Kirjoittajana toimii tällä kertaa Dysselin miehistön naisvahvistus Mirva Laaksonen. Juuri "suihkussa" (kts Arimon aikaisempi kuvaelma) käyneenä, istun Dysselin salongissa Ossin tietokone sylissä, Antin tekemän pizzan tuoksu nenässä ja mietin millaisia tuntemuksia tähänastisesta matkastamme kirjoittaisin.
Olemme tällä hetkellä yli puolen välin Atlanttia menossa kohti Karibian St Luciaa ja tunne on ihan mieletön! Olemme Atlantilla!! Ylitys on kuulunut minun unelmiini jo pitemmän aikaa ja nyt olen täällä. Uskomattoman hienoa! Meillä on huikea vene, mahtava miehistö ja hyvä fiilis. Matka on ollut mitä parhain (tähän mennessä ainakin heh) ja olemme kaikki monta hienoa ja uskomatonta kokemusta rikkaampia.
Matka tosiaan alkoi Las Palmasista hieman myrskyisin merkein, onneksi starttia viivästettiin, niin pääsimme hieman rauhallisemmin mielin lähtemään. Jos hetken saisi purkkiin ja purkin hyvään säilöön, avattavaksi silloin kun kaipaa piristystä, olisi ARC 2014 startti sellainen hetki. Las Palmasissa paistoi aurinko, orkesterin musiikki soi espanjalaiseen reippaaseen tyyliin taustalla, paikallinen juontaja lähetti veneet matkaan toivottaen kunkin kansallisuuden omalla kielellä hyvää matkaa (myös hyvää joulua tuli kuultua) ja veneistä ja rannasta kuului iloisia ja innostuneita huutoja. Lähdimme mahtavin fiiliksin Atlantin aalloille muiden seiloreiden kanssa!
Ensimmäinen viikko meni nopeasti. Meno oli haipakkaa, vesi lensi ja opettelimme elämään jatkuvasti keinuvassa Dysselissä. Omalta osalta ensimmäiset neljä päivää meni keräillessä itseäni meripahoinvoinnin kourista, pahoinvointilaastareista huolimatta. Niin se keinuva alusta vain tekee tepposensa, mihinkään ei pääse "pakoon" karkaavaa kahvikuppia tai heiluvaa punkkaa. Fiilis on kuitenkin ollut korkealla koko ajan ja uudet kokemukset ja elämykset ovat rikastuttaneet valtameripurjehtijan arkeamme :)
Muun muassa erilaiset linnut (miten voi olla lintuja keskellä Antlanttia?) ovat pitäneet meille seuraa pitkin matkaa. Delffiinit ovat leikkineet veneemme ympärillä öisin ja päivisin, pari päivää sitten myös pienehkö valas (noin 5m) tervehti meitä iloisesti ja lentokaloja lentelee siellä sun täällä, myös kannelle. Pojat ovat kalastelleet ahkerasti ja olemmekin onnistuneet saamaan muutaman Doradon, josta olemme loihtineet herkullisia keittiön tervehdyksiä!
Kiehtovin asia täällä Atlantilla on mielestäni yöt. Ajamme vahtia, öisin 4h ja päivisin 3h. Olemme vahdissa pareittain ja öisin se käytännössä merkitsee sitä, että toinen torkkuu ja toinen ajaa vuoroa toki vaihtaen esim tunnin välein. Kuu ja tähdet valaisevat useasti öitämme, meri liplattaa (tai pauhaa) vieressä, pimeys ympärillä on mustaa ja ainoa tehtäväsi siinä hetkessä on ohjata venettä oikeaan suuntaan. Fiilis on ajaton eikä ole kiire minnekään, sitä voi miettiä paljonkin asioita tai olla miettimättä lainkaan. Joka tapauksessa se on vapauttavaa ja myös huikeaa ymmärtää miten pieni osa maailmaa loppujen lopuksi olemme. Myös mielikuvitus saattaa tehdä temppunsa öisin. Te, jotka olette nähneet Pirates of the Caribbean leffat, muistatte leffoissa esiintyvät merenneidot. Ne houkuttelevat ja viettelevät merimiehet lähellensä kunnes hyökkäävät ja vetävät miehet mukanansa meren syvyyksiin… Olen aika varma, että pimeällä näkyvä hohtava fosforplanktoni toimii merenneitojen houkuttimena.
Jäljellä on vielä vajaa puolet matkasta ja perillä odottaa kuuma ja kostea Karibia!! ETA voisi olla 15.12.2014…
Aurinkoisia terkkuja sinisen meren aalloilta,
Mirva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti