Surffausta ja
Cabarettia kitetyksen Mekassa
British Virgin Islandilta matka jatkui reippaassa tuulessa
kohti Dominikaanista Tasavaltaa (ei siis Dominicaa, jossa kävimme jo aiemmin).
Hyvän tuulikulman ansiosta olimme itse asiassa päivää ennen
ennakoitua perillä. Emme kuitenkaan ehtineet ennen pimeäntuloa, joten edessä
oli yöllinen rantautumisoperaatio. Pujottelimme matalan ja aaltoisen kanavan
läpi vain aallonmurtajalla suojattuun satamaan.
Dominikaanisen viralliset tullimuodollisuudet (niistä muuten
kirjoitellaan kirjoissa kaikennäköistä aika liioiteltua) sujuivat melko hyvin,
eikä veneessämme käynyt sotilaita. Mestoille päästyämme oli tarkoitus lähteä
katsastamaan mitä sitä Hispaniolan saarella puuhaisi.
Paikka on kuuluisa kitesurffauksesta, jotenka lähdimme
rannalle seuraamaan kiteilyä päätyen lopulta kolmen päivän kitekurssille. Tämän
lisäksi Dominikaanisella on muutamia hienoja surffibiitsejä, joten myös
surffausta olisi luvassa.
Päivien ohjelma rakentuikin lähinnä vallitsevien
sääolosuhteiden mukaan; heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme katsomaan
aaltoja surffilaudan päältä ja myöhemmin iltapäivällä jatkoimme toisella
rannalla kitemeininkien parissa. Sama seuraavana päivänä uudelleen. Varasimme
lauantai-illalle vielä kaiken lisäksi paikalliseen must see lauluesitykseen liput. Hyvin vetivät.
Juulia ja Samuli (s/y C’est la Vie, blogi:
tuulivie.blogspot.com) liittyivät matkaan sunnuntaina – tai näin luulimme.
Saimme Samulilta kuitenkin viestin lauantai iltapäivällä rannalla, että kone on
jo laskeutunut. Hups. No päivä sinne tänne. Myöhemmin huomasimme, että emmehän
olleet edes oikealla aikavyöhykkeellä.
Lähdimme jälleen seuraavana päivänä surffaamaan ja
viimeistelemään kitekurssin. Surffiolosuhteet olivat hieman parantuneet – ja
kyllähän se surffaus on mieletöntä puuhaa! Kiteilyssä taas homma ei ehkä
edennyt aivan yhtä näppärästi: suolavettä vedettiin keuhkoihin ihan tosissaan.
Tämän lisäksi kävin koppaamassa muutaman rannan lähistölle kaatuvan aallon
harjoitellessa leijan kanssa uimista. Aallolla on melkoinen voima.
Vastakkaiseen suuntaan toisaalta myös tuulella on virtaa, koska leija veti
ihmistä aika kevyesti suuntaan kuin suuntaan reilussa kympin tuulessa. Hieman
leijan lähdettyä käsistä käytiin ottamassa vahingossa ensimmäiset ”ilmat”,
jotka onneksi jäivät hyvin vaatimattomiksi. Omat ilmat oli sen sijaan lentäneet
pihalle edellisessä aallossa.
Dominikaaninen on melko rento paikka, vaikkakin liikenne on
suhteellisen katastrofaalista. Kaikkialla on mopoja. Mopotaksit kuljettavat
kenet tahansa kahdesta dollarista vaikka Miamiin. Kaasupullokuljetusten (jep,
mopoilla) ohella vastaan saattoi ajella toinen mopo ihan muina mopoilijoina
väärää kaistaa.
Alueella on kuitenkin vielä käsittääkseni melko paljon
aseellista rikollisuutta. Tämä on aiheuttanut sen, että moni asuinalue on
aidattu ja paikalla on aseellisia vartijoita. Myös satamamme vartijoilla oli
öisin pumppuhaulikot käsissään. Asiaa ei sinällään pidä käsittää väärin –
ihmiset ovat hyvin ystävällisiä sekä avuliaita. Uskoakseni Haitin levottomuudet
naapurimaassa kuitenkin hieman vielä rasittavat myös Dominikaanisen
kehittymistä.
Turismin tärkeydestä kielii kuitenkin ehdottomasti uuden
hallinnon tekemät uudistustoimenpiteet: turistipoliisin perustaminen ja
tullimuodollisuuksien keventäminen. Turistipoliisin voi pyytää paikalle, jos
ongelmia tulee esimerkiksi rahanvaihdon yhteydessä. Tämän lisäksi poliisit
päivystivät turisteille suunnatuilla alueilla, esimerkiksi rannoilla. Periaatteessa
hyvä konsepti on omalla tavallaan hieman ongelmallinen, sillä mielestäni
poliisin pitäisi myös yhtä lailla suojella omia kansalaisiaan. Suunta kuitenkin
rikollisuuden kitkemiseksi näyttää olevan hyvä ja Dominikaaninen on kyllä
täydellinen lomaparatiisi sinne haluavalle.
Jatkoimme Dominikaaniselta matkaa kohti ensin Turkkia ja
sitten Caicosta – yhdessä tämä maa on Turks
& Caicos.
Dyssel on kulkenut erinomaisesti viimeiset pätkät, sillä
tuuli on useamman legin ajan pysynyt kympin yläpuolella.
Kävimme ensin Turksin saarella hieman snorklailemassa – niin
kirkasta vettä ettei kerta kaikkiaan mitään J:tä. Olo oli kuin uimahallissa,
vesi onneksi vain vähän lämpösempää. Kikkailimme vedessä ja kirjoitimme veden pohjalla olleista kepeistä Sandi (tämä muuten saatiin kasaan yllättävän syvälle). Vain 100 metriä leppoisasta viiden metrin syvyisestä snorklausmestasta alkoi äkkisyvä ja jälleen mentiin valtameren syvyyksille.
Seilasimme toisen yöpätkän seuraavaksi
Caicosin saarelle, jossa niin ikään superkirkas turkoosi vesi loi surrealistisen
ilmapiirin.
Caicosilta Juulia ja Samuli lähtivät jo kohti kotiaan (eli
Kanarialla olevaa s/y C'est la Vietä). Kiitokset mahtavasta seurasta, eiköhän vielä
törmätä Euroopan rannikolla!
Me jatkamme vielä tutustumista Karibian - niin, tai emme ehkä muuten enää ole Karibialla - Pohjois-Atlantin Turkkiin ja Caicosiin.
-ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti