Nice to be nice

Nice to be nice

On vähän erilaista kuin keskellä Atlanttia. 

Käytiin jätkien (ja Marin) kanssa purjehtimassa vajaa parin viikon setti St. Lucialta etelään kohti päiväntasaajaa. Ihan päiväntasaajalle ei keritty, koska väliin mahtui huisisti mitä erilaisimpia paikkoja. Olemme jo jossain määrin sisäisesti hyväksyneet sen, että viikonpäivästä saati päivämäärästä kartalla pysyminen ei enää oikein luonnistu. Itse asiassa, vuodestakaan ei tuossa yhdessä vaiheessa ollut aivan täyttä varmuutta.

Tämän lisäksi saarivaltioissa pyörimisen varjopuolena on myös valtiollisten rajojen hämärtyminen ja tältä osin on nähtävästi myös mahdollista unohtaa missä maassa sitä oikein kulloinkin on.

Ensimmäinen stoppi liittyy luonnollisesti Piton –vuoriin [pi-TON], joiden välissä vietimme poijussa muutaman yön. Pitonit ovat kaksi 700 metriä korkeaa jyrkkää nyppylää, joiden väliin mahtuu paljon kovia pystyvirtauksia ja täysin epäsäännöllisiä tuulia. Nämä tulivuoriperäiset hässäkät sattuvat muuten olemaan myös maailmanperintökohde. 

Vuorien pohjalla oleva pohjukka on täysin suojassa aallokolta, joten tuulenpuuskista huolimatta nasta mesta käydä pyörähtämässä ennen St Vincentille lähtöä. Piton –vuoret tulivat eittämättä tutuiksi myös St Lucian paikallisoluen etiketeistä, joissa komeat kaksi mäkeä on kuvattu St Lucian eteläpuolelta.

Teemu piton kädessä Pitonit taustalla.

Matka jatkui avomerelle, tosin tällä kertaa Karibianmeren aalloissa surffaillen edelleen suuntana etelä. Lähdimme aamulla ennen auringonnousua, sanotaanko joskus aamuviiden jäljestä päämääräänä Bequian lahti Saint Vincent & Grenadiineilla. Kävimme matkalla katsastelemassa Pirates of Caribbean –elokuvien kuvauspaikkoja. Emme tosin tavanneet Johnny Deppiä. 

Pärjäsimme myös aika hyvin viiden veneen ad hoc St Lucia – St Vincent Open Racessa. Muut veneet olivat n. 50 –jalkaisia uudehkoja vuokrakatamaraaneja, jotka satuimme voittamaan navakassa avotuulessa. Strategiamme lähti liikkeelle purjehduslegenda Mikki Bernerin innoittamana – täyspurjein, aina.

Vauhdikkaan seilin jälkeen päädyimme Bequian lahteen, jossa veneitä oli ankkurissa ja poijussa vierivieressä kymmenittäin. Bequian kaduilla kävimme sisäänkirjauttamassa itsemme sisään St Vincentille ja Grenadiineille. Sisäänkirjautumisen jälkeen ostimme banaanileipää ja jatkoimme matkaa kohti Mustiquen [mys-TIK] saarta.

Mustique olikin paikkana melkoinen. Saavuttuamme pelipaikalle Mustiquen lahteen, kaveri tuli veneellä laittamaan köytemme kiinni poijuun ja toivotti tervetulleeksi Mustiquelle. Samalla hän kertoi touhun maksavan 300XSD, 100USD taikka 70EUR. Lisäksi sataman tyyppi järjesti meille tervetuliaisajelun saaren ympäri. Ajelulla kävimme morjenstamassa Tommy Hilfigeria, Peter Lynchiä, Mr. Lacostea, Bryan Adamsia, Puman porukoita sekä Brittien kuningashuonetta. Kaikki eivät olleet kotona. Sen sijaan näimme useita kilpikonnia.

Aamupalaa Mustiquella

Mustiquella on tätä nykyään yksi hotelli, jossa on seitsemän huonetta. Mestoille pääsee näppärästi yksityiskoneella. Lentokenttä on rakennettu mäkeen, jotenka laskeutuminen suoritetaan alamäkeen. Erään potkurikoneen kapteeni joutuikin yrittämään laskeutumista useita kertoja ennen onnistumista. Lieneeköhän säilyttänyt työpaikkansa, sillä heti seuraava kone laskeutui ensimmäisellä yrittämällä. Kävimme myös parilla biitsillä, joista ensimmäinen oli The Macaroni Beach. Rannalla ei ollut soveliasta ottaa valokuvia, sillä saaren omistajat haluavat rannan säilyvän ns. mitä tapahtuu biitsillä jää biitsille –tyyppisenä.

Rantakahvila

Purjehtijalle Mustique on Helsingin hintatasosta riippumatta yksi Karibian must kohteista. Saarella kaikki on laitettu enemmän kuin viimeisen päälle ja meininki on hyvin ystävällistä. Arki saarella muistuttaa monilta osin Suomea siinä mielessä, että lapset käyvät itse 16 henkilön koulussaan ja pyörivät ympäri saarta. Tätä turvallisempaa on vain Utössä. Mustiquen saaren pienen kokonsa vuoksi paikka ei ole kovin ihanteellinen kovalla tuulella, sillä maininki kiertää saaren helposti aiheuttaen keikuntaa. Tästä huolimatta poijut olivat uusia ja suunniteltu suurille jahdeille, joten keinumisesta huolimatta satama vaikuttaa hyvin turvalliselta myös olosuhteiden osalta. Veneemme keinui hieman poijussa tuulen Atlannilla puhaltaessa noin 12 m/s.

Melko idyllistä

Mustiquelta jatkoimme matkaa kohti Grenadiinien saaristoa kiemurrellen esimerkiksi Union Islandin ohitse. Varsinainen määränpäämme siinsi edessä: Tobaco Cays of Grenadines. Monesti Karibian hienoimmaksi paikaksi äänestetyt paratiisisaaret ovat täydellisen eristyksissä kaikesta. Saarilla ei ole lainkaan kiinteitä rakennuksia eikä siellä asu kukaan. Massiiviset koralliriutat suojaavat valkoisia hiekkarantasaaria Atlannin armottomalta aallokolta. Paikka on mitä ihanteellisin kitesurffaukseen, snorklaukseen taikka vain olemiseen.

Saarille lähestyminen on tarkkaa puuhaa ja suosittelemme kaikille paperisia karttoja ja tarkkaa optista navigointia tarkkaillen veden väriä. Parhaimmat ankkuripaikat ovat ehdottomasti saarten itäpuolella, josta avautuu näkymä suoraan kohti Afrikkaa. Saarten itäpuolelle pääsee parhaiten saaren pohjoispuolelta muutaman koralliriutan välistä. Ankkurointi on siinä mielessä ihanteellista, että syvyyden voi valita melko vapaasti ja pohja on melkeinpä kokonaan hiekkaa. Paikka on kuitenkin melko tuulinen, sillä tuulensuojaa ei ole lainkaan. Meidän ollessamme tuuli oli tasaista pyörien 10 m/s molemmin puolin. Aaltojen jäädessä koralleihin, ei tuuli kuitenkaan aiheuta lainkaan ongelmia.

Kävimme tutkimassa aluetta joko uiden taikka Dorfilla (M/S Dorf – Dysselin moottoroitu jolla, karibialaisittain dinghy) mukanamme vedenalaiset kamerat ja sukellusvermeitä. Paikalliset nähtävyydet lienevät muualla melko harvinaiset merikilpikonnat. Pääsimme poseeramaan merikilpparien kanssa muutaman metrin syvyydessä merisiilien miinoittamalla rannalla. Toisena päivänä kävimme vastapäisellä biitsillä myös sukeltelemassa. Maihinnousu rantaan valpastutti rannalla aurinkoa ottaneet iguaanit. Nämä liskot ovat reilun metrin mittaisia rauhallisia kasvissyöjiä, jotka tarvittaessa puolustavat itseään läimäyttämällä vihollista hännällään taikka vain rehellisesti puremalla. Iguaanit, kuten suurin osa muustakin Tobaco Caysien porukoista, nauttivat rauhasta, merestä ja auringosta. Muiden purjehtijoiden saapuessa rannalle myöhemmin aamusta loputkin iguaanit päättivät suunnata piiloon. Veneemme oli tämän iguaanirannan melko välittömässä läheisyydessä, joten päätimme Teemun kanssa oppikirjamaisesti uida poispäin rannasta takaisin veneelle, joskin vastavirta –ja tuuli hidastivat etenemistä.

Tobaco Caysiltä lähdimme navakassa vastatuulessa takaisin kohti St Luciaa. Matkalla takaisin otimme välistopin uudelleen Bequiassa. Tämän jälkeen kävimme nopealla viisitillä St Vincentin pääkaupungissa, Kingstownissa. Nimestään huolimatta paikka vaikutti varsin erilaiselta – paikka muistutti monelta osin Tangeria. Opaskirjat eivät suosittele paikassa vierailua, eikä sen puolesta siellä muita turisteja ollutkaan.

Lähtökohtaisesti tarkoituksemme oli nopeasti rantautua (laivalaituriin, taas..) ja käydä kirjautumassa ulos maasta ja jatkaa kohti St Luciaa. Odotellessamme uloskirjautumista laivalaiturissa, muuan univormuun pukeutunut mies tuli ilmoittamaan, että olemme laivalaiturissa johon suuret laivat kiinnittyvät. Meinasin todeta tälle hienoon virkapukuun sonnustautuneelle miehelle keskellä 400 metriä pitkää betonilaituria, että asia ei tullut meille aivan täysin yllätyksenä. Myöskään kiinnittyminen tähän laivoille suunniteltuun kolme metriä korkealle tasolle ei ollut aivan yksinkertaista. Katsoin kuitenkin miehen äänensävyn ja kiireellisyyden perusteella paremmaksi todeta lähtevämme laiturista asap.

Jos onnistuimme jättämään isoja vuokraveneitä avotuulilla (!) taaksemme vaikkei tässä tietenkään kisaamassa kukaan ollutkaan, niin vastatuuliosuudella liidimme kevyesti kärjessä – Dyssel liiti kepeästi navakassa tuulessa aluksi 2. reivillä ja myöhemmin 1. reivillä. Ja vesi lensi. Lempeän Karibian saaristopurjehdusosuuden jälkeen ei tarvinnut mennä enää uimaan.

Uudenvuoden lähestyessä purjehdimme Marigot Bay –nimiseen suojaisaan poukamaan, jossa uudenvuoden juhlintaan kuului ruokailu mukavassa ravintolassa. Emme päässeet ravintolan laituriin syväytemme vuoksi, jotenka siirryimme sataman (tai no hotellin resortin) laituriin muutamaksi päivää.

Marigot Bay, Ihan OK paikka hengata hetken aikaa.

Karibialle kanssamme purjehtimaan saapunut Mari sekä Tuomas ja Teemu lähtivät takaisin kotisuomeen Marigot Baysta muutama päivä sitten ottaen muutaman hetken välistopin hieman hektisemmässä New Yorkissa. Teemu ja Tuomas ehtivätkin viettää Dysselissä noin puolitoista kuukautta, jonka aikana mobilisoiduimme Kanarian sateesta Karibian lämpöön.

Suuri kiitos vielä koko Atlantticrew’lle; Mirvalle, Teemulle ja Tuomakselle!

Marigot Bayn hotellin resort on hulppea paikka. Satamamaksuun kuuluu hotellin palvelut, joten olemme käyneet sataman salilla, porealtaalla ja poolilla, sekä saunassa ja höyrysaunassa. Saunaa emme tosin saaneet päälle ja höyrysauna oli ilmeisesti tarkoitettu joihinkin hoitoihin, vaikka löysimmekin paikan aivan omatoimisesti.

Saimme toissapäivänä varattua myös paikat The Rainforest Hideaway ravintolasta, joka on piilossa poukaman toisessa päässä. Ravintolaan pääsee vain veneellä, joten soutelimme Dorfin kanssa mestoille Hoskilta Jukan suositeltuaan meille raflaa jo Lauttasaaressa! Tripadvisorin voittajaraflassa (Caribbean, fine dining) asiat sujuivat kertakaikkiaan täydellisesti – pieni ravintola oli viihtyisä meren päälle laiturille rakennettu terassi, jonka ruoka oli uskomattoman herkullista. Ravintolassa viettämäämme neljään tuntiin mahtuikin monen monta ruokalajia keittiön tervehdyksineen. Dyssel suosittelee 5/5.

Marigot Bayn satama on kyllä upea, vaikkakin huvittavana anekdoottina eräs huuteleva sataman kaveri kovaan ääneen ilmoittelikin, että veneemme kaatuu näissä olosuhteissa merellä. Oli miten oli, kansainvälinen lehdistö sen sijaan on kirjoittanut veneestämme seuraavaa:

“The Philip Hitchcock Award for safety was given to the Finnish yacht Dyssel for their excellent preparation in Las Palmas, setting an example for ocean sailors everywhere.”

 – noonsite.com

World Cruising Club kokoaa maaliintulomme vielä hieman tarkemmin sivuillaan artikkelissa An emotional finale to ARC 2014:

“[…] Despite losing a blade of their propeller some 200 miles from Saint Lucia, they displayed excellent seamanship by sailing the last bit across the line, and arrived into Rodney Bay Marina, appropriately, each crewmember still wearing their PFDs.”

- worldcruising.com

Noonsite kirjoittaa vapaasti suomennettuna, että Philip Hitchcockin palkinto annettiin Dysselille erinomaisesta ja esimerkillisestä valmistautumisesta Las Palmasissa [Atlantin ylitykseen], kun taas Worldcruising Club kehuu meitä erinomaisesta merimiestaidosta saapuessamme purjein aivan sataman ytimeen, pelastusliiveissä luonnollisesti.

Kyseiset kirjoitukset demonstroivat s/y Dysseliin asentamamme huippuluokan teknologian tärkeyttä turvallisuuden, kommunikaation ja navigoinnin saralla. Nautorin tinkimättömyys Swanien merikelpoisuudessa täydentää pakettia entisestään: isoihin aaltoihin suunniteltu vankka runko, jykevä riki ja luotettava ohjausjärjestelmä yhdistettynä uuteen teknologiaan luo puitteet ongelmattomalle ja turvalliselle merimatkalle - matkan pituudesta riippumatta.

-ossi