Kalajuttuja

Tällä kertaa kuulumisia Atlantilta kirjoittaa Dysselin miehistössä ARC:n aikana toimiva Teemu. Dyssel kulkee hyvää vauhtia kohti Saint Luciaa ja meininki merellä on loistava! Viime yönä Antin kanssa ns. "koiravahdissa" ollessamme rikkoutui 1000 NM raja määränpäähän, joten arvioitu saapuminen Karibialle on ensiviikon alkupuolella.

Itsenäisyyspäivän jälkeisen sunnuntain pääsimme aloittamaan Tuomaksen ja Mirvan loihtimalla maittavalla brunssilla. Kuten monessa aiemmassakin blogikirjoituksessa on varmasti mainittu, ruoka nousee varsin suureen rooliin täällä merellä ja onneksi sen laatu (ja määrä) ei ole edelleenkään päässyt laskemaan. Lihavarantomme rupeavat hiljalleen lähestymään loppua, mutta onneksi pystymme Dysselissä harjoittamaan omavaraistaloutta varsin menestyksekkäästi.
Sunnuntaina illalliseksi tarjoiltiinkin Ossin ja Arimon valmistamat Club Sandwichit itseleivotuilla leivillä ja keittiö tervehti jälleen allekirjoittaneen pyytämällä noin 5 kg Doradolla, josta loihdimme pienillä koristeaurinkovarjoilla koristellut kalafileet alkuruoaksi. Jottei tämä jäisi vain keskellä valtamerta tapahtuneeksi kalajutuksi, niin lisäämme tästä kaverista valokuvan sivistyksen pariin päästyämme. Ja täysikuullako ei kala syö? Legendaa…

Sunnuntaina miehistömme sai myös yllätysohjelmaa, kun kipparimme järjesti "Arimo yli laidan"-harjoituksen. Jottei touhu menisi liian hurjaksi, Arimona tällä kertaa toimi valkoinen fendari. Harjoituksena tämä oli erinomainen ja havainnollisti konkreettisesti miehistölle hätätilanteessa toimimista. Harjoituksessa konkretisoitui varsinkin pelastettavan erittäin nopea katoaminen näköpiiristä aaltojen kuljettamana. Keli oli harjoituksen aikana erittäin selkeä ja tuulikin maltillinen. Hyvällä ryhmähengellä ja toiminnalla saimme pienen "haravoinnin" jälkeen pudonneen takaisin veneeseen.

Itse henkilökohtaisesti olen jo varsin hyvin tottunut elämään veneesessä ja sen tuomiin pieniin haasteisiin arjen askareita tehdessä. Ehdottomasti hienoimpiin hetkiin kuuluvat aamut, joiden aikana auringon noustessa on leppoisaa käännellä ruoria ja mietiskellä maailmanmenoja. Yhtenä aamuna delfiinitkin tulivat veneen viereen hyppelemään ja ihmettelemään paattiamme, mikä oli aika siistiä!

Kärsivällisyys on välillä toki ollut koetuksella. Tänään valmistin koko porukalle perunamuusia ja makkarakastiketta johon aikaa kului noin 1,5h. Kaikilla muilla oli jo lautaset kädessä kannella, kun itse vielä viimeistelin keittiötä ja omaa annostani. Käänsin katseeni pois pöydällä olleesta annoksestani arviolta noin 30 sekunnin ajaksi jonka aikana makkarakastikkeeni oli päättänyt pienen keikahduksen johdosta lentää lattialle ylösalaisin. Onneksi oli leipiä ja cervezaa.

Kokonaisuudessaan kaikki on mennyt tähän mennessä hienosti ja noin viikon kuluttua pääsemmekin jo toivottavasti nauttimaan Karibian auringosta, hiekkarannoista, paikallaan pysyvistä esineistä ja heittämään hetkeksi lomavaihteen päälle.

Matkamme virheettömästä organisoinnista iso kiitos kuuluu Arimolle, Antille ja Ossille, joiden ansiosta tämä seikkailu on mahdollinen! Merellä ihmisen on hyvä olla.

Terveisiä Suomeen kaikille ja mukavaa joulunodotusta!

-Teemu