Tangerin kalasatamaa & Marokko

This was Africa

Kun kerran Marokkoon saakka ollaan tultu, niin ajattelimme käydä sitten tutustumassa maahan kunnolla. Varsinkin kun tulli ilmoitti, että emme voi poistua aikaisintaan kuin keskiviikkona, niin mitäs sitä muuta kuin kylille mars.

Seilorin ensimmäinen askel Tangeriin ei tapahtunut metrin levyiselle aisalle Swanin sivuportista. Sen sijaan, nousimme metrin verran ylöspäin noin 60 jalkaiseen metallipaattiin joka oli noin metrin päässä veneemme kyljestä. Kavuttuaan tyylikkäästi tämän rautapaatin kannen läpi herättämättä hirvittävästi huomiota, seurasi tätä kahden metrin lasku 27 jalkaisen pienemmän purjepaatin kannelle. Tämä vene ei muuten ollut käynyt merillä muutamaan vuoteen ja vaikutti tarvitsevan esimerkiksi uuden kannen. Ja ehkä uuden maston. Tuota venettä olisikin mukava laittaa kuntoon Inkoon hallissa pimenevässä syysillassa, jos tässä ei mitään muutakaan keksi… Viimeinen este ennen Afrikkaan jalkautumista oli laivalaituri, joka oli muutamaa metriä korkeammalla kuin tämä 27 –jalkainen purkkari. Valtava traktorinrengas-fendari kuitenkin tarjosi olosuhteisin nähden lähestulkoon laakonkimaisen mahdollisuuden kiivetä maankamaralle. Dufourilla tulleiden vanhempien herrasmiesten piti kiivetä vielä meidänkin kannen läpi.

Siinä sitä seistiin. 500 metriä pitkällä laivanlaiturilla. Keskellä Tangeria. Parkissa laiturilla pari laivaa, se 27 jalkainen paatti, metallipaatti, luotsivene, me, Dufour 40 ja helkkarin monta kalastajapaattia. Laiturilla oli meidän lisäksi kulkukoiria ja useampi villikissa.

'laituri'

Aikamme pyörittyämme moottoritiemäisellä laiturilla (ei joka laiturilla ole neljää ajokaistaa!), lähdimme jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Näimme kauempana suuren täyteenrakennetun kukkulan. Luultavasti tuolla Tangerin 700 000 asukasta asuvat. Lähdimme kävelemään kohti mäkeä.

Olimme aiemmin hieman ihmetelleet miksiköhän suuri laivasatama on niin autio. Kävellessämme ulos vartioidusta portista tajusimme, että ehkä tänne ei varsinaisesti voi vain kävellä. Asia selkeni varmasti käveltyämme toisen aseistuin vartijoin varustetun viisi metriä korkean portin läpi. Paikka ei ollut sellainen, että sieltä olisi saanut mitään avainkortteja tai vastaavia, joita olisi voinut esitellä vartijoille näyttääkseen että meillä on oikeasti jotain asiaa tänne takaisinkin. Mehän emme siis olleet missään valmiissa venesatamassa, vaan lähinnä kuokkimassa suuressa teollisuussatamassa.

Vartijat kuitenkin morjenstivat ja näyttivät olevan varsin tietoisia meidän olostamme. Siitä vaan ulos. Ennen toista suurta porttia eteen ilmestyi melkoisesti ylibuukattu kalasatama. Edestä avautui yksi ehkäpä mieleenpainuvimmista näkymistä kaikkine epäloogisine ja karuine systeemeineen: Tämä oli kalastajien valtakuntaa. Sivustalla oli suuria halleja, joiden eteen oli pysäköity pakettiautoja. Halleihin kurkatessa siellä oli kymmeniä kasoja kaloja. Kaloja kannettiin pakettiautoihin ja sieltä varmaankin marketteihin. Logistiikka pelasi. Joku oli pinonnut muutaman kalan tien reunaankin. Tavoitteenamme olisi saada näitä kaloja jatkossa, sillä ne olivat ehkä 50 kertaa suurempia kuin meidän nostamat makrillit.

Kalapaatit kelluivat ja olivat kiinnitettynä oikeastaan vain toisiinsa yhdessä klöntissä siten, että suuren satama-altaan päästä päähän olisi voinut kävellä veneiden kansien kautta. Muutamassa aiemmassa satamassa parin muovipussin kelluessa olen ajatellut, että pestään veneen pohja jossain missä on ”vähän puhtaampaa” vettä. Tässä satama-altaassa dieselvanat ja lammikot värjäsivät veden pinnan. Tämän lisäksi muutamista vanhemmista paateista vuosi jotain raskaampaa öljyä mereen; tällaista paksua mustaa öljyä en ole nähnyt aiemmin meressä.

Lähistöllä poltettiin kivihiiltä. Tämän seurauksena ilmassa oli pistävä poltetun hiilen haju oikeastaan koko ajan. Tähän hajuun ei muutamassa päivässä millään tuntunut tottuvan.

Kalasatamaa pitkin kävellessä näimme muutaman kalaravintolan. Lupasivat meille kolmelle täyden dinnerin yhteensä kympillä. Emme kuitenkaan jääneet tähän, sillä veneemme masto käytännössä näkyi edelleen. Tulimme sille toiselle suurelle portille. Näitä vartijoita ei näyttänyt kiinnostavan tippaakaan. Lähdimme näin pois koko satamasta. Ensimmäisenä vastaan tuli pankki, jossa kävimme vaihtamassa 20EUR noin 200 paikalliseen rahaan.

Sataman ulkopuolella oli ehkä sadan neliömetrin kokoinen valaistu mainos alueen satamanrakennusprojektista. Projekti on siis se satama, johon olimme ajatelleet tulla. Reedsin satamaopas ilmoitti kyseisen sataman valmistuneen viime vuonna pitkän rakennusurakan päätteeksi. Alueelle oli tarkoitus rakentaa megaluokan luksussatama, hotellit, rannat ja muukin infrastruktuuri. Jostain syystä rakennusprojekti oli kuitenkin mennyt jäihin tehden melkeinpä koko Tangerin keskustan rannasta rakennustyömaan. Yhtään sataman rakennusta ei siis ollut vielä valmistunut. Ainoastaan yksi kolmesta satama-altaaasta oli kaivettu maahan. Meille rakentamisen keskeytymisen syy ei missään vaiheessa selvinnyt. Siitä huolimatta tuntui juuri siltä, että eksoottinen kaupunki vain muutaman tunnin purjehduksen päästä Espanjasta taikka Gibraltarilta voisi olla melkoinen lomaparatiisi kunnon sataman kanssa. Näin varmasti hankkeen aloittanutkin kaveri oli pohtinut. Toivottavasti rakennusprojekti ei jää puolitiehen, sillä ilman koko hässäkkää kaupungin rannat olisivat paljon vähemmän sotkuiset. 

Toisaalta sotkuinen kalasatama tarjosi elannon usealle sadalle kalastajalle. Öljyiset ja ruosteiset kalapaatit ja luksussatama ei oikein soinnu yhteen. Kalastajat rahtasivat veneitään yötä päivää. Yhteen veneeseen lastattiin kanistereittain juomavettä. Kalamatkat taitavat olla useiden päivien reissuja kauemmas avomerelle.

Kävelimme kohti olettamaamme keskustaa. Mukaamme lyöttäytyi eräs marokkolainen kaveri, joka sinnikkäästi lupasi opastaa meidät maan tavoille. Lysti ei maksanut kuin kympin. Jätimme kuitenkin tämän tarjouksen ottamatta, koska ajattelimme, että tähän maanosaan palaa jo muutenkin rahaa täysin länsimaisten satamamaksujen vuoksi. Jep, satamamaksu oli melko kallis. Tämä tuli meillekin täytenä yllätyksenä, kun emme varsinaisesti kokeneet olevamme marinassa, muun muassa siksi ettei veneemme oikeastaan koskettanut mistään kohtaa sataman infrastruktuuria. Sen lisäksi maksoimme hieman laivaa ylläpitävälle kaverille, että saatoimme käyttää hänen laivaansa keulan kiinnittämiseen.

Joka tapauksessa emme olleetkaan matkalla Tangerin keskustaan. Olimme ennemminkin suuntaamassa Tangerin vanhaan kaupunkiin, joka olikin melkoinen nähtävyys. Ranskan kieli ei ole ikävä kyllä osaamisalueemme ytimessä, joten olimme jossain määrin ehkä olettaneet että tämä vanha kaupunki olisi keskusta, vaikka tullivirkailija varmaan tarkoitettiinkin että tätä ette Euroopassa näe. Kävimme Medinan kaupunginosan markkinoilla pyörimässä. Äärimmäisen sokkeloiset kapeat kujat olivat täynnä maataloustavaraa ja ihmisiä ostamassa ruokaa ja tarvikkeita. Korkeat talot varjostivat näkyvyyden ja ihmisjoukon keskellä kävelimme massan mukana eteenpäin. Ostimme leipää. 

Näytimme erottuvan joukosta, koska meille tultiin myymään kaikennäköistä epämääräistä.  

Medina oli omalla tavallaan aika vaikuttava paikka – ihmisiä myymässä omia kananmuniaan kappalehinnoin. Toinen huomiota herättävä asia markettikujilla oli ihmisten paljous.  Ihmisten suuri määrä tuntui jollain tavoin korostuvan siinä, että kaksi metriä kapeilla kujilla oli vielä markkinakojut ja myyntipisteet.

Liiketoiminnan keskeytti neljän tunnin välein alkavat uskonmenot rukouskutsuineen. Olemme tosiaan neljänneksi suurimmassa islamilaisessa valtiossa. Asian toisaalta huomasi myös siitä, että kävimme syömässä aivan loistavat kevyet lounaat paikallisessa ravintolassa. Uuden maan bisset piti tällä kertaa skoolata appelsiinimehulla, sillä bisseä (eikä mitään muutakaan alkoholipitoista) ei kuppilasta saanut.

Pääsimme pikkuhiljaa Tangerin oikeaan keskustaan. Meininki näytti länsimaiselta, vaikka liikenne oli melko katastrofaalista. Löysimme jopa Afrikan Times Squaren (näin asiaa itse tulkitsin), joka oli isohko liikekeskittymä hirvittävän suuren liikenneympyrän keskellä. Katsoin liikenneympyrän toimintaa, eikä asia avautunut. Liikenneympyrää edelsi liikennevalot joka suunnista. Tästä huolimatta näytti siltä, että kaikki liikennevalot osoittavat punaista yhtä aikaa, jolloin ympyrä tyhjentyi. Tämän jälkeen kaikille tuli taas vihreä. Ei ymmärrä. Marokkolaiset ajavat autoja hyvin, sillä liikenne sinällään eteni oikeastaan ilman mitään häiriöitä.

Keskustan ympärillä oli suuri hiekkaranta. Hiekkarannalla oli pari kamelia. Ihmisiä oli kerääntynyt ”katselemaan Eurooppaa” - Espanjan korkeat rannat näkyivät selvästi vastarannalla. Satamassa näimme muutaman katamaraanin, jonka kyljissä näytettiin mainostavan Espanja-Tanger välin kestävän 20 minuuttia. 40 solmun nopeudella suunnilleen. Jollakin ilveellä 16 mailiin on saatu aikaiseksi aikamoinen elintasoero.

Näimme muutamia turistiryhmiä, jotka olivat tulleet nopeilla katamaraaneilla päiväretkelle Tangeriin. Turistiopas kailotti, ettei kukaan saa lähteä omatoimisesti kiertelemään kaupunkia. Varmaan näinkin, mutta ehkä yhteenvetona Tangerista voisi heittää muutamia juttuja. Ensinnäkin, paikka vaikutti olevan hyvin turvallinen. Lisäksi ulkomaalaisia pidettiin selvästi arvossa ja ihmiset näyttivät pitävän siitä, että paikkaan on saapunut muualta porukkaa. Virkamiesten vieraanvaraisuus ilmeni sitä kautta, että sekä satamamestari että käsittääkseni tavallinen poliisi tuli tiedustelemaan meiltä onko kaikki kunnossa. Totta kai meillä oli kaikki kunnossa.

Biitsiä. Vasemmassa reunassa näkyy Eurooppa.

Lähdimme illansuussa takaisin veneelle.

Ongelmallisempia puolia Tangerista voisi olla esimerkiksi se, että tällä hetkellä sataman puute ajaa varmasti monet veneilijät pois maasta. Kieltämättä asia yllätti meidätkin. Venettä ei ole mukavaa jättää ihan random paikkaan. Erityisen otollinen kohde Tanger olisikin juuri veneilijälle, koska siellä voisi muutaman päivää tutustua kaupunkiin ja jatkaa sen jälkeen vaikka Eurooppaan taikka Kanarialle. Tästä huolimatta Tangerissa ei ehkä ihan riitä nähtävää vaikkapa viikon reissulle, ellei tietysti käy muissa Marokon kaupungeissa kuten esim. pääkaupungissa Rabatissa. Tangerista ei välttämättä myöskään ole parasta lähteä millekkään pidemmälle legille, koska Espanjan puolella kaikki ostokset jne. saa hoidettua huomattavasti helpommin. Tietysti myös asioiden hoito on erilaista: tullin virkailija ilmoitti, että voimme lähteä vasta tiettynä päivänä. Pankkivirkailija laski vahingossa ensin vaihdetut rahamme väärin. Myös satamamaksu taisi olla aika päästä keksitty.

Jottei homma mennyt täysin lomailuksi, otimme Antin kanssa proggikseksi selvitellä edellisellä legillä sotkuun menneet kalastussiimat. Vedimme kaksi solmussa olevaa siimaa mahdollisimman suoraksi ja aloimme selvittelmään niitä laivalaiturilla. Useat ohikulkevat kalamiehet tarkastelivat siimaamme suurella mielenkiinnolla. Rapalan uistin ei selkeästikään herättänyt yhtä paljon mielenkiintoa kuin vihreä siimamme. Siimaa meillä on muuten nykyisten laskelmien mukaan reilut parisataa metriä. 

Kokonaisuudessaan Tanger on turvallinen ja hieman eksoottinenkin paikka, jolla olisi paljon enemmän annettavaa kunnon infrastruktuurilla. Ehkäpä juuri parhain tapa vierailla Tangerissa on ottaa parin tunnin laivamatka suoraan kaupungin ytimeen ja hengailla siellä jonkin aikaa.

Tullimies koputteli kannellemme keskiviikkoaamulla, että voitte halutessanne lähteä. Lähtö edellytti reissun toistaiseksi pisintä loikkaa takaisin veneeseen. Kaikkien köysien irroittamiseksi piti juosta 100 metriä, ja toivoa, että vene on vielä näköetäisyydellä.

Tuulen puhaltaessa sivulta, lähdimme keskiviikkona aamupäivällä Code 0 –purjeella kohti Gibraltaria. Pyrimme jättämään mahdollisimman paljon Afrikan tomusta Tangerin laitureille.

-ossi