Vuorovesielämää Englannissa

Virta ei aina vie perille.

Vaikka usein purjehtiessa ihmisten mindset menee jotakuinkin niin, että köysien irrotessa laiturista – ollaan jo perillä. Tämä on täysin totta. Eihän meilläkään varsinaisesti ole ”määränpäätä”. Tästä huolimatta vene on mukavaa saada kulkemaan. Sen sijaan, hämärää ja turhauttavaa on se, että veneen kulkiessa nätisti 6-7 solmua reippaassa sivumyötäisessä, oikea nopeus on vain muutama hassu solmu virran tullessa päin näköä. Tämä on tällaisen saaristopurjehtijan vaikea ymmärtää.

Kävimme katsastamassa melkoisen vastavirran lähtiessämme Weymouthin satamasta. Veneen nopeus oli noin 7 solmua, mutta sama niemennokka pysyi näköpiirissä useamman tunnin ajan. Karttaohjelma näytti jopa 4.5 solmun vastavirtaa. Virran kääntyessä myötäiseksi olimme tietysti jo ohittaneet kyseisen paikan.

Moni voisi kysyä, että eikö pitäisi katsella niitä virtoja etukäteen? Jep, mutta asia on kuitenkin moniulotteinen. Ensinnäkin, tänään rantautuessamme Plymouthin satamaan, saatoimme tulla sinne vasta nousuveden aikaan, koska muutoin sataman aukolla oli vain metri vettä. Tämän lisäksi Weymouthin sataman noususilta avautuu vain muutamia kertoja päivässä, joten satamasta ei lähdetä silloin kun huvittaa. Tämän vuoksi virtojen optimointi on aika lailla mahdotonta. Toisaalta tällöin hankaloittuu myös arvio määränpäähän saapumisesta.

Plymouthiin ajoitus osui kuitenkin aika kivasti, sillä saavuimme satamaan vajaa paria tuntia liian ”aikaisin”. Laskimme ankkurin ja söimme. Plymouthin satamaan pääsimme sulun läpi. Satamamestarin mukaan sulussa oli aikaisimmalla hetkellä jolloin saatoimme sitä käyttää suunnilleen saman verran vettä mitä oma veneemme tarvitsee, eli noin 2.3 m. Sulkujen kanssa operointi liittyy melko suureen vuorovesivaihteluun. Tässäkin satamassa on vuoroveden laskua rajoitettu sululla, jotta satama toimii 24/7. Aika mielenkiintoinen konstruktio on se, että nousuveden aikana tänne pääsee ilman sulkua ”free flow” sulun kautta. Tätä ei parane käyttää laskuveden aikana, koska vettä on sulun kohdalla alle metri. 

Plymouth on aika paljon Weymouthia suurempi kaupunki, jota suuret vieläkin armeijan käytössä olevat linnoitukset suojelevat. Sataman ympärillä on ehkä 10 baaria ja muutama yökerho, joten satama-alue on aika lailla eloisa näin myöhään illallakin. Swanimme on parkissa noin 30 metrin päässä lähimmästä rantabaarista, joten musiikki näyttää kuuluvan satamamaksuun. 

Seilaus Weymouthista tänne meni ilman mitään ihmeellisyyksiä aika lailla peruspurjehduksena. Tuuli oli myötäistä ja keskimäärin noin 10 m/s eli hieman vähemmän mitä välille oli ennustettu keskituuleksi. Tämä tuuli nosti aallokon, jota brittisäätiedotuksissa kuvattiin sanalla ”moderate”. Vene rullasi jonkin verran varsinkin virtaavissa paikoissa, mutta tuon verran se näyttää aina heiluvan myötäisissä tuulissa näillä vesillä. 

Yöllä pari pyöriäistä tuli moikkaamaan ja ui hetken aivan veneen perässä sukellen eri puolille veneen kylkeä. Alun "mikä hitto veneen reunaan osuu" -fiiliksen jälkeen niiden surffailua aalloissa ja veneen ympärillä oli siistiä seurata.

Jarno liittyi miehistöön aiemmin tänään ja purjehtii kanssamme Portugalin suunnille seuraavan muutaman viikon aikana. Jarno on btw vuodattanut todennäköisesti eniten verta projektimme eteen. Asia liittyy mitä mahtavimpaan ensiapukoulutukseen, jonka Jarno projektin lääkärinä meille piti. Pistelimme toisillemme tippoja ja harjoittelimme lastoitusta jne. Grande final oli luomenpoistosta tulleen haavan ompeleminen. Jarno oli vapaaehtoinen. Varsinainen luomen poistaminen ei kuulunut kurssimme sisältöön, joten sitä emme tehneet itse vaan jätimme asian ammattilaiselle. Luomenpoistoa ei kuulemma ole tarpeen tehdä Atlantilla. Sen sijaan puudutus ja haavan ompeleminen kuului asiaan. Olemme ehdottoman kiitollisia mahtavista treenausilloista Anastasialle&Jarnolle!

Projektin alussa ei varsinaisesti tullut mieleen, että pistän Anttiin muutaman pullon sokerivettä suonensisäisesti tipan kanssa, taikka seurailen kun omaan käteen pistetään kaikennäköisiä tippasysteemejä.  Ensiapuharjoituksia pidimme suunnilleen kerran viikossa kesän aikana. Tarkoitus oli ottaa useampi kerta, jotta voisimme harjoitella vain muutaman tunnin. Siitä huolimatta nämä(kin) illat venyivät usein suhteellisen myöhään yölle. Nämä ensiapuiltamat olivat kyllä muiltakin osin aika erityisiä verrattuna tavalliseen arkeen.

Tänään illalla otimme puhelinkonffan Skypellä Ellille&Mirvalle Suomen Turkuun! Samalla latailimme projektin nettisivuille vähän kuvamateriaalia Itämerestä ja muutamia muita otoksia. Kuvat löytyvät tästä. Täällä emme ole huippunopeassa 4G –verkossa 24/7, joten kuvien siirtely vaatii hieman kärsivällisyyttä.

Englanti olisi tarkoitus jättää huomenna ja lähteä kohti Ranskan Brestiä, jossa poikkeamme vielä ennen Biskajan lahden ylitystä. Alun perin olimme ajatelleet, että seilaisimme suoraan täältä lahden yli ja jatkaisimme Portugaliin. Portugalin sääolosuhteet kuitenkin ovat tällä hetkellä hieman ikäviä siellä olevan matalapaineen vuoksi. Tällä ei ole vaikutusta sinällään lahden ylitykseen suurelta osin, mutta määränpäässä saattaa olla sateista ja merkittävää vastatuulta. Brestissä näemme tarkemmin miten sääolosuhteet kehittyvät, vaikka se lisääkin muutamalla maililla matkan pituutta.

-ossi