Blue waters, green thinking

Blue waters, green thinking (Gibraltar UK – Porto Santo Island)

Välillä sitä oikein pysähtyy ihmettelemään erilaisia todennäköisyyksiä. Ehkä eniten silloin, kun purjehtii yksin keskellä valtamerta pilkkopimeässä ainoastaan fosforiplanktonin valaistessa aaltojen kaatuillessa veneen lähettyville.

Yhtenä yönä yövahdissa matkalla Madeiralla olin melko varma, että nyt tulee koko reissun ensimmäinen yövahti ilman mitään vastaantulevaa liikennettä taikka valoja. Pääsimme nimittäin Gibraltarin ruuhkasta ulos väljemmille vesille väisteltyämme aikamme ohiajavia laivoja. Laivojen väistely salmessa ja sen lähistöllä on hippasen puuduttavaa hommaa. Yövahdin vaihtuessa tulet viisi minuuttia sitten heränneenä ja saat edelliseltä vahdilta pitkän selvityksen, että ”laskin tossa jotta mennään kaikkien noiden paitti ton sivustatulevan takaa, mut kattele tota tankkeria aika tarkkaa jos se kääntyykin ja sen jälkeen varmaa ehditään ton seuraavaan ryppään edestä. En tiiä miten päästään ohi noista kalapaateist mitä ei näy AIS:ssa, jiippaa jos ei siitä muute mahdu.” Minuutin päästä sitä miettii, että mitäköhän se mahtoi sanoa.

Arvio liikennettömästä yövahdista osoittautui kuitenkin jälleen vääräksi, sillä reilun tunnin ajelun jälkeen videopeli ilmoitti vastaantulevasta aluksesta. 300 metriä pitkällä tankkerilla oli aivan täysin sama kurssi kuin meillä. AIS:n mukaan tankkerin ohitus tapahtuisi tunnin päästä ja 30 metrin päästä aluksesta. En ollut täysin tyytyväinen tähän tulevaisuuden skenaarioon, joten väistin sivummalle, kunnes olimme sivuttaissuunnassa vajaan muutaman mailin sivuutusetäisyydellä. Palasin takaisin ajetulle kurssille kohti Madeiraa ja sivuutimme tankkerin tutkan mukaan tasan kahden mailin päästä. Tankkeri arvosti väistöliikettä ja jatkoi matkaansa. Mitään muuta liikennettä ei koko merellä ollut – ja täällä avomerellä sitä lääniä kyllä riittää. Mikäköhän lienee todennäköisyys vastaavalle kohtaamiselle?

Osuimme myös jännittävään sääilmiöön hakiessamme genua-purjetta Espanjan puolelta Tariffasta. Purjeneuloja sanoi lakonisesti, että varokaa sitten satamaan tullessanne kovaa tuulta. Latasimme normaalit säätiedotteet ja lähdimme matkaan. Säätiedotteissa ei ollut puhetta mistään yli 15 knotsin tuulista. Vasta zoomauttuamme toiseen sääkarttaan, ilmeni, että siellä tosiaan tuulee aika tavalla. Ajelimme aika pienen aallonmurtajan sisään kovassa sivuvirrassa. Sataman sisällä puhalsi aivan täysin järjettömältä kuulostava 20 m/s. Laitoimme veneen kylkikiinnitykseen – laiturilla tuuli meinasi horjuttaa ihmistäkin. Saimme purjeen ja noin viiden mailin ajan lähdöstämme puhalsi järkyttävä puhuri. Tämän jälkeen tuuli katosi lähes kokonaan. Kyseisessä mikroilmastossa oli potkua.

Toinen tilanne oli paikallisen makroilmaston kanssa. Tuuli himmasi ja himmasi koko matkan ajan. Urhoollisesti jatkoimme matkaa 3 ja 4 solmua käytännössä kaikella purjepinta-alalla mitä Dysselistä löytyy. Tällä legillä olemme ulkoiluttaneet aika lailla spinnua. Spinnulla vene liiikkuu hyvin, vaikka tuuli on ollut ajoittain heikkoa. Sivuaallokkossa spinnu alkaa tosin hieman elämään. Aivan viimeisimmän matkan jouduimme taittamaan koneella, sillä tuuli loppui kokonaan. Lilluimme keskellä Atlanttia, täydessä pläkässä. 

Latauskombinaatio aurinkopaneelit, tuuligeneraattori ja hydrogeneraattori tuottavat sillä tavoin sähköä, että akkumme lataustaso on pysynyt suunnilleen samana eikä konelatausta ole tarvittu lainkaan. Meininkimme on siis melko ekologisesti kestävällä pohjalla, kun liikkumisemme lisäksi myös sähköntuotanto tapahtuu uusiutuvista energialähteistä.

Ensimmäisen kerran pääsimme purjehtimaan tasan samalla purjekonfiguraatiolla kaksi kokonaista vuorokautta (vai olikohan niitä 3). Isolla ja codella maisema vaihtuu leppoisasti. Muiltakin osin täällä on ollut ”ihan mukavat” ilmat – kannella biminin suojissa oleva mittarimme latoo yli 30 asteen lukemia vielä kuuden jälkeen illalla.

Hämärää on sen sijaan paikallinen (Marokon, olisi vahva veikkaus) VHF –liikenne. Pidin aluksi hiukan outona, että englantilainen kauppalaiva huutelee VHF:n ”f u, you terrorists!” Parin päivän päästä ymmärrän kauppalaivojen hajoilun: VHF:n yleisellä hätäkanavalla 16 laulaa ja huutelee jatkuvasti joku. Kysymyksessä on siis jatkuvaa älyvapaata huutamista, nauramista, jotakin rumpujen soittamista, täysin yli ymmärryksen menevää mölyä. Liikenne tulee varmaankin Afrikan länsirannikolta. Erityisen ikävää tällainen huutelu on siksi, että esimerkiksi yksi vene oli menettänyt peräsimen ja lähetti hätäkutsun. Liikenteen tukkiutuessa jostakin skeidasta, jää hätäliikenne kokonaan kuulematta. Naton sotalaivan ”shut up.” taisi tehota edes jonkin verran.

Muutamaa hätäkeskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. Yhdessä huvivene oli jäänyt aika pahasti kalaverkkoon (mitkä on täällä aika jykeviä). Amerikkalaisella aksentilla eräs laiva ilmoitti heti, että voivat käydä koukkaamassa 50 mailia ja päästämässä veneen verkosta järeillä työkaluillaan. Afrikkaan mennessä yhteen laivaan laskeutui helikopteri, sillä joku oli saanut sydänkohtauksen.

Toinen hauska keskustelunpätkä oli Suomessa rakennetun 300 metriä pitkän Freedom of the Jotain loistoristeilijän ja jonkin huviveneen välillä. Huvivene ja laiva keskustelivat kummalta puolelta ohittavat toisensa. Veikkaisin että kyseessä oli purjevene, joka kysyi voisiko ohittaa laivan etupuolelta Gibraltarin ruuhkaisessa suntissa ennen reittijakoa. Laiva vastasi ”negative, negative, negative. alter your course.” Huvivene totesi ”ok”. Melko moni pienvene kutsuu nähdessään isoja laivoja, että laivat ovat havainneet heidät. Tämä taitaa olla ihan hyvä taktiikka, ainakin jos näillä veneillä on vain vastaanottava AIS. Meidän tapauksessa laiva näkee meidät ja me laivan.

Olemme parannelleet ja säätäneet köysiä, jotta köydet menevät optimisti plokeihin. Ehkä suurimpana yksittäisenä projektina poistimme kutteripurjeen itseskuuttaavuuden ja kasasimme purjeen toimimaan kiinteistä skuuttipisteistä tavallisesti parilla skuutilla. Purjeella voi seilata sivutuuleen yhdessä genuan kanssa.

Saavuimme Porto de Santoon aikaisin aamulla. Saari on maderalaisten suosima pieni rauhallinen paikka Madeiran koillispuolella. Paikka on käsittääkseni tunnettu huikeista hiekkarannoistaan, joita Madeiralla itsessään ei ole lainkaan. Olemme parkissa kahden suomalaisen veneen vieressä - laiturin edustus on muutoinkin melko lailla pohjoismaalaista! 

Dysselin lokiin tuli jälleen 600 NM lisää. Näin se etenee..

-ossi