Kylmät rintamat ja taakse jäänyt Karibia

Kuten Ossi viime postauksessa uumoilikin, niin pysähdyimme kolmen yön jälkeen hetken mielijohteesta ankkuriin riutalle keskelle avomerta Floridan, Kuuban ja Bahaman välille perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Muutama pieni (luultavasti) autiosaari oli muutaman kilometrin päässä suojaamassa aallokolta ja vettä sopivasti ankkurointiin (n. 11 m).

Aurinko ehti laskea ennen kuin pääsimme ankkuripaikalle, joten ankkurointi pimeässä keskelle merta oli jännä kokemus. Sääennuste lupasi sen verran leppoisaa yötä, että uskalsimme tehdä tällaisen random-ankkuroinnin. Iltapalaksi tehtiin tuoretta leipää, itse pyydettyä kalaa ja suomalaisia lettuja (joo, löysimme vielä lettujauhopussin veneestä) ja katsottiin DVD:ltä TV-sarjaa 24. Sen verran TV-sarja 24 laittoi ajatuksia pyörimään, ja jota ei yhtään auttanut satamakirjamme, joka puhui alueen merirosvoista 60-luvulla, että pidettiin tutka yön päällä ja laitettiin siihen hälytys, että se herättää meidät kaikki, jos jokin esine tulee n. 2 kilometrin säteelle meistä. Yö nukuttiin hyvin ja aamulla jatkoimme matkaa kohti Floridaa!

Nyt Florida ja Key West näkyy horisontissa ja juuri päättyi VHF-keskustelu US Coast Guardin kanssa: ”US Coast Guard this is sailing vessel Dyssel calling you on channel 16; we inform you that Dyssel flagged in Finland will enter US waters and will go to Customs and Immigration in Key West”. Maan aluevedet alkavat 12 mpk rannikosta ja joku on sanonut, että mm. jenkkeihin on hyvä ilmoitella tulosta VHF:ssä. USA:n merivartiosto antoi luvan saapua (tosin yksi heidän partioalus kävi vielä vilkaisemassa meitä merellä) ja seuraavaksi tarkoitus on rantautua etukäteen varattuun marinaan ja sen jälkeen lähteä tekemään sisäänkirjautumista USA:han. Kuulemma meidän pitää soittaa johonkin puhelinnumeroon heti, kun köydet ovat kiinni USA:n maaperällä ja noudattaa sieltä saatavia ohjeita. Näin meille kerrottiin, kun soitimme paikalliseen viranomaiseen ja tiedustelimme saapumiseen liittyviä muodollisuuksia. Muistuttivat puhelun aikana soittamaan siihen numeroon n. 20 kertaa, joten lienee tärkeää soittaa juuri siihen numeroon. Hieman jännittää, kun olemme saapumassa ilman viisumeita, vaikka huviveneellä saapuessa pitäisi olla viisumit suomalaisillakin. Katsotaan pääsemmekö onnellisesti sisään jenkkeihin.

Tuossa muutama päivä sitten keskustelimme myös US Coast Guardin kanssa, kun niiden helikopteri tuli kiertämään meitä Bahaman saaristossa kesken mukavan myötätuulipurjehduksen n. 14 m/s myötätuulessa ja n. 3m aallokossa. Päätin kysäistä helikopterilta VHF:llä, että mitä heillä oli mielessä. Kopteri vastasi, että he etsivät alueelta 35-jalkaista purjevenettä. Olimme kuulleet tästä hieman aiemmin VHF:stä pan-pan –viestin (eli kiireellinen sanoma kaikille). Kerroimme, ettemme olleet nähneet reitillämme yhtään purjevenettä 24 tuntiin. Helikopteri kiitti ja jatkoi etsintöjään. Mekin yritimme tähystää jatkossa paremmin, mutta kyllä se niin vain oli, että ketään ei näkynyt missään (paitsi pari laivaa AIS-järjestelmässä) siihen seuraavaan 24 tuntiinkaan, joten aika erilaista ”saaristopurjehdusta” tämä on. Meni tuossa myös yksi vuorokausi niin, että purjeille ei tarvinnut tehdä yhtään mitään ja autopilotti ajoi melkein koko päivän, joten suhteellisen rentoa seilausta.

Muuten aika hyvää palvelua jenkeiltä: lähettävät meripelastushelikopterin n. 900 kilometrin päähän jenkeistä toisen valtion alueelle etsimään kadonnutta purjevenettä, kun Bahamalla tuo meripelastuskalusto ei ole ihan samalla tasolla. Tosin kadonnut vene oli USA:lainen, joten olikohan tuolla jotain vaikutusta asiaan? No, joka tapauksessa tuli hieman turvallinen olo nähdä jenkkien helikopteri yläpuolella, kun muuten tuntui, että ollaan aika kaukana kaikesta sivistyksestä. Karibialla ja Euroopassa merillä oli yleensä aina näkynyt jotain liikennettä – nyt oli fiilis kuin olisi Atlantilla. Tätä ilmiötä lisäsi vielä se, että Kuuban rannikko piti olla lähettyvillä – mutta mitään ei näkynyt. Yleensä yöllä rannikon valot kajastavat taivaanrantaan kaukaakin. Edes merikarttaan merkityt majakat eivät olleet päällä (saimme tutkalla varmistettu kuitenkin, että jotain majakoita siellä oikeasti oli, mutta ei tainnut olla toimivia). Nyt meille heräsi vain kysymys, että onkohan Kuubassa sähköä? No, tämä selviää parin viikon päästä, kun mennään käymään siellä.

Vähitellen pitänee todeta, että Dysselin matka Karibialla taitaa olla päättynyt ja olemme siirtyneet tropiikista enemmän ”suomalaiseen” ilmastoon. Karibian meininki ja sadat muut purjeveneet ovat kadonneet, eli olemme selvästi tulleet uudelle purjehdusalueelle. Viimeiset pari viikkoa olemme jo saaneet alkaa tarkkailla säätä paljon tarkemmin, kun täällä ei enää voi luottaa Karibian säähän, eli siihen, että aina paistaa aurinko ja tuulee n. idästä sopivasti. Nyt erinäiset sääjärjestelmät vaihtavat säätä ja tuulta paljon tiheämmin.

Matkalla Dominikaaniseen Tasavaltaan saimme muistutuksen ns. kylmistä rintamista, sillä lähdettyämme Neitsytsaarilta jouduimme nauttimaan ensimmäiset reilut 24h pelkästä vesisateesta, kylmästä (ja kovasta) tuulesta ja muutenkin hyvin syksyisestä kelistä. Hetken mietimme jo, että olemmekohan väärällä leveyspiirillä, mutta kyllä GPS näytti meidän olevan edelleen aika etelässä. Dominikaanisessa otettiin vastaan seuraava kylmärintama ja parin päivän ajan veneessä piti ottaa yöllä käyttöön peitot (ei olla sitten Kanarian jälkeen käytetty mitään peitontapaistakaan) ja hiekkarannalla ei otettu vastaan aurinkoa vaan vettä. Onneksi rintamat ovat ohimeneviä ja sen jälkeen on aina tullut hienot kelit. Tälläkin matkalla kohti Floridaa olemme kytänneet yhtä jenkkien yli pyyhkäisevää rintamaa, mutta onneksi se ei tullut tänne saakka.

Vietimme aikaa Karibialla yhteensä reilut pari kuukautta ja ehdimme nähdä ja kokea vaikka mitä. Tosin, ymmärrän hyvin myös niitä, joita seilaavat Karibialla useammankin vuoden putkeen. Nähtävää ja uusia paikkoja riittää!

Jenkeissä on tarkoitus aluksi huoltaa hieman paattia muutamien pienien to do –listalla olevien asioiden osalta. DHL:n mukana olisi pitänyt saapua takuun piikkiin uusi vesikone Sveitsistä (eli laite, jolla teemme merivedestä juomavettä). Vesikoneen kanssa on ollut pientä säätöä matkan varrella ja valmistaja (Katadyn) päätti lähettää meille uuden laitteen, joten vähintään puolipäivää kuluneen laitteiden vaihdossa. Olemme odottaneet konetta jo tovin, mutta aiempiin paikkoihin sen lähettäminen tullimuodollisuuksien takia olisi ollut niin vaikeaa, että päätimme yhdessä Katadyn kanssa odottaa, kunnes pääsemme jenkkeihin. Lisäksi pitäisi täyttää diesel-tankit ja löytää paikka, jossa saisimme täytettyä suomalaisen kaasupullomme ja tehdä massiivinen ruokatäydennys. Yritämme jo nyt ostaa kaiken säilyvän ruuan Atlantin paluuylitystä varten. Nimittäin kuulemma Kuubassa valikoimat ovat huonot ja Bahamalla niin kallista, että mieluummin lentää jenkkeihin kauppaan (näin muutama seilori on meitä matkalla valistanut). Sen voi hyvin uskoa, jos miettii ruuan hintaa Turks&Caicos –saarilla; kilo jauhelihaa maksoi n. 25 USD! Omenat n. 2 USD kappale ja pakastekalapuikot 15 USD rasia. Onneksi olimme täydentäneet ruokavarastot viimeksi Dominikaanisessa Tasavallassa, joten voisimme elää nämä paratiisisaaret hyvin omavaraisesti tuhlaamatta kaikkia rahoja jauhelihaan. Enemmin rahalla osti mm. huikean kahden sukelluksen sukellusreissun, jossa nähtiin haita, kilpikonnia, hummereita ja kaikenmaailman muita merieläimiä.

USA:n vierailuumme mahtunee myös irtiotto veneilijän arjesta. Edellinen miehistömme Samuli&Juulia onnistui innoittamaan meidät ottamaan pientä breikkiä veneestä ja tekemään jotain muuta hetken - ehkä erittäin tervetullut idea – sillä onhan tässä 12m ja 3m leveässä rasiassa tullut elettyä ja nukuttua jo reilu puoli vuotta putkeen. Auto on vuokrattu ja pojat lähtevät äkkilähtönä varatulle lomamatkalle nauttimaan siitä, että kaikki on valmista – ei tarvitse tehdä itse ruokaa, tiskata tai korjata paikkoja. Yksityiskohdat julkaistaan myöhemmin.

Näissä tunnelmissa Karibian jääminen taakse ei haittaa yhtään. Edessä on varmasti yhtä mielenkiintoisia kokemuksia! Key Westin jälkeen kokka osoittaa Kuubaa ja Havannaa ja sen jälkeen säiden pitäisikin jo mahdollistaa vähitellen valuminen kohti pohjoista eli Bahaman kautta takaisin Atlantille ja Bermudalle.

// Arimo