Blue waters, green
thinking (Gibraltar UK – Porto Santo Island)
Välillä sitä oikein pysähtyy ihmettelemään erilaisia
todennäköisyyksiä. Ehkä eniten silloin, kun purjehtii yksin keskellä valtamerta pilkkopimeässä ainoastaan fosforiplanktonin valaistessa aaltojen kaatuillessa veneen lähettyville.
Yhtenä yönä
yövahdissa matkalla Madeiralla olin melko varma, että nyt tulee koko reissun ensimmäinen
yövahti ilman mitään vastaantulevaa liikennettä taikka valoja. Pääsimme
nimittäin Gibraltarin ruuhkasta ulos väljemmille vesille väisteltyämme aikamme
ohiajavia laivoja. Laivojen väistely salmessa ja sen lähistöllä on hippasen
puuduttavaa hommaa. Yövahdin vaihtuessa tulet viisi minuuttia sitten heränneenä
ja saat edelliseltä vahdilta pitkän selvityksen, että ”laskin tossa jotta mennään kaikkien noiden paitti ton sivustatulevan takaa, mut kattele tota tankkeria aika
tarkkaa jos se kääntyykin ja sen jälkeen varmaa ehditään ton seuraavaan ryppään
edestä. En tiiä miten päästään ohi noista kalapaateist mitä ei näy AIS:ssa, jiippaa jos ei siitä muute mahdu.” Minuutin päästä sitä miettii, että mitäköhän se mahtoi
sanoa.
Arvio liikennettömästä yövahdista osoittautui kuitenkin jälleen vääräksi, sillä reilun tunnin ajelun jälkeen videopeli ilmoitti
vastaantulevasta aluksesta. 300 metriä pitkällä tankkerilla oli aivan täysin
sama kurssi kuin meillä. AIS:n mukaan tankkerin ohitus tapahtuisi tunnin päästä
ja 30 metrin päästä aluksesta. En ollut täysin tyytyväinen tähän tulevaisuuden
skenaarioon, joten väistin sivummalle, kunnes olimme sivuttaissuunnassa vajaan
muutaman mailin sivuutusetäisyydellä. Palasin takaisin ajetulle kurssille kohti
Madeiraa ja sivuutimme tankkerin tutkan mukaan tasan kahden mailin päästä.
Tankkeri arvosti väistöliikettä ja jatkoi matkaansa. Mitään muuta liikennettä
ei koko merellä ollut – ja täällä avomerellä sitä lääniä kyllä riittää.
Mikäköhän lienee todennäköisyys vastaavalle kohtaamiselle?
Osuimme myös jännittävään sääilmiöön hakiessamme
genua-purjetta Espanjan puolelta Tariffasta. Purjeneuloja sanoi lakonisesti, että
varokaa sitten satamaan tullessanne kovaa tuulta. Latasimme normaalit
säätiedotteet ja lähdimme matkaan. Säätiedotteissa ei ollut puhetta mistään yli
15 knotsin tuulista. Vasta zoomauttuamme toiseen sääkarttaan, ilmeni, että
siellä tosiaan tuulee aika tavalla. Ajelimme aika pienen aallonmurtajan sisään
kovassa sivuvirrassa. Sataman sisällä puhalsi aivan täysin järjettömältä
kuulostava 20 m/s. Laitoimme veneen kylkikiinnitykseen – laiturilla tuuli
meinasi horjuttaa ihmistäkin. Saimme purjeen ja noin viiden mailin ajan
lähdöstämme puhalsi järkyttävä puhuri. Tämän jälkeen tuuli katosi lähes
kokonaan. Kyseisessä mikroilmastossa oli potkua.
Toinen tilanne oli paikallisen makroilmaston kanssa. Tuuli himmasi ja himmasi koko matkan ajan. Urhoollisesti jatkoimme matkaa 3 ja 4 solmua käytännössä kaikella purjepinta-alalla mitä Dysselistä löytyy. Tällä legillä olemme ulkoiluttaneet aika lailla spinnua. Spinnulla vene liiikkuu hyvin, vaikka tuuli on ollut ajoittain heikkoa. Sivuaallokkossa spinnu alkaa tosin hieman elämään. Aivan viimeisimmän matkan jouduimme taittamaan koneella, sillä tuuli loppui kokonaan. Lilluimme keskellä Atlanttia, täydessä pläkässä.
Latauskombinaatio aurinkopaneelit, tuuligeneraattori ja
hydrogeneraattori tuottavat sillä tavoin sähköä, että akkumme lataustaso on
pysynyt suunnilleen samana eikä konelatausta ole tarvittu lainkaan. Meininkimme
on siis melko ekologisesti kestävällä pohjalla, kun liikkumisemme lisäksi myös sähköntuotanto tapahtuu uusiutuvista
energialähteistä.
Ensimmäisen kerran pääsimme purjehtimaan tasan samalla
purjekonfiguraatiolla kaksi kokonaista vuorokautta (vai olikohan niitä 3).
Isolla ja codella maisema vaihtuu leppoisasti. Muiltakin osin täällä on ollut ”ihan
mukavat” ilmat – kannella biminin suojissa oleva mittarimme latoo yli 30 asteen
lukemia vielä kuuden jälkeen illalla.
Hämärää on sen sijaan paikallinen (Marokon, olisi vahva
veikkaus) VHF –liikenne. Pidin aluksi hiukan outona, että englantilainen kauppalaiva
huutelee VHF:n ”f u, you terrorists!” Parin päivän päästä ymmärrän
kauppalaivojen hajoilun: VHF:n yleisellä hätäkanavalla 16 laulaa ja huutelee
jatkuvasti joku. Kysymyksessä on siis jatkuvaa älyvapaata huutamista,
nauramista, jotakin rumpujen soittamista, täysin yli ymmärryksen menevää mölyä.
Liikenne tulee varmaankin Afrikan länsirannikolta. Erityisen ikävää tällainen
huutelu on siksi, että esimerkiksi yksi vene oli menettänyt peräsimen ja
lähetti hätäkutsun. Liikenteen tukkiutuessa jostakin skeidasta, jää
hätäliikenne kokonaan kuulematta. Naton sotalaivan ”shut up.” taisi tehota edes
jonkin verran.
Muutamaa hätäkeskustelua on ollut mielenkiintoista seurata.
Yhdessä huvivene oli jäänyt aika pahasti kalaverkkoon (mitkä on täällä aika
jykeviä). Amerikkalaisella aksentilla eräs laiva ilmoitti heti, että voivat
käydä koukkaamassa 50 mailia ja päästämässä veneen verkosta järeillä
työkaluillaan. Afrikkaan mennessä yhteen laivaan laskeutui helikopteri, sillä
joku oli saanut sydänkohtauksen.
Toinen hauska keskustelunpätkä oli Suomessa rakennetun 300
metriä pitkän Freedom of the Jotain loistoristeilijän ja jonkin huviveneen välillä. Huvivene ja laiva
keskustelivat kummalta puolelta ohittavat toisensa. Veikkaisin että kyseessä
oli purjevene, joka kysyi voisiko ohittaa laivan etupuolelta Gibraltarin
ruuhkaisessa suntissa ennen reittijakoa. Laiva vastasi ”negative, negative,
negative. alter your course.” Huvivene totesi ”ok”. Melko moni pienvene kutsuu
nähdessään isoja laivoja, että laivat ovat havainneet heidät. Tämä taitaa olla
ihan hyvä taktiikka, ainakin jos näillä veneillä on vain vastaanottava AIS.
Meidän tapauksessa laiva näkee meidät ja me laivan.
Olemme parannelleet ja säätäneet köysiä, jotta köydet
menevät optimisti plokeihin. Ehkä suurimpana yksittäisenä projektina poistimme
kutteripurjeen itseskuuttaavuuden ja kasasimme purjeen toimimaan kiinteistä
skuuttipisteistä tavallisesti parilla skuutilla. Purjeella voi seilata
sivutuuleen yhdessä genuan kanssa.
Saavuimme Porto de Santoon aikaisin aamulla. Saari on maderalaisten suosima
pieni rauhallinen paikka Madeiran koillispuolella. Paikka on käsittääkseni tunnettu
huikeista hiekkarannoistaan, joita Madeiralla itsessään ei ole lainkaan. Olemme parkissa kahden suomalaisen veneen vieressä - laiturin edustus on muutoinkin melko lailla pohjoismaalaista!
-ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti