Plymouth (Englanti) –
Brest (Ranska) – La Coruna (Espanja)
Ei liene yllättävää, että muonitus parani aika lailla
saavuttuamme Ranskan mantereelle. Brest on ranskalainen keskikokoinen kaupunki,
joka on tunnettu simpukoistaan. Emme pystyneet vastustamaan kiusausta ja
lähdimmekin veneestä syömään simpukoita pienehköön rantaravintolaan. Noin kilon
jälkeen tuoreita herkullisia simpukoita voi mennä hyvillä mielin nukkumaan.
Illallista kuitenkin edelsi ensimmäinen varsinainen veneen
huoltopäivä.
Kävimme läpi veneen oleelliset osat ja fiksasimme ärsyttäviä
puutteita. Tällaiset pienet epäkohdat tuppaavat ärsyttämään. Nyt esimerkiksi
vessan suihkun lattiakaivon pumppu toimii moitteettomasti eivätkä sukat kastu
missään olosuhteissa. Tämän lisäksi korjasimme toisen kompassivalon, joka oli
saanut vettä. Kompassin taustavaloksi taitaisi riittää aivan minimaalinen
tuikku, sillä muuten se häikäisee turhaan. Tämän lisäksi ompelimme
isopurjeeseemme pienen paikan toisen tutkamme kohdalle (tutka on mastossa
ensimmäisten saalinkien kohdilla), koska myötätuulessa purje voi hangata tutkaa
vastaan ja kulua turhaan. Olemme nimenneet mastossa olevan vanhemman tutkan
”säätutkaksi” sen suhteellisen pitkän rangen ja korkean sijoituspaikan vuoksi.
Varsinaisesti käytämme B&G:n tutkaa, joka onkin osoittautunut
huippuhankinnaksi. Vaihdoimme myös loput vanhemmat liitokset
makeavesijärjestelmästä uusiin, ettei makeavesijärjestelmä sinällään voisi
esimerkiksi lorahtaa pilssiin yhden vanhan liitoksen petettyä. Myös mastoon
tuli kiivettyä ja tarkastimme kaikki rikiin littyvät liitokset, kiinnitykset,
teippaukset, antennit jne.
Suoritimme myös normaalia huoltoa veneen eri systeemeille,
esimerkiksi koneelle. Pesimme veneen kyljet, jotka olivat tulleet melko
likaisiksi. Sen sijaan veneen pohjassa ei ollut yllättäen oikein mitään
pestävää pois lukien muutamaa näkkiä. Brest on ensimmäinen satama Ruotsin
jälkeen, johon oli mukava pulahtaa uimaan harjan kanssa. Muut satamat ovat
olleet melko likaisia ja ahtaita satama-altaita. Täällä vesi ilmeisesti vaihtuu
aallonmurtajien lävitse ja on siltä osin hyvin raikkaan tuntuista. Täällä on
myös paikallisten mukaan ensimmäiset hait! Nämä ”hait” pörräävät ja katselevat
veneen pohjan pesutoimenpiteitä melko läheltä. Oikeasti nämä kalat (mitä
ovatkaan) ovat jotakin sukua lohikaloille eivätkä siis millään tavoin muistuta
haita. Aivan pikkusinttejä nämä fisut eivät kuitenkaan enää ole, sillä ne
näyttävät isoilta hauilta. Samannäköisiä kaloja myytiin kaupassa 25 euron
kilohinnalla.
Otava on muuttelee asentoaan. Se näyttää tällä hetkellä
hakevan puuroa kattilasta. Tähtinavigointi vaatii vielä muilta osin pientä
treenaamista.
Näimme ensimmäiset suomalaiset kanssapurjehtijat. Isä ja
tytär suuntaavat Chileen.
Matkaa Brestiin tuli Englannista jotakin reilut 150 mailia.
Matkalle taittui reilun 10 metrin sivutuulessa, jossa Dyssel kulkee kauniisti.
Tuuli tyyntyi hieman yöllä, mutta matka taittui silti melko nopeasti. Ylitimme
Englannin kanaalin (taas) ja kohtasimme sivuttaiseen suuntaan kulkevaa
laivaliikennettä (taas). AISsilla homma menee kuin videopeliä pelaamalla.
Ensimmäistä kertaa yö oli jollain tavoin hyisen kylmä. Pelkäsimme jo hetken
saapuvamme Brestiin suoraan yöllä, mutta vastavirta jarrutti jonkin verran
saapumista ja otimmekin kiinni joskus aamupäivällä paikallista aikaa. Brestin
satama on ylivoimaisesti suurin satama, jossa on kaikki palvelut (nettiä lukuun
ottamatta!).
Sää Portugalin rannikolla näytti aika huonolta Biscayan
ylitystä silmälläpitäen, joten odottelimme edelleen Brestissä kunnes tuuli myös
Espanjan rannikolla tyyntyisi.
Biscayan lahden ylitys lienee ensimmäinen avomeriylitykseksi
laskettava pätkä matkallamme, joten mietimme asiaa melko tarkasti. Jälkikäteen
ajatellen mielestäni Biscayaa ei varsinaisesti voi pitää mitenkään erityisenä
monestakin eri syystä. Kysymyksessä on kuitenkin lahti eikä mitään
varsinaisesti ylitetä. Tämän lisäksi keli voi nousta yhtä lailla lyhyemmilläkin
matkoilla taikka laivoja pursuilevassa Englannin kanaalissa joka myös on hyvin
matala.
Tästä huolimatta lahdenylityksestä on kirjoitettu paljon -
on jopa ”peloteltu” olosuhteiden karskiudesta.
Asia liittyy paljolti lahdella olevaan maininkiin - aallokkoon.
Normaali valtameri on jotakin +4km syvää – Biscayan lahti on ensimmäiseltä kolmannekseltaan
vain noin 200m syvä. Murroskohdassa vesi syvenee melko nopeasti 200m -> 4km.
Tämä murroskohta – ja matalikko ennen sitä – muodostaa suurta aallokkoa, joka
voi muuttua tuulen noustessa vaaralliseksi.
Omalla kohdallamme sääikkuna oli enemmän kuin optimi, joskin
lahden keskellä oli paikoitellen täysin tyyntä; emme kohdanneet merkittävää
aallokkoa eikä tuuli noussut missään vaiheessa yli 10 m/s. Näissä olosuhteissa
oli oikein letkeää purjehtia keskellä ei-mitään. Muutamaan päivään emme nähneet
muitakaan laivoja, vaikka yhtenä yönä taisimmekin sivuta jotakin paikallista
kala-apajaa. Sen verran tuli kalapaatteja vastaan muutaman tunnin aikana.
Saadun huikean lukijapalautteen perusteella veneen eri
teknisiin vempaimiin voi vaihteeksi kiinnittää vähemmän huomiota – ja kertoa
millaista siellä merellä sitten on. Totta.
Asiaa voidaan miettiä näkökulmasta, jossa satojen
kilometrien päässä ei ole mitään muuta kuin vettä eikä todennäköisesti juuri
muita ihmisiä. Plotteria jos ei katso, ei tiedä että jossain horisontin takaa
puksuttaa useampikin 300 metrinen rahtilaiva. Silti jostain poukkoilee
delfiinejä seuraamaan menoa. Maininki siirtää venettä rauhalliseen tahtiin
hieman eri suuntiin tuulen viedessä venettä eteenpäin. Sisällä kajuutassa
pienet puuskat huomaa helposti skuuteista ja köysistä tulevasta vaimeasta
narinasta. Ruorimiehen ajaessa venettä tarkkaan, ei sisällä juurikaan huomaa
veneen liikkuvan. Isomman aallon kohdalla Dysselin keula sukeltaa hieman veden
alle ja kannelle tulee saavillinen vettä. Pari isompaa aaltoa saattaa heittää
pari tippaa sitloodaankin.
Avomerimaininki muuttaa toimintaa sisätiloissa esimerkiksi
ruoanlaiton suhteen. Juuri pilkotut porkkanat eivät pysy rivissä vaan
vaeltelevat ympäri keittiön pöytää. Isommassa aallokossa aamupalan tekijä saa
mad-respectin, jos aamupalapöydästä löytyy omin pikkukätösin termariin
kaadettua suodatinkahvia pikakahvin sijaan. Peräsintilaan ei ole mukavaa
tetsata ihan muuten vaan.
Aloitimme heti toisena päivänä avomerikalastajanuramme.
Meillä on avomerikalastuksen ”The Book”, jonka mukaan kalaa
ei todennäköisesti saa lukematta opusta. Olemme noin puolivälissä kirjaa – ja kirjoittajan
kommentti pitänee vielä toistaiseksi paikkansa. Olemme kuitenkin optimistisia
tulevan kalastusuramme kanssa, ja meillä on keittiössä suhteellisen hyvä
varustus ensimmäistä kala-ateriaa varten. Sinällään kalavehkeemme
todennäköisesti vielä tuottaa tulosta, koska saimme lähestulkoon saalista!
Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut kala vaan lintu. Kyseinen ankka pyrki haalimaan
noin viiden sekunnin välein veden pintaan (kalakirjan ohjeen mukaan) tulevaa
lurettamme. Lintu kuitenkin totesi, että lure ei ole hyvä juttu ja lensi pois. Emme
ehtineet kaivaa lintukirjaa, mutta myös paisti olisi varmaan ollut ihan
maittavaa.
Kalaa odotellessa leivoimme kokonaan omatekoista pitsaa.
Pitsan onnistuminen valaa uskoa tuleviin Dysselin keittiön antimiin sekä
tuoreen leivän että muiden leivonnaisten osalta. Stay tuned! Pitsan leipominen
(mitä ei ihan joka päivä tule kotona muutenkaan tehtyä) vie meriolosuhteissa
sen verran aikaa, että taisimme alkaa puuhailemaan ja miettimään asiaa
pikkuisen aamupalan jälkeen. Ruoka-aikaan (=kun on nälkä) pitsa tulikin
uunista.
Muilta osin Biscayalla ajoimme spinnulla kun se oli
mahdollista, koneella kun ei tuullut lainkaan ja taidettiin melko tiukkaa
sivutuultakin olla jollakin hetkellä. Delfiinit seurailivat touhuamme usean
tunnin ajan ja jokunen kävi aina yölläkin hyppäämässä perän vierestä. Muutama
kirja ja yksi artikkeli tuli lueskeltua. Kirja käsitteli tekijänoikeutta,
patentteja sekä varsinaisesti IP –omaisuuden
tehokasta hallintaa. Artikkeli oli myös aika akateeminen ja käsitteli
lisensointikysymyksiä hyyyvinkin syvällisesti keskittyen hieman tuonne
patenttien jännään ja eriskummalliseen maailmaan open source softan osalta.
(what? oikiksessa opetettiin, ettei softaa voi patentoida...) Lisenssejä meillä
on muuten Dysselissäkin aikamoinen kasa. Open source on niin mielenkiintoista
juridisesti mietittynä, joten siitä voisi jotain omia näkemyksiä kirjoitella
myöhemmin.
Softasta tuli mieleen – ja teknisyydestä huolimatta – meidän
AIS järjestelmään tuli bugi! Teknologiayhtiössä työskennelleenä bugi (=virhe
ohjelmassa) tai mahdollisuus sellaisen olemassaoloon jossain vaiheessa tuotteen
kehitystä ei tunnu ihan hirvittävän kaukaiselta. Meidän AIS ilmoitti keskellä
ainoaa sumuista yötä, että ”software problem, sent to repair”. Koomista tässä
on se, että AIS jatkoi toimintaansa aamulla auringon noustessa ja hajosi
jälleen illan suussa. Taas päivällä AIS toimi aivan hyvin. Joku insinööri voisi
miettiä, että mistä ja miten vehje saa kellonajan ja miksi se ei toimi juuri
yöllä (jolloin sitä tietty tarvitaan). Laitteessa on GPS, joten kellonaika voi
periaatteessa tulla sieltä? Saimme laitteen huoltoon, ja lähettävät meille
korjatun viikon sisällä.
Saavuimme La Corunaan aamutuimaan. Espajanja näyttää olevan
rento & aurinkoinen. Kävimme syömässä tapas välipalaa ’ylityksen’ kunniaksi
– oli jopa parempaa kuin Dysselin pitsa.
Pari päivää täällä on mennyt aika rennosti lomaillessa.
Keulapotkuriin piti sukellella kun siellä oli jokin elukka (kasa levää).
Täältä matka jatkunee huomenna kohti pienempää kylää
Espanjan ja Portugalin rajalla.
-ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti