Portugal (Maaseutu) –
Portugal (Lähelle Lissabonia; Cascais)
Saavuimme Espanjan pikkukylästä Portugalin rannikolle aika
viihtyisään rantakaupunkiin perjantaina. Perinteisten uuden maan kunniaksi
otettujen olueiden jälkeen (about eurolla) pyörimme kaupungilla ja kävimme
syömässä pienessä perheravintolassa. Meininki Portugalissa näyttää olevan melko
rentoa, joskin maltillisempaa kuin Espanjassa.
Jatkoimme heti seuraavana aamuna matkaa kohti Lissabonia,
josta Jarno lentää takaisin kotiin Biscayn ja parin viikon lomaseilauksen
jälkeen.
Reissumme kesä taisi juuri alkaa. Viimeisen viikon ajan on
ollut sellanen reilut 23 tms. astetta ja nyt viimeiset päivät aivan
hellelukemia. Muilta osin – ja erityisesti tuulien osalta – meininki onkin
paljon vaihtelevampaa. La Corunasta lähdettyämme on tuullut sekä 0 m/s että 15
m/s. Taidettiin tehdä jonkinasteinen matkaennätys kun tuulta oli noin 10 m/s
suoraan sivulta yhden aamun verran. Suuremman osan ajasta tosin ei ole tuullut
juuri nimeksikään. Kevyimmän mahdollisen tuulen konfiguraatio taitaakin olla
pelkkä spinnu. Sillä vene liikkuu jonkin verran, jos tuulta on edes muutama
metri.
Kuten jo kirjoittelinkin, aloitimme syvänmeren
kalastusuramme Biscayalta. Kvartaalitalouden kärsivällisyydellä totesimme
yhteen ääneen, että tähän touhuun on nyt tultava muutos muutaman kalattoman
päivän jälkeen. Näinpä kävelimme Portugalissa ensimmäiseen kunnon
kalastusvälinekauppaan, jossa kävelimme suoraan myyjän puheille. Myyjä piti
meidän aiempaa kalastusta periaatteessa ihan hyvänä, mutta ilmoitti kuitenkin
pitävänsä kumisia lureja joita käytämme hieman ailahtelevina - ja lasten
touhuna. Myyjän mielestä rehellinen vaappu ja 100 siimaa tuo meille tonnikalaa
ja kaikkea muutakin hyvää. Aiemmin meillä oli ollut ehkä 2-3 veneenmittaa siimaa.
Meillä on ennestään jo muoviämpärillinen s/y Elainelta
saatuja valtameren kalastusvehkeitä, mutta päätimme investoida rehelliseen
Rapalan siniseen suureen kovaan vaappuun, jonka optimi matkanopeus on juuri 5-9
solmua – ainoa koko markkinoilla.
Ja sitten alkoi tapahtua.
Ensimmäisen tunnin jälkeen siimojen laskusta (laitoimme
koukullisen puupalikan ”klassikko” ja uuden Rapalan vaapun) meillä oli
ensimmäinen fisu Dysselin kannella. Atlantin makrilli oli päättänyt ottaa
kiinni klassikkouistimeemme. Makrillista saatiin erinomainen iltapala.
Auringon laskettua ajattelimme pitää uistimia vedessä vielä
sen aikaa, että saisimme iltapalamakrillin paistettua. Kesken iltapalakeskustelun
kuitenkin Rapalan vaapun hälytysmekanismina ollut kaljatölkki rupesi vispaamaan.
Tällä kertaa vaapussa (joka siis oli jossain 70—100 metrissä eli hippasen
pitkän matkan päässä) oli isompi fisu kuin kalastettu makrilli. Tällä kalalla
ei ollut aikomustakaan tulla veneeseen. Hiljensimme myös vauhtia, jottei se
pääsisi karkuun. Antti ja Jarno tekivät Brestissä puoshakaan integroitavan
kalakoukun, joka oli päästä tositoimiin tämän toisen kalan yhteydessä. Aiempi
makrilli oli tullut melko sovinnolla, joten siihen kalakoukkua ei tarvittu.
Veneemme laita on kuitenkin melko korkea, joten kalan ottaminen sitloodaan ei
ole ihan helpoimmasta päästä jos kala laittaa täysillä vastaan.
Saimme kuitenkin toisenkin kalan näppärästi sitloodaan.
Olimme toivoneet toista samanlaista makrillia (tai jopa tunaa), jotta
iltapalasta saataisiin vähän tukevampi.
No, toinen kala oli hai.
Hain tunnisti hyvin selvästi haiksi, koska se näytti aivan
totaalisen hailta. Tämä oli kuitenkin pieni mutta aika ärheä kaveri. Meillä on
huikea juliste kaloista tällä seudulla. Kyseinen yksilö ei ollut mahtunut
siihen, joten haimme tunnistusapua kalakirjasta. Antti piti haille seuraa sillä
aikaa kun tunnistimme yksilöä. Hai osoittautui pieneksi sinihaiksi (isompi
olisi yli 4 m pitkä). Näitä haita ei voi syödä (jonkun sokeuden tms.
haimyrkytyksen vuoksi), joten päätimme irrottaa hain koukusta ja heittää
takaisin mereen. Koukun irrotuksessa hai ei kuitenkaan ollut kovinkaan
yhteistyökykyinen. Hain kevätjuhlaliikkeet jäivät kuitenkin kakkoseksi
suomalaisen miehen niskalenkkiotteeseen, josta vaappu saatiin näppärästi irti
ja kaveri mereen. Kyseinen pieni yksilö oli silti kyllä melko häijynnäköinen,
vaikka se näyttikin aika hienolta. Kyseiset hait ovat muuten myös hyökänneet
joskus ihmisten kimppuun.
Kalastelemme tosiaan kahdella eri siimalla, joissa
molemmissa on parikymmentä metriä vahvaa rautalankaa ja n metriä melkein
narunpaksuista siimaa (kuulemma pitäisi olla vieläkin paksumpaa). Siimojen
lopussa on paksua kuminauhaa n 5 metriä vaimentamassa iskua. Tämä koko hoito
menee heittoplokien kautta knaapeille. Heittoplokit oli aluksi kiinni
kaidetolpassa, mutta laitoimme ne lisäköydellä Swanin kylkilistaan kiinni.
Nautorin kylkilista kestää tunnetusti ”jonkin verran”, joten spinnun skuuttien
lisäksi siinä voi muutama fisukin tarvittaessa roikkua. Kuminauhoissa on
toisella narulla kiinni tyhjä kaljatölkki, joka kalahtaa kuminauhan
kiristyessä. Siima vedetään veneeseen käsivoimin.
Näimme tässä Portugalin rannikolla seilatessa myös melkosta
ukonilmaa. Salamoita ja ukkosta riitti parin tunnin ajan. Tähystimme
säätutkalla pienehkön ukkosrintaman liikehdintää, jos pystyisimme vaikkapa
kiertämään sen. Rintama ei kuitenkaan mennyt varsinaisesti ylitsemme, vaan
kiersi noin 6 mailin päästä.
Stoppi Lissabonissa on näin kirjoitushetkellä (kello 0240)
jossakin about 60 mailin päässä. Täällä olemme kalastajat sekä me. Elo ilman
AIS:ia ei näytä olevan kovinkaan kummoista ja nähtävästi ilman sitäkin on
pärjätty aiemmin…
-ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti