Kissanpäiviä Madeiralla

Olemme saaneet viettää pitkän merimatkan jälkeen leppoisaa aikaa Porto Santossa ja Madeiralla nauttien hyvästä seurasta ja hienoista paikoista. Lukijamme ovat toivoneet lisää kuvia reissusta. Toivetta on välillä vaikea täyttää, kun nettiyhteydet ovat niin hitaita ja epävarmoja, mutta tällä kertaa viimepäivien terveiset tulevat pelkkien kuvien muodossa.

Tarkoitus on jatkaa matkaa kohti Teneriffaa viikonlopun aikana, joten muutama päivä vielä aikaa nauttia Madeirasta.

Yllättäen kolme suomalaista venettä Porto Santossa, s/y Immigrant (http://ulosmaailmaha.blogspot.pt/) ja s/y C'est la Vie (http://tuulivie.blogspot.pt/) - loistavaa porukkaa!

Tutustumassa Porto Santon saareen - minibussi esitteli hienosti tämän pienen saaren. Marina taustalla.

s/y Immigrant tarjosi musiikin lauantai-illan Dysselin "sitloodabileisiin"

suomalaiset yhteiskuvassa Dysselin sitloodassa - muulla satamalla riitti ihmeteltävää

Dysselin sunnuntai-illan ulkoilma elokuvateatteri - taas laiturilla ihmeteltiin

Leffayleisö. Videoprojektorimme pääsi tositoimiin. Huikea leffaelämys. Ulkona + 24 astetta ja tähtitaivas.

Leppoisaa päiväpurjehdusta - Madeiralle oli n. 30 mpk matka

Madeira lähestyy - edessä pieni ankkurilahti, johon ankkuroiduimme, koska kaikki Madeiran satamat ovat täynnä. Kuulemma matkapurjehtijat ovat nyt kaikki yhtäaikaa täällä, koska lokakuun alussa kelit olivat niin huonot, ettei veneitä purjehtinut tänne.

Päiväpurjehduksella Madeiralle lähelle tuli iso valas! Kameramies oli hieman jäljessä vesisuihkun kuvaamisessa.

Funchalin kauppahallissa

Päivävaelluksella levadoilla, Unescon maailmanperintökohteessa. Huikeat maisemat.

Vesiputous keskellä ei mitään tuntien vaelluksen jälkeen oli paras paikka pitää lounashetki

Satoja vuosia sitten orjatyöllä rakennetut levadatunnelit, joilla kasteluvesi johdetaan vuorilta pelloille. Tässä tunnelin pituus yli 200 m.

Internetin ihmeellisessä maailmassa. Free Wifi - matkapurjehtijan hyvä ystävä.

Blue waters, green thinking

Blue waters, green thinking (Gibraltar UK – Porto Santo Island)

Välillä sitä oikein pysähtyy ihmettelemään erilaisia todennäköisyyksiä. Ehkä eniten silloin, kun purjehtii yksin keskellä valtamerta pilkkopimeässä ainoastaan fosforiplanktonin valaistessa aaltojen kaatuillessa veneen lähettyville.

Yhtenä yönä yövahdissa matkalla Madeiralla olin melko varma, että nyt tulee koko reissun ensimmäinen yövahti ilman mitään vastaantulevaa liikennettä taikka valoja. Pääsimme nimittäin Gibraltarin ruuhkasta ulos väljemmille vesille väisteltyämme aikamme ohiajavia laivoja. Laivojen väistely salmessa ja sen lähistöllä on hippasen puuduttavaa hommaa. Yövahdin vaihtuessa tulet viisi minuuttia sitten heränneenä ja saat edelliseltä vahdilta pitkän selvityksen, että ”laskin tossa jotta mennään kaikkien noiden paitti ton sivustatulevan takaa, mut kattele tota tankkeria aika tarkkaa jos se kääntyykin ja sen jälkeen varmaa ehditään ton seuraavaan ryppään edestä. En tiiä miten päästään ohi noista kalapaateist mitä ei näy AIS:ssa, jiippaa jos ei siitä muute mahdu.” Minuutin päästä sitä miettii, että mitäköhän se mahtoi sanoa.

Arvio liikennettömästä yövahdista osoittautui kuitenkin jälleen vääräksi, sillä reilun tunnin ajelun jälkeen videopeli ilmoitti vastaantulevasta aluksesta. 300 metriä pitkällä tankkerilla oli aivan täysin sama kurssi kuin meillä. AIS:n mukaan tankkerin ohitus tapahtuisi tunnin päästä ja 30 metrin päästä aluksesta. En ollut täysin tyytyväinen tähän tulevaisuuden skenaarioon, joten väistin sivummalle, kunnes olimme sivuttaissuunnassa vajaan muutaman mailin sivuutusetäisyydellä. Palasin takaisin ajetulle kurssille kohti Madeiraa ja sivuutimme tankkerin tutkan mukaan tasan kahden mailin päästä. Tankkeri arvosti väistöliikettä ja jatkoi matkaansa. Mitään muuta liikennettä ei koko merellä ollut – ja täällä avomerellä sitä lääniä kyllä riittää. Mikäköhän lienee todennäköisyys vastaavalle kohtaamiselle?

Osuimme myös jännittävään sääilmiöön hakiessamme genua-purjetta Espanjan puolelta Tariffasta. Purjeneuloja sanoi lakonisesti, että varokaa sitten satamaan tullessanne kovaa tuulta. Latasimme normaalit säätiedotteet ja lähdimme matkaan. Säätiedotteissa ei ollut puhetta mistään yli 15 knotsin tuulista. Vasta zoomauttuamme toiseen sääkarttaan, ilmeni, että siellä tosiaan tuulee aika tavalla. Ajelimme aika pienen aallonmurtajan sisään kovassa sivuvirrassa. Sataman sisällä puhalsi aivan täysin järjettömältä kuulostava 20 m/s. Laitoimme veneen kylkikiinnitykseen – laiturilla tuuli meinasi horjuttaa ihmistäkin. Saimme purjeen ja noin viiden mailin ajan lähdöstämme puhalsi järkyttävä puhuri. Tämän jälkeen tuuli katosi lähes kokonaan. Kyseisessä mikroilmastossa oli potkua.

Toinen tilanne oli paikallisen makroilmaston kanssa. Tuuli himmasi ja himmasi koko matkan ajan. Urhoollisesti jatkoimme matkaa 3 ja 4 solmua käytännössä kaikella purjepinta-alalla mitä Dysselistä löytyy. Tällä legillä olemme ulkoiluttaneet aika lailla spinnua. Spinnulla vene liiikkuu hyvin, vaikka tuuli on ollut ajoittain heikkoa. Sivuaallokkossa spinnu alkaa tosin hieman elämään. Aivan viimeisimmän matkan jouduimme taittamaan koneella, sillä tuuli loppui kokonaan. Lilluimme keskellä Atlanttia, täydessä pläkässä. 

Latauskombinaatio aurinkopaneelit, tuuligeneraattori ja hydrogeneraattori tuottavat sillä tavoin sähköä, että akkumme lataustaso on pysynyt suunnilleen samana eikä konelatausta ole tarvittu lainkaan. Meininkimme on siis melko ekologisesti kestävällä pohjalla, kun liikkumisemme lisäksi myös sähköntuotanto tapahtuu uusiutuvista energialähteistä.

Ensimmäisen kerran pääsimme purjehtimaan tasan samalla purjekonfiguraatiolla kaksi kokonaista vuorokautta (vai olikohan niitä 3). Isolla ja codella maisema vaihtuu leppoisasti. Muiltakin osin täällä on ollut ”ihan mukavat” ilmat – kannella biminin suojissa oleva mittarimme latoo yli 30 asteen lukemia vielä kuuden jälkeen illalla.

Hämärää on sen sijaan paikallinen (Marokon, olisi vahva veikkaus) VHF –liikenne. Pidin aluksi hiukan outona, että englantilainen kauppalaiva huutelee VHF:n ”f u, you terrorists!” Parin päivän päästä ymmärrän kauppalaivojen hajoilun: VHF:n yleisellä hätäkanavalla 16 laulaa ja huutelee jatkuvasti joku. Kysymyksessä on siis jatkuvaa älyvapaata huutamista, nauramista, jotakin rumpujen soittamista, täysin yli ymmärryksen menevää mölyä. Liikenne tulee varmaankin Afrikan länsirannikolta. Erityisen ikävää tällainen huutelu on siksi, että esimerkiksi yksi vene oli menettänyt peräsimen ja lähetti hätäkutsun. Liikenteen tukkiutuessa jostakin skeidasta, jää hätäliikenne kokonaan kuulematta. Naton sotalaivan ”shut up.” taisi tehota edes jonkin verran.

Muutamaa hätäkeskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. Yhdessä huvivene oli jäänyt aika pahasti kalaverkkoon (mitkä on täällä aika jykeviä). Amerikkalaisella aksentilla eräs laiva ilmoitti heti, että voivat käydä koukkaamassa 50 mailia ja päästämässä veneen verkosta järeillä työkaluillaan. Afrikkaan mennessä yhteen laivaan laskeutui helikopteri, sillä joku oli saanut sydänkohtauksen.

Toinen hauska keskustelunpätkä oli Suomessa rakennetun 300 metriä pitkän Freedom of the Jotain loistoristeilijän ja jonkin huviveneen välillä. Huvivene ja laiva keskustelivat kummalta puolelta ohittavat toisensa. Veikkaisin että kyseessä oli purjevene, joka kysyi voisiko ohittaa laivan etupuolelta Gibraltarin ruuhkaisessa suntissa ennen reittijakoa. Laiva vastasi ”negative, negative, negative. alter your course.” Huvivene totesi ”ok”. Melko moni pienvene kutsuu nähdessään isoja laivoja, että laivat ovat havainneet heidät. Tämä taitaa olla ihan hyvä taktiikka, ainakin jos näillä veneillä on vain vastaanottava AIS. Meidän tapauksessa laiva näkee meidät ja me laivan.

Olemme parannelleet ja säätäneet köysiä, jotta köydet menevät optimisti plokeihin. Ehkä suurimpana yksittäisenä projektina poistimme kutteripurjeen itseskuuttaavuuden ja kasasimme purjeen toimimaan kiinteistä skuuttipisteistä tavallisesti parilla skuutilla. Purjeella voi seilata sivutuuleen yhdessä genuan kanssa.

Saavuimme Porto de Santoon aikaisin aamulla. Saari on maderalaisten suosima pieni rauhallinen paikka Madeiran koillispuolella. Paikka on käsittääkseni tunnettu huikeista hiekkarannoistaan, joita Madeiralla itsessään ei ole lainkaan. Olemme parkissa kahden suomalaisen veneen vieressä - laiturin edustus on muutoinkin melko lailla pohjoismaalaista! 

Dysselin lokiin tuli jälleen 600 NM lisää. Näin se etenee..

-ossi

Matkalla kohti Porto Santoa

Tähän asti pisin yhtäjaksoinen purjehduksemme alkaa olla puolivälissä - tuttavallinen DTD, eli Distance to Destination -lukema karttaplotterin yläkulmassa näyttää lukemaa 327 mpk. Matkaa on jäljellä siis n. 590km. Keskinopeutemme ollessa nyt n. 5 solmua saavumme Porto Santon marinaan luultavastikin lauantaina - toivottavasti valoisaan aikaan.

Atlantti on ollut tähän saakka myötämielinen ja tarjoillut auringon paistetta ja lähes 30 asteen lämpötilaa ja sopivaa sivumyötäistä tuulta. Spinnu on vetänyt meitä mukavasti kohti Madeiraa. Säätietojemme mukaan Madeiran länsipuolella oleva matalapaine (eli myrsky) ei toistaiseksi ole liikkumassa meitä kohden ennen kuin olemme satamassa, mutta jatkamme säätietojen hakemista satelliittiyhteyden kautta tämän seuraamiseksi.

Lähtiessämme Gibraltarilta saimme kokea varsinaisen paikallisen tuuli-ilmiön, kun n. 10 mkp (n. 20 km) matkalla tuuli nousi n. 4 m/s:stä n. 17 m/s:iin - paikalliset kutsuvat tätä "levanter-tuuleksi", joka puhaltaa Välimereltä Atlannille. Onneksi tuuli oli myötäistä, mutta rantautuessamme Tarifan (Euroopan eteläisin piste muuten) satama-altaaseen tuuli pakkautui n. 25 m/s voimalla aiheuttaen pienen haasteen tämän n. 14t painavan laitoksen rantautumiselle laivalaituriin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saimme genuamme purjekorjaajalta takaisin, vaikka paikallisen satamapoliisin kanssa yhteistä kieltä ei löytynytkään (mutta saimme heidät jotenkin vakuutettua, että olemme juuri lähdössä…).

Muuten, matkapurjehtijoille tiedoksi, että diesel Gibraltarilla oli todella halpaa, n. 55 snt litralta, joten Dyssel myös täytti tankkinsa ääriäänmyöden jo tulevaa Atlannin ylitystä silmälläpitäen. Pienellä juristien kekseliäisyydelällä saatiin halpaa dieseliä laillisesti myös jerry-kannuihin, vaikka paikallinen säännöstö sen lähtökohtaisesti kielsikin (kuulemma espanjalaiset muuten hakisivat kaiken halvan dieselin, joka muuten tuodaan todella isoilla tankkereilla tälle eristyksessä olevalle "itsehallintoalueelle").

Arjen kiireet ovat viimeistään nyt kadonneet täällä Atlannilla. Päivät koostuvat meren ihailusta, lukemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Lähistön laivojen ja veneiden VHF-keskustelut piristävät mukavasti muutoin eristyksissä olevaa Dysseliä. Eilen seurailimme esim. NATO:n sotilasoperaatiota VHF:n välityksellä ja jännityksellä odotamme, että pitävätkö jenkit GPS:n päällä tällä alueella Madeiralle pääsyyn saakka, vai joudummeko yrittämään Madeiran löytämistä sekstantille. Tämä pieni epäilys nimittäin heräsi, kun kuulimme rätisevästi rannikkoaseman antaman "navigation warning:in", jossa todettiin, että GPS "is out of use" jonkun tietyn aikaa. Koska rannikkoasema oli niin kaukana, niin emme saaneet viestistä täysin selvää ja nettiin pääsy on niin kallista ja erittäin hidasta, että päätimme vain odotella ja katsella viekö GPS-paikannus meidät perille saakka. Normaaliin tapaan tietenkin kirjoittelemme sijaintiamme säännöllisesti ylös lokikirjaan ja merikarttaan, ettemme niin helposti eksy, jos sähköiset navigointivälineet jostain syystä eivät toimisikaan. Eilen yritimme tuloksetta saada VHF:llä yhteyttä jo toista päivää lähistöllä purjehtivaan veneeseen, mutta toistaiseksi tuloksetta. Epäilimme sitä suomalaiseksi veneeksi, joten yrittimme kutsumista myös suomeksi, mutta ei sekään auttanut. Ehkä löydämme täältä aavalta mereltä vielä jonkun keskustelukumppanin.

Yövahdit alkavat muutaman tunnin kuluttua ja sitä ennen on vielä illallisen aika ja yön laskeutuessa pitänee laittaa myös pitkät housut jalkaa ja paita päälle.

kuva: Kalle Saarinen, s/y Immigrant

The Rock of Gibraltar ja purjehommia

The Rock of Gibraltar ja purjehommia

Kuultiin Suomen offshoretiimiltä, että sinne on johonkin päin paukahtanut ensilumet.

Tästä innostuneina lähdimme katsastamaan, josko myös Rock of Gibraltarkin olisi lumen peitossa. Pettyneinä huipulla jouduimme toteamaan, että vajaa 500 metriä vertikaalia ei näillä leveyspiireillä tuota vielä lumihuippua. Itse asiassa, päivällä oli melkoisen lämmintä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.

Gibraltarin kalkkikivestä olevan kukkulan huippu on jossain 480 metrin tietämillä. Samasta mestasta löytyvät Gibraltarin kuuluisat apinat, jotka ottavat tilan haltuun ja ymmärtävät merkityksensä kukkulan vetonauloina. Eräs apina pyysi meiltä tietullia kapeilla rappusilla. Apina kuitenkin luovutti suhteellisen nopeasti, kun ymmärsi, että omenat olivat tasan meitä varten. Mäen sisustassa on Brittien armeijan luolastot, josta puolustetaan Gibraltarin koskemattomuutta. Tämän lisäksi käsittääkseni Lähi-Idän sotatoimet ovat saaneet täältä varastotilaa. Vuoren huipulle menee gondolihissi, jolla suurin osa ihmisistä tulee huipulle katselemaan huikeita maisemia ja Afrikkaa. Onneksemme emme sortuneet kuuntelemaan viereisen amerikkalaisveneen kolmekymppistä kaveria, joka oli käynyt Kivellä. Hänen mukaansa matka on enemmän vaellus kuin käppäily. Suositteli meille gondolihissiä, koska matka kukkulalle olisi pitkä vaellus paahtavassa helteessä jyrkässä maastossa.

Hissin ala-asema oli kuitenkin melko kaukana, joten päätimme ”kiivetä” huipulle. Reilun tunnin autotiekävelyn jälkeen olimme 450 metriä korkeammalla.

En lähtökohtaisesti ymmärrä kiipeämistä, jos sieltä ei voi lasketella alas. Pieni reippailu teki silti oikein hyvää, veneessä on rajalliset liikuntamahdollisuudet kiipeilyn suhteen. Veneessä vertikaalisuunnassa pääsee vajaa 20 metriä merenpinnan yläpuolelle, mutta sinnekin mennään tavallaan hissillä. Kävin viime legillä mastossa säätämässä kutteripurjeen rullaa ja nyppäämässä genuan profiilin yläpalikan mukaan alas. Mastossa maininki iskee aika tavalla. Jos ei pidä kiinni, tulee helposti mustelmia. Kovemmassa aallokossa mastokeikkoja varten meillä onkin laskettelukypärä matkassa.

Gibraltar on kaikin puolin hieno paikka. Olemme käytännössä kävelleet suurimman osan koko Gibraltarista. Tämä tosiaan on pieni alue. Koitimme etsiä purjeneulojaa korjaamaan Jennymme. Paikallisen purjeneulojan ollessa kuitenkin Maltassa purjehduskisoissa, purjeneulomo Sundqvist & Raita sai ensimmäisen tilauksen. Neuloimme Antin kanssa käsipelillä genuan kulman uusiksi. Muutaman katkenneen purjeneulan, useamman oluen ja vielä useamman tunnin jälkeen meillä oli brand-new fair-trade home-made purjeenkulma valmiina (ja sormet rei’illä).

Sitten tavoittelemamme purjeneuloja soitti. Voi kuulemma hakea purjeemme ja hoitaa asian päivässä. Jeps. Rakkaudesta erinomaiseen Genua ”Jenny” –purjeeseemme, päätimme antaa purjemiehen korjata purjeen sillä kysymyksessä on aika lailla meidän liikkumisen kannalta olennainen purje. Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että korjauksemme sinällään olisi toiminut ihan samalla tavoin. Mitään megaluokan purjeneulomobisnestä emme kuitenkin näiltä osin harkitse.

Pääsimme myös ensimmäistä kertaa käymään ensiapulaukulla, kun allekirjoittanut mokasi ja pudotti suurimman lattian turkkilevyn sisäänkäynnin rappusten yläpäästä isovarpaan päälle. Hoitona käytimme yhtä buranaa yhden kerran päivässä yhden päivän ajan. Jälkikäteen ajatellen tilannetta taisi olla ihan hauska seurata vierestä..

Sara & Mikael liittyivät Dysselin matkaan eilen ja viettävät meidän kanssa pari viikkoa.

Täällä on verovapaata dieseliä, joka maksaa vain jotain 50 senttiä litralta. Tankkaamme täällä tankin täyteen. Ongelmallisesti, laki kieltää muihin kuin kiinteisiin tankkeihin tankkaamisen, joten vara-tankkeina toimivia kanistereita ei voi tankata. Saattoi kuitenkin käydä niin, että tulkintamme kiinteästä tankista erosi valtavirran vastaavasta.

Tarkoitus olisi jättää upea Gibraltar taakse ja ottaa suunta kohti Madeiraa.

-ossi

Tangerin kalasatamaa & Marokko

This was Africa

Kun kerran Marokkoon saakka ollaan tultu, niin ajattelimme käydä sitten tutustumassa maahan kunnolla. Varsinkin kun tulli ilmoitti, että emme voi poistua aikaisintaan kuin keskiviikkona, niin mitäs sitä muuta kuin kylille mars.

Seilorin ensimmäinen askel Tangeriin ei tapahtunut metrin levyiselle aisalle Swanin sivuportista. Sen sijaan, nousimme metrin verran ylöspäin noin 60 jalkaiseen metallipaattiin joka oli noin metrin päässä veneemme kyljestä. Kavuttuaan tyylikkäästi tämän rautapaatin kannen läpi herättämättä hirvittävästi huomiota, seurasi tätä kahden metrin lasku 27 jalkaisen pienemmän purjepaatin kannelle. Tämä vene ei muuten ollut käynyt merillä muutamaan vuoteen ja vaikutti tarvitsevan esimerkiksi uuden kannen. Ja ehkä uuden maston. Tuota venettä olisikin mukava laittaa kuntoon Inkoon hallissa pimenevässä syysillassa, jos tässä ei mitään muutakaan keksi… Viimeinen este ennen Afrikkaan jalkautumista oli laivalaituri, joka oli muutamaa metriä korkeammalla kuin tämä 27 –jalkainen purkkari. Valtava traktorinrengas-fendari kuitenkin tarjosi olosuhteisin nähden lähestulkoon laakonkimaisen mahdollisuuden kiivetä maankamaralle. Dufourilla tulleiden vanhempien herrasmiesten piti kiivetä vielä meidänkin kannen läpi.

Siinä sitä seistiin. 500 metriä pitkällä laivanlaiturilla. Keskellä Tangeria. Parkissa laiturilla pari laivaa, se 27 jalkainen paatti, metallipaatti, luotsivene, me, Dufour 40 ja helkkarin monta kalastajapaattia. Laiturilla oli meidän lisäksi kulkukoiria ja useampi villikissa.

'laituri'

Aikamme pyörittyämme moottoritiemäisellä laiturilla (ei joka laiturilla ole neljää ajokaistaa!), lähdimme jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Näimme kauempana suuren täyteenrakennetun kukkulan. Luultavasti tuolla Tangerin 700 000 asukasta asuvat. Lähdimme kävelemään kohti mäkeä.

Olimme aiemmin hieman ihmetelleet miksiköhän suuri laivasatama on niin autio. Kävellessämme ulos vartioidusta portista tajusimme, että ehkä tänne ei varsinaisesti voi vain kävellä. Asia selkeni varmasti käveltyämme toisen aseistuin vartijoin varustetun viisi metriä korkean portin läpi. Paikka ei ollut sellainen, että sieltä olisi saanut mitään avainkortteja tai vastaavia, joita olisi voinut esitellä vartijoille näyttääkseen että meillä on oikeasti jotain asiaa tänne takaisinkin. Mehän emme siis olleet missään valmiissa venesatamassa, vaan lähinnä kuokkimassa suuressa teollisuussatamassa.

Vartijat kuitenkin morjenstivat ja näyttivät olevan varsin tietoisia meidän olostamme. Siitä vaan ulos. Ennen toista suurta porttia eteen ilmestyi melkoisesti ylibuukattu kalasatama. Edestä avautui yksi ehkäpä mieleenpainuvimmista näkymistä kaikkine epäloogisine ja karuine systeemeineen: Tämä oli kalastajien valtakuntaa. Sivustalla oli suuria halleja, joiden eteen oli pysäköity pakettiautoja. Halleihin kurkatessa siellä oli kymmeniä kasoja kaloja. Kaloja kannettiin pakettiautoihin ja sieltä varmaankin marketteihin. Logistiikka pelasi. Joku oli pinonnut muutaman kalan tien reunaankin. Tavoitteenamme olisi saada näitä kaloja jatkossa, sillä ne olivat ehkä 50 kertaa suurempia kuin meidän nostamat makrillit.

Kalapaatit kelluivat ja olivat kiinnitettynä oikeastaan vain toisiinsa yhdessä klöntissä siten, että suuren satama-altaan päästä päähän olisi voinut kävellä veneiden kansien kautta. Muutamassa aiemmassa satamassa parin muovipussin kelluessa olen ajatellut, että pestään veneen pohja jossain missä on ”vähän puhtaampaa” vettä. Tässä satama-altaassa dieselvanat ja lammikot värjäsivät veden pinnan. Tämän lisäksi muutamista vanhemmista paateista vuosi jotain raskaampaa öljyä mereen; tällaista paksua mustaa öljyä en ole nähnyt aiemmin meressä.

Lähistöllä poltettiin kivihiiltä. Tämän seurauksena ilmassa oli pistävä poltetun hiilen haju oikeastaan koko ajan. Tähän hajuun ei muutamassa päivässä millään tuntunut tottuvan.

Kalasatamaa pitkin kävellessä näimme muutaman kalaravintolan. Lupasivat meille kolmelle täyden dinnerin yhteensä kympillä. Emme kuitenkaan jääneet tähän, sillä veneemme masto käytännössä näkyi edelleen. Tulimme sille toiselle suurelle portille. Näitä vartijoita ei näyttänyt kiinnostavan tippaakaan. Lähdimme näin pois koko satamasta. Ensimmäisenä vastaan tuli pankki, jossa kävimme vaihtamassa 20EUR noin 200 paikalliseen rahaan.

Sataman ulkopuolella oli ehkä sadan neliömetrin kokoinen valaistu mainos alueen satamanrakennusprojektista. Projekti on siis se satama, johon olimme ajatelleet tulla. Reedsin satamaopas ilmoitti kyseisen sataman valmistuneen viime vuonna pitkän rakennusurakan päätteeksi. Alueelle oli tarkoitus rakentaa megaluokan luksussatama, hotellit, rannat ja muukin infrastruktuuri. Jostain syystä rakennusprojekti oli kuitenkin mennyt jäihin tehden melkeinpä koko Tangerin keskustan rannasta rakennustyömaan. Yhtään sataman rakennusta ei siis ollut vielä valmistunut. Ainoastaan yksi kolmesta satama-altaaasta oli kaivettu maahan. Meille rakentamisen keskeytymisen syy ei missään vaiheessa selvinnyt. Siitä huolimatta tuntui juuri siltä, että eksoottinen kaupunki vain muutaman tunnin purjehduksen päästä Espanjasta taikka Gibraltarilta voisi olla melkoinen lomaparatiisi kunnon sataman kanssa. Näin varmasti hankkeen aloittanutkin kaveri oli pohtinut. Toivottavasti rakennusprojekti ei jää puolitiehen, sillä ilman koko hässäkkää kaupungin rannat olisivat paljon vähemmän sotkuiset. 

Toisaalta sotkuinen kalasatama tarjosi elannon usealle sadalle kalastajalle. Öljyiset ja ruosteiset kalapaatit ja luksussatama ei oikein soinnu yhteen. Kalastajat rahtasivat veneitään yötä päivää. Yhteen veneeseen lastattiin kanistereittain juomavettä. Kalamatkat taitavat olla useiden päivien reissuja kauemmas avomerelle.

Kävelimme kohti olettamaamme keskustaa. Mukaamme lyöttäytyi eräs marokkolainen kaveri, joka sinnikkäästi lupasi opastaa meidät maan tavoille. Lysti ei maksanut kuin kympin. Jätimme kuitenkin tämän tarjouksen ottamatta, koska ajattelimme, että tähän maanosaan palaa jo muutenkin rahaa täysin länsimaisten satamamaksujen vuoksi. Jep, satamamaksu oli melko kallis. Tämä tuli meillekin täytenä yllätyksenä, kun emme varsinaisesti kokeneet olevamme marinassa, muun muassa siksi ettei veneemme oikeastaan koskettanut mistään kohtaa sataman infrastruktuuria. Sen lisäksi maksoimme hieman laivaa ylläpitävälle kaverille, että saatoimme käyttää hänen laivaansa keulan kiinnittämiseen.

Joka tapauksessa emme olleetkaan matkalla Tangerin keskustaan. Olimme ennemminkin suuntaamassa Tangerin vanhaan kaupunkiin, joka olikin melkoinen nähtävyys. Ranskan kieli ei ole ikävä kyllä osaamisalueemme ytimessä, joten olimme jossain määrin ehkä olettaneet että tämä vanha kaupunki olisi keskusta, vaikka tullivirkailija varmaan tarkoitettiinkin että tätä ette Euroopassa näe. Kävimme Medinan kaupunginosan markkinoilla pyörimässä. Äärimmäisen sokkeloiset kapeat kujat olivat täynnä maataloustavaraa ja ihmisiä ostamassa ruokaa ja tarvikkeita. Korkeat talot varjostivat näkyvyyden ja ihmisjoukon keskellä kävelimme massan mukana eteenpäin. Ostimme leipää. 

Näytimme erottuvan joukosta, koska meille tultiin myymään kaikennäköistä epämääräistä.  

Medina oli omalla tavallaan aika vaikuttava paikka – ihmisiä myymässä omia kananmuniaan kappalehinnoin. Toinen huomiota herättävä asia markettikujilla oli ihmisten paljous.  Ihmisten suuri määrä tuntui jollain tavoin korostuvan siinä, että kaksi metriä kapeilla kujilla oli vielä markkinakojut ja myyntipisteet.

Liiketoiminnan keskeytti neljän tunnin välein alkavat uskonmenot rukouskutsuineen. Olemme tosiaan neljänneksi suurimmassa islamilaisessa valtiossa. Asian toisaalta huomasi myös siitä, että kävimme syömässä aivan loistavat kevyet lounaat paikallisessa ravintolassa. Uuden maan bisset piti tällä kertaa skoolata appelsiinimehulla, sillä bisseä (eikä mitään muutakaan alkoholipitoista) ei kuppilasta saanut.

Pääsimme pikkuhiljaa Tangerin oikeaan keskustaan. Meininki näytti länsimaiselta, vaikka liikenne oli melko katastrofaalista. Löysimme jopa Afrikan Times Squaren (näin asiaa itse tulkitsin), joka oli isohko liikekeskittymä hirvittävän suuren liikenneympyrän keskellä. Katsoin liikenneympyrän toimintaa, eikä asia avautunut. Liikenneympyrää edelsi liikennevalot joka suunnista. Tästä huolimatta näytti siltä, että kaikki liikennevalot osoittavat punaista yhtä aikaa, jolloin ympyrä tyhjentyi. Tämän jälkeen kaikille tuli taas vihreä. Ei ymmärrä. Marokkolaiset ajavat autoja hyvin, sillä liikenne sinällään eteni oikeastaan ilman mitään häiriöitä.

Keskustan ympärillä oli suuri hiekkaranta. Hiekkarannalla oli pari kamelia. Ihmisiä oli kerääntynyt ”katselemaan Eurooppaa” - Espanjan korkeat rannat näkyivät selvästi vastarannalla. Satamassa näimme muutaman katamaraanin, jonka kyljissä näytettiin mainostavan Espanja-Tanger välin kestävän 20 minuuttia. 40 solmun nopeudella suunnilleen. Jollakin ilveellä 16 mailiin on saatu aikaiseksi aikamoinen elintasoero.

Näimme muutamia turistiryhmiä, jotka olivat tulleet nopeilla katamaraaneilla päiväretkelle Tangeriin. Turistiopas kailotti, ettei kukaan saa lähteä omatoimisesti kiertelemään kaupunkia. Varmaan näinkin, mutta ehkä yhteenvetona Tangerista voisi heittää muutamia juttuja. Ensinnäkin, paikka vaikutti olevan hyvin turvallinen. Lisäksi ulkomaalaisia pidettiin selvästi arvossa ja ihmiset näyttivät pitävän siitä, että paikkaan on saapunut muualta porukkaa. Virkamiesten vieraanvaraisuus ilmeni sitä kautta, että sekä satamamestari että käsittääkseni tavallinen poliisi tuli tiedustelemaan meiltä onko kaikki kunnossa. Totta kai meillä oli kaikki kunnossa.

Biitsiä. Vasemmassa reunassa näkyy Eurooppa.

Lähdimme illansuussa takaisin veneelle.

Ongelmallisempia puolia Tangerista voisi olla esimerkiksi se, että tällä hetkellä sataman puute ajaa varmasti monet veneilijät pois maasta. Kieltämättä asia yllätti meidätkin. Venettä ei ole mukavaa jättää ihan random paikkaan. Erityisen otollinen kohde Tanger olisikin juuri veneilijälle, koska siellä voisi muutaman päivää tutustua kaupunkiin ja jatkaa sen jälkeen vaikka Eurooppaan taikka Kanarialle. Tästä huolimatta Tangerissa ei ehkä ihan riitä nähtävää vaikkapa viikon reissulle, ellei tietysti käy muissa Marokon kaupungeissa kuten esim. pääkaupungissa Rabatissa. Tangerista ei välttämättä myöskään ole parasta lähteä millekkään pidemmälle legille, koska Espanjan puolella kaikki ostokset jne. saa hoidettua huomattavasti helpommin. Tietysti myös asioiden hoito on erilaista: tullin virkailija ilmoitti, että voimme lähteä vasta tiettynä päivänä. Pankkivirkailija laski vahingossa ensin vaihdetut rahamme väärin. Myös satamamaksu taisi olla aika päästä keksitty.

Jottei homma mennyt täysin lomailuksi, otimme Antin kanssa proggikseksi selvitellä edellisellä legillä sotkuun menneet kalastussiimat. Vedimme kaksi solmussa olevaa siimaa mahdollisimman suoraksi ja aloimme selvittelmään niitä laivalaiturilla. Useat ohikulkevat kalamiehet tarkastelivat siimaamme suurella mielenkiinnolla. Rapalan uistin ei selkeästikään herättänyt yhtä paljon mielenkiintoa kuin vihreä siimamme. Siimaa meillä on muuten nykyisten laskelmien mukaan reilut parisataa metriä. 

Kokonaisuudessaan Tanger on turvallinen ja hieman eksoottinenkin paikka, jolla olisi paljon enemmän annettavaa kunnon infrastruktuurilla. Ehkäpä juuri parhain tapa vierailla Tangerissa on ottaa parin tunnin laivamatka suoraan kaupungin ytimeen ja hengailla siellä jonkin aikaa.

Tullimies koputteli kannellemme keskiviikkoaamulla, että voitte halutessanne lähteä. Lähtö edellytti reissun toistaiseksi pisintä loikkaa takaisin veneeseen. Kaikkien köysien irroittamiseksi piti juosta 100 metriä, ja toivoa, että vene on vielä näköetäisyydellä.

Tuulen puhaltaessa sivulta, lähdimme keskiviikkona aamupäivällä Code 0 –purjeella kohti Gibraltaria. Pyrimme jättämään mahdollisimman paljon Afrikan tomusta Tangerin laitureille.

-ossi

This is Africa

Eurooppa (Portugal) – Afrikka (Marokko, Tanger)

Pääsimme tutustumaan Vilamourassa Quinta de Ombria rakennusprojektiin projektinvetäjä Ville Tallbackan johdolla.

Portugalin kukkuloille nousee suuri viiden tähden paratiisi hotelleineen, golfkenttineen, kylpylöineen – ja mitä sitä muuta lomalainen voi kaivatakaan. Kävimme myös tontilla, johon tämä koko suuri kompleksi tulee. Hahmotuskyvyn ylärajoilla pyrimme ymmärtämään miten huvilan terassilta avautuu muutaman hetken päästä näkymä upeaan luonnonmukaiseen lomaparatiisiin. Hahmotuskyvyn ylärajoilla menivät myös projektiin liittyvät rakennustekniset, juridiset ja muut suunnittelua ja ajatustyötä vaativat vaiheet sekä toimenpiteet. Tämän projektin ”parissa” viettämämme muutama päivä olivat ehdottomasti reissun tähän mennessä antoisimpia, josta haluamme kiittää Villeä suuresta vieraanvaraisuudesta ja ajan allokoimisesta meille!  

Villen kertoessa projektin eri vaiheista ilmeni Portugalin monimutkaiset maankäyttösäädökset sekä muutkin ehkä suomalaiselle hassulta kuulostavat säännökset esimerkiksi taimen muuttumisesta puuksi sen kasvettua yli metrin korkuiseksi (käsitykseni mukaan lähtökohtaisesti vain taimia - ei puita - sai kaataa ilman erinäköisiä monimutkaisia lupamenettelyjä).

Ei kyllä paranisi naureskella ulkomaalaisten säännöksille, kun ei Suomessakaan taida ihan aina pysyä homma näppäimissä kaikissa lainsäädäntöhankkeissa. Varsinkin alkoholilainsäädännön puitteissa voidaan ilmeisesti keksiä lähes mitä tahansa. Onkohan ihan perustelua todeta, ettei ”viskistä” taikka ”viskiin liittyvästä tapahtumasta” voisi kirjoittaa ihan mitä mieltä asiasta on? Milläköhän tavoin internetissä julkaistu teksti eroaa painetusta tekstistä – vai oliko se tekstin tykkääminen se ongelma? Oikiksen pääsykoekirjassa 1/2008 ylevästi todetaan, että perustuslain perusoikeuspykäliin vetoavaa juristia ei naureta ulos oikeussalista. Aluehallintovirastosta taidetaan vielä nauraa. Dysselin oikeus”oppineet” paheksuvat sananvapauden rajoittamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Asialla ei sinällään ole valtavaa merkitystä arkeemme tällä hetkellä.

Varustukseemme kuuluu pullo 18 v Aberlouria. Mutta tosiaan nyt olemme purjehtineet Helsingin lauttasaaresta Afrikkaan.

Uloskirjautuessamme Vilamouran satamasta satamamestari tiedusteli olimmeko lueskelleet säätiedot. Tämän lisäksi hän tenttasi tiedämmekö mitenkä suurta reilu kaksimetrinen vallitseva maininki on – ja onko veneemme suunniteltu siihen. Läpäisimme satamamestarin tentin täysin pistein ja ystävällinen portugalilainen toivotti hyvää matkaa. Tällaiset ”infosessoit” ovat varmasti hyviä ja ”pakottavat” kaikki seilorit tutustumaan tarkkaan säätietoihin ennen merille lähtöä. Tästä lähdimmekin navakkaan (Suomen sääslangissa kovaan) sivutuuleen, jossa uusimme jälleen Dysselin vuorokauden ennätyksen (tällä kertaa tosin vuorokausi ei ehtinyt tulla täyteen 140 NM matkan taituttua). Purjeina meillä oli isossa 2. reivi ja tämän lisäksi aika paljon jennyä. Keli noudatti täsmällisesti ennustetta: tuulta oli myötäisesti/sivulta noin 12-15 m/s tyyntyen yöksi. Aaltoennusteen mukaan aallokkoa on jotakin pari metriä, joka voi aiheuttaa ”turbulencea” merenpohjan madaltuessa.

Ruorilla ei tällä kertaa ehtinyt juurikaan ihailemaan yli kymmenen knotsin surffeja, kun vene rullasi voimakkaassa myötäaallossa aivan omassa luokassaan ruorimiehen keskiettyessä pitämään kurssia suunnilleen oikeana. Yövahdissa oli mielenkiintoista pohtia, mitenköhän jätkät saavat nukuttua sellaisessa vispauksessa. Veneen rullausefekti vain paheni tuulen tyyntyessä aallokon heitellessä veneen keulaa sivulta sivulle sopivan epätasaisessa liikkeessä. Itse etsin veneen kaikki tyynyt ja fendarin yökaveriksi. Nämä kun tunkee keulan meripunkkaan itse äijän lisäksi, saa itsensä pysymään suhteellisen paikoillaan punkassa. Usein sopiva soppu tuntuu löytyvän hetken asettelun jälkeen. Unten maille on varmasti päässyt viimeistään siinä vaiheessa kun kaveri tulee lausumaan yön odotetuimmat sanat ”herätys, herätys, sun vuki”.

Gibratarin salmi on aika kapea ränni, joten siellä on paljon liikennettä. Vastarannalla näkee helposti korkeiden kallioiden vuoksi. Väli on jotakin 16NM.  Suuri osa Eurooppaan tulevasta tuonnista tulee Suezin kanavan läpi. Hieman ennen salmea Antti bongasi muuan Volvo Ocean Race –kilpailun purkit, jotka ohittivat meidät mailin päästä. Vaikka VOR –veneillä näytti olevan kiirus, saimme napattua ne filmille. Näyttivät ihan purjeveneiltä.

Afrikan majakka näkyi yöllä pitkään, mutta varsinaisesti uudelle manterelle saavuimme vasta aamupäivällä.

Tätä ennen pääsimme vielä luovimaan tiukkaan reilun kympin vastatuuleen. Tässä kohtaa Jennymme yläliikin käyttötunnit tulivat täyteen ja sekunnissa purje oli kannella, odottamassa toista sekuntia jolloin se olisi meressä. Lienee turha mainita, että joku meistä totesi ehkä minuuttia aiemmin ”nythän tämä vasta hyvin kulkee”. Saimme purjeen aika näppärästi pysymään kannella ja pakettiin odottelemaan huoltoa. Pikku-genua tulille ja homma jatkui. Onneksi purje itsessään ei kokenut mitään vahinkoa. Gibratarilla taidamme silti käydä purjeneulojan puheilla, jotta hän neuloisi uuden lenkin irronneen tilalle. Tämän voisimme periaatteessa korjata itsekin, mutta meidän vehkeillämme super-kevlar-tms-vahvistettu genuamme on aika kovaa tavaraa.

Afrikka, sen sijaan, on vähän erityyppinen mesta mitä Vilamouran turistikompleksi.

Saavuimme tarkalleen Tangeriin, Marokon yhteen suurimmista kaupungeista. Kysymyksessä on maailman neljänneksi suurin islamistinen valtio. Saavuimme Tangerin uuteen satamaan, jota Reedsin satamaopus (seilorin google) kovin kehui. Lievähkönä ongelmana oli se, että satamaa ei vielä tosiaankaan ollutkaan. Tosin sanoen sataman rakennusprojekti on edelleen käynnissä. Hetken ihmeteltyämme, että mihinköhän täällä parkkeeraisi, kuului ranskaksi huutoa. Melko random mies viittoi meitä ottamaan kylkikiinnitykseen matkustajalaivaan. Ilman varsinaisesti parempaakaan suunnitelmaa, otimme tähän reilut 100 metriä pitkään katamaraanin perään kiinni. Keulamme meinasi painua katamaraanin ponttoonien väliin. Saimme veneen kuitenkin aika hyvin parkkiin (kaikki muut rantautumiset ovat olleet tyyliin täydellisiä aisapaikkoja) keulan ollessa kiinni laivassa ja perän isossa luotsiveneessä. Kyljen saimme kiinni toiseen satamaan rantautuneeseen huviveneeseen ja myös parinkymmenen metrin päässä olevaan laivalaituriin. Parin tunnin päästä tuli sama projekti uudelleen, kun Italiasta tullut Dufour 40 otti kiinni vuorostaan meidän kylkeen.

Meille vakuuteltiin, ettei iso laiva ole lähdössä mihinkään. Myöhemmin ilmeni, että matkustajalaivan yhtiö oli mennyt konkurssiin. Yksi henkilö pitää laivaa kunnossa ostajaa varten. Sama heppu pyysi meiltä muutaman euron hänen antamaa apuansa vastaan. Niin siis, Marokossa myynnissä 100 metrinen katamaraani, anyone? Sen sijaan luotsivene saattoi olla lähdössä jonnekin. Tämä aiheuttaisi ”lieviä” ongelmia veneen perän kiinnityksessä, sillä varsinaisesti emme saaneet perää mihinkään muuallekaan kiinni.

Aamuyöllä heräsimme siihen, että luotsivene oli lähdössä vastaanottamaan saapuvaa laivaa. Peräköysi käytiin kauniisti viikkaamassa peräkannellemme. Myös viereisen Dufourin takaköydet siirrettiin pilottiveneen edestä meidän takaknaapiin. Hyvin siinä muutama tunti pysyttiin, joten peräköydet taitaa olla vähän yliarvostettuja. Luotsin palatessa köydet kiinnitettiin luotsin laivaan uudelleen.

Satamamestari pahoitteli meille, ettei satama ollut vielä valmis. Muilta osin kaikki viranomaistoimenpiteet menivät hyvin ja kaikki ihmiset ovat avuliaita ja ystävällisiä.  

Nyt tosiaan rantauduimme jo Gibraltarin ”valtioon”, joka sinällään on UK:n alaisuudessa. Tänne tulimme muutaman solmun myötävirrassa melkoista kyytiä reippaaseen sivutuuleen. Laivojen väistely sai täällä legillä ihan uuden määritelmän.

Seuraavassa postissa palaamme takaisin Afrikankiertueellemme, jossa vietimme muutaman päivän tutustuessa Marokkoon.

-ossi

Portugalin aallokkoa Lagosissa

Portugalin aallokkoa Lagosissa

Lähdimme sunnuntaina Cascaisista kohti Lagosia. Matkaa tälle välille tulisi jotain ~140 NM.

Tuulen piti tulla näppärästi sivusta, mutta jälleen tuuli oli hiljempaa kuin ennusteessa – ja täysin takaata. Tuuli kuitenkin yltyi muutamissa minuuteissa noin 14m/s täysmyötäiseksi.

Purjehduksessa (niin kuin ei monessa muussakaan asiassa) asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Voidaan helposti todeta, ettei täysi vastatuuli ole millään muotoa optimein tuulensuunta perillepääsemisen kannalta. Harvemmin asiaa tulee mietittyä siltä kannalta, että täysi myötätuuli ei myöskään usein ole parhaasta mahdollisimmasta päästä. Ensimmäinen kysymys lienee purjekonfiguraatio. Täydessä myötätuulessa genuaan on hankala saada vetoa ja purjepinta-ala jää pieneksi. Spinnulla homma toimii, mutta sitä on turha hajottaa liian kovassa tuulessa. Tuuleen leikkaaminen olisi paras vaihtoehto, mutta tälläkin pätkällä molemmilta puoliltamme meni laivaväylä ja päädyimme jo muutenkin taas reittijakojärjestelmän lähettyville tankkerien ihailtavaksi.

Mielestäni on parempi saada vene kulkemaan mahdollisimman hyvin oikeaan suuntaan kuin kikkailla laivaväylien ylitse yöllä. Tämän lisäksi isohkoon sivuaallokkoon ajaminen myötätuulessa vaatii keskittymistä ruorilla paljon enemmän kuin täyteen myötäaallokkoon ajaminen täysmyötäisessä.

Päätimme jättää spinnun purjevarastoomme, sillä tuulta oli luvattu 12-14 m/s. Tämä on hiukan liikaa meidän kevyen tuulen purjeelle. Alkumatkasta ajoimme spinnupuomilla spiiratulla genualla ja isolla, mutta vene ei oikein kulkenut sivuaallokossa (tuuli ei vielä ollut noussut mihinkään). 

Tuuli kuitenkin nousi ja saimme laitettua enemmän traditionaalisen purjesetin salkoon, jonka S&S:n kaverit New Yorkissa ovat tähän veneeseen alun perin suunnitelleet. Tuulen noustessa lisää reivasimme isoa. Tuulen noustessa vieläkin lisää vedimme genuan pois kokonaan ja jatkoimme matkaa pelkällä reivatulla isolla. Noussut tuuli ja edeltävä maininki nostattivat melko suuren aallokon, jossa joutui taas pyörittelemään ruoria isolla i:llä. Sääfaksimme piippaili ja lähetti yön aikana koko laidallisen erinäköisiä aallokko –ja myrskyvaroituksia. Nämä varoitukset kuitenkin osuivat Biscayn-lahdelle, jossa kuulosti olevan kuoppaista.

Aallot eivät olleet lainkaan niin pitkiä ja loivia tällä kertaa kuin Espanjan rannikolla, vaan osa aalloista murtui päältä ja piti läiskähtäessään mereen melkoisen pauhun. Nämä aallot sivuuttaessaan Dysselin heittävät veneen kurssin Azoreille. Tässä voi olla lähellä perinteinen vahinkojiippi, jossa vene tekee suunnittelemattoman myötätuulikäännöksen. Voimaa isopurjeessa on niin paljon, että vahinkojiipissä voi hajota paljon kaikkea purjeesta mastoon. Ei hyvä. Muun muassa tästä syystä meillä on ruori, jolla venettä voi ohjata sinne mihin haluaa mennä. Ohjaaminen tällaisessa aallokossa on jossain määrin haastavaa, mutta ei lainkaan rakettitiedettä. (On meillä myös preventteri, joka, eh, preventoi jiippiä mutta 8 solmua meitä kuljettavien voimien kanssa ei parane pelleillä. Melkoisen tuunauksen jälkeen preventterimme on muuten melko pro!)

Muutama lähelle kohahtanut aalto tuli sisäänkin heittäen melkoiset vesimassat veneen kannelle.

Aaltojen korkeutta on vaikea arvioida merillä, mutta nämä aallot olivat suurimpia mitä olemme reissulla nähneet tähän mennessä. Muutaman monsterimaisemman aallon kohdalla tuntui, että vene lähti oikeaan suuntaan vasta kun ruorilla kääntää ihan tosissaan. Tämän lisäksi katse kiinnittyi puomiin, joka viilsi vedenpintaa aallon liikuttaessa venettä voimakkaasti. Ottaen huomioon lyhyen puomimme, aallot olivat Airiston ristiaallokkoa pahempia.

Purjehdimme koko yön myötäiseen, mutta loppumatkasta myös aallokko kääntyi täysin myötäiseksi. Maininki työnsi oikein hyvää vauhtia eteenpäin tuulen tuivertaessa keskimäärin jotakin 14 m/s. Mentiin huimaa vauhtia ja vene kulki täydellisesti. Pelkkä reivattu iso vei meitä niin paljon eteenpäin, että ohjaaminen oli kevyttä vaikka vaatikin keskittymistä. 24 tunnin nopeusennätyksemme parani aika lailla tällä pätkällä.

Tuollaisessa myötäaallokkossa veneen saa tarkkaa ajamalla täydelliseen zen-tilaan, jolloin sisällä on mukavaa (tai ainakin jonkin verran mukavampaa) nukkua. Venettä ei myöskään tarvitse ohjata juuri lainkaan. Keskittymisen herpaantuessa kurssi kääntyy ja uuteen zeniin osuminen vaatii taas tarkkuutta. Zeniin pääseminen edellytti näissä olosuhteissa uskallusta ajaa melko lailla täyteen myötikseen.

Viimeinen pari tuntia painettiin muuten aivan täyteen vastatuuleen. Tämä paatti kryssii oikein mukavasti, reissullamme ei taida vain juuri tuulla vastaan.

Vietimme pari yötä Lagosissa. Paikka on brittituristien suuressa suosiossa, jotenka alueella ei sataman lisäksi ollut juurikaan mitään. Satamamaksuun kuului melko kolea uima-allas, jossa kävimme vähän uimassa ja netissä latailemassa lisää valokuvia reissun päältä. Allasalueeseen kuului myös health&well-being&tms –alue, jossa oli sauna. Sinne. Sauna oli kaikin puolin kuuma ja oikein jees, vaikka olivatkin unohtaneet löylynheittovarustuksen. Meillä meni noin neljä sekuntia ennen kuin tyhjä krogilasi sai parempaa käyttöä.

Odottelimme kovasti AIS:n saapumista korjauksesta. Lähdimme kuitenkin jo irti laiturista kohti Vila Mouraa, sillä ajattelimme vuokrata auton ja hakea AIS:n sillä laite kun ei näyttänyt saapuvan perille. Näimme kuitenkin satamasta juuri lähdettyämme DHL:n auton, jossa todennäköisesti AIS-vehkeemme ”kiisi” kohti satamakonttoria. Käännyimme takaisin ja poimimme AIS:n kyytiin.

Nyt AIS toimii. AIS:n varjopuoli muuten on sen aika merkittävä sähkönkulutus. Normaalikulutuksella (eli aika kasalla kaikkia laitteita, vaikkakin ilman AIS:ia) akut latautuivat tasaisesti hieman jopa yli 5A. Näin käsittämättömän hyvä latausteho selittyy vesigeneraattorin eksponentiaalisesti parantuvasta tuotosta nopeuden noustessa yli 7 solmuun. Myös tuuligeneraattori tekee hyvin sähköä +10m/s apparent tuulessa.

Saavuimme eilen Vila Mouraan, joka on melkoinen pytinki. Kyseessä on Euroopan suurimpia yhtenäisiä turistikomplekseja – ja Portugalin suurin satama. Absurdeinta asiassa on se, että koko kompleksi on tehty satamineen ja kaikkineen keskelle ei mitään. Satama on kaivettu maalle (tänne mahtuu +1000 jahtia) ja golfkentät, hotellit ja systeemit aivan viereen. Pretty cool.

Tuli myös ensimmäinen sadepäivä varmaankin yli kuukauteen. Pitäneekin harkita lähtemistä vielä lähemmäs aurinkoa. 

Taidamme olla jossain 37'N paikkeilla, että kyllä täältä vielä aika tavalla pääsee etelään.

-ossi

Uusia kuvia julkaistu

Lagosin marina Portugalissa meni yllättämään hyvin toimivalla WLAN-yhteydellä (pitkästä aikaa), joten pääsimme lataamaan lisää kuvia reissusta nettiin.

Joitain valikoituja paloja Englannista tänne aurinkoiseen Lagosiin saakka voi katsella taas klikkaamalla sivuiltamme "Photos"-linkkiä ja avaamalla albumin kohdasta "All Photos / Kaikki kuvat". Tähän väliin matkaa on kuulunut seilausta, koneella ajamista, veneen huoltoa, "arjenaskareita, erilaisia marinoita, Biscayn ylitys ja mm. Lissabon.

Itse Biscaylta ei tainnut kameroimimme tarttua sen ihmeellisempiä kuvia, mutta voin kertoa, että siellä näkyi joka puolella vain merta (joten kuvien sisällön voitte hyvin kuvitella) - eli kuvaaminen olisi ollut kovin tylsää. Huikeista delfiiniesityksistä on toivottavasti jossain vaiheessa luvassa ihan videomateriaalia.

Euroopan unionia, löytöretkeilijöitä ja aurinkoa Lissabonissa

Euroopan unionia, löytöretkeilijöitä ja aurinkoa Lissabonissa

Belgiassa, Espanjassa sekä Portugalissa kaikkialla liehuu Euroopan lippu mantereen yhtenäisyyden nimissä. Sinällään kyseinen lippu liitetään usein Euroopan unionin toimintaan ja EU-lipuksi kyseistä lakanaa voidaan kai nykyään sanoa.

Joka tapauksessa täällä eteläisessä Euroopassa lippua liehutetaan myös satamien ulkopuolella ympäri kaupunkia, vaikkei olekaan mikään EU-päivä. Muiltakin osin EU näyttäisi olevan ihmisten mielestä oikein jees juttu. Hyvä näin. Suomi muuten kuuluu samaan kerhoon, mutta mielestäni ainakaan EU lippuja ei juurikaan Suomessa näy. Ihmisten suhtautuminen järjestöön toivottavasti on kuitenkin vähintään yhtä hyvällä tolalla, sillä EU on ainakin kirjoittajan mielestä aika lailla jees juttu.

Se, että kuka tahansa voi purjehtia 2500 mailia Euroopan unionin sisällä ja maksaa satamamaksun kahdenkymmenen euron setelillä, on kuitenkin melkeen millä tahansa mittapuulla aika erityislaatuista.

Näin ruohonjuuritasolla asiaa tarkasteltuna voi heittää sellaisenkin esimerkin, että olemme vierailleet tähän mennessä melkein kymmenessä valtiossa reissullamme. Kaikki paitsi yksi valtio kuuluu Schengen-sopimukseen (kyseinen mesta on btw UK, ylläri..). Melkoisen säädön jälkeen löysimme, että syystä ja perusteista mitkä meille ei oikein auenneet, saatoimme saapua Englantiin periaatteessa kuin mihin tahansa muuhun Schengen-alueen maahan. Muilta osin olemme liikkuneet Schengen-alueella ilman minkäänlaista byrokratiaa taikka velvollisuutta tullata taikka tehdä mitään muutakaan säätöä saapuessamme satamiin. Tämä meininki loppuu Karibialla.

Euroopan yhdentymisestä voisi heittää toisenkin aika mielekkään esimerkin suoraan elävästä elämästä: Pääsimme tutustumaan hyvin eksklusiivisesti yhteen EU:n kolmestakymmenestäkahdesta virastosta. Kyseinen virasto on Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA). Viraston pääjohtaja Markku Mylly hyvin ystävällisesti esitteli meille koko viraston toimintaa ja kävimme paikan päällä katselemassa miltä paikka näytti.

Virasto (lyhyesti) toimii sekä EU:n asiantuntijaelimenä ja vastaa meriturvallisuuteen liittyvän lainsäädännön kehittämisestä, mutta sillä on myös operatiivisia tehtäviä liittyen merien suojeluun.

Esimerkiksi AIS:n pakollisuus yli 15m kalastusaluksissa ja käytännössä kaikissa kauppalaivoissa on tällaista hyödyllistä ja huomattavasti meriturvallisuutta parantavaa säädöstekstiä, joka on saatu implementoitua koko Euroopan unionin alueelle. Dysselinkin iltavahtia helpottaa AIS:n tuottama tieto kalastajien paikallaanolosta taikka mahdollisesta törmäyskurssista meidän kanssa. Lisäksi virasto ylläpitää erinäköisiä tarkastusjärjestelmiä, jolla seurataan EU:n tulevien laivojen kuntoa. Mikäli jokin puute havaitaan, se merkitään rekisteriin. Mikäli rekisteristä löytyy korjaamattomia puutteita, ei laiva pääse kohdesatamaan. Tämä sanktio on niin tehokas, että kauppamerenkulun laivasto on ilmeisesti suurimmalta osalta melko hyvässä kunnossa.

Tämän (ja muiden tehtävien tietysti) lisäksi virasto seuraa Euroopan merialueella kulkevaa massiivista laivaliikennettä (mm. s/y Dysseliä!) erinäisten satelliitti –ja AIS –datan mukaan. Operatiivinen toiminta tuottaa valtavan määrän erinäköistä dataa liittyen alusten liikennöintiin. Tästä datasta koostetaan erinäisiä tietopalveluja eri organisaatiolle.

Mikäli jokin laiva pumppaa pilssiöljyt EU:n merialueelle, saadaan satelliittiteknologialla kyseinen tapahtuma taltioitua. Tämän jälkeen lähtee aivan oikeutetusti sakko&häkki kyseisen laivan omistajille.

Vierailu virastossa oli kaikin puolin mahtava ja haluamme kiittää suuresti Markkua esittelystä!

Kävimme myös Lissabonin free walking tourin, joka oli myös aika lailla rento ja leppoisa tapa tutustua kaupunkiin. Konseptin ydin on siinä, että nuoret opiskelijat vetävät ilmaisia parin tunnin kiertoretkiä suurien kaupunkien keskustoissa. Kierroksen päätteeksi opasta voi tipata, mikäli kokee kierroksen olleen hyvä. Meidänkin kohdalla oppaamme osasi kyllä hoitaa hommansa.

Lissabonia kierrellessä aika monessa paikassa on erinäköisiä kivijalkoja, joiden päällä on erinäköisiä hahmoja. Purjehdukseen liittyy erityisesti herra Cabral, jonka patsasta kävimme katselemassa. Heppu löysi Brasilian reilut 500 vuotta sitten. Brasilia ei kuitenkaan jaksanut hengailla mukana kuin muutaman sataa vuotta ja päätti itsenäistyä omaksi valtioksi 1800-luvulla.

Aurinkoa riittää. Tänään uhrasimme aikaa yhden miestä korpeamaan alkaneen dieselvuodon selvittämiseksi. Kyseinen pieni vuoto koneen alle paikantuikin ja homma tuli kuntoon. Asiaa on pyritty selvittämään aiemminkin, mutta nyt tämä piti saada valmiiksi. Samalla tuli vaihdettua öljyt, vaihteistoöljyt, impelleri, laturin hihna ja kaikkiin näihin filtterit & tiivisteet, jotta Volvomme hurisee yhtä moitteettomasti jatkossakin. Huollot oli järkevää ajoittaa tähän, sillä Cascaisin satamassa näyttää olevan ensiluokan kierrätyspisteet kaikille toimenpiteistä aiheutuneille öljyisille matskulle.

Täällä on ollut melko tyventä ja siitä syystä emme ole oikein voineet lähteä merillekään. Lisäksi aaltoennusteen mukaan Islannissa (tai jossain muualla) on puhaltanut sillä tavoin, että täälläkin on aikamoista maininkia. 1 metrin maininki voi periaatteessa nelinkertaistua Portugalin matalaan rannikkoon osuessaan. Tässä veneen kannella kirjoitellessa Cascaisin sataman n. 4 metriä korkean aallonmurtajaan pamahtelee suuret aallot jotka lyövät varmaankin lähemmäs kymmenen metrin korkeuteen osuessaan aallonmurtajaan. Maininki siirtää sen verran vesimassoja satamankin sisällä, että veneet vetelevät pientä rallia aisapaikkojen ympärillä. Tältä puolelta aallonmurtajaa tarkasteltuna näyttää ihan siistiltä.

-ossi