Dyssel löysi myös "uuden" mantereen lännestä. St Lucian saari siintää edessämme!
Atlantti on siis ylitetty ja Dyssel saapunut Karibian auringon alle! ARC:n maaliviiva on edessä ja heti sen perään odottaa Rodney Bay:n satama, laituripaikka, suihkut ja kylmät juomat, rantaelämä jne. Kiitos kaikille lukuisista kannustusviesteistä, joita saimme matkan aikana. Maan näkeminen tuntuu hienolta!
Toisaalta haastetta riitti aivan viime metreille saakka. Olimme eilen illalla juuri nostamassa maljaa sen jälkeen, kun Ossi oli vielä mastosta käynyt varmistamassa, että taivaanrannasta kohonnut kukkula oli todellakin St. Lucian vuori eikä pilvi (tai maata odottavien näkemä kangastus yli kolmea viikkoa pelkkää merta katselleena), kun kuului kova pamaus. Ihan kuin olisimme osuneet johonkin keskellä merta. Aurinko oli laskenut ja oli pimeää (tietenkin – koska näköjään kaikki haasteet tykkäävät saapua pimeällä). Valonheittimet kaivettiin esille ja "voitonjuhlat" keskeytyivät alkuunsa, kun mahdollisten vaurioiden selvittäminen alkoi. Pienen tutkiskelun ja taas kerran yhden vedenalaisenoperaation jälkeen selvisi, että olimme menettäneet potkuristamme yhden lavan! Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että moottori meni juuri epäkuntoon. Olimme laskeneet paria tuntia aiemmin spinnun ja tarkoituksena oli ajaa maaliin koneella, sillä tuuli oli tyyntynyt yöksi. No, ei kun taas purjeet uudelleen ylös ja täältä tullaan. Yö kului mm. hinauksen järjestelemisessä satamaan, jotta pääsemme maaliviivan ylittämisen jälkeen turvallisesti satamaan.
Päivitämme episodin tarkemmat "koordinaatit", kun olemme päässeet satamaan ja saaneet selvitettyä tapahtunutta hieman lisää.
Aikaa Atlantin valtameren ylittämiseen kului 22 päivää (n. 3 viikkoa) ja n. 4 tuntia antaen meille keskinopeudeksi n. 5,6 solmua ja kuljettua matkaa n. 2960 merimailia (eli n. 5400 km) (tämä siis arvio ollessamme n. 4 mailin päässä maaliviivasta). Dieseliä, vettä ja ruokaa olisi riittänyt vielä pitkäksikin aikaa, joten tulimme hyvin ajoissa perille :)
Tarkemmin sanoen toteutunut matka ja aika täsmää todella lähelle Las Palmasissa tekemiämme arvioita ja tavoitteitamme. Alun perin laskimme saapuvamme maanantain aikana, mutta viimeisten päivien todella heikot tuulet (lähes tyyntä) sekä potkuririkko muokkasivat hieman ETA:aa myöhäisempään ajankohtaan.
Valitsimme loppujen lopuksi vasta merellä reitiksi ns. perinteisen eteläisen reitin (=purjehtia ensin kohti Cape Verdeä, kunnes vähitellen käännetään länteen) hieman parempien säiden toivossa (silloisten sääennusteiden perusteella) – ja siinä onnistuttiin. Pohjoinen reitti olisi varmasti ollut nopeampi, mutta eteläinen reitti oli huomattavasti leppoisampi ja näin ollen meille parempi vaihtoehto, sillä tavoitteenamme oli ylittää Atlantti mukavasti ja turvallisesti, ei hakien parasta aikaa – ja tässä onnistuttiin juuri niin kuin haluttiin! Kaiken kaikkiaan meillä oli pääosin oikein mukavaa myötätuulipurjehdusta, sopivan aurinkoista ja ainoastaan yksi hieman ns. "kovemman kelin" päivä. Siis oikein hienot ns. ylityskelit!
Siirrymme nyt viettämään hieman lomaa purjehtimisesta ja kaikesta mahdollisesta valmistautumisesta tähän valtameripurjehdukseen. Tarkoituksena tulevina viikkoina olisi tutustua St Luciaan ja sen lähistöön ja vuoden vaihteen jälkeen jatkaa purjehdusta Karibialla eteenpäin. Tosin, ensimmäisenä to do –listalla taitaa olla uuden potkurin hankkiminen ja veneen nostaminen sen asentamista varten.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille blogimme lukijoille! Dysselin miehistö viettää joulua tällä kertaa palmupuiden alla.
Kippari kiittää sekä lukijoita että miehistöä!
// Arimo
PS. Kuvapäivityksiä Atlantin aalloilta on luvassa lähiaikoina - kun vain pääsemme nopean nettiyhteyden äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti