Tarkat blogimme seuraajat ovat jo huomanneet, että Dysselin keula näyttää kohti pohjoista.
Totta se vain on, että reissumme eteläisin piste, Tobaco Cays (St. Vincent & the Grenadines), koordinaateissa 12° 37' N ja 61° 21' W on jo takanapäin. Kurssimme on nyt jo kohti pohjoista. Aika etelässä käytiin, sillä matkaa Suomesta linnuntietä Tobaco Cays:lle on n. 8800 kilometriä - ja se oli aivan huikea paikka reissun eteläisimpinä pisteenä! Saimme ankkuroida aivan Atlantin reunalle vain pieni vedenalainen riutta erotti meidät Atlantista ja hyppäämällä veteen pääsit suoraan uimaan merikilpikonnien kanssa.
Tobaco Cays:ltä olemme jo purjehtineet toista sataa merimailia pohjoiseen ja kuten aiemmista blogipostauksista on käynyt ilmi, niin hengailemme rauhalliseen tahtiin nyt täällä Karibian auringon lämmössä nauttimassa "talvesta" lukuisten muiden matkapurjehtijoiden kanssa. Päivät ovat lämpiä (lue kuumia), varjolämpötilat lienevät keskimäärin n. 28 asteessa, vesi on n. 27 asteista ja aurinko paistaa välillä hieman liikaakin. Karibian sadekuurot (kestävät alle 5 min) kastelevat yleensä onneksi ainakin kerran päivässä. Suomeen verrattuna säät siis ainakin suosivat – jos olemme oikein käsittäneet.
Vene on saatu ns. tikkiin kuntoon (eli to do –lista tyhjäksi, toistaiseksi…) ja erinomaista ranta-aktiviteettia on riittänyt todella hienosti purjehduksen lisäksi. Ollaan sukellettu kirkkaan sinisessä vedessä, snorkalttu, vaellettu ja hypitty viidakoissa, vuorilla, vesiputouksilla, käyty sademetsäjoella, hengattu hiekkarannoilla, tutustuttu saariin ja paikalliseen kulttuuriin ja businekseen, tsekkailtu ranta/yöelämää ja syöty hyvin sekä veneellä että paikallisissa ravintoloissa. Päivät kuluvat uskomattoman nopeasti. Tästä nauttii ja tänne kannatti purjehtia! Vaikka Karibialla on tullut vuokraveneellä oltua aiemminkin, niin mikään ei voita sitä tunnetta, kun täällä on omalla veneellä ja pääsee näkemään tätä aluetta näinkin perusteellisesti ja aidosti!
Niin meillä kuin lienee blogin lukijoillakin mielessä on kuitenkin jo kysymys: mitä seuraavaksi?
Vielä vähän aikaa sitten emme edes itse tienneet siihen kysymykseen vastausta. Viime aikoina olemme kuitenkin selvitelleet erinäisiä asioita tohinalla ja sen lisäksi lukeneet ahkerasti purjehdusoppaita ja satamakirjoja sekä karttoja. Ja usean tekijän summana saimme kehitettyä suunnitelman: Jos matkamme edistyy suunnitellulla tavalla matkaamme Karibian saaria pitkin pohjoiseen Neitsytsaarille saakka (käsittääkseni Ilta Sanomat tms. oli juuri listannut Neitsytsaaret yhdeksi paratiisipaikaksi, jonne elämässä tulee harvoin eksyttyä). Sieltä suuntamme sitten kohti läntä ja Dominikaanista Tasavaltaa ja Turks ja Caiosin paratiisisaaria, josta matka jatkuu Floridaan (jos vain USA:n viisumimuodollisuudet antavat periksi – joo, ja tiedämme, että Suomella ja USA:lla on ns. VisaWaiver-ohjelma… mutta tutkikaahan sen soveltumista yksityisiin purjeveneisiin ennen kommentteja siitä, että suomalainen ei tarvitse USA:han muka viisumia… :) ) ja sen jälkeen Kuubaan, jossa odottelemme sopivaa "sääikkunaa" lähteä kunnolla kohti pohjoista, eli Bahamaa, Bermudaa, Azoreita ja lopulta Eurooppaa. Katsotaanko miten tämä suunnitelma toteutuu.
Joku on sanonut, että kaikki hyvä loppuu aikanaan – ja täytyy myöntää, että meidänkin matkasuunnitelma suuntaa nyt siis vähitellen koti-Suomea kohden… Voisi sanoa, että onneksi hitaasti, sillä täällä voisi viettää paljon pidempäänkin! Nautimme kuitenkin nyt täysin rinnoin ajastamme täällä.
Karibian paratiisisaaret tulevat vähitellen vaihtumaan arvaamattomampaan pohjois-Atlanttiin - ja uuteen Atlannin ylitykseen, tällä kertaa kohti itää. Perinteisesti ja tilastollisesti tähän suuntaan Atlantti ei ole lainkaan niin armollinen kuin tultaessa Karibialle. Dysselillä on siis luvassa vielä usea tuhat merimailia Atlanttia kynnettävänä vaihtelevissa sääolosuhteissa ennen kuin ollaan taas Euroopan vesillä.
Tällä suunnitelmalla Kuubasta pitäisi muuten tulla läntisin piste, jossa Dyssel käy.
Reitti Kuubasta takaisin Eurooppaan menee ensin Bahamalle, josta teemme ensimmäisen palan Atlantin ylittämistä takaisin päin - noin viikon matkan Bermudalle, jossa pysähdytään odottamaan seuraavaa sopivaa sääikkunaa tehdä varsinainen pohjois-Atlannin ylitys Azoreille. Tämä matka kestää n. kaksi viikkoa ja on tilastollisesti yksi matkamme haastavimmista valtameripätkistä. Azoreilta suunta on manner-Eurooppa, joko Espanja tai Englanti, tuulista riippuen.
Ihan heti emme siis ole vielä takaisin Suomessa. Matkaa Suomeen reittisuunnitelmamme mukaan on vielä n. 7000 merimailia (n. 12 000 kilometriä). Tästä päästään siihen, että matkamme taitaa merimailien puolesta olla nyt suunnilleen puolivälissä (7000 mailin raja rikkoutui juuri tällä viikolla) – tartteneekin juhlistaa tätä!
Saavuimme muutama päivä sitten keräämään uudet leimat passeihimme Antigualta, jota meille oli lukuisia kertoja suositeltu – joten oli pakko tulla katsomaan tätä kehuttua paikkaa. Täällä oli vastassa myös marina, joten saimme Dysselin taas laituriin parin viikon ankkurissa olon jälkeen. Antigualla kieli on taas englanti, joten kommunikaatiossakin on voinut siirtyä puheeseen käsimerkkien sijasta. Domica jäi nyt taakse, mutta tarjosi meille muutamassa päivässä uskomattoman kasan parhaita luontoelämyksiä koko Karibian vehreimmällä saarella.
Dyssel saattoi olla myös matkalla tänne myös ankkurissa Guadeloupen länsipuolella, Pigeon Islandin vieressä – uskomattomien snorkkelimestojen vieressä. Paikannusjärjestelmät eivät toivottavasti paikallistaneet meitä sinne, sillä yritämme välttää yhdet epäkätevät tullimuodollisuudet yöpymällä tämän yhden välipysähdysyön Ranskan aluevesillä ikään kuin laittomina siirtolaisina (ja olisi tullut ongelmia, niin onhan meillä EU:n yksi perusvapauksista – eli vapaa liikkuvuus! …vaikka taitavat täällä päin olla hieman eri mieltä siitä, mikä merkitys EU:lla on Karibialla… - tosin vielä asiaan liittymättömänä kommenttina; olemme bonganneet täältä jo useista eri paikoista kylttejä, joissa erinäisiä mestoja on rakennettu tai kunnostettu EU-rahalla, vaikka kyseinen valtio ei ole edes minkään EU-maan alaisuudessa… kaikkialle EU-rahaa riittääkin. Sen verran voisin EU-rahaa kuitenkin tänne alueelle antaa, että alueen satoihin eri virastoihin – joissa matkapurjehtijan pitää käydä - saataisiin edes kopiokoneet; alkaa nimittäin tuo jäljentävän paperin käyttäminen olla jo vähän 80-lukua).
Muuten, kasa kuvia odottaa vain tarpeeksi nopean nettiyhteyden löytymistä; useampi ravintola (ja marina) on jo tuottanut pettymyksen – vaikka ruoka on ollutkin hyvää.
// Arimo