Aurinkoa, oikeutta ja mahtava fiilis!

Vierailevana tähtenä minut Anna, "Elli", on taas päästetty kirjoittelemaan tätä blogia.

Puolentoista vuorokauden pläkän jälkeen rantauduttiin ammattimaisesti pilkkopimeässä Bornholmin kauniiseen tanskalaiseen idylliin, Rönnen satamaan.

Suklaata on syöty, viiniä on juotu ja elämästä on nautittu. Tätä siis oli Itämeren parempi puolikas.

Arimo on synnynnäisenä kipparina pitänyt kaikista huolta, turvallisuudesta,  navigoinnista ja ennen kaikkea pukeutumisesta… Joka siis on lähtenyt aivan lapasesta. Sillä ihan mihin tahansa tämä crew on viimeisen 5vrk aika ollut menossa on kaikki jostain syystä aina kysynyt Arimolta mitä hän laittaa päälleen?! ….. Jotta voidaan suunnitella oma pukeutuminen sen mukaan, eli jos Arimolla on 2 housut jalassa, niin on kaikilla muillakin.

Lisäksi Arimo on jo lähes perustanut oman välitystuomioistuimen (surprise, surprise) mahdollisia riitatilanteita varten. Ja Captain Arskan tuntitaksalla voin todeta että tällä miehistöllä ei ole varaa  riidellä. Vaan mennään enemmänkin varmuuden vuoksi hyvin tanskalaisella puss&kram, hymyissäsuin linjalla, että ei vaan jouduta vaikeuksiin. (Oliskohan tässä liikeidea? Captain Arska voisi vapaapäivinä satamissa pitää Välitystuomionistuimia ja venekunnat (ja pariskunnat) saisivat tulla selvittelemään riitoja. Näin pysyisi Arskan skillsit hiottuina (vaikka tällä juriidisella kirjallisuudella mitä tässä veneessä on niin se ei voi muuta kun hiutua entisestään) ja samalla Project Sandi saisi kerättyä vähän mojito-kolehtia.)

Antti merikarhuna on ainoa joka on uskaltanut pukeutua itsenäisemmin. Ja luottaa siihen että 26-vuotiaana miehenä osaa jo itse arvioida pukeutumisensa, sen määrän ja tarviiko vai eikö tarvi pikkutakkia. 5vrk jälkeen on myös tämä sama merikarhu jo ehtinyt löytää itsestään uusia puolia ja saattaa kotiin saapuessaan olla Castaway "wilsonin" näköinen, syödä ituja ja joogata. Joten vaikka merimaileja ei ole vielä niin paljon takana niin on jo syvä itsepohdiskelu alkanut. Tämä Merikarhu on myös uskomaton oman elämänsä Gordon Ramsey ja miehistön paino nouseekin expotentiaalisesti, joka herkullisen aterian jälkeen.  Mutta kovassa kelissä paino voi olla hyväksikin, tai ainakin näin me uskottelemme itsellemme jokaisen herkkuateria jälkeen.

Ossi reissun kuopuksena ei suinkaan ole jäänyt muiden varjoon vaan on löytänyt itsestään sisäisen pikku "fiksaajan", ruori on huollettu, lämppäriä säädetty, Code-0 (purjeen) rullassa roikuttu ja ennen kaikkea sammakkomaisilla imukuppi käpälillään pystynyt uskomattomiinkin aktiviteetteihin sekä keulagastina että ruorin takana. Heikki turkulaisena vahvistuksena on myös ollut erinomaiseksi avuksi. Sekä ruorin että skuuttejen kanssa ja myös Merikarhun apuna köökissä.

Tiivistettynä; PALJON on jo purjehdittu, säädetty, naurettu, kastuttu, rusketuttu, syöty, juotu ja puhuttu pakolliset oikeudelliset asiat… Ollut mahtavaa. Tänään n. klo 18 jatketaan matkaa kohti Saksaa ja maanantai-aamupäivänä ollaan toivottavasti jo Kielin kanavassa. Joten to be continued...

Rakkaudella, Team Dyssel Crew:n puolesta Anna

päivänokoset "kelissä"

mukavaa sivutuulipurjehdusta

 

Heikki ruorissa

Tuuli tyyntymässä yöksi

"Taktiikkapalaveri"

 Anna "Elli" puikoissa

 Anna "Ellin" (kirjoittajan) omakuva Dysselin mastosta

Helsinki - Visby – Bornholm

Tervehdys eteläiseltä Itämereltä!

Itämeren ’ylityksen’ alkupuolella Helsinki-Visby tuuli keskimäärin noin 10-15m/s ja ajoimme pääosan matkasta joko ykkös tai kakkosreivillä sekä loppumatkasta isosti reivatulla genualla. Saavuimme aurinkoiseen Visbyn kaupunkiin keskiviikkona puolen päivän jälkeen (reilut 40 h Helsingistä).

Auringonpaiste olikin suhteellisen toivottu muutos aiemman muutaman vuorokauden säätilaan, joka koostui lähinnä sateesta, kovemmasta sateesta ja rankkasateesta (välillä ei ollut aivan täyttä varmuutta lensikö vesi taivaalta vai merestä, mutta märkää se joka tapauksessa oli). Pääsimme myös testailemaan uusia Ursuitin kuivapukuja, jotka osoittautuivatkin varsin onnistuneeksi hankinnaksi sadehatun, pelastusliivien, valjaiden, neopreenihanskojen ja goretex-sukkien kanssa kombona käytettynä.

Visby on periruotsalainen saaristokaupunki vanhoine Hansa-aikaisine linnoituksineen Gotlannin saaressa. Visbyn satamaan saapuminen onnistuu helposti myös hämärällä ajamalla viitoitettua linjaa jykevien aallonmurtajien sisään, jossa aallokko ei häiritse laisinkaan. Meidän lisäksi satamassa oli yhteensä viisi muuta venettä ja yhden HR-39 kippari tulikin tiedustelemaan mitenkä pahaa aallokkoa meillä oli ollut. 

Ilmatieteenlaitoksen säätiedotuksen mukaan vallitseva aallonkorkeus reissullamme oli jotakin reilut kaksi ja puoli metriä, korkeimpien aaltojen mennessä vajaaseen neljään metriin. Dyssel kulki oikein mukavasti aaltojen ylitse. Sen verran aallokko kuitenkin meitäkin siirteli ylös-alas, etteivät pimeällä viittojen valot oikein näkyneet muutamaa välkähdystä pidempään. Tämän lisäksi koppasimme muutaman jämäkämmän aallon aika näyttävästi suoraan veneen ylitse/kannelle/purjeisiin/sitloodaan/päin ruorimiehen näköä.

Heti satamaan saavuttuamme lastasimme kannen täyteen erinäköisiä kastuneita purjehdusvermeitä, jotka kuivuivatkin mukavasti auringonpaisteessa. Kävimme myös kiertelemässä kaupunkia ja nappaamassa kahvit rantaravintolassa. Illalla Antti laittoi huikeaa ruokaa, jonka jälkeen ei mennyt kovinkaan pitkään kun kaikki olivatkin jo unten mailla…

Vaikka Visbyssä paistoikin aurinko, päätimme kuitenkin lähteä heti aamulla kahdeksan aikaa – ja 10 tunnin yöunien jälkeen - kohti Tanskan Bornholmia joka sijaitsee Visbystä noin 200NM lounaaseen. Itämerellä ei ollut jäljellä juuri yhtään aallokkoa ja pääsimmekin pitkän matkaa reilun kuuden metrin myötäisissä tuulissa suoraan kohti etelän lämpöä. Tällä kertaa tuuli ei todellakaan noussut kuten vajaa pari vuorokautta sitten, vaan tyyntyi pikkuhiljaa. Koitimme pitää vauhtia yllä vaihtamalla Genuan Code 0 –purjeeseen, mutta edes tämä ei oikeastaan enää auttanut ja jäimme lillumaan täydelliseen pläkään. Jäimme odottelemaan tuulta ja kävimme uimassa, parantelimme preventteriä ja rasvasimme peräsinakselin. Olimme kuitenkin kaikki sitä mieltä, että tähän ei jäädä nyt jäitä odottelemaan vaan räjäytimme Volvon käyntiin. Erään visbyläisen mukaan Visbyyn kieppeille ei enää kylläkään muodostu juurikaan jäätä. Joka tapauksessa ajelimme kuitenkin koneella aivan täydellisessä pläkässä kohti etelää.

Tuulta ei ollut oikeastaan koko yönä vaan köröttelimme edelleen koneella. Öölandin eteläpuolella on aika paljon laivaliikennettä, jota oli hauskaa seurailla automaatin pitäessä kurssia. Dyssel on varustettu integroidulla AIS –järjestelmällä. AIS (automatic identification system) on kyllä todella pro keksintö. Järjestelmää käytetään siis muiden alusten tunnistamiseen ja niiden liikkeiden seurantaan. Olemme integroineet AIS –datan tulemaan suoraan plotterin näytölle, johon B&G:n plotteri piirtää AIS varustellut laivat ja näyttää niiden kurssin sekä ohituspaikan. Myös Dyssel näkyy vastaavasti muiden laivojen plotterien näytöillä. Tämän lisäksi AIS -järjestelmässä on hälytys, mikäli jokin alus tulee törmäyskurssille taikka muutoin liian lähelle, alkaa hälytysjärjestelmämme hälyttämään sitloodassa ja sisällä. Olemme pitäneet myös tutkaa päällä aina pimeällä. Tutkan overlay –toiminnolla yhdistettynä AIS –dataan, saamme plotteriin melko paljon optista navigointia helpottavaa ja suhteellisen luotettavaa tietoa.

Olemme saaneet melko paljon palautetta, ettei nettisivuilla oleva AIS –feed toimi.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän oma AIS ei toimisi. AIS järjestelmä toimii VHF –signaalilla ja on tarkoitettu laivojen väliseen suoraan kommunikointiin noin 20-30 mailin sisällä. Marinetrafficin AIS data ei siis sinällään liity millään tavoin itse AIS järjestelmään vaan dataa kerätään käsittääksemme eri rannikkoasemilta lähinnä harrastemielessä tiedoksi muille käyttäjille. Kaikki rannikkoasemat eivät todennäköisesti raportoi saamaansa dataa Marinetrafficin sivuille. Tältä osin lienee järkevämpää seurata matkaamme satelliittipuhelimen puolelta, johon löytyy linkki myöskin nettisivujen etusivulta osoitteesta sandi.fi. Toisaalta Marinetrafficiin saa sähköpostilmoituksen saapumisestamme seuraavaan satamaan!

Testasimme tällä pätkällä myös ensimmäistä kertaa uutta vesigeneraattoria. Hydrogeneraattorin tarkoitus on tehdä sähköä. Kyseessä on siis propelli joka lasketaan veteen ja tämän jälkeen sähköä alkaa tulemaan. Ensimmäisten kokemustemme perusteella vesigeneraattori tosiaan tuottaa aika lailla sähköä. Kirjoitamme sähköntuotannostamme lisää kun meille tulee enemmän maileja ja pystymme havaitsemaan sähkön tosiasiallista tuotantoa ja kulutusta paremmin. Näillä näkymin näyttää kuitenkin siltä, että aurinkopaneelien, tuuligeneraattorin sekä vesigeneraattorin yhdistelmällä aurinkoisessa sivutuulessa Dysselissä on pieni paikallinen sähkölaitos. Emme kuitenkaan toistaiseksi harkitse sähkön myyntiä.

Viimeiset satakunta mailia Bornholmista pääsimme jälleen hyvää vauhtia purjein. Tällä kertaa etupurjeena oli code 0, jolla veneemme kulkee sivutuuliin oikeinkin mallikkaasti. Tuuli kääntyi hieman sivuvastaiseksi ja vaihdoimme purjeen tavalliseen rullagenuaan, joka sekin vei meitä hyvää vauhtia eteenpäin.

Bornholmiin emme kuitenkaan aivan ehtineet ennen pimeän tuloa, vaan saavuimme sinne noin 22.30. Satama on hyvin suojainen useamman aallonmurtajan sisällä.

Huomenna käymme hieman tutkimassa miltä paikka varsinaisesti näyttää. Tämän jälkeen matkamme jatkuu kohti Saksaa.

Matka on alkanut ja Itämeri näytti voimaansa

….. nyt se on totta, ensimmäinen legi on takana ja matka kohtia maailman meriä on alkanut…

Tämän blogi-postauksen aloittaa vieraileva tähti Anna Norrgård (tottelee myös nimeä Elli), joka on saanut kunnian osallistua yhtenä miehistön jäsenenä poikien ensimmäiseen etappiin kohti maailmanvalloitusta. 

Nyt eletään siis Ruotsin aikaa klo 21.58 ja sijaitsemme Gotlannissa, kuvankauniin Visbyn satamassa, jossa meillä on tarkoitus tänään yöpyä ennen kuin huomenna aamulla aikaisin jatkamme matkaa kohti Bornholmaan Tanskassa.

Mahtavat 2 vuorokautta vilskettä ja vipinää on takana. Helsingin Lauttasaaresta lähtö lähes 90 ihmisen saatteleman oli huikeaa, vaikka olenkin vain vierailevana tähtenä tässä projektissa, niin innostus ja kaikkien antama kannustus ja huikea fiilis tarttui helposti myös minuun. Iso kiitos siis kaikkien puolesta että olitte tulleet saattamaan poikia maailmalle.

Melkein heti lähdön jälkeen päästyämme Suomenlahdelle tuli pimeä. Ensimmäinen yö meni hyvin, vaikka olikin aika voimakasta aallokkoa (tai niin me ainakin luultiin) ja sopiva sivumyötäinen tuuli. Seuraava päivä eli tiistai meni aikalailla samoissa merkeissä, tosin sade piti huolen siitä, että kaikki paikat veneessä olivat kosteita tai märkiä.

Viimeyönä sen sijaan ystävämme Itämeri näytti kyntensä ja vei meiltä viimeisetkin luulot pois.  Joskin ehkä hyvä näin. Sääennusteet muuttuivat koko ajan ja lupasivat entistä pahempaa keliä, vaikka alkuperäisissä ennusteissa tällaista ei oltu luvattu. Kaatosateen keskellä tuuli yltyi yltymistään puolenyön jälkeen sysimustassa yössä ja kun lukemissa alkoi olemaan 13m/s menin minä yövuorosta hälyttämään Arimon apuun, jonka jälkeen itse sukelsin kannen alle jännittämään menoa. Joskaan mitään jännitettävää ei ollut sillä sekä Dyssel että pojat osoittivat olevansa todellisia seiloreita ja kuljettivat Swania kuin unelmaa. Tässä vaiheessa tuuli oli jo yltynyt peräti 18m/s ja aallokko nousut pahimmillaan peräti 4-metriseksi. Keskinopeus oli 8 solmun tienoilla ja surffissa pilkkopimeässä päästiin jopa yli 10 solmun nopeuteen. Aikamoista kyytiä. Ja silti saatoin ajoittaan kuulla kannelta Arimon ja Ossin hehkuttavan miten siistiä heistä tämä meno oli.

Kaikesta selvittiin kunnialla ja nyt nautittiin ihana illallinen Visbyssä. Nukutaan pitkät yöunet ja aamulla jatketaan matkaa uusin voimin.

Anna

PS. AIS ja satelliittipuhelin -paikannusjärjestelmässä näyttää olevan vielä hieman viilaamista, joten ei hätää jos meitä ei koko ajan näy noissa paikannuksissa.

Dysselin lähtö maailman merille lähestyy

Maanantaina 25.8., eli huomenna, irtoaa vihdoin Dysselin köydet ja vene aloittaa matkansa kohti aurinkoa Atlantin toiselle puolelle. Ilmatieteenlaitos lupaa lähtöhetkelle jatkuvaa sadetta, pohjoisen puolista tuulta ja lämpöä alle 15 astetta. Mikä olisikaan parempi sää lähteä Suomesta kohti etelää (ainakin muistaa, mistä lähtee)!

Ensimmäinen etappi pitäisi viedä n. 5 vrk purjehduksen avulla Kiel:iin Saksaan 5 henkilön voimin. Mahdollisesti matkalla otamme take-away kahvit Visbyssä ja käymme ottamassa yhdet kunnon yöunet Bornholmissa Tanskassa - tai jotain muuta, meri näyttää.

Lähtö on merkittävä hetki koko projektille. Venettä on valmisteltu pitkään, samoin sen omistajia. Lähdön suunnittelu on vaatinut tuhansia tunteja töitä, vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Maailman merille lähteminen on osoittautunut paljon työläämmäksi prosessiksi kuin mitä olisi uskonut. Kuitenkin tärkeintä on se, että vene ja miehistö on nyt valmiina seikkailuun! Kaveriporukka on myös hyvin hioutunut yhteen tässä intensiivisessä projektissa.

Reittisuunnitelma on muuttunut projektin aikana useasti, välillä piti kiertää myös Etelä-Amerikka, välillä piti käydä Tyynenmeren puolella, mutta moni tosielämän realiteetti on palauttanut suunnitelman Caribian meren kiertämiseen. Mutta ensimmäinen tavoite on saada Dyssel ja sen miehistö turvallisesti Caribialle jouluksi. Matkaa sinne on n. 6000 merimailia. Laskennallisesti olemme arvioineen kulkevamme n. 110 merimailia (n. 200 km) vuorokaudessa, joten laskennallisesti matka kestää 50 vrk. Lokikirja kertokoon meille sitten Caribialla, miten matka todellisuudessa eteni.

Kaiken veneen ja projektin valmistelun ohessa meinaa unohtua se tosiasia, että tällaiseen reissuun pitää valmistautua hieman enemmän kuin mökkiviikonloppuun. Lähteminen merkitsee omasta kodista luopumista, töistä poissaoloa jne. Suuria asioita normaalissa arjessa. Omia tunteita kuvaa hyvin töissä lähettämäni viesti omalle tiimilleni:

"Pelonsekaisin tuntein pitää jättää tuttu ja turvallinen toimisto (ja koti) ja vaihtaa ne n. 7 m2 sisätilaan, joka pitää jakaa vähintään kolmen ihmisen kanssa 24/7 ja jonka lattia heiluu 365 vrk vuodessa – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Nukkuminen hoituu vuoroissa ja pitää totutella n. 4h unipätkiin. Ympärillä on usein hyvin paljon suolavettä (ja usein ei mitään muuta) ja luultavasti kaikki mikä on unohdettu laittaa muovipussiin on märkää. Tavoitteena olisi silti kerätä merimatkaa yhteensä reilu 30 000 km ja samalla poiketa mahdollisimman moneen paikkaan ihmettelemään. Matkantekoa ohjaa sääennusteet ja eri valtioiden tullikäytännöt ja yleinen fiilis.

Kaikesta tästä huolimatta lähden siis ennakkoluulottomasti katsomaan, miltä maailma näyttää Helsingin ulkopuolella! Toivottavasti matkalla myös paistaa aurinko :)"

Edessä on siis paljon epävarmuutta ja tuntemattomia asioita, mutta juuri ne tuovat tsemppiä ja intoa tähän reissuun. Näiden vastapainona on suuria odotuksia ja ajatus aivan huikeasta kokemuksesta! Blogimme pyrkii jakamaan ajatuksia ja tarinoita reissusta kaikille kiinnostuneille. Tervetuloa lukemaan!

Espoossa (vielä) 24.8.2014

Arimo

Dysselin kipparina

About us

Sandi -projektimme perimmäinen ajatus on se, että olisi mahtavaa purjehtia pidemmälle ja kauemmaksi mitä meistä kukaan on koskaan purjehtinut ja samalla nähdä maailmaa.

Purjehdushankkeessamme on ollut mukana lukuisia ihmisiä, mutta varsinaisesti koko reissun purjehtii Arimo (kippari), Antti ja Ossi. 

Ossi (vas.), Arimo (kesk.), Antti (oik.)

Tarkoituksena olisi purjehtia Helsingistä ensin Kanariansaarille ja suunnata länteen ylittäen Atlantin valtameri. Tämän jälkeen purjehdimme ympäri Karibiaa, jossa aikomuksenamme olisi käydä mm. St. Lucialla, Mystiquella, Kolumbiassa, Cayman-saarilla, San Andrésin saarilla, Belizessä ja Kuubassa. Tämän jälkeen purjehdimme veneen takaisin Pohjolaan.

Purjehduksen ohella tutustumme reissun kohdemaihin, uimme, sukellamme ja vaeltelemme paikallisilla vuorilla. Myös surffitaitojen parannus on yksi pienemmistä reissun tavoitteista. 

Kirjoitamme tätä blogia enemmän tai vähemmän säännöllisesti, mutta tarkoitus olisi kertoa mitä kaikkea olemme päässeet puuhailemaan ja millä tavoin itse purjehdus etenee.

Olemme turkulaisia nuoria aikuisia (karkeasti n. 25-vuotiaita). Arimo ja Ossi ovat juristeja, kun taas Antti on insinööri.
 
Projektin suunnittelu - tai siinä vaiheessa vielä kaukainen unelmointi - lähti liikkeelle n. vuosi sitten, ollen kuitenkin vielä täysin ideatasolla. Asiat alkoivat hieman hahmottumaan talvella ja keväällä 2013, jolloin projektin porukka alkoi hahmottua. Huomasimme, että olimme kukin itseksemme pohtineet jo samantyyppistä hanketta aiemmin kuitenkaan sen enempää siitä mitään puhumatta.

Myöhemmin aloimme todenteolla kartoittamaan mahdollisuuksia siitä, että olisikohan tämä jossain määrin radikaalilta tuntuva hanke mahdollista ylipäätään toteuttaa - edes näin teoriatasolla. Tämän jälkeen alkoi aito selvitysproessi siitä, että mitä eri asioita pitää ottaa huomioon, miten paljon projekti kustantaa - ja niin, mihin olisimme sitten lähdössä.

Eräs avoin, mutta hyvinkin relevantti kysymys oli myös se, että millä veneellä olisimme lähdössä. Puuhaa siis riitti, eikä projektin toteuttamisesta ollut edelleenkään mitään varmaa.

Sähköpostin "search" -toiminto antoi nähtävästi vain 1000 ensimmäistä projektin tiimoilta lähetettyä sähköpostia. Kommunikaatiota oli siis jonkin verran. Tiimissämme on muuten yksi aamuvirkku ja kaksi iltaisin enemmän aikaansaavaa henkilöä, joten projekti eteni ajoittain lähes vuorokauden ympäri edellisen päivän viimeisten sähköpostien saapuessa 03.xx ja seuraavan päivän ensimmäisten joskus 05.xx...

Selvitystyö eteni ja kevään aikana pääsimme jossain määrin konsensukseen siitä, että projekti pystytään toteuttamaan, reittisuunnitelma oli alustavasti ihan järkeenkäyvä ja keskisuurella todennäköisyydellä rahamme ei lopu ainakaan ensimmäisen parin kuukauden aikana reissuun lähdöstä.

Purjehduksessa vene on melkoisen tärkeä yksittäinen tekijä, joten yllättäen meidänkin hankkeessa sopivan veneen etsiminen ja löytäminen oli yksi hankalimmista vaiheista. Vaikka olimme selvittäneet veneitä yli puolen vuoden ajan käytännössä katsoen päivittäin, ei oikeastaan juuri täydellisen oikeanlaista ja sopivanhintaista venettä ollut löytynyt. Löysimme kuitenkin ilmoituksen Göteborgissa olevasta Swan 41 -veneestä, jota lähdimme katsomaan oikeastaan kirjaimellisesti samalta seisomalta. Vene paljastui aivan täydelliseksi tähän hankkeeseemme - ja tämän lisäksi se oli vielä erittäin hyvin pidetty ja kaikilta osin hienossa kunnossa. Päivän Göteborgissa vietettyämme päätimme ostaa veneen.

Veneen hankinnan jälkeen alkoi veneen varustuksen suunnittelu ja sen laittaminen, jotta näkisimme voisiko projektia toteuttaa. Kirjoitamme blogissamme tästä enemmän - ja veneen varusteisiin voi tutustua nettisivuillamme kohdassa s/y Dyssel.

Keväällä 2014 alkoi tilanne näyttää siltä, että meillä on vene jolla purjehduksen voi toteuttaa, kolmihenkinen crew ja erityisesti halua lähteä seilaamaan. Nyt aivan ensimmäistä kertaa hanke saattaisi ollakin toteuttamiskelpoinen!

Tämän jälkeen olemme suunnitelleet reittiä, selvitelleet lukuisia maahantulomuodollisuuksia, järjestellyt muita asioita ja nyt pidemmälle kesään tullessa projektin to-do -lista alkaa näyttämään vihreältä.