Sähkötekniikkaa & itsenäisyyspäivän rentoa myötätuulipudottelua keskellä valtamerta

Siirryttiin karttanäkymään, jossa näkyy Brasilia. Plotterimme sen sijaan näyttää maailmankarttaa.

Edellisenä yönä oli melko intensiivinen operaatio, kun huomasimme että koneemme lopetti sähköntuoton täysin. Olemme pääsääntöisesti melko omavaraisia sähkön suhteen tuuli, aurinko –ja vesienergian puskiessa virtaa suhteellisen isoihin akkuihin. Kuten Arimo kuitenkin kirjoitti, pari yötä tästä taaksepäin (huomaatteko, kaikki sattuu aina ja tasan aina öisin), lorautimme 150 litraa makeaa vettä suoraan pilssiin josta se pumpattiin tuonne isoon lätäkköön. Jotta voisimme käyttää makeaa vettä suihkutteluun, vaatteiden pesuun, tiskaukseen jne., piti vesikone laittaa päälle.

Vesikone olikin päällä toista vuorokautta vieden suuren osan ykkösakkujemme kapasiteetista. Nämä ajattelimme ladata täyteen tehokkaalla laturilla. No, yöllä huomasimme, ettei meille tule pisaustakaan sähköä moottorista.

Vaihdoimme aamuneljältä varalaturin, jonka jälkeen moottorilataus jatkui. Tällä laturilla meidän pitää kuitenkin ladata akkuja useammin, sillä sitä ei ole suunniteltu näin suurien akkujen lataukseen kuten parempaa laturiamme. Enemmän dieseliä, vähemmän sähköä, ei hyvä.

Harkitessamme pieniä lisäsäätöjä varalaturiin, konsultoimme ulkopuolista sähköasiantuntijaa, jonka sanat menivät kutakuinkin näin "nostakaa spinnu ja ohittakaa ne edessä olevat veneet ja seilatkaa Karibialle, nykyinen sähkö toisellakin laturilla riittää aivan hyvin. Älkää irrottako mitään johtoja."
Kyseisellä henkilöllä on erittäin hyvin tiedossa, että meillä on täällä 200 metriä sähköjohtoja ja vaikka mitä erilaisia sähkönippeleitä ja systeemejä isompaakin sähköremonttiin. Tiesi myös aika hyvin jo etukäteen, että saattaisimme keksiä jotain…

Tarve hifistellä laturin tehoa paremmaksi loppui melko nopeasti illalla huomatessamme, että tämä toinenkin laturi lopetti latauksen. Eli siis sähköä ei taaskaan tullut eikä ykkösakuissa ollut virtaa kuin jotakin ¼.

Emme millään suostuneet uskomaan, että kaksi laturia olisi mennyt rikki. Vian piti olla jossakin muualla. Koska emme olleet millään tavoin tyytyväisiä tilanteeseen, päätimme fiksata asian, kuten aina, jos veneessä on jotain mitä voi edes teoriatasolla saada paremmaksi. Toisekseen, Volvon huoltoliike ei ollut ihan kivenheiton päässä.

Osa yhteenlasketuista 900 opintopisteestämme koskee etäisestii sähkötekniikkaa (esim. kansallisten sähköverkkojen kaavoitusta ja rakentamista koskeva lainsäädäntö). Eiköhän se siis saada tuottamaan sähköä.

Joku olisi voinut käydä seuraavanlaisen dialogin:
"Laturi on rikki mutta sähköä riittää aivan hyvin jos sitä säästää ja moottori toimii erinoimaisesti. Ollaan kuitenkin 3000 kilometrin päässä lähimmästä rantakivestä. Pitäisiköhän säätää tuo sähköasia kuntoon sitten Karibialla jos vaikka tuohon koneeseen tulee jotain enemmän hämminkiä?"
Päätimme kuitenkin yhteen ääneen, että sähköntuotanto muuten korjataan, nyt.
Puolet crewsta ajeli spinnulla 8 knotsia, kun avasimme konekopan ja purimme systeemit salongin lattialle. Tämän lisäksi kaivoimme kaiken latureihin liittyvän kirjallisuuden. Herra Calderin "Boatowner's Mechanical and Electrical Manual" sopii vaikka sellaiselle tyypille, joka haluaa esimerkiksi rakentaa kokonaan oman veneensä. Erittäin hyvä opus, jossa kerrotaan mm. latureista kaikki mitä pitäisi tietää. Koko operaation ajan sisällä lähenneltiin saunalukemia.

Noin 50 sivun laturiopin sekä kymmenien mittausten, säätöjen, testauksen ja muutaman muun välivaiheen jälkeen ja vielä konsultoituamme sähköasiantuntijaamme (eli siis Arimon isää, jolle voi soittaa aina jos tulee mitä tahansa hämminkiä, lämpimät kiitokset jälleen!) löysimme ongelman: laturi ei saanut herätevirtaa lainkaan moottorista. Näin maallikkona olen aina aiemmin luullut, että laturi tuottaa sähköä eikä että laturi itsessään tarvitse sähköä... Opiskeltuamme asiaa homma sen sijaan vaikuttaa paljon selkeämmältä muutoinkin eikä tämä ole lainkaan mitään rakettitiedettä. Laturi nimittäin perustuu generaattorityyppiseen ratkaisuun, rakettimoottorit sen sijaan, ovat eri juttu.

Joka tapauksessa laturimme ei saanut tarvittavaa herätevirtaa lainkaan. Muutamien vaiheiden ja erinäisten moottorimme sähkökaavioiden tutkailujen jälkeen löysimme konepuolelta fuse-pohjaisen ongelman, joka korjattiin puolessa minuutissa. Sähköongelma tuli fiksattua. Vaihdamme paremman laturin takaisin paikoilleen muutaman päivän päästä, kun akuissa on virtaa ja vesitankki on täynnä. Homma toimii nytkin erinomaisesti: grammari on päällä ja poppi kaikuu keskellä Atlanttia.

Kaikilta osin täällähän on siis oikein mukavaa ja rauhallista. Aallokko on jossakin parin metrin tietävillä. Tämä tuntuu täysin satamakeliltä verrattuna neljän, viiden, kuuden metrin aaltoihin. Korjauksen jälkeinen voitonolut maistui hyvältä.

Jos säätä saisi vähän muokata, niin lämpötilaa voisi ottaa pari astetta pois ja lisätä pari pykälää tuulta. Mutta on se hyvä näinkin ja keli on kaikille sama.
Yöllisiä pieniä kiusankappaleita, näitä läntisen Atlannin tuulenpuuskia (squalls) on tullut nyt jo useampia ja ne vaikeuttavat purjeiden valitsemista. 99% ajasta meillä on kevyt myötätuuli, johon voisi laittaa vaikkapa spinnun taikka muuten vain ihan maksimipurjeet. Näissä tuulenpuuskissa saattaa kuitenkin hetkellisesti tuulla jopa 25 m/s, jolloin ei halua että venettä vie eteenpäin yli 200 neliötä vetävää purjepinta-alaa.

Tiesimme oikein hyvin näistä puuskista, joita oppii katsomaan koko ajan paremmin pilvistä öiseenkin aikaan. Kuten autoilijallekin ensimmäisenä lumisena päivänä, mekin hieman (melko kirjaimellisesti) liukastelimme ensimmäisessä meidät kohdanneessa puuskassa. Tämä tapahtui kylläkin jo joskus viime viikolla. Meillä oli isopurje ja genua ja pudottelimme 7 solmua täydellisessä sivumyötäisessä molempien purjeiden vetäessä aika hyvin. Pilvien vuoksi kyseisenä yönä oli aivan hemmetin pimeää, jotenka mitään pilviä taikka säärintamia ei pystynyt näkemään.

Aivan puskista tuli tuuli tuoden tuulenpuuskan, jolloin Dyssel kiihtyi lähemmäs kymmenen solmun vauhtiin tuulimittarin näyttäessä apparent tuulta 18 m/s. Venettä ei varsinaisesti ole suunniteltu tällaisiin nopeuksiin, joten Swan meinasi lähteä vähän näppäimistä tullessamme silloin vielä isossa aallokossa seuraavaan isoon aaltoon vauhdilla. Kysymyksessä on vähän kuin jos ajaisi risteykseen satasta autolla. Aallolta meinaa paineltiin melkoisessa surffissa johonkin suuntaan, sillä pilkkopimeässä ei näe kunnolla aallon muotoa ja suuntaa. Emme kuitenkaan missään nimessä broutsanneet, vaikka mentiin luultavasti aika edgellä. Taisi sisällä joku herätäkin.

Kymmenen sekunnin jälkeen kaikki oli ohi eikä uutta puuskaa tullut moneen yöhön.

Tästä oppineena olemme myötäisissä tuulissa pyrkineet valitsemaan joko vain genuan taikka reivatun ison nykyisellään. Isopurjeesta ei nimittäin oikein saa vetoa pois myötätuulessa. Myös coden laskimme alas edeltävänä yönä tutkassa näkyneiden puuskarintamien vuoksi. Tarkoituksena on tietysti olla hajottamatta purjeita tms. ja ajelemme muutenkin aina pikkuisen vähemmällä purjepinta-alalla kuin millä ns. voisi.

Teimme kauniin, rehellisen ohituksen tuossa olisikohan ollut toissapäivänä tai päivää ennen sitä. Saavutimme genaakkerilla ajavaa venettä, joka ei päässyt täysin myötätuuleen vaan joutui leikkaamaan hieman suurempaan tuulikulmaan. Me sen sijaan ajelimme spinnulla suoraan määränpäähän veneen kadotessa väärään suuntaan horisonttiin. Tämä täydellinen ohitus sen sijaan (vene oli ehkäpä HR) tapahtui keskellä Atlanttia noin puolen mailin päästä. Tällä kertaa ajoimme spinnulla täysmyötäiseen noin 7 solmua viereisen veneen ajellessa virsikirjaa täysin samaan suuntaan ehkäpä noin 5 solmun nopeudella. Samaan hengenvetoon voidaan tosin todeta, että onhan meitäkin ohiteltu.

Leopardin jätkät seilasi muuten nopeasti (melko merkittävästi nopeammin kuin me); onnittelut meidänkin puolesta uudesta ylitysennätyksestä! Huikea setti myös Berenicellä, mahtavaa vauhtia liikkuu kyseinen Swan 80.

Aurinko paistaa. Ajellaan codella sivumyötäisessä. Keskellä ei-mitään.

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

-ossi