme olleet nähneet reitillämme yhtään purjevenettä 24 tuntiin. Helikopteri kiitti ja jatkoi etsintöjään. Mekin yritimme tähystää jatkossa paremmin, mutta kyllä se niin vain oli, että ketään ei näkynyt missään (paitsi pari laivaa AIS-järjestelmässä) siihen seuraavaan 24 tuntiinkaan, joten aika erilaista ”saaristopurjehdusta” tämä on. Meni tuossa myös yksi vuorokausi niin, että purjeille ei tarvinnut tehdä yhtään mitään ja autopilotti ajoi melkein koko päivän, joten suhteellisen rentoa seilausta.

Muuten aika hyvää palvelua jenkeiltä: lähettävät meripelastushelikopterin n. 900 kilometrin päähän jenkeistä toisen valtion alueelle etsimään kadonnutta purjevenettä, kun Bahamalla tuo meripelastuskalusto ei ole ihan samalla tasolla. Tosin kadonnut vene oli USA:lainen, joten olikohan tuolla jotain vaikutusta asiaan? No, joka tapauksessa tuli hieman turvallinen olo nähdä jenkkien helikopteri yläpuolella, kun muuten tuntui, että ollaan aika kaukana kaikesta sivistyksestä. Karibialla ja Euroopassa merillä oli yleensä aina näkynyt jotain liikennettä – nyt oli fiilis kuin olisi Atlantilla. Tätä ilmiötä lisäsi vielä se, että Kuuban rannikko piti olla lähettyvillä – mutta mitään ei näkynyt. Yleensä yöllä rannikon valot kajastavat taivaanrantaan kaukaakin. Edes merikarttaan merkityt majakat eivät olleet päällä (saimme tutkalla varmistettu kuitenkin, että jotain majakoita siellä oikeasti oli, mutta ei tainnut olla toimivia). Nyt meille heräsi vain kysymys, että onkohan Kuubassa sähköä? No, tämä selviää parin viikon päästä, kun mennään käymään siellä.

Vähitellen pitänee todeta, että Dysselin matka Karibialla taitaa olla päättynyt ja olemme siirtyneet tropiikista enemmän ”suomalaiseen” ilmastoon. Karibian meininki ja sadat muut purjeveneet ovat kadonneet, eli olemme selvästi tulleet uudelle purjehdusalueelle. Viimeiset pari viikkoa olemme jo saaneet alkaa tarkkailla säätä paljon tarkemmin, kun täällä ei enää voi luottaa Karibian säähän, eli siihen, että aina paistaa aurinko ja tuulee n. idästä sopivasti. Nyt erinäiset sääjärjestelmät vaihtavat säätä ja tuulta paljon tiheämmin.

Matkalla Dominikaaniseen Tasavaltaan saimme muistutuksen ns. kylmistä rintamista, sillä lähdettyämme Neitsytsaarilta jouduimme nauttimaan ensimmäiset reilut 24h pelkästä vesisateesta, kylmästä (ja kovasta) tuulesta ja muutenkin hyvin syksyisestä kelistä. Hetken mietimme jo, että olemmekohan väärällä leveyspiirillä, mutta kyllä GPS näytti meidän olevan edelleen aika etelässä. Dominikaanisessa otettiin vastaan seuraava kylmärintama ja parin päivän ajan veneessä piti ottaa yöllä käyttöön peitot (ei olla sitten Kanarian jälkeen käytetty mitään peitontapaistakaan) ja hiekkarannalla ei otettu vastaan aurinkoa vaan vettä. Onneksi rintamat ovat ohimeneviä ja sen jälkeen on aina tullut hienot kelit. Tälläkin matkalla kohti Floridaa olemme kytänneet yhtä jenkkien yli pyyhkäisevää rintamaa, mutta onneksi se ei tullut tänne saakka.

Vietimme aikaa Karibialla yhteensä reilut pari kuukautta ja ehdimme nähdä ja kokea vaikka mitä. Tosin, ymmärrän hyvin myös niitä, joita seilaavat Karibialla useammankin vuoden putkeen. Nähtävää ja uusia paikkoja riittää!

Jenkeissä on tarkoitus aluksi huoltaa hieman paattia muutamien pienien to do –listalla olevien asioiden osalta. DHL:n mukana olisi pitänyt saapua takuun piikkiin uusi vesikone Sveitsistä (eli laite, jolla teemme merivedestä juomavettä). Vesikoneen kanssa on ollut pientä säätöä matkan varrella ja valmistaja (Katadyn) päätti lähettää meille uuden laitteen, joten vähintään puolipäivää kuluneen laitteiden vaihdossa. Olemme odottaneet konetta jo tovin, mutta aiempiin paikkoihin sen lähettäminen tullimuodollisuuksien takia olisi ollut niin vaikeaa, että päätimme yhdessä Katadyn kanssa odottaa, kunnes pääsemme jenkkeihin. Lisäksi pitäisi täyttää diesel-tankit ja löytää paikka, jossa saisimme täytettyä suomalaisen kaasupullomme ja tehdä massiivinen ruokatäydennys. Yritämme jo nyt ostaa kaiken säilyvän ruuan Atlantin paluuylitystä varten. Nimittäin kuulemma Kuubassa valikoimat ovat huonot ja Bahamalla niin kallista, että mieluummin lentää jenkkeihin kauppaan (näin muutama seilori on meitä matkalla valistanut). Sen voi hyvin uskoa, jos miettii ruuan hintaa Turks&Caicos –saarilla; kilo jauhelihaa maksoi n. 25 USD! Omenat n. 2 USD kappale ja pakastekalapuikot 15 USD rasia. Onneksi olimme täydentäneet ruokavarastot viimeksi Dominikaanisessa Tasavallassa, joten voisimme elää nämä paratiisisaaret hyvin omavaraisesti tuhlaamatta kaikkia rahoja jauhelihaan. Enemmin rahalla osti mm. huikean kahden sukelluksen sukellusreissun, jossa nähtiin haita, kilpikonnia, hummereita ja kaikenmaailman muita merieläimiä.

USA:n vierailuumme mahtunee myös irtiotto veneilijän arjesta. Edellinen miehistömme Samuli&Juulia onnistui innoittamaan meidät ottamaan pientä breikkiä veneestä ja tekemään jotain muuta hetken - ehkä erittäin tervetullut idea – sillä onhan tässä 12m ja 3m leveässä rasiassa tullut elettyä ja nukuttua jo reilu puoli vuotta putkeen. Auto on vuokrattu ja pojat lähtevät äkkilähtönä varatulle lomamatkalle nauttimaan siitä, että kaikki on valmista – ei tarvitse tehdä itse ruokaa, tiskata tai korjata paikkoja. Yksityiskohdat julkaistaan myöhemmin.

Näissä tunnelmissa Karibian jääminen taakse ei haittaa yhtään. Edessä on varmasti yhtä mielenkiintoisia kokemuksia! Key Westin jälkeen kokka osoittaa Kuubaa ja Havannaa ja sen jälkeen säiden pitäisikin jo mahdollistaa vähitellen valuminen kohti pohjoista eli Bahaman kautta takaisin Atlantille ja Bermudalle.

// Arimo

Pohjois-Atlantin Singapore

Pohjois-Atlantin Singapore

Suosittelen vierailua Turks & Caicosilla British West Indiellä. Saaret olivat kertakaikkisen mieleenpainuva kokemus.

Aivan ensiksi on vielä pakko erikseen todeta, että en ole missään en tällä reissulla enkä muutoinkaan nähnyt yhtä kirkasta merivettä. Veden väri oli myös omassa luokassaan.

Ensin vierailtuamme Turkin saarella, näkymä oli melko rennolla elämäntyylillä rakennetusta rakennuskannasta (=hökkeleitä ilman kattoa ja seiniä) päätellen aika lailla Karibiaa. Saarella oli suuri loistoristeilijäsatama, jonka ympärillä pyöri saaren kaikki bisnes. Aiemmin saarelta oli viety suolaa, mutta Bahaman suursuolatuotanto jyräsi Turkin pienemässä mittakaavassa olleen tuotannon jättäen jälkeensä pelkät suolankuivatusaltaat. Turkin saarelle on laskeutunut (vai oliko se tippunut?) myös Apollo NN kuulentomoduuli, joten saarella oli pieni avaruusmuseo.

Snorklaaminen läheisellä riutalla sekä veneen ympärillä oli huikeaa. Vedessä olo tuntui vähän 3d:mäiseltä, sillä joka puolelle näkyi melkeinpä yhtä hyvin kuin veden pinnallakin. Karkea hiekkapohja todennäköisesti aiheutti veden kirkkauden.

Caicosilla on yksi IGY:n satama (IGY on kansainvälinen ketju jolla on tasokkaita satamia ympäri maailmaa), johon saamme ARC2014 kautta alennusta. Satamaan johti muutaman mailin mittainen todella matala väylä, johon saimmekin ensimmäistä kertaa luotsiapua suoraan satamalta. Propsit IGY:lle. Matalimmassa kohdassa väylää veneen kölin ja pohjan väliin ei tainnut jäädä paljoa torstai TS:ää suurempaa väliä.

Itse satama oli kenties parhain vierailluista IGY:n satamista (Rodney Bay, St. Martin, Caicos&Turks). Sataman laidalla oli hieno hotelliresort, jota sataman asiakkaat saivat käyttää vapaasti (gym, biitsi, pool, jne.). Mahtava paikka ottaa muutama hetki ihan rennosti!

Marina oli periaatteessa muutaman riutan reunalle kyhätyssä lahdessa, joten vesi pääsi koko ajan vaihtumaan ja satama-altaassa olikin jatkuva virtaus. Ensimmäistä kertaa missään – satama-altaassa oli myös haita! Näimme useita noin ihmisen kokoisia nurse-sharkkeja hakemassa kalastajilta jääneitä perkuujätteitä.

Koska satama-altaan vesi oli niin puhdasta ja kirkasta että jopa hait viihtyivät siellä, päätimme Antin kanssa pesaista veneen pohjan. Olemme pesseet veneen pohjaa ja vesilinjaa siellä täällä, jotta siihen ei kasvaisi mitään levää. Veneemme pehmeä pohjamaali on osoittautunut aika hyväksi, sillä pohjaan ei hirvittävästi jää mitään ottaen kuitenkin huomioon veden lämpötilan (+26) ja jatkuvan auringonpaisteen.

Tällä kertaa pohjaan ja köliin oli kuitenkin tarttunut jotakin ruohontapaista. Pesusienellä, maskilla ja räpylöillä veneen pohja puhdistui kahteen mieheen aika nopeasti. Koko pohjan kiiltäessä vene näyttää hienolta taas myös veden alta katsastettuna!

Puhtaus ja luonto ovat muuten tärkeä asia paikallisille. Jokaisella rannalla oli suuret plakaatit, joissa kehotettiin jopa olemaan ankkuroimatta, jottei vedenpohja vahingoitu (vaikka pohja siis oli hiekkakiveä). Tämän lisäksi vedessä ei saanut käyttää tavallista aurinkorasvaa, sillä aurinkorasva sisältää muovia. Veden ja paikkojen puhtaudesta päätellen toiminta oli melko onnistunutta.

ARC:ssa osallistuimme tutkimusprojektiin, jossa otimme näytteitä vedestä 500NM välein. Meidän pitäisi saada jollain aikataululla tietoa ottamamme näytteiden muovipitoisuudesta.

Pudottelemme tällä hetkellä kohti Floridaa / Key West mukavassa sivumyötäisessä ja myötävirrassa.

Noin 1000 kilometrin pätkä on jo reippaasti voiton puolella (joku parisataa jäljellä), vaikka saatammekin jäädä ankkuriin ja käydä uimassa jollain autiosaarista. Nämä autiosaaret eivät muuten vissiin kuulu kenellekään. Tai ainakaan meillä ei ole parempaa tietoa kenelle ne kuuluisivat. Ei siis siltä osin ole varsinaisesti tietoa mihin sitä illalla päädytään.

ps. satelliittipaikannusjärjestelmämme (Iridium) on ilmeisesti lopettanut reittimme jäljentämisen nettiin. Asia saattaa liittyä siihen, että olemme olleet nyt pari päivää Kuuban aluevesillä jossa puhelimen paikannusominaisuudet eivät välttämättä toimi. Puhelimen mukaan elämme nimittäin helmikuuta 1944, joten tarkasta paikkatiedosta voi olla turha haaveilla…

ps2. saatiin muuten just dorado.

-ossi

Uutta kuvamateriaalia

Tervemenoa taas tsekkaamaan uusinta kuvamateriaalia kuvagalleriaamme www.sandi.fi -sivuston kautta.

Dyssel jatkanee huomenna (tiistaina) matkaa vähitelleen kohti Floridaa n. 600 mpk:n purjehduksella Kuuban rannikkoa sivuten. Oletamme, että saavumme Key Westiin n. sunnuntaina/maanantaina riippuen tuulista. Tästä tulenee samalla pisin pelkästään kolmestaan seilaamamme yhtenäinen merimatka. Onneksi merivahtijärjestelmää on ehditty tässä hioa ja kehittää pitkään, joten nyt tulee järjestelmä kunnolla testaukseen paluumatkan pitkiä legejä silmälläpitäen.

Ihan ns. off-topic (liittyen viime viikoina paljon harrastettuun vesiurheiluun): Caribian +27 asteinen merivesi on muuten muuttunut täällä n. 25 asteeseen ja ennusteiden mukaan seuraava legi pudottaa meriveden lämpötilaa jopa kaksi astetta lisää. Positiivista on, että luultavasti veneen sisälämpötila (edelleen koko ajan vähintään 27 astetta) alkaa samalla laskea.

// Arimo
Turks & Caicos saaret

Surffausta ja Cabarettia kitetyksen Mekassa

Surffausta ja Cabarettia kitetyksen Mekassa

British Virgin Islandilta matka jatkui reippaassa tuulessa kohti Dominikaanista Tasavaltaa (ei siis Dominicaa, jossa kävimme jo aiemmin).

Hyvän tuulikulman ansiosta olimme itse asiassa päivää ennen ennakoitua perillä. Emme kuitenkaan ehtineet ennen pimeäntuloa, joten edessä oli yöllinen rantautumisoperaatio. Pujottelimme matalan ja aaltoisen kanavan läpi vain aallonmurtajalla suojattuun satamaan.

Dominikaanisen viralliset tullimuodollisuudet (niistä muuten kirjoitellaan kirjoissa kaikennäköistä aika liioiteltua) sujuivat melko hyvin, eikä veneessämme käynyt sotilaita. Mestoille päästyämme oli tarkoitus lähteä katsastamaan mitä sitä Hispaniolan saarella puuhaisi.

Paikka on kuuluisa kitesurffauksesta, jotenka lähdimme rannalle seuraamaan kiteilyä päätyen lopulta kolmen päivän kitekurssille. Tämän lisäksi Dominikaanisella on muutamia hienoja surffibiitsejä, joten myös surffausta olisi luvassa.

Päivien ohjelma rakentuikin lähinnä vallitsevien sääolosuhteiden mukaan; heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme katsomaan aaltoja surffilaudan päältä ja myöhemmin iltapäivällä jatkoimme toisella rannalla kitemeininkien parissa. Sama seuraavana päivänä uudelleen. Varasimme lauantai-illalle vielä kaiken lisäksi paikalliseen must see lauluesitykseen liput. Hyvin vetivät. 

Juulia ja Samuli (s/y C’est la Vie, blogi: tuulivie.blogspot.com) liittyivät matkaan sunnuntaina – tai näin luulimme. Saimme Samulilta kuitenkin viestin lauantai iltapäivällä rannalla, että kone on jo laskeutunut. Hups. No päivä sinne tänne. Myöhemmin huomasimme, että emmehän olleet edes oikealla aikavyöhykkeellä.

Lähdimme jälleen seuraavana päivänä surffaamaan ja viimeistelemään kitekurssin. Surffiolosuhteet olivat hieman parantuneet – ja kyllähän se surffaus on mieletöntä puuhaa! Kiteilyssä taas homma ei ehkä edennyt aivan yhtä näppärästi: suolavettä vedettiin keuhkoihin ihan tosissaan. Tämän lisäksi kävin koppaamassa muutaman rannan lähistölle kaatuvan aallon harjoitellessa leijan kanssa uimista. Aallolla on melkoinen voima. Vastakkaiseen suuntaan toisaalta myös tuulella on virtaa, koska leija veti ihmistä aika kevyesti suuntaan kuin suuntaan reilussa kympin tuulessa. Hieman leijan lähdettyä käsistä käytiin ottamassa vahingossa ensimmäiset ”ilmat”, jotka onneksi jäivät hyvin vaatimattomiksi. Omat ilmat oli sen sijaan lentäneet pihalle edellisessä aallossa.

Dominikaaninen on melko rento paikka, vaikkakin liikenne on suhteellisen katastrofaalista. Kaikkialla on mopoja. Mopotaksit kuljettavat kenet tahansa kahdesta dollarista vaikka Miamiin. Kaasupullokuljetusten (jep, mopoilla) ohella vastaan saattoi ajella toinen mopo ihan muina mopoilijoina väärää kaistaa.

Alueella on kuitenkin vielä käsittääkseni melko paljon aseellista rikollisuutta. Tämä on aiheuttanut sen, että moni asuinalue on aidattu ja paikalla on aseellisia vartijoita. Myös satamamme vartijoilla oli öisin pumppuhaulikot käsissään. Asiaa ei sinällään pidä käsittää väärin – ihmiset ovat hyvin ystävällisiä sekä avuliaita. Uskoakseni Haitin levottomuudet naapurimaassa kuitenkin hieman vielä rasittavat myös Dominikaanisen kehittymistä.

Turismin tärkeydestä kielii kuitenkin ehdottomasti uuden hallinnon tekemät uudistustoimenpiteet: turistipoliisin perustaminen ja tullimuodollisuuksien keventäminen. Turistipoliisin voi pyytää paikalle, jos ongelmia tulee esimerkiksi rahanvaihdon yhteydessä. Tämän lisäksi poliisit päivystivät turisteille suunnatuilla alueilla, esimerkiksi rannoilla. Periaatteessa hyvä konsepti on omalla tavallaan hieman ongelmallinen, sillä mielestäni poliisin pitäisi myös yhtä lailla suojella omia kansalaisiaan. Suunta kuitenkin rikollisuuden kitkemiseksi näyttää olevan hyvä ja Dominikaaninen on kyllä täydellinen lomaparatiisi sinne haluavalle.

Jatkoimme Dominikaaniselta matkaa kohti ensin Turkkia ja sitten Caicosta – yhdessä tämä maa on Turks & Caicos. 

Dyssel on kulkenut erinomaisesti viimeiset pätkät, sillä tuuli on useamman legin ajan pysynyt kympin yläpuolella.

Kävimme ensin Turksin saarella hieman snorklailemassa – niin kirkasta vettä ettei kerta kaikkiaan mitään J:tä. Olo oli kuin uimahallissa, vesi onneksi vain vähän lämpösempää. Kikkailimme vedessä ja kirjoitimme veden pohjalla olleista kepeistä Sandi (tämä muuten saatiin kasaan yllättävän syvälle). Vain 100 metriä leppoisasta viiden metrin syvyisestä snorklausmestasta alkoi äkkisyvä ja jälleen mentiin valtameren syvyyksille. 

Seilasimme toisen yöpätkän seuraavaksi Caicosin saarelle, jossa niin ikään superkirkas turkoosi vesi loi surrealistisen ilmapiirin.

Caicosilta Juulia ja Samuli lähtivät jo kohti kotiaan (eli Kanarialla olevaa s/y C'est la Vietä). Kiitokset mahtavasta seurasta, eiköhän vielä törmätä Euroopan rannikolla!

Me jatkamme vielä tutustumista Karibian - niin, tai emme ehkä muuten enää ole Karibialla - Pohjois-Atlantin Turkkiin ja Caicosiin. 

 -ossi