In the Mid Atlantic!

Dyssel saavuttaa Atlantin valtameren puolenvälin välietapin arviolta tulevana yönä. Matkaa Atlannilla on siis taitettu kohtuullisen paljon. Pitkästä aikaa blogiin tulee tekstiä hieman myös kipparin näppäimistä.

Monen mielessä lienee kysymys siitä, millaista täällä on – ajattelin esittää tällä kertaa vastauksen kysymykseen pitkänä listana ranskalaisia viivoja kaikista asioita, jotka tällä hetkellä pyörivät mielessä. Ehkä tästä tikkutäkistä saa jonkunlaisen vastauksen kysymykseen. Ammattiin kuuluvana eleenä pitää kuitenkin todeta, että lista ei välttämättä ole tyhjentävä eikä se yksinään anna välttämättä oikeata ja riittävää kuvaa elämästä Atlannilla :)

- ARC – noin 200 venettä on tällä hetkellä matkalla kohti Karibiaa. Dyssel on yksi niistä. Tunne on hieno! ARC:n lähtö Las Palmasin edustalta oli hieno näky ja kokemus. Noin 200 venettä lähti kohti Atlanttia ja sen toisella puolella häämöttävää St. Luciaa.

- Kuka unohti orkesterin. Jaksamme edelleen nauraa, että ARC:n lähdön siirtyessä myräkän takia päivällä eteenpäin, orkesteri oli kuitenkin soittamassa rannassa lähtötahdit jo päivää etukäteen. Onneksi lähtöpäivälle musiikki saatiin nauhalta.

- Miehistö. Kaikki kreditit miehistölle. Hienoa olla Dysselissä! Tällä 6 henkilön porukalla vietämme arviolta kolme viikkoa eristyksissä muusta maailmasta keskellä valtamerta.

- Keskellä ei mitään. Tämä tiivistää varmasti monta asiaa. Olemme täällä – ympärillä ei ole mitään. Ei mitään muuta kuin valtamerta. Joskus näemme linnun.

- Merisuola. Sitä on joka paikassa ja paljon. Kannella, sisällä, tyynyliinassa, vaatteissa, kengissä, iholla jne. Pahimmillaan kahvikupissakin.

- Lämpö. Viimeiset pari päivää grilli on ns. ollut päällä. Eli aurinko porottaa ja päivä kuluu varjoa etsiessä. Veneessä sisällä voisi keskipäivällä saunoa. Onneksi illat ovat viileämpiä. Voisiko lämpöä lähettää purkissa Suomeen?

- Heiluminen. Totesimme, että kaikki syvimmätkin vatsalihakset ovat timmissä kunnossa, kun kroppa yrittää tasapainottaa itseään jokainen sekunti 24/7. Voin kertoa, että paatti (eli lattiamme) ei ole tasainen yhtäkään sekuntia. Saattaa olla, että kuljemme Caribiallakin pitäen kiinni kaikesta mahdollisesta, jotta pysyisimme pystyssä.

- Meri. Sitä on paljon. Viimeiseen n. 9 päivään ei ole ympärillä näkynyt varsinaisesti mitään muuta kuin vettä. Sitä on maapallolla paljon. Veneemme alla vettä on keskimäärin 4 kilometriä. Vettä siis on. Ja paljon.

- Kalat. Mitä kalat tekevät keskellä Atlanttia? En tiedä, mutta tiedän, että hyvältä ne maistuvat! Keittiömme on tervehtinyt jo kahdella loistavalla kalaherkulla ja siima on tällä hetkelläkin ulkona.

- Aurinko, kuu, tähdet, planeetat, satelliitit. Harvoin Suomessa pysähtyy miettimään tai edes katsomaan taivaalle. Tähtitaivas on täällä huikea. Ne myös laittavat pohtimaan aina kuin pieni osa kaikkea loppujen lopuksi olemme.

- Lentokone. Näimme eilen ensimmäisen lentokoneen! Sillä oli kurssi kohti Brasiliaa. Pienistä asioista se ilo täällä saadaan.

- Purjevene. Näitä olemme nähneet kolmannen valtameripäivän jälkeen (sen jälkeen kun ARC veneet olivat hajaantuneet pois näköpiiristä) muutaman. Tänään kutsuimme n. 4 kilometrin päässä ollutta purjevenettä VHF:llä ja riemu nousi siellä, kun joku täällä keskellä ei mitään haluaa keskustella. Olivat menossa samaan paikkaan, joten sovittiin radiopuhelinkeskustelussa treffit (=rantakaljat) St. Lucialla n. 1,5 viikon päähän. Kummankin kalenterissa oli tilaa. Tosin treffit sovittiin noin parin päivän heittomarginaalilla. Juuri kun tätä blogitekstiä oltiin julkaisemassa, meitä kutsuttiin VHF:ssä ja näköpiiriin oli ilmestynyt toinenkin purjevene, joka halusi vaihtaa kuulumisia. Todellista ruuhkaa Atlannilla - kerrankin!

- Rahtilaiva. Muutama yö sitten jouduimme melkein väistämään ainoaa rahtilaivaa, jonka olemme täällä nähneet. Voisiko joku matemaatikko laskea todennäköisyyden törmätä (tai edes nähdä) rahtilaivaan keskellä Atlanttia.

- Ruoka. Tarinat tölkkiruuasta Atlannilta ainakin alkumatkasta voi heittää roskakoppaan. Olemme syöneet päivittäin 1,2kg tuoretta lihaa. Tänään mm. possun sisäfilettä. Hedelmiä on vaikka muille jakaa ja keittiö on taikonut jo pari huikean hyvää kakkua. Ruoka on ollut hyvää ja pitää mielen korkealla. Laskelmien mukaan pärjäämme tuoreruualla vielä noin viikon ja sen jälkeen on aika paneutua niihin erinäisiin säilykepurkkeihin, joita paatti on täynnä.

- Veneen hermokeskus. Eli keittiö. Tämä ansaitsee vielä toisen ranskalaisen viivan, sillä on se niin olennainen osa elämää täällä. Veneen keittiössä näyttää olevan koko ajan tohina päällä, kun eri vahdit valmistavat toinen toistaan maukkaampia herkkuja. Käytännössä tämän 6-hengen suurperheen ruokkiminen veneen keittiössä vaatii jonkun läsnäoloa siellä koko ajan klo 7-19 välillä. Tämän päivän illallisvahti aloittelee juuri pitsan leipomista!

- JuhlaMokka. Kuluu aamiaiseemme, mutta valmistaminen ei ole kuin Helsingissä. Aikaa 6 henkilön kahvin tekoon kuluu n. 45 minuuttia ja vaatiin kahden henkilön työpanoksen. Hyvänä päivänä yksikään kahvipuru ei päädy seinälle, kattoon tai lattialle. Huonona päivänä kahvin saaminen termospulloon heilumisen keskellä vaatii useamman epäonnistumisen.

- Vahdit. Elämää täällä rytmittää vahtijärjestelmä. Leikkisästi täällä tehdään töitä kolmivuorotyössä 24/7. Päivällä työvuoro kestää 3h, jonka jälkeen on 6h "vapaavahtia", yöllä mennään 4h/8h kaavalla. Tosin vapaavahdit ovat toistaiseksi kuluneet niin nopeasti, että en tiedä, onko kukaan edes ehtinyt avata kirjaa. Uskokaa tai älkää, mutta täällä pitää kiirettä.

- Spotify Offiline. Soi veneessä käytännössä non-stop valoisaan aikaan. Piristää kuulla ne kaikkein klassisimmatkin suomibiisit.

- GPS. Voisi olettaa, että merenkulkuun suunniteltu paikannuslaite tietäisi sijaintinsa Atlannilla. Luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärtti. B&G:n plotterimme hukkaisi pariksi päivää itsensä. Onneksi varajärjestelmät toimivat ja emme eksyneet. Taisi olla matkamme jo kolmas GPS-häiriö.

- Makea vesi. Sen rajallisuus muistuttaa siitä, että olemme oikeasti todella kaukana kaikesta. Makeaa vettä ei ole suihkutteluun ja tiskaamisenkin vesi on säännöstelty muutamaan litraan. Aamulla heräsimme pilssihälytykseen, kun veneen heilunta oli katkaissut yhden makeavesiputken ja tyhjensi hetkessä 3/4 makeavesitankistamme käytännössä mereen. Ei paras alku päivälle. Onneksi kaikkeen on varajärjestelmät ja nopean korjauksen jälkeen vedenteko laitettiin päällä ja noin parin vuorokauden päästä tankin pitäisi olla taas täynnä. Ja olisihan tuota vettä satoja litroja vielä varalla erinäisissä kanistereissa ja tankeissa.

- Hitaussauma. Ostimme talvella Suomesta venetarvikeliikkeestä lähes tuhannen euron telineen hydrogeneraattorille. Tuhannella eurolla ei näköjään saa hitaussaumaa haponkestävässä teräksessä, joka kestäisi Atlannilla. Pari päivää sitten nimittäin aallokossa kaksi hitaussaumaa petti ja melkein tuhosi meidän eko-sähköjärjestelmän. Onneksi reaktiokykymme oli tallella ja pääinsinöörimme sai Volvo Ocean Race –tyylisesti korjauksen hoitumaan parissa tunnissa ja toivomme, että korjaus kestää perille saakka.

- Purjelanka. Atlantti laittoi meidät eilen ompelemaan. Etupurjeemme takaliikki (takareuna) otti nimittäin edellisen yön aikana repeytymän ja saimme koko päivän projektin sen parsimisen kanssa. Nyt purje on taas kunnossa ja ylhäällä.

- Pyörimisliike. Veneen heilunta pyörittää kaikkea mahdollista. Niin ihmisiä, mutta myös muttereita jne. Kaikki minkä luulit olevan kiinni vielä eilen, saattaa olla tänään auki. Kriittisin lienee tutkatolppamme kiinnitystuen lukkomutteri, joka jotenkin taisteli itsensä auki kaikista varotoimista huolimatta. Tänään ihmettelimme Tuomaksen hammasharjan yöllistä omatoimista matkaa vessassa.

- Satelliittiyhteys. Tämä miljonääreille suunnattu kommunikointitapa pitää meidät jollain tavalla kosketuksissa ulkomaailmaan. Touhu maksaa kuitenkin niin paljon, että voimme vaihtaa vain muutamia lyhyitä viestejä "ulkomaailman" kanssa. Päivän kohokohtana on välittää muutamia ulkomaailmasta saapuneita terveisiä miehistölle. Ei ole facebookia, sähköpostia tai IltaSanomia – mutta elämä jatkuu.

- Suihku. Välillä tekisi mieli kävellä suihkuun ja vääntää hana päälle. Mutta ei, täällä suihku tapahtuu siten, että puet erityiset suihkuvaljaat päälle, kiinnität itsesi ns. elämänlankaan ja menet keulakannelle. Siellä kalastat ämpärillä merivettä kannelle ja heität päällesi. Saippuan yrität pitää veneessä ja osua sillä hieman myös itseesi. Lopputulos on kuitenkin erittäin virkistävä!

- Sää. Kaikkia sää kiinnostaa, mutta harvoin on tullut tutkittua säätä yhtä kovalla hartaudella kuin täällä. Lataamme säätietoja useasta eri paikasta ja yritämme ymmärtää koko Pohjois-Atlannin sään, siis Floridasta, Gröönlantiin ja sieltä Marokkoon - päiväntasaajan aluetta unohtamatta. Tuhansien kilometrienkin päässä oleva matalapaine voi vaikuttaa meidän matkan tekoomme. Maapallon sääjärjestelmät ovat mielenkiintoisia, mutta monimutkaisia! Haaste näiden opettelussa ei lopu kesken.

- DTD 1523 mpk. Eli matka tästä paikasta St. Lucialle Caribialle. Tämä kertoo vielä sen kuinka kaukana määränpää on. Toisaalta olet perillä, kun olet veneessä. Tuulet ovat hieman heikentyneet, kuten keskinopeutemme on hieman tippunut. Tällä hetkellä spinnu vetää n. 4-5 m/s myötätuulessa.

- Graaffinen laskin. Vielä viimeisenä laskin ansaitsee erityismaininnan sillä sen avulla saimme laskettua milloin voimme teoreettisella tasolla nähdä maata. Kuten muistatte koulusta, maa näkyy ensimmäisenä tietenkin maston huipusta.

Mutta ennen kaikkea fiilis. Täällä on huikeaa. Tähän mennessä todella hieno kokemus. Puolet on tosin vielä edessä. Stay tuned.

// Arimo