perjantai 3. lokakuuta 2014

Euroopan unionia, löytöretkeilijöitä ja aurinkoa Lissabonissa

Euroopan unionia, löytöretkeilijöitä ja aurinkoa Lissabonissa

Belgiassa, Espanjassa sekä Portugalissa kaikkialla liehuu Euroopan lippu mantereen yhtenäisyyden nimissä. Sinällään kyseinen lippu liitetään usein Euroopan unionin toimintaan ja EU-lipuksi kyseistä lakanaa voidaan kai nykyään sanoa.

Joka tapauksessa täällä eteläisessä Euroopassa lippua liehutetaan myös satamien ulkopuolella ympäri kaupunkia, vaikkei olekaan mikään EU-päivä. Muiltakin osin EU näyttäisi olevan ihmisten mielestä oikein jees juttu. Hyvä näin. Suomi muuten kuuluu samaan kerhoon, mutta mielestäni ainakaan EU lippuja ei juurikaan Suomessa näy. Ihmisten suhtautuminen järjestöön toivottavasti on kuitenkin vähintään yhtä hyvällä tolalla, sillä EU on ainakin kirjoittajan mielestä aika lailla jees juttu.

Se, että kuka tahansa voi purjehtia 2500 mailia Euroopan unionin sisällä ja maksaa satamamaksun kahdenkymmenen euron setelillä, on kuitenkin melkeen millä tahansa mittapuulla aika erityislaatuista.

Näin ruohonjuuritasolla asiaa tarkasteltuna voi heittää sellaisenkin esimerkin, että olemme vierailleet tähän mennessä melkein kymmenessä valtiossa reissullamme. Kaikki paitsi yksi valtio kuuluu Schengen-sopimukseen (kyseinen mesta on btw UK, ylläri..). Melkoisen säädön jälkeen löysimme, että syystä ja perusteista mitkä meille ei oikein auenneet, saatoimme saapua Englantiin periaatteessa kuin mihin tahansa muuhun Schengen-alueen maahan. Muilta osin olemme liikkuneet Schengen-alueella ilman minkäänlaista byrokratiaa taikka velvollisuutta tullata taikka tehdä mitään muutakaan säätöä saapuessamme satamiin. Tämä meininki loppuu Karibialla.

Euroopan yhdentymisestä voisi heittää toisenkin aika mielekkään esimerkin suoraan elävästä elämästä: Pääsimme tutustumaan hyvin eksklusiivisesti yhteen EU:n kolmestakymmenestäkahdesta virastosta. Kyseinen virasto on Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA). Viraston pääjohtaja Markku Mylly hyvin ystävällisesti esitteli meille koko viraston toimintaa ja kävimme paikan päällä katselemassa miltä paikka näytti.

Virasto (lyhyesti) toimii sekä EU:n asiantuntijaelimenä ja vastaa meriturvallisuuteen liittyvän lainsäädännön kehittämisestä, mutta sillä on myös operatiivisia tehtäviä liittyen merien suojeluun.

Esimerkiksi AIS:n pakollisuus yli 15m kalastusaluksissa ja käytännössä kaikissa kauppalaivoissa on tällaista hyödyllistä ja huomattavasti meriturvallisuutta parantavaa säädöstekstiä, joka on saatu implementoitua koko Euroopan unionin alueelle. Dysselinkin iltavahtia helpottaa AIS:n tuottama tieto kalastajien paikallaanolosta taikka mahdollisesta törmäyskurssista meidän kanssa. Lisäksi virasto ylläpitää erinäköisiä tarkastusjärjestelmiä, jolla seurataan EU:n tulevien laivojen kuntoa. Mikäli jokin puute havaitaan, se merkitään rekisteriin. Mikäli rekisteristä löytyy korjaamattomia puutteita, ei laiva pääse kohdesatamaan. Tämä sanktio on niin tehokas, että kauppamerenkulun laivasto on ilmeisesti suurimmalta osalta melko hyvässä kunnossa.

Tämän (ja muiden tehtävien tietysti) lisäksi virasto seuraa Euroopan merialueella kulkevaa massiivista laivaliikennettä (mm. s/y Dysseliä!) erinäisten satelliitti –ja AIS –datan mukaan. Operatiivinen toiminta tuottaa valtavan määrän erinäköistä dataa liittyen alusten liikennöintiin. Tästä datasta koostetaan erinäisiä tietopalveluja eri organisaatiolle.

Mikäli jokin laiva pumppaa pilssiöljyt EU:n merialueelle, saadaan satelliittiteknologialla kyseinen tapahtuma taltioitua. Tämän jälkeen lähtee aivan oikeutetusti sakko&häkki kyseisen laivan omistajille.

Vierailu virastossa oli kaikin puolin mahtava ja haluamme kiittää suuresti Markkua esittelystä!

Kävimme myös Lissabonin free walking tourin, joka oli myös aika lailla rento ja leppoisa tapa tutustua kaupunkiin. Konseptin ydin on siinä, että nuoret opiskelijat vetävät ilmaisia parin tunnin kiertoretkiä suurien kaupunkien keskustoissa. Kierroksen päätteeksi opasta voi tipata, mikäli kokee kierroksen olleen hyvä. Meidänkin kohdalla oppaamme osasi kyllä hoitaa hommansa.

Lissabonia kierrellessä aika monessa paikassa on erinäköisiä kivijalkoja, joiden päällä on erinäköisiä hahmoja. Purjehdukseen liittyy erityisesti herra Cabral, jonka patsasta kävimme katselemassa. Heppu löysi Brasilian reilut 500 vuotta sitten. Brasilia ei kuitenkaan jaksanut hengailla mukana kuin muutaman sataa vuotta ja päätti itsenäistyä omaksi valtioksi 1800-luvulla.

Aurinkoa riittää. Tänään uhrasimme aikaa yhden miestä korpeamaan alkaneen dieselvuodon selvittämiseksi. Kyseinen pieni vuoto koneen alle paikantuikin ja homma tuli kuntoon. Asiaa on pyritty selvittämään aiemminkin, mutta nyt tämä piti saada valmiiksi. Samalla tuli vaihdettua öljyt, vaihteistoöljyt, impelleri, laturin hihna ja kaikkiin näihin filtterit & tiivisteet, jotta Volvomme hurisee yhtä moitteettomasti jatkossakin. Huollot oli järkevää ajoittaa tähän, sillä Cascaisin satamassa näyttää olevan ensiluokan kierrätyspisteet kaikille toimenpiteistä aiheutuneille öljyisille matskulle.

Täällä on ollut melko tyventä ja siitä syystä emme ole oikein voineet lähteä merillekään. Lisäksi aaltoennusteen mukaan Islannissa (tai jossain muualla) on puhaltanut sillä tavoin, että täälläkin on aikamoista maininkia. 1 metrin maininki voi periaatteessa nelinkertaistua Portugalin matalaan rannikkoon osuessaan. Tässä veneen kannella kirjoitellessa Cascaisin sataman n. 4 metriä korkean aallonmurtajaan pamahtelee suuret aallot jotka lyövät varmaankin lähemmäs kymmenen metrin korkeuteen osuessaan aallonmurtajaan. Maininki siirtää sen verran vesimassoja satamankin sisällä, että veneet vetelevät pientä rallia aisapaikkojen ympärillä. Tältä puolelta aallonmurtajaa tarkasteltuna näyttää ihan siistiltä.





-ossi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti