maanantai 2. maaliskuuta 2015

Surffausta ja Cabarettia kitetyksen Mekassa

Surffausta ja Cabarettia kitetyksen Mekassa

British Virgin Islandilta matka jatkui reippaassa tuulessa kohti Dominikaanista Tasavaltaa (ei siis Dominicaa, jossa kävimme jo aiemmin).

Hyvän tuulikulman ansiosta olimme itse asiassa päivää ennen ennakoitua perillä. Emme kuitenkaan ehtineet ennen pimeäntuloa, joten edessä oli yöllinen rantautumisoperaatio. Pujottelimme matalan ja aaltoisen kanavan läpi vain aallonmurtajalla suojattuun satamaan.

Dominikaanisen viralliset tullimuodollisuudet (niistä muuten kirjoitellaan kirjoissa kaikennäköistä aika liioiteltua) sujuivat melko hyvin, eikä veneessämme käynyt sotilaita. Mestoille päästyämme oli tarkoitus lähteä katsastamaan mitä sitä Hispaniolan saarella puuhaisi.

Paikka on kuuluisa kitesurffauksesta, jotenka lähdimme rannalle seuraamaan kiteilyä päätyen lopulta kolmen päivän kitekurssille. Tämän lisäksi Dominikaanisella on muutamia hienoja surffibiitsejä, joten myös surffausta olisi luvassa.

Päivien ohjelma rakentuikin lähinnä vallitsevien sääolosuhteiden mukaan; heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme katsomaan aaltoja surffilaudan päältä ja myöhemmin iltapäivällä jatkoimme toisella rannalla kitemeininkien parissa. Sama seuraavana päivänä uudelleen. Varasimme lauantai-illalle vielä kaiken lisäksi paikalliseen must see lauluesitykseen liput. Hyvin vetivät. 

Juulia ja Samuli (s/y C’est la Vie, blogi: tuulivie.blogspot.com) liittyivät matkaan sunnuntaina – tai näin luulimme. Saimme Samulilta kuitenkin viestin lauantai iltapäivällä rannalla, että kone on jo laskeutunut. Hups. No päivä sinne tänne. Myöhemmin huomasimme, että emmehän olleet edes oikealla aikavyöhykkeellä.

Lähdimme jälleen seuraavana päivänä surffaamaan ja viimeistelemään kitekurssin. Surffiolosuhteet olivat hieman parantuneet – ja kyllähän se surffaus on mieletöntä puuhaa! Kiteilyssä taas homma ei ehkä edennyt aivan yhtä näppärästi: suolavettä vedettiin keuhkoihin ihan tosissaan. Tämän lisäksi kävin koppaamassa muutaman rannan lähistölle kaatuvan aallon harjoitellessa leijan kanssa uimista. Aallolla on melkoinen voima. Vastakkaiseen suuntaan toisaalta myös tuulella on virtaa, koska leija veti ihmistä aika kevyesti suuntaan kuin suuntaan reilussa kympin tuulessa. Hieman leijan lähdettyä käsistä käytiin ottamassa vahingossa ensimmäiset ”ilmat”, jotka onneksi jäivät hyvin vaatimattomiksi. Omat ilmat oli sen sijaan lentäneet pihalle edellisessä aallossa.

Dominikaaninen on melko rento paikka, vaikkakin liikenne on suhteellisen katastrofaalista. Kaikkialla on mopoja. Mopotaksit kuljettavat kenet tahansa kahdesta dollarista vaikka Miamiin. Kaasupullokuljetusten (jep, mopoilla) ohella vastaan saattoi ajella toinen mopo ihan muina mopoilijoina väärää kaistaa.

Alueella on kuitenkin vielä käsittääkseni melko paljon aseellista rikollisuutta. Tämä on aiheuttanut sen, että moni asuinalue on aidattu ja paikalla on aseellisia vartijoita. Myös satamamme vartijoilla oli öisin pumppuhaulikot käsissään. Asiaa ei sinällään pidä käsittää väärin – ihmiset ovat hyvin ystävällisiä sekä avuliaita. Uskoakseni Haitin levottomuudet naapurimaassa kuitenkin hieman vielä rasittavat myös Dominikaanisen kehittymistä.

Turismin tärkeydestä kielii kuitenkin ehdottomasti uuden hallinnon tekemät uudistustoimenpiteet: turistipoliisin perustaminen ja tullimuodollisuuksien keventäminen. Turistipoliisin voi pyytää paikalle, jos ongelmia tulee esimerkiksi rahanvaihdon yhteydessä. Tämän lisäksi poliisit päivystivät turisteille suunnatuilla alueilla, esimerkiksi rannoilla. Periaatteessa hyvä konsepti on omalla tavallaan hieman ongelmallinen, sillä mielestäni poliisin pitäisi myös yhtä lailla suojella omia kansalaisiaan. Suunta kuitenkin rikollisuuden kitkemiseksi näyttää olevan hyvä ja Dominikaaninen on kyllä täydellinen lomaparatiisi sinne haluavalle.

Jatkoimme Dominikaaniselta matkaa kohti ensin Turkkia ja sitten Caicosta – yhdessä tämä maa on Turks & Caicos. 

Dyssel on kulkenut erinomaisesti viimeiset pätkät, sillä tuuli on useamman legin ajan pysynyt kympin yläpuolella.

Kävimme ensin Turksin saarella hieman snorklailemassa – niin kirkasta vettä ettei kerta kaikkiaan mitään J:tä. Olo oli kuin uimahallissa, vesi onneksi vain vähän lämpösempää. Kikkailimme vedessä ja kirjoitimme veden pohjalla olleista kepeistä Sandi (tämä muuten saatiin kasaan yllättävän syvälle). Vain 100 metriä leppoisasta viiden metrin syvyisestä snorklausmestasta alkoi äkkisyvä ja jälleen mentiin valtameren syvyyksille. 

Seilasimme toisen yöpätkän seuraavaksi Caicosin saarelle, jossa niin ikään superkirkas turkoosi vesi loi surrealistisen ilmapiirin.

Caicosilta Juulia ja Samuli lähtivät jo kohti kotiaan (eli Kanarialla olevaa s/y C'est la Vietä). Kiitokset mahtavasta seurasta, eiköhän vielä törmätä Euroopan rannikolla!

Me jatkamme vielä tutustumista Karibian - niin, tai emme ehkä muuten enää ole Karibialla - Pohjois-Atlantin Turkkiin ja Caicosiin. 


 -ossi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti