Matka on alkanut ja Itämeri näytti voimaansa

….. nyt se on totta, ensimmäinen legi on takana ja matka kohtia maailman meriä on alkanut…

Tämän blogi-postauksen aloittaa vieraileva tähti Anna Norrgård (tottelee myös nimeä Elli), joka on saanut kunnian osallistua yhtenä miehistön jäsenenä poikien ensimmäiseen etappiin kohti maailmanvalloitusta. 

Nyt eletään siis Ruotsin aikaa klo 21.58 ja sijaitsemme Gotlannissa, kuvankauniin Visbyn satamassa, jossa meillä on tarkoitus tänään yöpyä ennen kuin huomenna aamulla aikaisin jatkamme matkaa kohti Bornholmaan Tanskassa.

Mahtavat 2 vuorokautta vilskettä ja vipinää on takana. Helsingin Lauttasaaresta lähtö lähes 90 ihmisen saatteleman oli huikeaa, vaikka olenkin vain vierailevana tähtenä tässä projektissa, niin innostus ja kaikkien antama kannustus ja huikea fiilis tarttui helposti myös minuun. Iso kiitos siis kaikkien puolesta että olitte tulleet saattamaan poikia maailmalle.

Melkein heti lähdön jälkeen päästyämme Suomenlahdelle tuli pimeä. Ensimmäinen yö meni hyvin, vaikka olikin aika voimakasta aallokkoa (tai niin me ainakin luultiin) ja sopiva sivumyötäinen tuuli. Seuraava päivä eli tiistai meni aikalailla samoissa merkeissä, tosin sade piti huolen siitä, että kaikki paikat veneessä olivat kosteita tai märkiä.

Viimeyönä sen sijaan ystävämme Itämeri näytti kyntensä ja vei meiltä viimeisetkin luulot pois.  Joskin ehkä hyvä näin. Sääennusteet muuttuivat koko ajan ja lupasivat entistä pahempaa keliä, vaikka alkuperäisissä ennusteissa tällaista ei oltu luvattu. Kaatosateen keskellä tuuli yltyi yltymistään puolenyön jälkeen sysimustassa yössä ja kun lukemissa alkoi olemaan 13m/s menin minä yövuorosta hälyttämään Arimon apuun, jonka jälkeen itse sukelsin kannen alle jännittämään menoa. Joskaan mitään jännitettävää ei ollut sillä sekä Dyssel että pojat osoittivat olevansa todellisia seiloreita ja kuljettivat Swania kuin unelmaa. Tässä vaiheessa tuuli oli jo yltynyt peräti 18m/s ja aallokko nousut pahimmillaan peräti 4-metriseksi. Keskinopeus oli 8 solmun tienoilla ja surffissa pilkkopimeässä päästiin jopa yli 10 solmun nopeuteen. Aikamoista kyytiä. Ja silti saatoin ajoittaan kuulla kannelta Arimon ja Ossin hehkuttavan miten siistiä heistä tämä meno oli.

Kaikesta selvittiin kunnialla ja nyt nautittiin ihana illallinen Visbyssä. Nukutaan pitkät yöunet ja aamulla jatketaan matkaa uusin voimin.

Anna

PS. AIS ja satelliittipuhelin -paikannusjärjestelmässä näyttää olevan vielä hieman viilaamista, joten ei hätää jos meitä ei koko ajan näy noissa paikannuksissa.