On ja ei-oiden banaanimaailmaa

On ja ei-oiden banaanimaailmaa

Muutamia aatteita Karibialta purjehdittuamme karibianmeren etelä-pohjois –suunnassa.

Karibialla on ollut mitä hienoimpia rantoja, lahtia ja paatteja.

Suomalaisen veneenrakennuksen näkökulmasta on mukavaa todeta auttaneemme suuren Balticin viereemme tuulen painaessa venettä (jahtia?) sivusuunnassa. Tämän lisäksi Dysselin naapuriin on rantautunut +70 jalkaisia uudenkarheita Swaneja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun isomman veneen palkkakippari ilmoittaa seilanneensa S&S:n Swanilla tuhansia maileja ”those boats are rock solid”.

Karibian teemana on valtava kontrasti kaikkeen ja kaikessa:

Näimme Mustiquella nuoria lapsia kiertelemässä saaristoa yli 100 jalkaisella moottorijahdilla, vaikka Kingstown muutamien kymmenien kilometrien päässä on hyvin vaatimaton kylänen (St Vincentin pääkaupunki!). Bequian lahdessa Highland Breezen (Swan 112) pikkupaatiksi jättänyt iso purjevene joutui pitämään punaista mastovaloa mastoissaan varoittamaan lentokoneita ilmaesteistä. Tätä tilannetta jokainen voi muuten pyrkiä mielessään käymään läpi. Lopulta Antigualla näitä punaisia mastovaloja oli taivas punaisenaan.

Asiaa ei kuitenkaan tule ottaa negatiivisesti tai ainakaan tämä kirjoitus ei keskity siihen. Autiosaarilla Etelä-Karibialla käydessämme juuri ja juuri pinnalla pysyvät veneet tekivät liiketoimintaa superjahtien ja jahtien kanssa. Paikalliset kauppiaat tulivat joka aamu pienillä soutuveneillä mukanaan muutama nippu banaaneja myytäväksi. Banaanit ja tuore leipä vaihtoivat omistajia. Merkillepantavaa on kuitenkin kaverien iloinen elämänasenne ja ylpeys sekä suoraselkäisyys omaan työhönsä (käsittääkseni takeaway-banaanien jakelijoina, kuluttajabisneksessä). Hienoa omistautumista.

Omistautumisesta työlleen tuli muuten mieleen eräs hedelmäkauppias Gran Canarialta vanhasta maailmasta. Ostimme Las Palmasista ennen ARC:n lähtöä paikalliselta luomuyrittäjältä melkoisen kasan hedelmiä ja vihanneksia. Itse asiassa aivan hitonmoisen kasan, kävihän siinä pieni kommunikaatiokukkanen kappaleiden ja kilojen välillä, kun ei tuo espanja oikein taipunutkaan. Jep, paprikoita tulikin viidentoista punaisen ja viidentoista keltaisen paprikan sijaan 30 kiloa. No, oli paprikoita. Naapuriveneetkin saivat paprikoita. Myös banaaneja oli aika paljon. Kokki voisi laittaa tänne Atlantin banaaniunelman, Karibian banaanisuperunelman sekä perinteisen Dysselin banaaniparatiisin reseptit joku päivä. Söimme viimeksi mainitun jossakin Hollannin Antilleiden suunnilla, tällä kertaa tosin Karibian banaaneista.

Gran Canarian hedelmäkauppias – takaisin häneen – selitti niin innoissaan kasvattamistaan mangoista, tomaateista, kurkuista sekä ananaksista, että tuli mieleen pitäisiköhän sitä itsekin alkaa maanviljelijäksi (no worries, tämä fiilis kyllä poistui itsestään). Kaveri myös oli alansa ehdoton pro. Saimme hedelmät numeroituna matkaan, jotta tietäisimme missä järjestyksessä mangot ja ananakset pitäisi syödä. Tämän lisäksi hänellä oli vähemmän kypsytettyjä tomaatteja, vaikka olikin sitä mieltä että ihmiset syövät tomaatit liian raakoina joka tapauksessa. Huikea tyyppi. Osasi muuten myös hinnoitella toimintansa.

Välillä rehdin bisneksen ja lievän petoksen tunnusmerkistöt täyttävän toiminnan ero – ainakin suomalaisnäkökulmasta – on hiuksenhieno. Tältä osin kannattaa aina olla perillä mitä mikäkin maksaa ja sopia aivan kaikesta etukäteen.

Ajoittain Karibian hinnasto pomppaa pilviin astuessasi kojun kynnyksen yli. Samaa voi sanoa kaupustelijoista, jotka pyrkivät auttamaan köysienkiinnittämisessä reilulla satasen tuntipalkalla. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia eri kaupantekijöiden kanssa ja mitä höyrypäisemmätkin pilvessä soutelevat heinähattujamyyjät on voitu ottaa pienellä huumorilla vastaan. It’s nice to be nice.

Dominicalla eräs poijunomistaja, Marcus, head of security, aiheutti paikallisista bisnesmiehistä kenties eniten pientä ärsyyntymistä. Hänen ydinliiketoiminta (poijut) olivat sen sijaan oikein hyviä ja luotettavia.

Sinänsä tämä hauska tyyppi – head of security – jätti meihin onneksi lähtevän vaikutuksen tönäistäessään venettämme heti saapuessamme poijuun. Veneeseen ei onneksi tullut mitään jälkeä eikä vahingolle sinällään mitään mahda. Muutaman päivän jälkeen kaveri oli melkoisen tuohtunut turvauduttuamme vapaaseen kilpailuun etsiessämme oppaan viidakkovaelluksille.

Ote käydystä keskustelusta:

Marcus: Ya man!
O: Hello
Marcus: So, what did you do today?
O: We went to the jungle. Pretty cool.
Marcus: So, you did go to the jungle?
O: Yes, pretty cool.
Marcus: So, you did go to the jungle without guide?
O: No, we had guide. He was very good.
Marcus: So, you did go to the jungle without my guide?
O: Yes, we found this guide from the beach.
Marcus: So, you did go to the jungle without my guide and found your own guide?
O: Yes.
Marcus: So, that is not pretty cool. I am the head of security. Are you not interested about security?
O: Yes. We are interested about security. That’s why we took your mooring.
Marcus: Good. Ask about anyone, I am the head of security.
O: Ok…
Marcus: You always contact me if you want to do anything. What are you doing tomorrow?
O: We are going to…, well, actually, we are probably staying at our boat.
Marcus: Good.
O: Thanks,  I think the security here works very well.
Marcus: Good!! I am the head of security. Do you have a beer?
O: Beer?! Well… (sisältä kuuluu naurua ja saan kylmän kaljan käteen) there you go.
Marcus: Good, so, you have a nice evening. In case you have any questions, I am the head of security.
O: Got it. Thanks.

Arimo ja Antti olivat jo aiemmin vaihtaneet hieman kuulumisia tämän hieman omalaatuisen tyypin kanssa, joten kaverin ilmestyessä jätkät sujahti sisälle ja meikä jäi ansaan.

Dominica maana oli tosiaan yksi vaikuttavimmista paikoista; korkeuseroja, sademetsää ja vesiputouksia. Kuumaa lähdevettä ja tuliperäistä maata. Papukaijoja ja kuristajakärmeksiä.

Karibia on nyt takana – toistaiseksi.

Dyssel on tällä hetkellä satamassa Floridan Key Westissä, johon seilasimme Turks&Caicos –saarilta. Matka jatkuu.

 -ossi