Sademetsässä @ Dominica

Sademetsässä @ Dominica

Käytiin jätkien kanssa sademetsässä vaeltamassa.

Dominica on yksi maailman sateisimmista maista. Lukematta Wikipediasta, tämä on tullut selville. Sade ei kyllä juurikaan haittaa (+emme ole täällä sadekaudella), koska ilma viilenee mukavasti muutamalla asteella sateen sattuessa. Paikallisten mukaan saaren edustalla on jokin sääilmiö, joka tekee ilman erittäin kylmäksi aamuisin. Emme ole tätä itse havainneet (oma mittarimme näyttää aina yli 26). Maa on muuten eri kuin Dominikaaninen tasavalta, ajattelimme käydä siellä myöhemmin.

Melkein koko saari on UNESCON maailmanperintökohdetta ja saaren kymmenet vesiputoukset, kuumat lähteet, purot, joet, sademetsä, papukaijat, kuristajakäärmeet ja muut elukat kaikki kuuluvat tähän samaan kansanpuistoon. Melko viileää. 

Päiväretkellä kävimme noin 800 metrin korkeudella katselemassa vanhaa järveä. Järvi on vanha tulivuoren kraatteri, jossa siis vieläkin uinuu tulivuori. Kiivetessä vuorenrinnettä keskellä viidakkoa mieleen juolahti, että ajoittain matkapurjehtijalla taitaa olla sosiaalista elämää yhtä paljon kuin paikallisella tulivuorella. 

Vaeltaminen sademetsässä on aika leppoisaa, vaikka maasto on ajoittain hieman vaikeakulkuista – erityisesti vesiputousten alajuoksut ovat täynnä suuria kivenlohkareita joiden ylittäminen vaatii vähäsen effortia. Paikalliset käärmeet ovat kuulemma melkoisen isoja (n 2-4m). Emme nähneet retkellämme yhtään käärmettä, koska ne tulevat usein esille vain silloin kun ovat nälkäisiä. Noin kolmenkymmenen sekunnin käärmeinfon perusteella käärme ei morjensta nostaessaan päätä ylös, vaan on silloin hyökkäämässä. Kuristajakäärmeen purema ei kuulemma toisaalta ole lainkaan myrkyllinen. Käärmeet hengailevat näkyvillä paikoilla yleensä myöskin lämpimällä säällä, joten niitä ei kohdallemme osunut (olemme täällä kuitenkin ”sydäntalvella”).

Matkamme varrelle osui myös muutama vesiputous. Innostuimme toisesta vesiputouksesta niin paljon, ettemme huomanneet ohittaneemme paria kuumaa lähdettä. Vesiputous oli siitä huolimatta melko siisti. Polku loppui muutamaa sataa metriä ennen vesiputouksen alajuoksua, joten lähdimme tarpomaan kohti suoraan vesiputouksen alla ollutta pientä lampea. 1-4 metriä korkeat kivet tekivät muutamasta sadasta metristä pitkän, mutta ehdottomasti kiipeilemisen arvoisen. Kävimme lammessa uimassa, johon vesiputous puski jatkuvalla syötöllä kymmenien metrien korkeudesta niin paljon vettä että koko paikka oli täynnä vesihöyryä. Ilman s/y Thalessan kaverien neuvoa emme olisi varmaankaan käyneet Tragalfarin putouksilla – tai emme ainakaan olisi kiivenneet aivan putouksien alajuoksulle asti. Tack, Thalessa!

Paluumatkalla huomasimme tosiaan puolet koko mestan nähtävyydestä; kuumat lähteet. Noin 38 asteista vettä tuli pienestä kolosta maan sisästä ja jäi pyörimään pieniin kiven muovaamiin koloihin, johon saattoi jäädä lillumaan. Jos ilma ei olisi ollut +30, olisi tähän kuumaan lähteeseen voinut jäädä polskimaan pidemmäksikin aikaa.

Matka jatkui edelleen lähemmäksi maan ydintä, jossa kävimme katsomassa rikkilähteitä. Rikkipitoista ilmaa (tms, idk) tuli maan sisältä kuplivan veden mukana. Kaikki haluavat tietää miten kuumaa voi olla maan sisältä tuleva kiehuva vesi. On se kädenpolttavan kuumaa.

Purjehdimme aikaisin yhden Ahvenanmeren verran pohjoiseen, Dominican pohjoisosiin. Täällä on kuuluisa suosademetsäjoki, jossa Pirates of Caribbean on osittain kuvattu (jep, ykkösosaa oli kuvattu St Vincentillä, been there as well). Myös Survivors –sarjaa on kuvattu samaisessa joessa – olemmehan ankkurissa kolmen minuutin venematkan päässä paikasta.

Koko sademetsä näyttääkin ihan elokuvalta. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä on kuvattu niin monta elokuvaa vai siitä että olosuhteet ovat hyvin elokuvamaiset. Albert Lawrence toimi oppaanamme joella (sinne ei päästetä turisteja yksinään) – suosittelemme ehdottomasti, mahtava tyyppi. Yhteystiedot löytyvät Chris Doylen –kirjasta Dominican kohdilta. Doylen tuntee täällä muuten kaikki ja hänen satamakirjansa on korvaamaton apu uusiin paikkoihin saavuttaessa.

Dominicalta matkamme jatkui kohti Antigueta (saatoimme pysähtyä Guadalopella pikapikaan upeissa snorklausmaisemissa ja ihailemassa greenflash –auringonlaskua kuitenkaan varsinaisesti kulkematta maan kautta).

Hyvän päiväseilin jälkeen reilussa kympin sivuvastaisessa päädyimme komentaja Nelsonin satamaan.

 

ps. Nettiyhteys on sen verran haasteellinen, että blogipostaukset tulevat hieman jälkijunassa. Erään tarinan mukaan Antigualta lähtee vain satelliittilinkki ulkomaailmaan...

 -ossi