Atolleja ja hiukan
Rapalaa
Antigua jäi taakse ja saavuimme jälleen Eurooppaan, tällä
kertaa Hollannin Antilleille. Yhden
päivän ja yhden yön päässä Antiguasta on tarkemmin sanottuna St. Martinin
saari, joka on puoliksi Ranskaa ja puoliksi Hollantia. Hollannissa ei vielä ole
vierailtu tällä reissulla, joten korjasimme asian. St. Martinilla oli parkissa
muuan Kalifornialaisen hedelmäyhtiön edesmenneen toimitusjohtajan &
perustajan huvivene m/y Venus.
Monet lentokoneharrastelijat (sekä mahdollisesti
lentopelkoiset karibianmatkaajat) tuntevat St. Martinin lentokentän yhtenä
jännimmistä kentistä. Rannalta voi seurata lentokoneen laskeutumista todella läheltä. Myös lentsikoiden
nousukiito poikkeaa monelta muulta kentältä, sillä isot jumbojetit ”väistävät”
vuorenrinnettä heti noustuaan ilmaan.
Saimme vihdoin (ja lukuisten mahi-mahien ja muiden kalojen
jälkeen) tonnikalaa!
Tarkemmin sanottuna nostimme pienen väsytystaistelun jälkeen
nelikiloisen keltapyrstötonnikalan (yellow
fin tuna, vapaa suomennos). Kyseinen fisu on erittäin hyvä ruokakala. Kala
tuli Portugalista ostetulla Rapalan sinisellä vaapulla. Dominicalla kalastajat
muuten sanovat kaikkia uistimia ja vaappuja yleistermillä – Rapala. Mad respect
Kuusamoon! Luultavasti ovat hoitaneet hienosti myös uistintensa suojaamisen
piraattikopioilta.
Vaapun tai uistimen suojaaminen on oikeastaan oikeudellisesti
melko mielenkiintoinen kysymys. ”Urheilukalastusvälineiden
immateriaalioikeudellinen suoja” Hmm.
Harmiksi kala sattui tarttumaan kiinni melko lähellä
koralliriuttaa. Riuttakaloja onkiessa pitää olla hyvin perillä mitä tekee,
ettei satu saamaan mitään riuttakalojen tauteja. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että pitäisi käydä kyselemässä paikallisilta kalamiehiltä mitä
riuttakaloja voi pyydystää ja syödä ja millä alueilla tauteja esiintyy
tarkemmin.
Ciguatera on
tyypillinen riuttakaloissa esiintyvä myrkky, jonka myrkytyksen voi saada
syötyään riutoilta kalastettuja kaloja. Myrkytys on siinä mielessä melko
vaarallinen, että taudin oireet voivat jatkua vielä kuukausia myrkytyksen
jälkeen. Erään kalakirjamme mukaan kaikissa
riuttakaloissa voi periaatteessa olla myrkkyä, vaikkakin tonnikala ja
isommat valtameren kalalajit eivät tyypillisesti kanna myrkkyä lainkaan.
Myöskin tarinat myrkyllisyyden selvittämiseksi lienevät pääosin legendoja.
Yhden tarinan mukaan hopeakolikko muuttuu myrkyllisen kalan kohdalla mustaksi tai jotakin vastaavaa.
Tekemämme analyysin perusteella päästimme kalan takaisin
mereen eikä dinneriksi ollutkaan tunapihvejä.
St. Martinilta jatkoimme edelleen kohti Brittien
Neitsytsaaria. Saarien välimatkat kasvavat koko ajan, ja jälleen piti purjehtia
yön ylitse tuulen puhaltaessa täysin myötäisenä. Yön neljä tuntia menikin
musiikkia kuunnellessa ja pyöritellessä ruoria sivulta tulleessa mainingissa.
Brittien Neitsytsaarilla pysähdyimme ensin Virgin Gordan saarella, jossa kävimme
vähän pulaamassa vedessä ja Antti teki lähituttavuutta paikallisen sting ray:n
(mikäköhän se olisi suomeksi, joku piikkilisko varmaan…) kanssa. Eläintä ei
vahingoitettu. Kävimme myös surffailemassa Atlannin aaltoja vesiskoottereilla.
Vauhdikas kruisailu aalloissa muistutti hiukan offarilaskettelua syvässä
lumessa.
Virgin Gordalta jatkoimme
aivan oudoissa etelätuulissa kohti Tortolan
Road Townia, koko Brittien Neitsytsaarien pääkaupunkia. Tortolasta lähdimme aamulla pimeällä
kohti Ameriikkoja! Amerikkoihin päädyimme tällä kertaa kaupallisen lautan
kyydissä. Amerikoissa (US Neitsytsaarilla) emme tosin viipyneet kuin nelisen
tuntia, jonka jälkeen suuntasimme takaisin Britteihin.
Jenkkien Neitsytsaaret on muuten ostettu ainakin osittain
Tanskalta. Päivän polttavin kysymys lienee se, että jos Tanska on alun perin
asuttanut St. Thomaksen saarta ja on myöhemmin myynyt tämän USA:lle jonka
hallinnassa se on ollut jo pitkään – miten hemmetissä siellä voidaan ajaa
väärällä puolella katua?? Toinen kysymys lienee se, että miksiköhän Tanska on
myynyt saaristoa Karibialta eikä pohjoisnavan suunnalta?
Joka tapauksessa pääsimme harjoittelemaan ajamista väärällä
puolella katua. Saavuimme Anagodan saarelle,
koko Brittien Neitsytsaarien pohjoisimpaan kolkkaan, jossa vuokrasimme pyörät. Koska
saarella oli vain kymmenkunta autoa, ei pyöräily tien väärällä puolella
tuottanut suuria ongelmia.
Kävimme snorklaamassa saaren pohjoisrannikolla.
-ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti