USA:n eteläisimpään pisteeseen (tai ainakin itärannikon eteläisimpään) rantautuminen sujui onnistuneesti vajaan viikon seilauksen jälkeen Turksilta ja Caicosilta. Tarkalleen ottaen saavuimme Key Westin Stock Island Village Marinaan reilu viikko sitten.
Jenkkien viranomaistoimet huolestuttivat meitä hieman ennalta, joten lähdimme tulliin ja immigraatioon katsomaan mitenköhän asiat oikein sujuvat. Hyvin sujuivat. Rantautuminen USA:n taisi olla sitten Visbyn jälkeen yksinkertaisin toimenpide. Rantautumistulli taisi maksaa 17USD (esim. Bahamalla 300USD, Kanarialla 100EUR). Leppoisa jenkkiofficer löi leimat passiin ja totesi, että tervetuloa Yhdysvaltoihin. Very good.
Satamamme vieressä oli US Navy Air Base, jossa hornetit lentelivät päivästä toiseen aiheuttaen lievää melusaastetta. Olo tuntui melko turvatulta, vaikka CNN:n uutisissa huolestuneina seurasimme uuden venäläisohjuksen iskukykyä USA:n itärannikolle.
Olemme väistelleet melkeinpä seitsemän kuukautta erinäköisiä luksusristeilijöitä ja muita suuria matkustaja-aluksia, jotka pudottelevat täysin tyhjästä yli 20 solmua suoraan eteen. Tällä kertaa hyppäsimme yhden risteilijän kyytiin. Neljän päivän Meksikonristeily löytyi äkkilähtöjä myyvältä nettisivulta melkoiseen alehintaan. Risteily oli all inclusive, joten ruokailupuoli kuului ennakolta hintaan. Ja tästä syystä myös söimme.
Syömisen ohella kävimme tutustumassa laivan kylpylään, kuntosaliin, ulkoilmateatteriin, minigolffiin, casinoon, yleisurheilurataan, muutamaan ravintolaan sekä saunoihin. Suomalainen venebisnes (jossa pyydät tarjouksen, soitat voisiko se tarjous tulla, hyväksyt tarjouksen, odotat tuotetta, soitat voisiko tuotteen saada, soitat uudelleen, saat väärän tuotteen, käyt itse palauttamassa sen ja hakemassa uuden tehtaalta…) voisi periaatteessa ottaa hieman mallia seuraavasta toimintatavasta:
Arimo ja Antti olivat jo lähteneet saunaan salilta. Jätkät kuitenkin palasivat hetken päästä takaisin salille ilmoittamaan, että sauna palaa. Saunan sammutusoperaation jälkeen huomasimme kiukaan vastuksen kärähtäneen. Tämän jälkeen saunan edessä oli kyltti, jossa ilmoitettiin saunan hajonneen. Johan sitä ehdittiin saunoa viisi minuuttia…
Mad-respectit Carnivalille saunan kiukaan fiksaamisesta merillä jossakin viidessä tunnissa! Näin hommat pitäisi hoitua. Myös pyyhkeet oli taiteltu erinäköisiksi elukoiksi.
Sauna oli nimittäin jälleen illalla operatiivisessa käytössä ja kävimmekin lämpimässä huoneessa useaan otteeseen. Sauna taisi olla kymmenellä kannella ja näkymät ulos olivat mukavat.
Risteilyalus vieraili päivän verran Meksikossa. Emme ottaneet merikarttoja mukaan, koska aluksen navigointi kuului hintaan. Tästä syystä en nyt juuri oikein muista mikäköhän paikan nimi oli. No, joka tapauksessa, olimme Meksikossa. Risteilyaluksen vierailijan näkökulmasta Meksiko näytti varmasti parhaat puolensa. Meksikossa aikamme pyörittyämme lähdimme takaisin laivalle syömään.
Toinen risteilijä otti irti juuri kohdallamme, joten katsoimme toimintaa. Homma ei mennyt aivan kuten Dysselin satamalähdöissä, sillä joku satamaheppu irrotti köydet liian aikaisin. Joukko oranssiliivisiä tyyppejä radiopuhelimien kanssa juoksi ympäri laituria ja hetken päästä laiva pääsi ilmeisesti enemmän suunnitellusti liikkeelle.
Risteilyn jälkeen kävimme isosti isossa kaupassa. Walmartin yhdellä 2.2 miljoonasta työntekijästä kävi hippasen huono tuuri, kun joutui latomaan ostoksiamme varmaankin puolen tunnin ajan. Vuokra-automme tuli myöskin aivan täpötäyteen.
Kirjaimellisesti näillä eväillä kelpaa suunnata Kuubaan ja Herra Hemingwayn satamaan.
-ossi
---
PS. Muutama teknisluonteinen uutinen: Blogipostaus tulee hieman jälkijunassa, koska nettiyhteydet ovat olleet taas hieman heikkoja. Olemme olleet Kuubassa nyt jo usean päivän ajan ja seuraavassa postauksessa tarkemmin Kuubasta. Dyssel jatkaa keskiviikkona matkaansa kohti Bahamaa. Satelliittipaikannus on hieman jumissa, koska satelliittipuhelin meni takuuvaihtoon, mutta yritämme saada paikannuksen taas toimimaan. // Arimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti