Atlantin
ruokatäydennys vol. 789
Käytiin kaupassa. Ostettiin niin paljon & kaikkea, että
kesken ostosreissun vartijat tulivat ihmettelemään touhuamme. Myöskään yhteen
taksiin emme ruokiemme kanssa mahtuneet (tämä kohta taitaa mennä taksien
ay-henkisyydelle ennemminkin kuin sille, etteivätkö ruoat olisi sinne taksiin
mahtuneet). Swan sai lisää massaa kait jotain lähemmäs 0.4 tonnia. Laiturilla
joku mietti mahtaakohan veneemme kantaa kaiken tuon määrän sapuskaa. Please?
Totta kai se kantaa. Vanha sanonta taitaa mennä jotakuinkin niin, että paino on
voimaa – ylipaino ylivoimaa. Jääköön nähtäväksi.
Usean tunnin kauppareissun jälkeen alkaa varsinainen huvi:
jokaikinen objekti puretaan atomeiksi (poistetaan pahvit, etiketit ja kaikki
mitä ei voida syödä). Etikettien ja pahvien poistaminen on purjehdusoppaiden mukaan
tärkeää siksi, ettei torakat tee maihinnousua alukseemme. Saimme Saarisen
Kallelta s/y Immigrantista torakkahotelleita (cheers Kalle!), johon majoittaa
näitä luonto-olentoja mikäli niitä jostakin sattuisi ilmaantumaan.
Elokuvassa All Is Lost
eräs suuri seilorimies ei poistanut säilykkeistään etikettejä lainkaan.
Ikävä kyllä elokuvan edetessä tapahtumaketjun päätteeksi kaikki tölkit olivat
kastuneet. Tämän jälkeen luonto hoiti etikettien poiston ja päähenkilömme söi
vaihtelevalla menestyksellä joko nötköttiä, ananasta, lihapullia taikka
hedelmäsalaattia. Muilta osin elokuva ei liene mainitsemisen arvoinen.
Etenkin
valtameriylityksen leffailtaan on syytä valita muuta katseltavaa.
Meillä ei vastaavaa ongelmaa ilmene, sillä kirjoitimme
jokaisen tölkin kylkeen vedenpitävällä tussilla mitä kyseinen purnukka
sisältää. Itse asiassa, meidän tölkeistä löytyy koodeja tyyliin 5 5 4 1/5 indikoiden mikä ruokamix (lounas, iltapala,
jälkiruoka) kysymyksessä on. Vastaus löytyy tuttuun tapaan Microsoftin
taulukkolaskentaohjelman avulla. Ruoat ja tavarat kuitenkin menivät kannen alle
jälleen tyylikkäästi Arimon ja Antin häikäisevällä pakkausvimmalla.
Säilyketölkkien etiketit muun muassa, muttei ainoastaan, on
aika jännä juttu.
Säilyketölkkien etiketit ovat suhteellisen paksua paperia ja
niissä on vieläpä melkoinen määrä liimaa pitämässä etiketin purkin kyljessä
kiinni (asiaa ei välttämättä ajattele ennen kuin poistelee etikettejä muutaman
tunnin laiturilla). Saattaisi olla järkevää miettiä paperittomia etikettejä,
jossa etiketin sisältö saataisiin erinäköisestä älyetiketistä esim.
nfc-yhteyden kautta sähköisessä muodossa printattuna pienemmän painetun
etiketin lisäksi. Tämä voisi säästää etiketin kiinnitys –ja
materiaalikustannuksissa, mutta saattaisi myös olla parempi hygienian kannalta
kehittyvillä alueilla. Elintarvikelainsäädäntö varmaan aiheuttaa haasteita
tällaiselle kehitykselle.
Muitakin huoltotöitä tässä on puuhailtu muutamien viime
päivien aikana, jotta vene on täydessä iskussa. Code –purjeeseemme saimme
kevlar-vahvistetut kulmat, sillä alkuperäinen konfiguraatio oli liian altis
kitkalle ja kulutti kiinnityspisteitä liikaa. Tämän lisäksi viimeistelimme
jonkin verran erinäköisiä pieniä arkipurjehdusta helpottavia asioita, kuten
esimerkiksi köysien pleissailuja ja nyörityksiä jne. Saimme Watt&Sea:lta
hydrogeneraattorimme suunnittelijan paikan päälle tarkastelemaan vehjettä.
Parin tunnin säädön jälkeen olemme saaneet sen vihdoin niin optimaaliseksi kuin
mahdollista – sähköä voisi tulla jopa kaksi kertaa enemmän kuin aiemmin.
Raymarinen insinööri kävi katsomassa autopilootin – kuulemma erinomaisessa
kunnossa ja loistava vehje. Jerry Jerry’s Rigging Ltd:stä kävi katselemassa
koko maston, rikin, vantit ja kaiken purjehtimiseen liittyvän kommentilla
”Nautor knows how to do this.” Jerry myös näytti loistavan keinon, miten
mastoon voi silpata vantteja pitkin ”jos on oikein vahva ja hyvässä kunnossa”.
Tällaisen haasteen jälkeen lienee asianmukaista todeta, että Dysselin masto on
tarkastettu myös ilman ulkopuolista vinssausapua (pois lukien laskeminen).
Tämän lisäksi olemme lomailleet ja seilasimme Annikan ja
Tomin kanssa Teneriffalta Las Palmasiin. Reilu 100 kilometria avomerta tuli
jälleen plakkariin, joskin vene keikkui hieman Irlannissa riehuneen myrskystä
saapuneesta mainingista.
Mount Teidellä kävimme pilvien yläpuolella ihmettelemässä
maisemia ja optisesti tarkkailemassa mihin suuntaan pitää lähteä, jotta
päästäisiin Las Palmasiin (on meillä kyllä karttojakin). Teiden lähistöllä on
suuri määrä astetta isompia teleskooppeja, sillä paikka on yksi parhaimmista
tähtiasioista kiinnostuneille. Tähdet muuten näkyvätkin aika kirkkaana.
Allekirjoittanut pelästyi yövahdissa aivan veneen edestä korkealle hypännyttä
delfiiniä.
Annika ja Tomi palasivat takaisin Suomeen. Sen sijaan Las
Palmasissa ARC –meiningi käy päivä päivältä suuremmaksi. Aamulla herätessä
kymmenissä veneissä on seilit ylhäällä taikka ihmiset kiipeilemässä mastossa. Joissain
veneessä asennellaan parempaa spinnuvarustusta, joissain kuoritaan porkkanoita.
Purjehdustarvikekaupan herra hieroo käsiään. Toisaalta siitä huolimatta
kotosuomessa usea objekti maksaa paljon enemmän. Kysyntä, tarjonta, what?
-ossi
 |
| Dyssel täydentämässä dieseliä Las Palmasissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti