sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Barbudan maihinnousu

Barbudan maihinnousu

Pyörähdettiin Barbudalla – täysin luonnonmukainen (autio)saari satoine biitseineen ja outoine lintuineen.

Barbudan ”vaisu” suosio johtuu ilmeisesti haastavista kulkuyhteyksistä – paikalle pääsee helikopterilla taikka veneellä. Veneellä saapumisessa purjehdusnäkökulmasta oman erityismausteensa tuo vallitsevat pasaatituulet (=trade winds) koillisen suunnalta. Kukaan Karibialla ei tunnu jaksavan purjehtia vastatuuleen, sillä se ei ole juurikaan tarpeen näillä vesillä.

Ohimennen muuten purjehdus Karibialla toimii aika lailla seuraavan periaatteen mukaisesti: saaret ovat lähtökohtaisesti pohjois-etelä –akselilla ja tuuli puhaltaa periaatteessa aina Atlantilta, idän suuntamilta.

Barbuda, sen sijaan, poikkeaa aivan pikkuisen pohjoisesta koilliseen Antigualta siirryttäessä, jolloin erityisesti vallitseva koillispasaati puskee tuulta päin näköä. Pieni vastatuuli ei tietenkään haittaa, mutta yhdistettynä pieneen vastavirtaan sekä myös vasta-aallokkoon, on matkanteko eksponentiaalisesti vaivalloisempaa kuin pudotella toiselle saarelle sivutuulessa.

Onneksi puhumme kuitenkin säätiloista, joten sanalla vallitseva tarkoitetaan periaatteessa joskus sieltä suunnalta tulevaa tuulta (taikka tyventä). Näin ollen tuulensuunta käytännössä voi vaihdella koillinen-itä-kaakko. Pääsimme tällä kertaa leppoisasti seilaamaan Barbudalle pienessä vasta-aallokossa, mutta muuten mukavasti täydellisissä olosuhteissa kaakkoistuulissa.

Barbudalle rantautuminen jollalla vaati hieman suunnittelua. Pohjoisessa olleet kovat tuulet aiheuttivat melko suuren mainingin Barbudan rantaan. Loiva pitkä maininki murtuu rannan madaltuessa ja lyö melkoisella voimalla rantahiekkaan. Surffasimme Dorfilla rantaan lähennellen jollan runkonopeutta. 2/3 osaa miehistöstä pysyi veneen kyydissä, mutta rantaan kyllä päästiin. Ja se ranta.

Ranta johon ländättiin oli 20 kilometriä pitkä hiekkaranta, jota voisin kenties luonnehtia reissun upeimpana rantana. Absurdin tilanteesta tekee kuitenkin se, ettei siellä käy kukaan. Barbudan suosiota voisi helposti kasvattaa esimerkiksi järjestämällä Barbuda Beach Run Marathonin.
Kävimme katselemassa muutamia muitakin hiekkarantoja, joita saarella riittää. Antigualla ja Barbudalla on yhteensä 365 valkoisen hiekan rantaa – yksi vuoden jokaiselle päivälle. Kuvagallerian siisteimmät rantakuvat taitaa muuten olla juurikin Barbudalta.

Vaikuttavimmat paikat olivat kuitenkin saaren pohjoisosissa olleet luolastot, joihin intiaanit tapasivat mennä pakoon hurrikaaneja ja muita myräköitä. Luolat näyttivät ensin tavallisilta kalliokoloilta. Kolosta johti kuitenkin pienempi reitti jälleen isompaan tilaan josta kapeampaa reittiä pitkin pääsi taas eteenpäin. Ensimmäistä kertaa reissulla kävimme myös katselemassa lintuja, sillä Barbudalla on maailman suurin yhtenäinen fregattilintualue. Linnut eivät laskeudu mereen, mutta luottavat taitoonsa pihistää muiden saaliit.

Kävimme myös yhtenä aamuna ihan muuten vain katsomassa auringonnousua rannalta käsin heräiltyämme hiukan ennen kuutta. Normaalisti auringonlasku osuu jossain määrin parempaan aikaikkunaan (noin kello 18), mutta eihän meillä ole mitään päivärytmiä jotenka miksikäs ei. Muutenkin kuudelta herääminen on melkoisen letkeää verrattuna purjehtiessa herätysaikoihin 00, 03 tai 07. Ja mukavastihan niilläkin jaksaa. Auringon laskiessa voi nähdä green flash valoilmiön, jossa aurinko muuttuu vihreäksi juuri mennessään mereen horisontin taakse. Yhtenäkään aamuna en ole kyllä nähnyt vihreää aurinkoa, joten valoilmiö taitaa olla vain hetkellinen.

Rannalta veneeseen pääseminen on myös oma juttunsa. Yllättävän militaariselta näyttänyt kumiveneoperaatio onnistui erinomaisesti; juoksimme jollan kanssa uimaan, kone tulille ja menoksi.

Barbudalta jatkettiin takaisin Antigualle. Valitsimme hienomman maisemareitin yhden koralliriutan sisäpuolelta, joten ajettaessa piti olla muutamassa kohtaa kieli keskellä suuta (vähän kun purjehtisi Suomessa viitoitettua väylää). Täälläpäin hyvinä (ja ainoina) viittoina toimii erivärinen vesi. Sininen vesi tarkoittaa väylää, vaaleammat värit että ohita sinisen veden puolelta. Kirkkaassa vedessä matalikkojen näkeminen on helppoa (pohja näkyy paikoitellen 30 metrin syvyyteen asti). Auringon mennessä pilveen (pohjoisen pojalle harmittavan harvoin) taikka kovemmassa tuulessa matalikkojen ja koralliriutan näkeminen muuttuu vaikeammaksi.

Antiguan Yacht Clubilla katselimme jenkkifutista ja Katie Perryn keikkaa SuperBowlin merkeissä.


 -ossi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti