Valasjahdissa (Madeira - Teneriffa)

Valasjahdissa (Madeira – Teneriffa)

Saavuimme eilen päivällä vajaan kahden vuorokauden seilaamisen jälkimainingeissa (heh.) Teneriffalle Madeiralta – tällä kertaa kellotimme 270NM ja 44 tuntia.

Atlantilla oli aaltokone päälla. Onneksi myös puhallin oli on-asennossa, joten aallokkoa ei tarvinnut jäädä pidemmäksi aikaa ihmettelemään – huikeaa purjehdusta 12-14 tuulessa ja 3-3.5 metrin ristiaallokkossa. Myöhemmin legillä parin solmun myötäaallokoksi muuttuneessa mainingissa Dyssel transformoitui mukavasti surffilaudaksi ja ruorilla touhu alkoi viimeistään nyt näyttämään purjehdukselta. Muutaman ison sivusta veneen yli pyyhkäisseen aallon kohdalla koko porukka heitti maihin ihan kuin jossakin purjehdusleffoissa. Harmillisesti aallot eivät koskaan ilmoita tulostaan, joten niitä on kovin hankalaa saada filmille.

Kolmestaan ollessamme ajamme venettä aina pimeän tultua vuorotellen kolmen tunnin vuoroissa siten, että vuorot kiertävät ja jatkuvat aina siitä mihin kulloinkin jäädään. Pimeähän tulee näillä leveysasteilla jo kuuden jälkeen. Arimolla oli sunnuntaina ensimmäinen iltavuoro, kun hengailimme vielä Antin kanssa salongissa miettien mitä sitä tänä iltana voisi puuhailla veneen vetäessä sellaista mikään-mukaan-lukien-sinä-itse-ei-pysy-paikoillaan rallia. Rullauksesta huolimatta meno oli muilta osin aika tasaista (periaatteessa), kunnes huomasimme veneen kallistuvan voimakkaasti - tulee muuten iiiiso aalto. Samalla sekunnilla kuulimme valtaisan loiskis –äänen ja sekunnin päästä n sataa litraa pläsähti veneen kannelle kaikkien ikkunoiden, kannen, purjeiden ja ruorimiehen saadessa läpikotaisen pesun jostakin sivusta tulleen aallon törmätessä meihin. Repesimme Antin kanssa totaalisesti nauramaan. Raotimme luukkua ja kuulimme myös Arimon ruorilla hykertevän naurusta. Bimini oli kuulemma ottanut suurimman osan vesisuihkusta, vaikka taisi tuossa ainakin sukat mennä kuivaukseen. Illemmalla tuli vielä muutama astetta suurempi aalto.

Seuraavan päivän aikana meno tasottui siten, että keitimme tavalliseen tapaan suodatinkahvia iltapäivällä. Vielä aamulla oli kuitenkin sen verran kuoppaista, että suodatinkahvit lensivät ympäri keittiötä ja turvauduimme pikakahviin, jota voidaan pitää jossain määrin poikkeuksellisena. Seuraavana yönä aallon ja tuulen tasoittuessa nostimme 2. reivatun isopurjeen genuan lisäksi – täydellistä purjehdusta kuun ja tähtien valossa.

Lokki lensi päin genuaa, rääkäisi ja putosi mereen keräten höyhenensä jatkaakseen matkaa. Yön ainoa merkintä muutaman purjesäädön lisäksi.

Teneriffan jo näkyessä ohitimme myös suuren öljynporauslautan. Harkitsimme sen ohittamista oikealta puolelta, kunnes huomasimme, että sehän liikkuu! Teneriffan laivasatamassa olikin laituripaikkoja myös öljynporauslautoille. Rantautuminen Teneriffalle meille sopivampaan paikkaan onnistui kiertämällä kolme öljynporauslauttaa. Isoja laitoksia by the way.

Aiemmin edeltävällä viikolla lyhyehköllä päiväpurjehduksella Porto Santosta Madeiran pääsaarelle näimme melkoisen elukan. Kysymyksessä oli viimeisimpien arvioiden mukaan kaskelotti, vaikka luulimme kyseistä laitosta hetken aikaa myös maitovalaaksi. Valaan kohtaaminen sujui rauhallisesti valaan hengatessa ehkäpä noin 150 metrin päässä veneestämme. Erilaisten arvioiden mukaan systeemillä oli kokoa noin meidän veneen verran, mutta aivan vähintään 10 metriä. Siellä se puhalteli vesisuihkuaan ja taisi polskautella pyrstölläänkin kerran. Kameraan kaskelotti ei oikein kunnolla päätynyt, mutta kysymyksessä ei ollut pelkkä valasjuttu.

Kalastaminen sen sijaan vaatii lisäinvestointeja. Oltiin jätkien (ja Saran) kanssa vetämässä uistinta Gibraltarilta Porto Santoon (matkaa siis kertyi noin 600 mailia...). Lopputuloksena käteen jäi yksi uistin vähemmän, sillä rautalankasiimamme katkesi jossakin vaiheessa ja koimme materiaalivahinkoja. Ei kalastus yhtä uistinta kaipaa, joten jatkamme ilman klassikkouistintamme. Pieni braindrain olisi poikaa: jokuhan meistä voisi osallistua syvänmeren kalastussafarille ja tuoda mukanaan tarvittavan tietotaidon…

Madeiralla kävimme kiertämässä melkeinpä koko saaren veneen jäädessä ankkuriin pienen kylän edustalle. Aluksi tutustuimme Funchaliin, jonka parjattu satama näytti mielestäni ihan mukavalta. Kävimme myös aivan saaren päässä pientä kärrypolkua kierrellen. HERE Mapsit muuten näyttävät löytävän tien todella hyvin, oltiin sitten Tangerissa taikka Madeiran pikkusaarilla. Hieman kyseenalaisempaa omalla tavallaan on kieltämättä se, että miten kännykkä löytää GPS -paikkatiedon nopeammin (ilman verkon apua) kuin ulkoisella älypuhelimen hintaisella GPS -antennilla varustettu Raymarinen hemmetisti kalliimpi navigointijärjestelmä... 

Saaren parasta antia oli vuorilla vanhoilla kastelujärjestelmillä kiertely. Seurasimme yhtä levadaa sen alkulähteille asti. Matkaa retkelle taittui 13 kilometriä. Mukaan mahtui useampi tunneli, jotka oli louhittu kastelujärjestelmää varten. Levada sai suurimman osan vedestään ehkäpä noin 70 metriä korkeasta vesiputouksesta. Suuri osa levadoista on muuten rakennettu orjatyövoimalla satoja vuosia sitten – mietimmekin jo, että mitenköhän paljon paikallinen maansiirtofirma on ehtinyt levadoita rakentelemaan. Koko matkan ajan vuoren reunamilta näkyi mahtavat maisemat suuriin laaksoihin sekä Atlantille.

Jäimme muutamaksi yöksi Quonta Do Lorden hotel resortin marinaan, vaikkakin emme näyttäneet kovin tervetulleilta. Satamamestarin assistentti ilmoitti moneen otteeseen, että tyhjältä näyttävä satama oli valitettavasti täynnä. Yksi paikka sitten pienen keskustelun jälkeen löytyi rikkoutuneesta ponttoonista. Jouduimme vielä paperitöihin, sillä satama ei halunnut ottaa vastuuta, mikäli rikkinäinen ponttooni hajoaa ja hajottaa venettämme. Saimme kuitenkin kannaltamme varsin edullisen lappusen kyhättyä, vaikkakin jouduimme maksamaan täyden hinnan paikasta joka sataman mukaan oli ”very dangerous”.

Sara ja Mikael lähtivät Madeiran veden päälle kyhätyltä lentokentältä kohti Suomea lauantaina – me aloitimme heti seuraavana päivänä viimeisimmän osuuden tänne Teneriffalle. Maileja seiloriystävillemme Gibraltarilta Madeiralle tuli Porto Santon kautta noin 650, suuri kiitos matkasta ja huippuseurasta! Teneriffalle lähtöä edeltäneenä iltana pelasimme vielä ”pika”monopolin Juulian ja Samulin kanssa s/y C’est la Vie:n salongissa. Juulian ja Samulin blogia voi seurata osoitteessa tuulivie.blogspot.com, jonka olemme tainneet jo aiemminkin mainita. 

Tänään teimme ruoka –ja kauppalistan tuolle pidemmälle lätäkönylitykselle. Ruokalajien määrää katsellessa olen suhteellisen vakuuttunut, että meillä tulee kiire saada valmistettua kaikki annokset ennen St. Luciaa.

Huomenna voisi käydä kiipeilemässä Teneriffan kukkuloilla.

-ossi