Kohti Eurooppaa!

Viimeisen äkäisen matalapaineen jälkituulissa lähdemme tänään hetken kuluttua ylittämään Atlanttia, tällä kertaa toiseen suuntaan.

Arvioitu rantautuminen Azoreille on parin viikon päästä.

Odottelemamme matalapaine puhalsi melko voimakkaasti Bermudan ylitse kuluneena aamuna.

Tuulen voimakkuutta kuvastaa hyvin se, että Dysselin sitloodaan lensi vettä ensimmäistä kertaa - satamassa.

Tuuli on nyt kuitenkin himmannut ja tarjoaa mukavan vauhdikasta myötätuulipurjehdusta.

Kirjoittelemme tuttuun tapaan blogia matkalta.



-ossi

Länsirintamalta ei mitään uutta

Länsirintamalta ei mitään uutta

Ilmapiiri on lievästi sanottuna odottava.

Ajattelin julkaista blogipostin juuri ennen lähtöämme, mutta kuinkas sitten kävikään. Inhottava läheltä menevä Matti Matalapaine (tai englanniksi Larry Low) syvenee ja sotkee hieman lähtöaikatauluamme. Näillä näkymin lähdemme huomenna. Vallitseva säätila on osoitus siitä, että mikään mikä ei ole varmaa, ei ole varmaa.

Olemme nyt hengailleet Bermudalla parisen viikkoa. Olli liittyi seuraamme viikko sitten ylitystä varten – veneestä löytyy jälleen lääkärismies, jotenka ehdotonta loukkaantumiskieltoa voidaan mahdollisesti hieman höllentää.

Asiasta lentokalaan - ei ole Mäkkäriä Bermudalla.

Paikallinen laki kieltää multikansalliset pikaruokaravintolaketjut. Pikaruokaketjuista edustettuna tosin on KFC. Tämä saattanee johtua siitä, että bermudalaiset pitävät kanasta. Perinteisen mäkkärireissun sijasta tyydyimme KFC:n kanaan. Kävimme myöhemmin syömässä myös vähän paremmassa paikassa Wahoota.

Bermudalla sen sijaan on polvisukkia ja bermudasortseja. Sää on kuitenkin muuttunut suosiollisemmaksi lämpötilan suhteen, merivedenkin lämpötila on noussut muutamalla asteella. Kävimme perinteiseen tyyliin pesemässä veneen pohjan. Trooppiseen ilmastoon tottuneille jätkille meinasi tulla vedessä hieman vilu. Nyt täällä tosin on jo kaikilla Suomen mittareilla kesä.

Bermudan pääkaupunki on Hamilton. Kävimme siellä useaan otteeseen tutustumassa kaupunkiin. Bermudasta keskusteltaessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että koko paikka on suunnilleen Naantalin kokoinen mesta. Hamilton on kertakaikkiaan upea pikkukaupunki, jossa järjestellään jo kovaa tohinaa vuoden 2017 Americas Cuppia. Kyseessä on suurimuotoinen purjehduskilpailu. Olisikohan maailman vanhin.

Kävimme myös vanhalla telakalla, jonne pääsi näppärästi lautalla Hamiltonista. Telakka on loistoristeilijöiden suosimaa aluetta, joten turisteista pidetään hyvää huolta.

Dyssel on niin huikeassa kunnossa, että tällä kertaa piti huoltotoimenpiteitä kaivaa suurennuslasin kanssa. Huomasimme jo aiemmin, että genuan nostimen ohjuri on kulunut. Päätimme ajankuluksi käydä kysymässä, josko täältä löytyisi vastaavaa. Halyard strainer löytyikin heti ensimmäisestä kaupasta. Osa oli itse asiassa identtinen omamme kanssa. Ostimme kalikan ja ajattelimme että senhän voi nyt laittaa kiinni saman tien. Genuan nostimen ohjuri on siinä mielessä ihan relevantti osanen, että ilman sitä nostin voi kiertyä haitaten rullajennyn toimintaa.

Vanha osa oli perinteiseen Nautor-styleen kiinni kolmella 6 mm paksulla monel-popniitillä. Muutaman katkenneen poranterän jälkeen kulunut osa antoi periksi ja saimme sen irti. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että omaan popniittikoneeseemme ei mene kuin neljän millin popniitit (myös näiden neljän millin popniittien ampuminen pienellä yhden käden systeemillä vaatii aika kasan puristusvoimaa jo ihan maanpinnallakin).

Ratkaisuksi muodostui jenkojen tekeminen vanhoihin reikiin. Jännittävintä parinkymmenen metrin korkeudessa puuhailussa on se, ettei pudota meidän (lainassa olevaa) ainoaa jenkatyökalua mereen. Etenkin kun kierteiden tekeminen onnistui melko pienissä osissa genuan profiilin estäessä 360 asteen kierroksen. Kalikka menikin näppärästi kiinni heti kierteiden syntymisen jälkeen. Ja kaikki osat pysyivät vielä tässä vaiheessa tallella.

Mastoon kiipeämiseen alkaa tulla pientä otetta. Nopeiten toppiin pääsee vantteja pitkin silppaamalla. Meininki toimi edellä kuvatussa projektissa siten, että pääinsinööri toimi offshore tiimissä merenpinnan tasolla projektin työnjohtajana ja toimitti mastoon tarvittavia työkaluja erillisellä nostimella. Juuri kun homma oli valmis, ajattelimme vielä vähän siottaa valmista jälkeä, ettei mikään terävä kulma voi jäädä kiinni spinnuun. Pudotimme sioituslaitteen mereen. Tästä saimme ensimmäisen mastossa työskentelyn tuloksena syntyneen materiaalivahingon.

Sioituslaitteen kohtalo oli muutoinkin jännittävä: hävitimme paremman sika-prässin. Moni voisi kuvitella ettei 41 –jalkaiseen purjeveneeseen saa hävitettyä mitään. Väärin! Prässi hävisi Ranskassa ja löytyi vasta Hollannin Antilleilla.

Valmistautuminen on muiltakin osin sujunut hyvin rauhallisissa merkeissä. Eilen illalla Arimo puuhasi aikansa kuluksi jotakin niin pienimuotoista että en enää oikeastaan edes muista mistä oli kysymys. Antti teki makaronilaatikon merelle. Itse valmistin lasagnen. Nyt meillä on muutamaksi päiväksi valmista ruokaa. Tämän lisäksi järjestelin kolikkolaatikkomme – valuuttaa on Kuuban pesoista itäisen Karibian dollariin. Euroja lähinnä kolikkoboksista kaivelin.

Muutamana edeltävänä yönä Bermudan ylitse on mennyt voimakkaita ukkoskuuroja parin matalapaineen ohella. Taivaalla salamoi hienosti.

Olimme pitkään ankkurissa St. Georgen välittömässä läheisyydessä. Siirryimme jälleen ylihintaiseen satamaan, jossa on aika hyvä edustus pohjoismaista – kaksi suomalaista ja yksi norjalainen vene. Suomalainen s/y Chiara saapui tänään aamupäivällä. Olivat olleet melkoisessa tuulessa viimeisen yön ennen saapumista Bermudalle. Norjalaiset lähtevät tänään. Tämän lisäksi satamassa on yksi venäläinen ja yksi jenkki paatti.  

Pitkän suunnittelun päätteeksi vaihdoimme Antin kanssa partatyyliäkin. Viileän valtameripurjehtijan parran sijasta meillä on nyt komeat viikset. Myös tämän tempauksen osalta toivon lähdön koittavan melko nopeasti…

-ossi

Päivitys lähtöpäivään

Pikapäivitys lähtöasiaan:

Uusimman sääennusteen mukaan saapuvan matalapaineen perään avautuu paras sääikkuna.

Tämän mukaan lähdemmekin huomenna (sunnuntaina).

The start has been postponed. Stay tuned.


-ossi

Uusi Atlantin ylitys alkaa huomenna!

Sääennusteet näyttävät nyt sopivaa sääikkunaa seilata Azoreille.

Näillä näkymin Dysselin on tarkoitus irrottaa köydet huomenna (lauantaina) aamulla ja aloittaa uusi Atlantin ylitys. Arvioitu ylitysaika lienee n. 14-15 vuorokautta, joten meidän pitäisi näillä näkymin rantautua Azoreilla Hortaan ennen äitienpäivää.

Ennusteiden mukaan ensimmäinen viikko tulisi olemaan seilausta kohtuullisen kovassa myötätuulessa, joten matkan pitäisi edistyä hyvää vauhtia. Näyttäisi myös, että saamme ylitysseuraa norjalaisesta n. 38-jalkaisesta veneestä, jotta ei tarvitse ihan yksin merelle lähteä.

Satelliittipaikannuksen pitäisi toimia ylityksen ajan, ja yritämme myös mahdollisuuksien mukaan päivitellä jotain blogikirjoituksia pohjois-Atlannilta.

// Arimo

Dysselin ARC-kokemus videona

Vihdoin tarjoamme reissustamme kuvien lisäksi myös ääntä!

Eli ensimmäinen video on nyt saatu Youtubeen, joten ei muuta kuin youtube tulille siis. Tämä ensimmäinen (joka toivottavasti ei jää ainoaksi) videoclippi on koostettu muutamista Atlantilla kuvatuista pätkistä. Olemme olleet laiskoja videolle kuvaamisessa, joten pitää nauttia siitä, mitä nauhalle on saatu.

Suora linkki on: https://www.youtube.com/watch?v=5JThZb_-804

Katseluelämyksiä!

// Arimo

Kuvagalleria tarjoaa uusia otoksia

Tällä kertaa muutamia otoksia Bahamalta ja täältä Bermudalta. Tervemenoa katselemaan GooglePlussan kuvagalleriasta. Seuraava setti kuvia onkin sitten varmaan hieman enemmän meripainotteinen - katsotaan siis mitä saadaan taltioitua pohjois-Atlantilta.

Tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sääennuste näytti parantumisen merkkejä, ja Dyssel siirtyneekin tänään tai huomenna laituriin lataamaan akkuja ja valmistautumaan lähtöön.

Valmisteluoperaatioihin kuuluu vielä ainakin vesikoneella vesitankkien tekeminen täyteen, akkujen lataus, jollan (Dorfin) pakkaaminen sisälle, ankkurin ja ankkuriketjun siirtäminen pilssiin (jotta saadaan veneen painopiste alemmas ja lähemmäs keskipistettä), veneen laittaminen täydelliseen meriklaariin (eli kaiken mahdollisen kiinnittäminen ja kosteudelta suojaaminen), pyykkäys ja tietenkin iso ruokatäydennys. Paikallinen kauppa lupasi jopa pakastaa meille jauhelihaa ison kasan, niin saadaan se säilymään hieman pidempään. Tähän saakin mukavasti pari päivää vierähtämään.

// Arimo

Suursäätila laittaa odottamaan

Pekka Poudan sanoin "suursäätila ei ole otollinen", näin päättyi äskeinen konsultaatiopuhelu sopivasta sääikkunasta kohti Azoreita.

Pohjois-Atlantilla matkaa nyt tiheään kohtuullisen etelässä ärhäköitä matalapaineita, jotka aiheuttavat kunnon myrskytuulia ja vaikeaa keliä merelle. Yleensä tähän vuodenaikaan nämä matalapaineet ovat jo hieman pohjoisemmassa ja vain niiden "jämät" osuvat reitille, elikkä eivät haittaa niin paljon tätä legiä. Nyt itse matalapaineet painelevat lähes samasta kohtaa, mistä meidän pitäisi purjehtia.

Tällä hetkellä suunnittelemme lähtöä ylitykselle tulevana sunnuntaina 26.4., heti kun edellinen myrsky on pyyhkäissyt Bermudan ylitse - jos vain siinä välissä olisi sopiva kohta ajaa tarpeeksi kauas merelle, jotta seuraava matalapaine pyyhkäisisi ohitse takaa.

Tällä välin hengailemme ankkurissa Bermudalla. Onneksi paikallisen purjehdusseuran suihkut (jotka pitäisi maksaa 3 USD per pari minuuttia) saatiin yön pimeinä tunteina toimimaan 10 sentin kolikolla (dimellä), niin saadaan pidettyä miehet puhtaina.

Pääkaupungissa on tullut vierailtua jo muutamaan otteeseen - ja todettu, että koko tämä mesta muistuttaa pitkälti kesäistä Naantalia!

Huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan pystyykö tässä n. 21 asteisessa vedessä pulikoimaan - joo, tiedetään, että joku sanoisi veden olevan lämmintä, mutta kun on tottunut läträämään 27 asteisessa vedessä, niin tuntuu, että on kylmä. Muuten, jouduttiin jo laittamaan veneen lämppärikin kerran päälle.

// Arimo

Odottavan aika on pitkä

Dyssel odottaa. Dysselin miehistö odottaa. Bermuda ei ole lainkaan huono paikka odottaa.

Koko matkamme luultavasti haastavin ja vaikein purjehduspätkä on nyt edessä. Tarkoituksenamme on ylittää Atlantti takaisin Eurooppaan päin Pohjois-Atlantin kautta. Tätä legiä on kuvattu myrskyisäksi, vetiseksi, kylmäksi ja mitä näitä ikäviä adjektiiveja nyt onkaan. Ainakin on sanottu, että aurinkoinen sunnuntaipurjehdus on tästä yhtä kaukana kuin juhannuspäivä jouluaattona. Pohjois-Atlantti tarjoaa yleensä todella vaihtelevaa säätä, isoja aaltoja ja kovia tuulia & kylmää sekä kosteaa ilmaa – mikään näistä ei oikein uppoa matkapurjehtijan unelmaan.

Tarina on hieman eri kuin menomatkalla: ylitys Karibialle onnistui helposti ARC:n kanssa, mutta nyt tulemme takaisinpäin ns. “ominpäin”. Reitti Kanarialta Karibialle oli pääosin myötätuulipurjehdusta mukavissa tuulissa sekä lämpimässä (ja myrskyjen todennäköisyys oli hyvin vähäinen). Joten tämä takaintulo on todellinen vastakohta.

Muuten, ARC (eli World Cruising Club) järjestäisi myös pienimuotoisemman “kisan” takaisin Eurooppaan päin Bermudan ja Azorien kautta touko-kesäkuussa, mutta aikataulullisesti tämä on meille hieman myöhäinen ajankohta. Näin ollen tulemme takaisin ilman organisoitua saattuetta – ja ilman orkesteria soittamassa lähtömusiikkia. Organisoidun lähdön sijasta meillä on nyt vapaus valita lähtöhetki – mutta taitaa tässäkin vapaudessa piileä vastuu; nyt pitää itse päättää, milloin on se “the oikea hetki” suunnata valtamerelle.

Sääkartat ja erilaiset säämallit ovat tällä hetkellä paras kaverimme. Monta kertaa päivässä päivittyvät mallit yrittävät veikata, mitä merellä tulee tapahtumaan. Ja me yritämme pohtia niiden perusteella, mikä olisi meille optimein hetki tehdä paluuylitys. Enpä ole ikinä ennen ollut näin kiinnostunut säästä. Onneksi olemme nyt taas englantilaisen kulttuurin omaavassa maassa, joten kiinnostukseni lienee ihan cool.

Sääennusteet pystyvät ennustelemaan n. 8 vrk sään. Laskettu ylitysaika on meillä n. 15 vrk, joten lähtiessämme saamme jonkinlaisen kuvan säästä vain ensimmäiselle puolikkaalle – seuraava puolikas onkin sitten sitä, mitä meri tarjoaa.

Katselimme eilen kun yksi jäätävä jahti tuossa testaili myrskypurjeitaan laiturissa, pakkasi ulkokalusteitaan pois ja teippasi kaikkea mahdollisesti rikkimenevää valmistellessaan lähtöä Azoreille. Ei ole tällaista vielä aiemmin nähty – Karibialla jahtien kansilla vain juotiin shamppanjaa ja poppi soi. Meininki täällä alkaa lähennellä Volvo Ocean Racen lähtöä jonnekin Kap Hornin kierrokselle. Sääennusteet lupaavat esim. viikonlopulle yli 6 metrisiä teräviä aaltoja osalle pätkää reittiä ja hieman pohjoisempana aallonkorkeus lähentelee jopa 10 metriä.

Ennen menomatkan Atlantin ylitystä jännitti hieman ehkä se millaista on olla valtamerellä. Nyt tuntuu kuin edessä olisi yksi “normipätkä”. Mutta, jotta on aina mitä jännittää, niin nyt hieman jännitetään, että millaista mahtaa olla Dysselin kanssa oikeasti kovassa kelissä valtamerellä, jos sellainen iskee kohdalle. Yleensä sanotaan, että vene kestää – mutta kestävätkö miehet? Olemme huoltaneet Dysseliä täällä taas hartaudella, jotta kaikki nippelit ja nappelit toimisivat - ja kaikki mitä voidaan tarkistaa on tarkistettu. Diesel- ja vesitankit ovat täynnä. Lisäksi ollaan kuivatreenattu myrskypurjeiden nostamista, veneen laittamista myrskyvalmiuteen, ajoankkurin laskemista ja kaikenlaista muuta vastaavaa ”varautumista”.

Jatkamme siis sääennusteiden tarkkaa tutkimista. Tavoitteena välttää kaikki varsinaiset myrskyt. Tällä hetkellä näyttää, että ennen ensi viikon puoltaväliä ei ole asiaa merelle. Onko sen jälkeen – päivittyvät sääennustemallit kertokoon!

Edessä on siis n. 2000 mpk (n. 3600 km) pätkä pohjoista Atlanttia Azorien Hortaan. Kun lähtöpäivä varmistuu, postaamme sen heti myös blogiin.

Odottaessamme nautimme Bermudasta. Täytyy myöntää, että Bermuda on noussut mielestäni matkamme lähes TOP1-kohteeksi! Täällä yhteiskunta on silminnähden hyvinvoiva, joku on jopa muistanut rakentaa talot ja tiet valmiiksi (ja niitä jopa huolletaan!), ihmiset ovat mukavia, palveluja löytyy ihan joka lähtöön, ilmasto sopii suomalaiselle, ruoka on hyvää ja vesi on kristallin kirkasta. Tänne voisi jopa muuttaa! Puhumattakaan mahdollisista veroeduista mitä täältä voisi saada ;) Miinuksena pitää todeta, että hintataso on lähtenyt “hieman” näppäreistä – Dysselikin piti siirtää marinasta ankkuriin, ettei konkurssi kolkuttaisi niin lähellä.

Jatkamme odottamista. Lähitulevaisuuteen kohdistuva odotus liittyy tähän iltaan, jolloin Ollin pitäisi saapua Bermudalle ja liittyä miehistöön.

// Arimo

Jälkikirjoitus: Satelliittipuhelimeemme ei kannata jatkossa lähettää tekstiviestejä suoraan kännykästä, sillä ne eivät tule meille perille. Edelleenkin Iridiumin sivustolta lähetetyt viestit (katso tarkemmin sivustomme ”yhteystiedot”-kohdasta) tulevat kyllä perille, silloin kun olemme merillä. 

Dyssel ankkurissa Bermudalla. Näkymä tällä kertaa Ossin silmin maston tarkastusreissulta.

Nuori mies, sekstantti – ja meri

Nuori mies, sekstantti – ja meri

Näin voisi alkaa jokin pitempikin kirjoitus, mutta kysymys on vain keskikertaisesta blogipostauksesta.

Vaikka aikaa on mennyt vain reilut pari viikkoa, olemme vaihtaneet maisemaa Kuuban superhelteistä Bahaman kautta Bermudan saariston suojiin alati puhaltavalta tuulelta. Matkaa on taitettua tällä välillä jotakin tuhannen mailia, josta suurin osa pohjoiseen. Tämän huomaa etenkin viilenneessä merivedessä, jonka lämpötilasta on haihtunut (ei haihtunut vaan jäähtynyt) noin kuusi astetta. Lämpimästä sellaiseen OK –lämpöiseen.

Kuubassa oli hienosti maalatut knaapit ja pollarit.  Kuuba oli muutenkin kaikessa erilaisuudessaan – ja samanlaisuudessaan – omalaatuinen paikka. Ensinnäkin virkamiehet ja tullimiehet ihmettelivät, että miten meillä voi olla ”useita” kiloja lihaa sekä kolatölkkejä monta lavallista. Tästä huolimatta kaveri kaivoi lähtiessään oman uuden iipuhelimensa ja vastasi tulevaan puheluun.

Havana oli monessa mielessä 50-luvun teemalla juhliva elävä kaupunki. Vanhat jenkkiautot sekä talot täydensivät katukuvaa, joka oli kieltämättä hieman elokuvahenkinen. Elokuvan tyyli vaihtui toki hieman synkemmäksi heti Havanan laitamilla. Satamamme laitapuolet olivat jo kokonaan eri tarinaa.

Ajoittain vaatimattomasta infrasta (Karibian moneen paikkaan verrattuna täällä saattoi sentään käyttää termiä infrastruktuuri) huolimatta kuubalaiset olivat iloisia ja mielestäni avuliaita. Söimme hyvän parin ruokalajin dinnerin vain muutamalla dollarilla. Havanan keskustassa sen sijaan hintataso ajoittain jopa lähenteli eurooppalaisia hintoja. Havanan ulkopuolella sen sijaan 1 dollari on iso raha.

Kuuba lienee yksi turvallisimmista Karibian maista. Turisteja ei selkeästi saanut kiusata. Esimerkiksi lomakohteena Dominikaaninen tasavalta ja Kuuba eroaa mielestäni selkeästi ainakin turvallisuusaspektin nojalla.

Uutiset Kuuban ja USA:n lähentyvistä suhteista ja kauppasaarron lopettamisesta vihdoinkin ovat tietenkin positiivisia. Keskustelin yhden kuubalaisen ja muutaman jenkin kanssa asiasta. Kuubalainen taksinkuljettaja totesi ”not gonna happen”. Jenkki (demokraatti) totesi myös asian olevan hyvin hankala. Myöskään hän ei uskonut tilanteen muuttuvan vielä pitkään aikaan. Molemmat toivoivat olevansa väärässä. Ehkä asiaa kuvastaa tietyllä tapaa se, että Havanaan rakennetaan tällä hetkellä kymmenien poliisien ympäröimänä Jenkkien suurlähetystöä.

Riku liittyi matkaamme (ja Otso myöhemmin Bahamalta) Kuubasta seuraavalle legille kohti Bahaman pääkaupunkia, Nassauta. Matka Nassauhun oli monessa määrin kummallinen. Ensinnäkin taisimme tehdä Dysselin vuorokauden purjehdusennätyksen. Tässä oli muuten sitten vastatuuli. Muutenkin 400 mailin matka meni todella vauhdikkaasti, vaikka pysähdyimme Bahamalla ankkuriinkin yhdeksi päiväksi! Ankkuroinnin jälkeen ennen Nassauta kohtasimme tulisen kylmän rintaman, joka puhalsi ylitsemme tuoden reissun toisen ukkosmyräkän, hullun sateen sekä tähän mennessä kovimman tuulen.

Kovaa tuulta ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauan rintaman jo siirtyessä kauemmas. Tästä huolimatta kiisimme aivan sysipimeässä huikeaa kyytiä kohti Nassauta, johon saavuimme aikaisin aamulla.

Pikantti yksityiskohta Nassausta. Kaupungissa on kaksi siltaa, joiden takana on melkein jokainen Nassaun vierasvenesatama. Tässä ei sinällään ole mitään outoa. Hieman kummallista on kuitenkin se, että kukaan ei tiedä näiden siltojen virallista alituskorkeutta! Ei elektroniset eikä paperiset karttamme. Ei Nassaun satamakirja. Ei edes Nassaun viranomaiset. Satamakirjamme valistuneen arvion mukaan noin 20 metriä on kuitenkin ”ihan OK”. Testasimme asiaa ja voimme virallisesti todeta, että ainakin Dyssel mahtui siltojen alta (tilaa jäi ehkä metri, pari, asiaa on vaikea arvioida kannelta käsin). Dysselilläkään ei ole hyvä paljoakaan alle 20 metriä alittaa. Kahden valtavan sillan rakentamisen yhteydessä joku olisi voinut pudottaa mittanauhan sillan päältä nähdäkseen kuinka korkea projektista tuli.

Nassaussa oli aivan järjettömän iso hotelli. Hotelli Atlantis Paradise Islandilla oli valtava. Olemme matkallamme nähneet aika monta hotellia ja resorttia, mutta tämä oli varmastikin suurin hotelli. Ei mitään J:tä. Tarkoituksenamme oli käydä hotellin vesihuvipuistossa, mutta eksyimmekin paikan akvaarioon. Itse asiassa akvaarion alle, sillä akvaarioon oli rakennettu pari tunnelia, joita pitkin pääsee katsomaan kaloja pohjan perspektiivistä. Omatoiminen ekskursio hotellin nähtävyyksiin sujui hyvin, vaikkemme ehtineetkään vesiliukuihin (myöhemmin meille selvisi, että vesiliukuihin pääseminen olisi maksanut melko suolaiset 400USD henkilöltä…).

Käytiin jätkien kanssa syvänmeren kalastussetillä. Moottoriveneellä kalaan. Neljän tunnin kiertelystä kymmenellä ongella saimme nostettua yhden viiden kilon barracudan.

Kaiken kaikkiaan Bahama oli aika kallis paikka. Satamamaksuissa taisi tulla uusi ennätys. Bissen hinnassa taisi tulla uusi ennätys. Tästä huolimatta hauskaa oli - suuri kiitos seurasta & seilauksesta Otsolle ja Rikulle!

Jatkoimme Nassausta kohti Great Abaco –saarta. Paikka muistutti huomattavasti enemmän mielikuvaa, jotka ”Bahamasta” herää automaattisesti – turkoosia vettä, rauhallisesti lipuvia rauskuja sekä rentoa meininkiä. Kerrassaan hieno paikka, jonka kruunasi kodikkaan oloinen rauhallinen satama. Teimme mestaan näyttävän sisääntulon meikäläisen liukastuessa purjehduskengillä liukkaalla laiturilla hypättyäni keulasta. Kolmen sekunnin sääntöä noudattamalla kyseessä oli kuitenkin korkeintaan hieman rinnenojaa, koska veteen ei päädytty eikä selkä murtunut.

Odottelimme Abacolla sopivaa sääikkunaa kohti Bermudaa. Aivan täydellistä keliä ei Bermudan kolmion läpi ole aina luvassa (tuttu tilanne erityisesti elokuvista), vaikka tällä kertaa tuulet näyttivät poikkeuksellisen vaisuilta kaikkien säämallien mukaan.

Lähdimme matkaan. Ensimmäiset pari päivää meni purjeilla nätisti, mutta tämän jälkeen tuuli vaimeni juuri sen verran, että Volvolla piti auttaa aina aika ajoin. Lopulta ajoimme pari päivää koneella, vaikkakin suurimman osan ajasta meillä oli purjeet ja kierrokset koneessa melko pieninä. Uutena purjekonfiguraatiolla löysimme seuraavat purjeet: iso+code+kutteripurje. Näillä Dyssel kulki oikein kivasti haaleassa sivuvastaisessa tuulessa. Välillä tuulikulman tiukentuessa code piti vaihtaa takaisin Jennyyn.

Matka sujui nopeasti ja äärettömän rennosti. Leppoisan viikon seilailun jälkeen Bermuda alkoi lähestyä. Toisaalta samaa kyytiä (me olimme ottaneet varaslähdön) lähestyi jälleen yksi kylmä rintama. Tämän jälkeinen korkeapaine kääntäisi tuulen kokonaan vastaiseksi. Navakkaa vastatuulta ei olisi ollut niin mukavaa purjehtia, jotenka pyrimme pääsemään Bermudalle ennen tuulen kääntymistä. Tämä onnistuikin oikein mallikkaasti.

Kylmästä rintamasta saimme 5 mailia ennen Bermudaa vielä lyhyen kovan puuskaisen tuulen sekä ämpärikaupalla sadevettä. Rintama oli kuitenkin säätietojemme mukaan heikentynyt, eikä lainkaan niin voimakas kuin Bahamalla kohdattu vastaava. Rintaman lähestyessä mielenkiintoista on se, että kova tuuli tulee ennen sadetta. Tällä kertaa noin 6 m/s tuuli yltyi viidessä minuutissa voimakkaan puuskaiseksi 15 m/s puhuriksi.

Yhtenä päivänä keskellä Bermudan kolmiota oli niin tyyntä, että vedessä ei ollut mitään liikettä.

Tämä on valtamerellä kenties ensimmäinen kerta, jolloin kohtaamme jotain näin tyyntä. Päätimme paikantaa itsemme sekstantilla tällä kertaa. Tutustuttuamme jälleen tähtinavigoinnin perusteisiin, huomasimme että asia olisi korostuneesti helpompaa suorittaa lähellä keskipäivää. Tämän vuoksi jatkoimme sekstanttiharjoittelua seuraavana päivänä. Harjoituksen tuloksen perusteella paikannuimme kyllä oikeaan kolmioon, mutta emme lähtökohtaisesti aio luopua vielä GPS –paikannuksesta. Jatkoimme illalla harjoituksia tähtien kanssa ja paikansimme muutamat planeetat. Sekä sekstanttinavigoinnissa että planeettojen löytämisessä turvauduimme ipod appsiin.

Äärimmäisen hyvin toiminut autopilotti hajosi matkalla viimeisenä yönä ennen Bermudaa. Tämä johtui kuitenkin onneksi kokonaan mekaanisesta viasta ja saimme vehkeen takaisin pelittämään heti maihin päästyämme (pääinsinöörillä meni 10 min saada laite takaisin toimintakuntoon).

Saavuimme Bermudalle tosiaan eilen iltapäivällä. 

Nopeiden ja helppojen maahantulomuodollisuuksien jälkeen kävimme syömässä ja tutustumassa St. Georgen kaupunkiin. Tänään teimme huoltotöitä etenkin moottorin osalta: vaihdoimme öljyt, vaihteiston öljyt, impellerin, impellerin hihnan, laturin hihnan ja suodattimet.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä jälleen perinteinen tsekkauslista ennen uutta legille lähtöä (vaikka lähtö ei koitakaan vielä moneen päivään, on kaikki periaatteessa valmista lähtöä varten).

Tämän jälkeen voimmekin tutustua Bermudaan, joka vaikuttaa melko hauskalta paikalta. Ihan kuin oltaisiin tultu Englantiin, uudelleen.

-ossi

Uusia kuvia & paikannus jälleen online!

Hyviä uutisia - vihdoin satelliittipaikannuksemme nettijärjestelmä tunnistaa meidän uuden puhelimen ja välittää taas sijaintiamme vanhaan tuttuun osoitteeseen. Sijaintimme näkyy tästä eteenpäin punaisena purjeveneenä (kohteen nimi on "Dyssel New"). Toivomme, että järjestelmä jaksaa toimia näin Suomeen saakka.

Lisäksi saimme ladattua kuvagalleriaamme on taas muutamia otoksia Key Westistä, Miamista, Mexicosta (risteilylaivan kyydistä) ja Kuubasta. Tervemenoa taas katselemaan.

Jatkamme huomenna matkaa pohjoiseen, Bahaman koilisnurkkaan odottelemaan sopivaa säätä purjehtia Bermudalle (n. 750 mpk), joka onkin Atlantin paluuylityksemme ensimmäinen osa - ja samalla siitä tulee taas kerran pisin matka, jonka olemme tähän mennessä purjehtineet kolmestaan.

Tarkat sivustomme seuraajat ovat voineet myös huomata, että Dyssel on nyt tullut virallisesti myyntiin myös meidän sivustolle pläänättynä osana Sandi-projektia. Toivottavasti löydämme Dysselille hyvän uuden kodin, kun pääsemme sen kanssa Suomeen. Ei ole väärin vinkata tästä mahdollisuudesta jollekin, jota klasikkovene saattaisi kiinnostaa!

Bahamalla aurinko paistaa ja hintataso ylittää Helsingin moninkertaisesti, ja satama on täynnä risteilyaluksia jenkeistä.

// Arimo
Nassau, Bahamas


PS. Jos sijaintimme ei heti näy, niin paikannuspalvelun vasemmasta reunasta saa pienestä nuolesta valikon, josta voi valita seurattavan kohteen ("DYSSEL NEW").

PPS. Paikannuspalvelu näyttää viime aikaiset liikkeemme hieman erikoisesti erinäisten järjestelmään tehtyjen testien johdosta. Oikeasti reittimme meni: Key West - Marina Hemingway (Kuubassa, Havannan länsipuolella) - Great Harbour (Bahama) - Nassau (Bahama). Reitti Kuubasta Bahamalle kulki Floridan rannikkoa myötäillen lähelle Freetownia Bahamalla, josta käännyttiin etelää kohti Nassauta. Niin, ja Dyssel ei käynyt Miamissa, olimme siellä autolla - yksittäin paikannus Miamin lentokentän vierelle osoittaa kyseisen rikkinäisen satelliittipuhelimen myyneen yhtiön pääkonttoria, jossa piti käydä visitoimassa.