Tarjoilemme nyt kuvaotoksia myös Bermudalta, Pohjois-Atlantilta, Azoreilta ja vielä matkalta tänne Brestiin.
Kuvat löytyvät perinteiseen tapaan GooglePlusan alta, kansion "kaikki kuvat" -nappia klikkaamalla. Tässä myös suora linkki.
Miehistömme vaihtuu taas: Kimmo&Alpo lähtivät tänään takaisin Suomeen ja Arnien pitäisi liittyä seuraamme vielä tänä iltana. Dysselissä alkaa samalla uusi vaihe, sillä veneen kieleksi pitää muuttaa englanti, jotta uusin miehistönjäsenkin pysyy kärryillä veneen tapahtumista. Mitenköhän kaikki purjehdussanasto menee enkuksi, kun itsekin sekoilemme välillä suomalaisten ja välillä ruotsalaisten ja välillä niiden välistä olevien sanojen kanssa... no kohta opitaan.
// Arimo
Brest, Ranska
torstai 28. toukokuuta 2015
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Uutta videopätkää tarjolla
Youtube tarjoilee nyt reissumme alkuosan Suomesta Bermudaan liikkuvana kuvana. Tsekkaa uusin seilausvideomme: https://www.youtube.com/watch?v=acmbo8VcgP4
Eipä ollut helppo tehtävä tiivistää reissun ensimmäisen noin 8 kuukauden seilauksia lyhkäiseen videoon sekalaisista pääasiassa merellä kuvatuista videoklipeistä. Toivottavasti kuitenkin jotkut seilaustunnelmat välittyvät tästä!
// Arimo
Eipä ollut helppo tehtävä tiivistää reissun ensimmäisen noin 8 kuukauden seilauksia lyhkäiseen videoon sekalaisista pääasiassa merellä kuvatuista videoklipeistä. Toivottavasti kuitenkin jotkut seilaustunnelmat välittyvät tästä!
// Arimo
Takaisin lähtöruudussa
Valtameret ovat nyt takana ja Dyssel on saapunut Eurooppaan!
Reissumme kolmanneksi pisin legi on nyt takana ja Dyssel on juuri kohta Brestissä Ranskassa. Brestin valot näkyvät jo edessämme ja suunniteltu kiinnitysaika on juuri auringon noustessa. Matkaa Azoreilta kertyi n. 1250 mpk (= n. 2250 km) ja merellä tuli vietettyä lähes 10 vrk. Muutamat viimeiset päivät hienosti seilaten useiden valasparvien keskellä.
Kun viime legin kelit olivat kovat, niin tällä kertaa kelit olivat erittäin leppoisat. Jopa niin leppoisat, että saimme Dysselin uuden dieselkulutusennätyksenkin tehtyä. Toisaalta, jotta nyt ei liian ruusuista kuvaa maalailla, niin tuulettomuus ei valitettavasti tarkoittanut kuitenkaan auringonpaistetta ja kesäkelejä, vaan lähinnä kylmää ja kosteaa sumua/utua sekä paksuja pilviä, joten ruskettumaan ei enää päässyt. Mutta meidän näkökulmasta talvinen keli ei onneksi päässyt pilaamaan fiilistä paatissa! Kaiken kaikkiaan hieno legi tämäkin.
Samalla saatiin muuten saldoksi nolla nähtyä huvivenettä avomerellä sitten Bahamalta lähtemisen jälkeen. Yhteensä n. 4400 merimailia (lähes 8000 km) Pohjois-Atlanttia ilman yhtään muuta huvipaattia on kyllä pitkä matka.
Kaikkien näiden valtameripätkien jälkeen tuntuu hienolta olla takaisin omalla mantereella! Tosin ehkä samaan hengenvetoon pitänee mainita, että pikkaisen Karibian aurinkoa kyllä kaipaa. No joka tapauksessa nyt ollaan jo automatkan päässä Suomesta, joten matka tästä eteenpäin onkin sitten "vain" rannikkopurjehdusta. Mukavaa vaihtelua tyhjän meren katseluun.
Pidämme muutaman päivän huolto- ja rentoutumistauon Ranskassa ja vaihdamme hieman miehistöä ja sitten matka jatkuukin Englannin kanaalia pitkin kohti Saksaa ja siellä Kielin kanavaa. Kielistä pujahdammekin jo kotivesille Itämerelle.
Brestiltä odotamme huikeita ravintolaelämyksiä.
// Arimo
Reissumme kolmanneksi pisin legi on nyt takana ja Dyssel on juuri kohta Brestissä Ranskassa. Brestin valot näkyvät jo edessämme ja suunniteltu kiinnitysaika on juuri auringon noustessa. Matkaa Azoreilta kertyi n. 1250 mpk (= n. 2250 km) ja merellä tuli vietettyä lähes 10 vrk. Muutamat viimeiset päivät hienosti seilaten useiden valasparvien keskellä.
Kun viime legin kelit olivat kovat, niin tällä kertaa kelit olivat erittäin leppoisat. Jopa niin leppoisat, että saimme Dysselin uuden dieselkulutusennätyksenkin tehtyä. Toisaalta, jotta nyt ei liian ruusuista kuvaa maalailla, niin tuulettomuus ei valitettavasti tarkoittanut kuitenkaan auringonpaistetta ja kesäkelejä, vaan lähinnä kylmää ja kosteaa sumua/utua sekä paksuja pilviä, joten ruskettumaan ei enää päässyt. Mutta meidän näkökulmasta talvinen keli ei onneksi päässyt pilaamaan fiilistä paatissa! Kaiken kaikkiaan hieno legi tämäkin.
Samalla saatiin muuten saldoksi nolla nähtyä huvivenettä avomerellä sitten Bahamalta lähtemisen jälkeen. Yhteensä n. 4400 merimailia (lähes 8000 km) Pohjois-Atlanttia ilman yhtään muuta huvipaattia on kyllä pitkä matka.
Kaikkien näiden valtameripätkien jälkeen tuntuu hienolta olla takaisin omalla mantereella! Tosin ehkä samaan hengenvetoon pitänee mainita, että pikkaisen Karibian aurinkoa kyllä kaipaa. No joka tapauksessa nyt ollaan jo automatkan päässä Suomesta, joten matka tästä eteenpäin onkin sitten "vain" rannikkopurjehdusta. Mukavaa vaihtelua tyhjän meren katseluun.
Pidämme muutaman päivän huolto- ja rentoutumistauon Ranskassa ja vaihdamme hieman miehistöä ja sitten matka jatkuukin Englannin kanaalia pitkin kohti Saksaa ja siellä Kielin kanavaa. Kielistä pujahdammekin jo kotivesille Itämerelle.
Brestiltä odotamme huikeita ravintolaelämyksiä.
// Arimo
lauantai 23. toukokuuta 2015
Pieniä yllätyksiä leppoisessa matkustamisessa
Juuri kun edellinen blogipostaus oli lähtenyt maailmalle, siirryin sisätoimistosta ulkotoimistoon, eli suomeksi siis karttapöydältä tietokoneen äärestä ruorin taakse tarkkailemaan, mitä yöllä oli tarjottavana. Yö oli kirkas ja yllättävän lämmin, vaikka juuri viimeksi mainostinkin kerrospukeutumista. Yön vahtivuoron kruunasi aivan uskomaton tähtitaivas. Tähtiä oli aivan tajuttoman paljon horisontista lähtien ja joka puolella ilman pilven häivääkään, todellinen 360-astetta elämys. Hienoja tähtitaivaita on täällä nähty aiemminkin, mutta tämä meni suoraan top3:seen, vähintäänkin.
Ja hyppyrin nuppina delfiinit tulivat hyppimään ympärille ja vesi oli täynnä fosforiplanktonia, joten muuten täysin tyyni meri vain välähteli valkoisena yön pimeydessä, kun delfiinien hypyt rikkoivat vedenpinnan. Yövahdilta ei voi todellakaan toivoa mitään muuta (pois lukien tietenkään pientä tuulenvirettä, jotta olisi voinut purjehtia)! Vielä kun tämän sysimustuuden keskellä tapahtuvan saisi taltioitua heiluvassa veneessä jotenkin lukijoidenkin iloksi…
Mutta siis meno on muuttunut täällä entistä leppoisammaksi jos nyt koneen jyrinää ei lasketa. Eiköhän siitä kerro jo nopea poikkileikkaus veneen tapahtumiin blogin kirjoitushetkellä. Alpo leipoo tuoreita sämpylöitä ja lueskelee purjehduskirjoja, Kimmo on löytänyt veneen kiillotus- ja vahauskassin ja hinkkailee kantta ja suolan tärvelemiä metalliosia uuteen kiiltoon, Antti lepäilee ja lueskelee yrittämisen arjesta ja suunnittelee konehuollon aloittamista heti lounaan jälkeen, itse teen kaikenlaista tämän projektin hallinnointia koneella satelliitin välityksellä. Jep, ja autopilootti ohjaa ja Volvo kuljettaa. Meri on pläkä ja välillä sumuisen utuinen. Selvästi Englanti lähestyy. Tutka on ollut viime päivät kovassa käytössä, kun välillä eteen ei näe lainkaan. Tosin ei siellä yhtä laivaa lukuun ottamatta ole viime päivinä mitään näkynyt.
Ennuste lupailee pohjoisen tuulen alkamista huomenna sunnuntaina, joten odotamme innolla josko pääsisimme sitten purjeilla Brestiin saakka. Miehistö kaipaa pientä purjehduksen säpinää ja tänään piti jo tankata viimeisetkin varakanisterit dieseliä kannelta polttoainetankkiin.
Volvomme keksi tässä matkalla myös aiheuttaa hieman harmaita hiuksia – tietenkin nyt kun on tyyntä. Azoreille tullessamme huomasimme siinä pienen diesel-vuodon, jota fiksattiin Azoreilla Suomesta saakka kuljetetuilla osilla ja testien perusteella homma tuli kuntoon. No, eipä näköjään tullutkaan. Lopetin yhden yövahtini kurkistamalla moottoritilaamme ja näin pohjalla dieselistä muodostuneen uima-altaan. Joo, sen piti ehkä vuotaa hieman… mutta 20 litraa dieseliä koneen alla muutamissa tunneissa ei ole vähän! Ei muuta kuin herättämään Antti ja kertomaan yön ilouutinen.
Seuraavana päivänä sitten Volvo päätyi huoltoon ja lilluimme keskellä Atlanttia tyynessä fiksaamassa moottorista löytynyttä dieselsuihkulähdettä. Homma keskeytyi kuitenkin Kimmon huutoon: "valaita!". Ensimmäistä kertaa koko reissullamme saimme ympärillemme ison valasparven. Tunnistuksen jälkeen kyseessä oli pilottivalasparvi. Dysselin ihan ympärillä uiskenteli varmaan puolen tunnin ajan reippaasti toistakymmentä valasta. Vau. Kun siihen yhdistää lintubongauksena näillä leveyspiireillä hyvinkin harvinaisen albatrossin, niin päivän luontosaldo tuli jopa ylitäyteen. Myös moottoritilasta saatiin muutaman tunnin uurastuksen jälkeen poistettua dieselsuihkulähde, ja nyt moottori on takaisin rivissä.
Matkaa Ranskaan on vielä noin 450 mpk. Plotteri alkoi juuri näyttää Eurooppaa samalla ruudulla meidän kanssa ja parin päivän päästä ruvetaan olemaan sen verran lähellä Eurooppaa, että eiköhän tämä merikin vilkastu.
// Arimo, hampurilaispöytään kiiruhtavana
Ja hyppyrin nuppina delfiinit tulivat hyppimään ympärille ja vesi oli täynnä fosforiplanktonia, joten muuten täysin tyyni meri vain välähteli valkoisena yön pimeydessä, kun delfiinien hypyt rikkoivat vedenpinnan. Yövahdilta ei voi todellakaan toivoa mitään muuta (pois lukien tietenkään pientä tuulenvirettä, jotta olisi voinut purjehtia)! Vielä kun tämän sysimustuuden keskellä tapahtuvan saisi taltioitua heiluvassa veneessä jotenkin lukijoidenkin iloksi…
Mutta siis meno on muuttunut täällä entistä leppoisammaksi jos nyt koneen jyrinää ei lasketa. Eiköhän siitä kerro jo nopea poikkileikkaus veneen tapahtumiin blogin kirjoitushetkellä. Alpo leipoo tuoreita sämpylöitä ja lueskelee purjehduskirjoja, Kimmo on löytänyt veneen kiillotus- ja vahauskassin ja hinkkailee kantta ja suolan tärvelemiä metalliosia uuteen kiiltoon, Antti lepäilee ja lueskelee yrittämisen arjesta ja suunnittelee konehuollon aloittamista heti lounaan jälkeen, itse teen kaikenlaista tämän projektin hallinnointia koneella satelliitin välityksellä. Jep, ja autopilootti ohjaa ja Volvo kuljettaa. Meri on pläkä ja välillä sumuisen utuinen. Selvästi Englanti lähestyy. Tutka on ollut viime päivät kovassa käytössä, kun välillä eteen ei näe lainkaan. Tosin ei siellä yhtä laivaa lukuun ottamatta ole viime päivinä mitään näkynyt.
Ennuste lupailee pohjoisen tuulen alkamista huomenna sunnuntaina, joten odotamme innolla josko pääsisimme sitten purjeilla Brestiin saakka. Miehistö kaipaa pientä purjehduksen säpinää ja tänään piti jo tankata viimeisetkin varakanisterit dieseliä kannelta polttoainetankkiin.
Volvomme keksi tässä matkalla myös aiheuttaa hieman harmaita hiuksia – tietenkin nyt kun on tyyntä. Azoreille tullessamme huomasimme siinä pienen diesel-vuodon, jota fiksattiin Azoreilla Suomesta saakka kuljetetuilla osilla ja testien perusteella homma tuli kuntoon. No, eipä näköjään tullutkaan. Lopetin yhden yövahtini kurkistamalla moottoritilaamme ja näin pohjalla dieselistä muodostuneen uima-altaan. Joo, sen piti ehkä vuotaa hieman… mutta 20 litraa dieseliä koneen alla muutamissa tunneissa ei ole vähän! Ei muuta kuin herättämään Antti ja kertomaan yön ilouutinen.
Seuraavana päivänä sitten Volvo päätyi huoltoon ja lilluimme keskellä Atlanttia tyynessä fiksaamassa moottorista löytynyttä dieselsuihkulähdettä. Homma keskeytyi kuitenkin Kimmon huutoon: "valaita!". Ensimmäistä kertaa koko reissullamme saimme ympärillemme ison valasparven. Tunnistuksen jälkeen kyseessä oli pilottivalasparvi. Dysselin ihan ympärillä uiskenteli varmaan puolen tunnin ajan reippaasti toistakymmentä valasta. Vau. Kun siihen yhdistää lintubongauksena näillä leveyspiireillä hyvinkin harvinaisen albatrossin, niin päivän luontosaldo tuli jopa ylitäyteen. Myös moottoritilasta saatiin muutaman tunnin uurastuksen jälkeen poistettua dieselsuihkulähde, ja nyt moottori on takaisin rivissä.
Matkaa Ranskaan on vielä noin 450 mpk. Plotteri alkoi juuri näyttää Eurooppaa samalla ruudulla meidän kanssa ja parin päivän päästä ruvetaan olemaan sen verran lähellä Eurooppaa, että eiköhän tämä merikin vilkastu.
// Arimo, hampurilaispöytään kiiruhtavana
perjantai 22. toukokuuta 2015
Azorit takana, Eurooppa edessä
Azorien saariryhmä on jo kaukana takana ja nostimme juuri Ranskan kohteliaisuuslipun ylös - meidän ajatukset ovat jo Ranskassa. Brest voitti äänestyksen ja tämänhetkisen suunnitelman mukaan yritämme rantautua sinne noin keskiviikkona.
Matkaa on jäljellä sellaiset n. 680 mpk ja kompassi näyttää suunnaksi 060, joten koillisen mennään. Brestissä muuten reittiympyrä sulkeutuu. Torstaina 18.9.2014 Dyssel lähti Brestistä kohti etelää ylittämään Biskajaa ja näyttäisi, että aika tarkkaan kahdeksan kuukautta myöhemmin palaamme samaan ruutuun ison kierroksen jälkeen.
Vaikka Azorit jäivät taakse nopeasti, ne ehti polttaa lähtemättömät jäljet mieliimme. Pikaisen kokemuksen perusteella paikkaa voi kuvata todella luonnonkauniiksi! Viimeisen päivän autonvuokraus osoittautui lottovoitoksi ja saimme tehoturisteina päivässä nähtyä huikean paljon Faialin saaresta. Varmasti luonnonkaunein paikka koko reissullamme!
Kävimme yli kilometrin korkeudessa pysäyttävän kokoisen tulivuoren kraatterin reunalla, tulivuoren purkauksen muodostamalla uudella maalla ja sen alle jääneen majakan raunioilla, ja ylivehreissä metsissä, kukkuloilla sekä laaksoissa. Näkymät olivat enemmän kuin huikeita. Unohtamatta tietenkään mustaa hiekkarantaa! Sanotaanko vaikka näin, että hippasen kuuma ranta auringonpaisteessa.
Azorit ei jättänyt siis kylmäksi, ja homman kruunaa vielä mukavat ja palvelualttiit ihmiset! Täältä olisi hyvä muutaman suomalaisenkin asiakaspalvelijan ottaa mallia, miten asiakkaan odotukset jopa ylitetään – eikä niitä ainakaan aliteta niin kuin suomalaisella vene(tarvike)alalla taitaa olla standardina.
No joka tapauksessa seilaus Azoreilta tänne nykyiseen sijaintiimme n. 44N 44' ja 019 W 38' on sujunut hyvin leppoisissa merkeissä. Meri on ollut niin rauhallinen, että en muista olemmeko missään aiemmin olleet näin rauhallisella valtamerellä. Täällä ei ole ollut edes sitä niin tyypillistä pitkää valtameren maininkia. Sisällä veneessä on fiilis lähes kuin satamassa.
Olemme ajelleet korkeapaineen reunamilla heikoissa tuulissa ja lähes puolet ajasta on pitänyt antaa Volvo Pentalla vähän lisävauhtia tähän touhuun, ettei menisi ihan viikkotolkulla keikkumiseksi täällä. Alkuviikkoon ennuste lupailee kai jo vähän enemmän tuulta, joten toivomme, että diesel riittää vielä viikonlopun ylitse näitä heikkoja tuulia. Tosin - tämä päivä muodostaa poikkeuksen sääntöön: saimme ajaa lähes 10h spinnulla leppoisaan myötätuuleen auringonpaisteessa – jaksaa taas sen jälkeen kuunnella moottorin hurinaa, jota joku voisi kutsua myös meteliksi.
Meininki paatissa on ollut leppoista ja taas kerran on ollut aikaa lueskella, syödä, nukkua (ja paljon…mutta lyhyissä pätkissä), parantaa maailmaa uuden miehistön kanssa, ja fiksailla paattia. Huikeimpana fiksauksena pitää mainita, että näin vuoden seilauksen jälkeen saimme Antin kanssa yhtä aikaa ahaa-elämyksen miten wc-pönttön huuhteluveden saa tuunattua entistä paremmaksi. Nyt se toimii lähes kuin kotivessa! Kaikkea sitä täällä merellä ehtiikin tehdä.
Leppoisaa meininkiä on ylläpitänyt myös se, että Azorien jälkeen laivaliikenne on käytännössä kadonnut ja olemme taas saaneet nauttia merestä aivan yksin. Yövahdille se on tosin tarkoittanut hieman ehkä tylsiä vahtivuoroja. Kaikkialla on sysipimeää ja navigointijärjestelmäkin näyttää pelkkää tyhjyyttä ympärillä ja seuraavalle käännöspisteellekin on vielä muutaman vuorokauden matka – ja autopilootti hoitelee suurimmaksi osaksi oikean kurssin pitämisen. Joten sanotaanpa vaikka, että yövahdilla riittää yön pimeydessä hyvin aikaa omille ajatuksille. Toisaalta, aikansa kutakin, Euroopan rannikolla alkaa nopeasti kaipaamaan tätä yksinäisyyttä.
Ollaan muuten nyt tultu sen verran pohjoiseen, että meriveden lämpötila ja sitä myötä myös ilman lämpötila on alkanut tippua todenteolla, viime yönä taisi olla jo yöllä lähes kolme kerrosta vaatusta purjehduspuvun alla. Tällainen n. 16-asteinen vesi tuntuu Karibian jälkeen avannolta!
Ja aina on jotain mitä odottaa: kuun pitäisi kasvaa ja alkaa valaista öitämme viikonlopusta alkaen, joten tämän legin sysipimeät yöt ovat toivottavasti kohta ohitse. Ja olemmehan matkalla pohjoiseen, joten laskevaa lämpötilaa onneksi kompensoi valoisan ajan lisääntyminen ihan silmissä. Itämerellä seilaammekin jo varmaan lähes yöttömässä yössä.
// Arimo, yövahdista
Matkaa on jäljellä sellaiset n. 680 mpk ja kompassi näyttää suunnaksi 060, joten koillisen mennään. Brestissä muuten reittiympyrä sulkeutuu. Torstaina 18.9.2014 Dyssel lähti Brestistä kohti etelää ylittämään Biskajaa ja näyttäisi, että aika tarkkaan kahdeksan kuukautta myöhemmin palaamme samaan ruutuun ison kierroksen jälkeen.
Vaikka Azorit jäivät taakse nopeasti, ne ehti polttaa lähtemättömät jäljet mieliimme. Pikaisen kokemuksen perusteella paikkaa voi kuvata todella luonnonkauniiksi! Viimeisen päivän autonvuokraus osoittautui lottovoitoksi ja saimme tehoturisteina päivässä nähtyä huikean paljon Faialin saaresta. Varmasti luonnonkaunein paikka koko reissullamme!
Kävimme yli kilometrin korkeudessa pysäyttävän kokoisen tulivuoren kraatterin reunalla, tulivuoren purkauksen muodostamalla uudella maalla ja sen alle jääneen majakan raunioilla, ja ylivehreissä metsissä, kukkuloilla sekä laaksoissa. Näkymät olivat enemmän kuin huikeita. Unohtamatta tietenkään mustaa hiekkarantaa! Sanotaanko vaikka näin, että hippasen kuuma ranta auringonpaisteessa.
Azorit ei jättänyt siis kylmäksi, ja homman kruunaa vielä mukavat ja palvelualttiit ihmiset! Täältä olisi hyvä muutaman suomalaisenkin asiakaspalvelijan ottaa mallia, miten asiakkaan odotukset jopa ylitetään – eikä niitä ainakaan aliteta niin kuin suomalaisella vene(tarvike)alalla taitaa olla standardina.
No joka tapauksessa seilaus Azoreilta tänne nykyiseen sijaintiimme n. 44N 44' ja 019 W 38' on sujunut hyvin leppoisissa merkeissä. Meri on ollut niin rauhallinen, että en muista olemmeko missään aiemmin olleet näin rauhallisella valtamerellä. Täällä ei ole ollut edes sitä niin tyypillistä pitkää valtameren maininkia. Sisällä veneessä on fiilis lähes kuin satamassa.
Olemme ajelleet korkeapaineen reunamilla heikoissa tuulissa ja lähes puolet ajasta on pitänyt antaa Volvo Pentalla vähän lisävauhtia tähän touhuun, ettei menisi ihan viikkotolkulla keikkumiseksi täällä. Alkuviikkoon ennuste lupailee kai jo vähän enemmän tuulta, joten toivomme, että diesel riittää vielä viikonlopun ylitse näitä heikkoja tuulia. Tosin - tämä päivä muodostaa poikkeuksen sääntöön: saimme ajaa lähes 10h spinnulla leppoisaan myötätuuleen auringonpaisteessa – jaksaa taas sen jälkeen kuunnella moottorin hurinaa, jota joku voisi kutsua myös meteliksi.
Meininki paatissa on ollut leppoista ja taas kerran on ollut aikaa lueskella, syödä, nukkua (ja paljon…mutta lyhyissä pätkissä), parantaa maailmaa uuden miehistön kanssa, ja fiksailla paattia. Huikeimpana fiksauksena pitää mainita, että näin vuoden seilauksen jälkeen saimme Antin kanssa yhtä aikaa ahaa-elämyksen miten wc-pönttön huuhteluveden saa tuunattua entistä paremmaksi. Nyt se toimii lähes kuin kotivessa! Kaikkea sitä täällä merellä ehtiikin tehdä.
Leppoisaa meininkiä on ylläpitänyt myös se, että Azorien jälkeen laivaliikenne on käytännössä kadonnut ja olemme taas saaneet nauttia merestä aivan yksin. Yövahdille se on tosin tarkoittanut hieman ehkä tylsiä vahtivuoroja. Kaikkialla on sysipimeää ja navigointijärjestelmäkin näyttää pelkkää tyhjyyttä ympärillä ja seuraavalle käännöspisteellekin on vielä muutaman vuorokauden matka – ja autopilootti hoitelee suurimmaksi osaksi oikean kurssin pitämisen. Joten sanotaanpa vaikka, että yövahdilla riittää yön pimeydessä hyvin aikaa omille ajatuksille. Toisaalta, aikansa kutakin, Euroopan rannikolla alkaa nopeasti kaipaamaan tätä yksinäisyyttä.
Ollaan muuten nyt tultu sen verran pohjoiseen, että meriveden lämpötila ja sitä myötä myös ilman lämpötila on alkanut tippua todenteolla, viime yönä taisi olla jo yöllä lähes kolme kerrosta vaatusta purjehduspuvun alla. Tällainen n. 16-asteinen vesi tuntuu Karibian jälkeen avannolta!
Ja aina on jotain mitä odottaa: kuun pitäisi kasvaa ja alkaa valaista öitämme viikonlopusta alkaen, joten tämän legin sysipimeät yöt ovat toivottavasti kohta ohitse. Ja olemmehan matkalla pohjoiseen, joten laskevaa lämpötilaa onneksi kompensoi valoisan ajan lisääntyminen ihan silmissä. Itämerellä seilaammekin jo varmaan lähes yöttömässä yössä.
// Arimo, yövahdista
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Seuraava etappi: kotimanner
Voisiko sanoa, että ollaan löydetty hyvä
ravintola, jos käytiin eilen siellä neljättä iltaa peräkkäin syömässä kolme
ruokalajia? Tietenkin kyse voi olla myös edellisen pitkän merimatkan
aiheuttamasta pakonomaisesta tarpeesta nauttia illallinen veneen ulkopuolella.
Tiedä sitten, mutta ruoka on hyvää.
Hortan kylä on tullut muutamien päivien aikana
tutuksi. Ja kyllä tekee hyvää olla Euroopassa! Ennen kaikkea lompakkoa
lämmittää pitkästä aikaa edullinen hintataso. Pitää näin jälkikäteen myöntää,
että kyllä tuolla Karibialla ja niillä huudeilla on kallista. Täällä kaksi
ihmistä syö hyvän koko ravintolaillallisen juomineen samaan hintaan kuin
Bermudalta sai haalean pakastepizzan mikrossa lämmitettynä. Laituripaikkakin maksaa täällä alle 20e yö,
kun Bermudalla se oli halvimmillaan n. 85 USD ja jenkeissä jopa 140 USD per yö.
Se hintatasosta, mutta nautittu on – siitäkin.
Päivät ovat kuluneet muun ohella veneen
huoltamiseen ja taas uuteen pitkään legiin valmistautumiseen. Ollaan tsekattu
taas kerran riki, kansi ja kaikenlaiset vempaimet mitä nyt sattuu olemaan aika
kasa mukana. Antti kävi jopa sukeltamassa pohjan ja tsekkaamassa, että
potkurissakin on kaikki pultit tallella. Tänään käytiin opettamassa uutta
miehistöä, miten käydään kaupassa kun edessä on reilu 10 päivää pelkkää aavaa
merta.
Viime legillä hallitsevassa osassa ollut
merivesi oli päättänyt tehdä muutaman mielenkiintoisen sähköongelman, mutta
pienellä pähkäilyllä ja säätämisellä nekin saatiin fiksatttua, vaikka
paikallinen venetarvikeliike on kehityksestä muutaman vuosikymmenen perässä.
Jotain viime legistä kertoo tapa, jolla liesituulettimemme hajosi; vakuutuksen
vahinkoilmoituksessa tarina menisi jotenkin näin: ”Tuli yllättäen ja pyytämättä
iso aalto ja se syöksyi merivesisuojauksista huolimatta liesituulettimen putkea
pitkin suoraan keittiöön hellan päälle. Liedellä ollut ruoka muuttui
syömäkelvottomaksi. Putkessa ollut liesituulettimen sähkömoottori kärähti
merivedestä.”
Matkasta tänne Azoreille riittää kerrottavaa,
mutta jaetaan tässä yhteydessä valikoitu linkki uutiseen meidän reitille
osuneesta myrskystä. Uutinen on surullista luettavaa ja osoittaa sen, että
valtameri on valtameri ja siihen pitää suhtautua sillä vakavuudella. Kyseinen
myrsky iski juuri puoleen väliin matkaamme Bermudalta Azoreille, ja sitä ei
näkynyt missään sääkartoissa lähtiessämme Bermudalta.
Kun myrskyn kehittyminen alkoi sääkartoissa
näkyä, teimme heti ison väistöliikkeen tällä kertaa pohjoiseen (sääkarttojen
perusteella tuulet olivat heikoimmat siellä) ja pysäytimme etenemisemme lähes
kahdeksi päiväksi, jotta myrskyn pahin osuus ehtii edestämme pois. Tällä
taktiikalla onnistuimme hienosti välttämään pahimman osuuden myrskystä, ja ns.
hengailimme passissa sen ei-vaarallisella puolella. Meidän sijainnilla myrsky
oli käytännössä vain kovaa tuulta ja tavallista isompia aaltoja, mutta ilman tehtyä
väistöliikettä olisimme olleet lähes keskellä myräkkää. Videolla näkyvä vene on
norjalaisen kaveriveneemme tuttuja.
Tässä linkki:
Kun linkkien jakamisessa päästiin alkuun, niin
heti perään seuraava. Defyrin blogissa oli huikea kuvaus yöpurjehduksesta.
Välillä sitä on vaikea kuvailla maihin, millaista on seilata yöllä
valtamerellä. Pilke silmäkulmassa kannattaa hakea vastausta siihen täältä:
Näin sunnuntain ohjelmassa täällä on kiertää
tehokkaasti vuokra-autolla tämä saari ja tsekkailla kaikkia sen luonnon
ihmeitä. Illansuussa Dyssel ottaa sitten irti ja suuntaa kokkansa kohti
kotimannerta.
Lähdemme nyt purjehtimaan Azoreilta koilliseen
ja päivittyvän sääennusteen perusteella päätämme, mihin rantaudumme.
Vaihtoehtoina pöydällä on tällä hetkellä: a) La Coruna, Espanja, b) Brest,
Ranska, tai c) Falmouth, Englanti. Melkein voisi järjestää lukijaäänestyksen
seuraavasta kohteesta, mutta aikataulupaine Suomeen laittanee meidät ajamaan
sinne, minne tuulet parhaiten kuljettavat. Itse ehkä mieluiten äänestäisimme
täällä vaihtoehtoa C. Se kuljettaisi meidät melkeinpä lähimmäksi kotireittiä.
Nyt alkava merimatka pitäisi olla viimeisin
valtameripätkä meidän seikkailulla. Purjehdittava matka ns. linnuntietä on n.
1000-1200 mpk (riippuen rantautumispaikasta), ja ennustelemme n. 10-11 päivän
ylitystä, sillä ennustetut tuulet ovat tällä kertaa heikkoja. Dieseliä on
varattu mukaan jopa tavallista enemmän, sillä luvassa on usean päivän koneella
ajo ulos Azorien korkeapaineesta, joka on sopivasti nyt parkkeerannut tähän
meidän kohdalle aiheuttaen laajan lähes tyynen alueen.
Vene ja miehistö pitäisi olla täällä siis
valmiita viimeiseen valtamerikoitokseen. Kohta ollaan toivottavasti jo
manner-Euroopassa.
Perinteiseen tapaan satelliittipaikannus
seuraa Dysselin liikkeitä seuraavankin legin ajan.
// Arimo
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Azorit!
Dyssel löysi itsensä takaisin vanhalle mantereelle – Atlantti ylitetty toistamiseen. Faialin saari näkyy edessämme ja sen kaakkoiskurkassa Hortan kylä. Olemme siis vihdoin saapuneet Azoreille!
Tämä legi oli seikkailu!
Merimatkasta tänne tuli pitkä: yhteensä 2230 mpk (n. 4000 km), aikaa kului aika tarkalleen 17 vuorokautta, antaen keskinopeudeksi n. 5,7 solmua, ja jos tästä vähentää sen ajan, jonka olimme "parkissa" keskellä merta odottamassa myrskyn loittonemista, niin tarkempi keskinopeus on n. 6,0 solmua.
Nyt nautimme siitä, että maa jalkojen alla ei heilu eikä koko ajan tarvitse jännittää, millaiseksi sääkartat ovat ehtineet muuttua. Bermudalta meidän vierestä lähteneiden norjalaisten kanssa on sovittu on treffit paikalliseen kuppilaan. Bermudalla meille sanottiin, että olemme tänä vuonna ensimmäinen suomalainen yksityinen vene, joka tekee tämän ylityksen ainakaan Bermudan kautta.
Pitkään laakereilla emme ehdi kuitenkaan olemaan. Edessä on pientä veneen huoltoa ja uudelle legille varustautumista. Pyrimme joidenkin päivien päästä jatkamaan matkaa kohti Euroopan mannerta. Hieman säistä riippuen suuntaamme ehkä ensin Portugalin pohjoisosaan ja sieltä Biscayn ylitse Englantiin – tai jos sää suosisi, niin saattaa olla, että hurautamme suoraan Englantiin tai Ranskaan.
Azoreilla vaihtuu myös Dysselissä miehistöä: Olli jatkaa hieman lomailua Azoreilla hotellissa, Ossi joutuu lentämään takaisin Suomeen, ja Kimmo&Alpo liittyvät Dysselin miehistöön.
Perinteiseen tapaan kuvia on luvassa heti hyvän nettiyhteyden löytymisen jälkeen. Jossain vaihteessa ensi-illan saa toivottavasti myös tällä ylityksellä kuvattu "videopäiväkirja".
Loppuun muutama luku tältä legiltä:
- max. tuuli mittarimme mukaan: 24 m/s
- max. keskituuli: n. 20 m/s
- yli 14 m/s tuuli: lukuisia päiviä
- korkein yksittäinen kohdattu aalto: n. 6,5-7,5 m
- alle 3 metrisessä aallokossa purjehdittu aika: alle 20%
- 3. reivin käyttöprosentti koko purjehdusajasta: n. 45%
- täysin purjein koko purjehdusajasta: alle 10%
- koneella alle 4 m/s tuulessa: n. 200 mpk
- nähty muita purjeveneitä: 0
Erityinen kiitos myös Petrille "inshore-teamiin" 24h sääpäivystyksestä ja onnistuneesta reititysavusta kimuranttien sääjärjestelmien läpi!
// Arimo
Tämä legi oli seikkailu!
Merimatkasta tänne tuli pitkä: yhteensä 2230 mpk (n. 4000 km), aikaa kului aika tarkalleen 17 vuorokautta, antaen keskinopeudeksi n. 5,7 solmua, ja jos tästä vähentää sen ajan, jonka olimme "parkissa" keskellä merta odottamassa myrskyn loittonemista, niin tarkempi keskinopeus on n. 6,0 solmua.
Nyt nautimme siitä, että maa jalkojen alla ei heilu eikä koko ajan tarvitse jännittää, millaiseksi sääkartat ovat ehtineet muuttua. Bermudalta meidän vierestä lähteneiden norjalaisten kanssa on sovittu on treffit paikalliseen kuppilaan. Bermudalla meille sanottiin, että olemme tänä vuonna ensimmäinen suomalainen yksityinen vene, joka tekee tämän ylityksen ainakaan Bermudan kautta.
Pitkään laakereilla emme ehdi kuitenkaan olemaan. Edessä on pientä veneen huoltoa ja uudelle legille varustautumista. Pyrimme joidenkin päivien päästä jatkamaan matkaa kohti Euroopan mannerta. Hieman säistä riippuen suuntaamme ehkä ensin Portugalin pohjoisosaan ja sieltä Biscayn ylitse Englantiin – tai jos sää suosisi, niin saattaa olla, että hurautamme suoraan Englantiin tai Ranskaan.
Azoreilla vaihtuu myös Dysselissä miehistöä: Olli jatkaa hieman lomailua Azoreilla hotellissa, Ossi joutuu lentämään takaisin Suomeen, ja Kimmo&Alpo liittyvät Dysselin miehistöön.
Perinteiseen tapaan kuvia on luvassa heti hyvän nettiyhteyden löytymisen jälkeen. Jossain vaihteessa ensi-illan saa toivottavasti myös tällä ylityksellä kuvattu "videopäiväkirja".
Loppuun muutama luku tältä legiltä:
- max. tuuli mittarimme mukaan: 24 m/s
- max. keskituuli: n. 20 m/s
- yli 14 m/s tuuli: lukuisia päiviä
- korkein yksittäinen kohdattu aalto: n. 6,5-7,5 m
- alle 3 metrisessä aallokossa purjehdittu aika: alle 20%
- 3. reivin käyttöprosentti koko purjehdusajasta: n. 45%
- täysin purjein koko purjehdusajasta: alle 10%
- koneella alle 4 m/s tuulessa: n. 200 mpk
- nähty muita purjeveneitä: 0
Erityinen kiitos myös Petrille "inshore-teamiin" 24h sääpäivystyksestä ja onnistuneesta reititysavusta kimuranttien sääjärjestelmien läpi!
// Arimo
tiistai 12. toukokuuta 2015
Pohjoinen vs. eteläinen Atlantti – sama meri?
Pakko sanoa, että valtameriseikkailu täällä pohjoisella Atlantilla on ollut aivan uudenlainen verrattuna marraskuussa tehtyyn ylitykseen Kanarialta St. Lucialle. Vaikka meillä on tätä pohjoista Atlanttia seilattavana vielä reilu 200 mpk, uskaltaa jo nyt kertyneiden mailien perusteella vähän verrata meininkiä.
Täällä on päässyt ajamaan Dysseliä kauniisti monimetristen kuohuvien aaltojen ylitse käytännössä vain myrskypurjeet yllä. Vauhtia on riittänyt ja venettä on ollut superhienoa ajaa, kiivetä kukkuloita ylös ja lasketella mäkiä alas.
Muutama päivä sitten saattoi myös olla koko reissun paras purjehduspätkä. Pääsi ajamaan n. 10 m/s sivutuuleen n. 5 metrisessä mutta rauhallisessa sivuaallokossa lähes täysin purjein. Aurinko paistoi. Dyssel kiisi 7-8 solmun nopeutta ja surffaili erittäin kauniisti aaltoja ylös ja alas. Delfiinit tulivat hyppimään komeita hyppyjä ja yksi merikilpikonnakin katseli muutaman metrin päästä kun Dyssel kiisi ohitse. Ja ruorimiehellä riitti lääniä ajella.
Tiivistetysti uskaltaa ehkä todeta, että ihan lomapurjehdus tämä pohjoinen Atlantti tähän aikaan vuodesta ei ole. Huikeaa seilausta kyllä senkin edestä – mutta vaatii pientä urheiluhenkeä.
Taktiikkamme on ollut koko ajan uusimpien säätietojen mukaisesti tuunata reittiämme sillä tavalla, että välttäisimme mahdollisuuksien mukaan pahimmat myrskyt… mutta kuitenkin silti niin, että tuulta riittäisi tarpeeksi purjehdukseen. Ei ole helppo yhtälö. Lopputuloksena näyttää olevan kunnon mato reittiviivana. Tätä taktiikkaa voisi kuvata vaikka nykyteknologian mahdollistamaksi. Se ei ole kuitenkaan ainoa, jolla tämän meren voi ylittää. Bermudalta lähti kolme päivää meitä ennen ranskalainen yksinpurjehtija "Japi" meitä pienemmällä veneellä tälle samalla legille. Japilla ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan mereltä, joten hän latasi vain viimeisimmän säätiedon satamassa ja sanoi "I feel I am ready!". Tiedämme, että se viimeisin sääennuste kattoi vain puolet matkasta ja muuttui lukuisia kertoja. Japi on muuten yksi monista ihmistä, joilta löytyy hetken keskustelun jälkeen yhteys Suomeen – Japi omistaa itä-Suomesta vähän metsää!
Suomi-yhteyksistä on tähän väliin pakko mainita myös englantilainen herrasmies Bahamalta. Miehen purjevene oli yhden myräkän seurauksena haaksirikkoutunut riutalle ja kun se hinattiin satamaan meidän veneen vierelle, mies tuli pyytämään minulta, että olisin voinut pitää venettä silmällä illan ajan kun hän menee hotelliin siistiytymään, ettei vene uppoaisi satama-altaaseen. Tietenkin suostuin. Kiitokseksi mies otti yllättäen Iphonensa esille ja soitti ja antoi luurin minulle ja sanoi "you can speak finnish with my wife Ritva". Hämmennyin. Luurin toisesta päästä löytyi nykyään lontoolainen rouva, jolta suomi taittui loistavasti. Kiitokseksi veneen vartioimisesta sain kuulla suomeksi veneen tarinan (yksityiskohtana keskustelusta pitänee mainita, että veneellä oli sama nimi kuin perheen lontoolaisen talon vartiolinnulla…). Englantilainen herrasmies oli erittäin ylpeä, kun keksi näin hienon kiitoksen minulle.
Mutta palaten tähän ylitykseen: Ihanteellinen ylitysaika tälle legille olisi n. toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun, jolloin säiden pitäisi olla myötämielisimmät. Olimme siis hieman etuajassa – ja jouduimmekin taistelemaan hieman enemmän säiden kanssa. Kovia tuulia oli tarjolla lähes koko ylityksen ajan. Pahimmat myräkät saatiin kierrettyä (ainakin tämän hetken tiedon mukaan… nimittäin viimeisimmät sääennusteet ovat lupaavia), mutta monta ns. sivuosumaa ohimenneistä matalapaineista otettiin.
Säätaistelun tuloksena pituutta tälle ylitykselle on myös tullut oletettua enemmän. Lyhimmillään väli voisi olla n. 1700 mpk (ns. pohjoista isoympyräreittiä) - veikkailemme, että meidän kokonaismatka lähentelee jopa 2300 mpk:ta (n. 4200 km). Tämä on vain 700 mpk vähemmän kuin eteläinen ylitys, vaikka tämän pohjoisen piti olla se "lyhyt ja nopea".
Idyllinen ja rauhallinen Bermuda jäi nopeasti taakse ja edessä oli voimakastahtoinen valtameri. Muutaman päivän ajan VHF:ssä kuului tuttu ja turvallinen "Securité, Securité, all stations, all stations, this is Bermuda Radio…". Kolmantena päivänä kuului enää rätinää ja sen jälkeen VHF:ssä on ollut aika hiljaista. Odottelemme toiveikkaina, että kohta alkaa taas kuulua jotain, ehkäpä vaikka portugalia – se kertoisi, että jotain elämää alkaa taas olla lähettyvillä. Tähän väliin mahtuu aimo kasa vaihtelevaa säätä jenkkilän ja Euroopan välimaastossa. Tällä merellä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.
Eli vaikka Atlantti on sama, sen eteläisellä (E) ja pohjoisella (P) osalla näyttää olevan pieniä eroja…. kuten vaikkapa kärjistettynä seuraavat:
Purjehduskelit:
Muutamia lainauksia satelliittiviesteistä meidän sääkonsulttijoukoilta:
E: - "leppoisia pasaatituulia luvassa seuraavat 5 vrk" / "sivumyötäistä 7-10 m/s seuraavat 7 päivää"
P: - "tiistaina hurjaa keliä luvassa!" / "Itä on nyt kielletty suunta mennä, iso myrsky edessä!"
Lämpötila:
E: - Kuuma! Kuinka vähän vaatteita kehtaa pitää päällä?
P: - Usein kylmä ja kostea. Villasukat käytössä. Missä ne villapaidat olikaan? Tosin mukaan mahtui myös aurinkoisia päiviä!
Aallot:
E: - Pitkää rauhallista aaltoa ja maininkia.
P: - Välillä kunnon möykkyä, kukkulaa, kuoppaa, vaahtoa, murtuvia isoja aaltoja, aaltojen pauhuntaa – mutta näiden vastapainona välillä lähes tyyntä ja rauhallisia pitkiä maininkeja.
Vetisyys:
E: - Muutama kunnon sadekuuro.
P: - Ilma on kosteaa, merivettä lentää päivä- ja kuutiotolkulla veneen ylitse, ja välillä sataa ihan makeaakin vettä. Vettä on siis kaikkialla – se ei ole loppumassa maailmasta, tosin "ekokommenttina": yllättävän paljon muoviroskaa täälläkin on meressä.
Aurinko:
E: - Porotti kunnolla lähes koko ylityksen. Aurinkorasvoissa +50 suojaus.
P: - Näkyi muutamia kertoja, taisi olla pari ihan aurinkoistakin päivää. Ei vaaraa palamisesta.
Vimputus:
E: - Vene rullaa tasaiseen tahtiin puolelta toiselle.
P: - Kun keli yltyy, vene rullaa ja kallistelee voimakkaasti, ja välillä tippuu aalloilta. Muutoin tasaista rullausta mainingeissa.
Veneen luukut:
E: - Kaikki mahdollinen auki, että ilma kiertää.
P: - Kaikki mahdollinen tuplasti kiinni. Myrskysuojat luukuissa ja ilmastointiventtiileissä – ja siitä huolimatta jostain aina pääsee pieni määrä merivettä sisälle. Onneksi oli päiviä, jolloin saatiin tuuletus päälle ja kamat kuivumaan.
Purjeet:
E: - Täysin purjein, reivattiin pääosin vain ärhäköitä sade/ukkospilviä varten.
P: - Isopurjeen 3. reivi (ns. purjeen kovan kelin asento) = paras kaverimme. Purjeoperaatioita lukuisia päivittäin, kun keli muuttui nopeasti.
Meininki veneessä:
E: - Hengailua kannella, auringonottoa, meren ihailua, kalastusta jne.
P: - Hengailua veneen sisässä, lukemista punkissa, yksi kerrallaan kannella. Ulkona ei tehnyt mieli hengailla paljon omaa vahtivuoroa enempää.
Rahtilaivat:
E: - Nähtiin vain muutama laiva koko ylityksen aikana.
P: - Lähes joka päivä joku laiva menee läheltäkin ohitse. Selvästi jenkkilän ja Euroopan välillä kulkee tavaraa!
Muut purjeveneet:
E: - Nähtiin varmaan lähes kymmenkunta.
P: - Ei olla nähty vielä yhtään muuta seiloria. Yksi Bermudalta muutama tunti meidän perään lähtenyt ruotsalainen paatti kuultiin VHF:ssä, kun huutelivat jotain ohi mennyttä laivaa ja saimme heidät sen jälkeen itse kiinni myös VHF:llä. Bermudalta päivää ennen lähteneet norjalaiset menevät meistä noin sata mailia edellä. Heihin pidämme yhteyttä satelliittipuhelimella parin päivän välein.
Ja ei voi olla ohittamatta lähtöä ylittämään valtamerta:
E: - Orkesteri soittaa, n. 200 venettä samalla viivalla, ARC kaikuu joka puolella, ihmisiä on tuhansia, karnevaalimeininki. Sääennuste näyttää hyvältä.
P: - Lähdimme yksin, rannassa ainoastaan Bermuda Radio (="rajavalvonta") toivotti VHF:ssä meille turvallista matkaa ja tiedusteli ennustetta, milloin olemme Azoreilla. Meteorologiltamme tulee kännykkään tekstiviesti varoittamaan parista isosta ukkospilvestä Bermudan eteläpuolella, sen jälkeen kännykkäverkko loppuu.
Ja loppuun vielä erikoisimmat tähystyshavainnot:
E: - Järkyttävän suuret levälautat.
P: - Yli veneemme kokoinen kuollut valas. Ja hyvänä kakkosena suomalaiselta vihreältä lateraaliviitalta näyttänyt merimerkki.
Mutta yhteistä on kuitenkin se, että valtamerellä sitä ollaan kaiken sivistyksen ulkopuolella. Hienoa, mutta erilaista, seilausta kaiken kaikkiaan – kumpaankin suuntaan!
Uusin ETA Hortaan: keskiviikkona, juuri ennen auringon laskua.
// Arimo
Täällä on päässyt ajamaan Dysseliä kauniisti monimetristen kuohuvien aaltojen ylitse käytännössä vain myrskypurjeet yllä. Vauhtia on riittänyt ja venettä on ollut superhienoa ajaa, kiivetä kukkuloita ylös ja lasketella mäkiä alas.
Muutama päivä sitten saattoi myös olla koko reissun paras purjehduspätkä. Pääsi ajamaan n. 10 m/s sivutuuleen n. 5 metrisessä mutta rauhallisessa sivuaallokossa lähes täysin purjein. Aurinko paistoi. Dyssel kiisi 7-8 solmun nopeutta ja surffaili erittäin kauniisti aaltoja ylös ja alas. Delfiinit tulivat hyppimään komeita hyppyjä ja yksi merikilpikonnakin katseli muutaman metrin päästä kun Dyssel kiisi ohitse. Ja ruorimiehellä riitti lääniä ajella.
Tiivistetysti uskaltaa ehkä todeta, että ihan lomapurjehdus tämä pohjoinen Atlantti tähän aikaan vuodesta ei ole. Huikeaa seilausta kyllä senkin edestä – mutta vaatii pientä urheiluhenkeä.
Taktiikkamme on ollut koko ajan uusimpien säätietojen mukaisesti tuunata reittiämme sillä tavalla, että välttäisimme mahdollisuuksien mukaan pahimmat myrskyt… mutta kuitenkin silti niin, että tuulta riittäisi tarpeeksi purjehdukseen. Ei ole helppo yhtälö. Lopputuloksena näyttää olevan kunnon mato reittiviivana. Tätä taktiikkaa voisi kuvata vaikka nykyteknologian mahdollistamaksi. Se ei ole kuitenkaan ainoa, jolla tämän meren voi ylittää. Bermudalta lähti kolme päivää meitä ennen ranskalainen yksinpurjehtija "Japi" meitä pienemmällä veneellä tälle samalla legille. Japilla ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan mereltä, joten hän latasi vain viimeisimmän säätiedon satamassa ja sanoi "I feel I am ready!". Tiedämme, että se viimeisin sääennuste kattoi vain puolet matkasta ja muuttui lukuisia kertoja. Japi on muuten yksi monista ihmistä, joilta löytyy hetken keskustelun jälkeen yhteys Suomeen – Japi omistaa itä-Suomesta vähän metsää!
Suomi-yhteyksistä on tähän väliin pakko mainita myös englantilainen herrasmies Bahamalta. Miehen purjevene oli yhden myräkän seurauksena haaksirikkoutunut riutalle ja kun se hinattiin satamaan meidän veneen vierelle, mies tuli pyytämään minulta, että olisin voinut pitää venettä silmällä illan ajan kun hän menee hotelliin siistiytymään, ettei vene uppoaisi satama-altaaseen. Tietenkin suostuin. Kiitokseksi mies otti yllättäen Iphonensa esille ja soitti ja antoi luurin minulle ja sanoi "you can speak finnish with my wife Ritva". Hämmennyin. Luurin toisesta päästä löytyi nykyään lontoolainen rouva, jolta suomi taittui loistavasti. Kiitokseksi veneen vartioimisesta sain kuulla suomeksi veneen tarinan (yksityiskohtana keskustelusta pitänee mainita, että veneellä oli sama nimi kuin perheen lontoolaisen talon vartiolinnulla…). Englantilainen herrasmies oli erittäin ylpeä, kun keksi näin hienon kiitoksen minulle.
Mutta palaten tähän ylitykseen: Ihanteellinen ylitysaika tälle legille olisi n. toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun, jolloin säiden pitäisi olla myötämielisimmät. Olimme siis hieman etuajassa – ja jouduimmekin taistelemaan hieman enemmän säiden kanssa. Kovia tuulia oli tarjolla lähes koko ylityksen ajan. Pahimmat myräkät saatiin kierrettyä (ainakin tämän hetken tiedon mukaan… nimittäin viimeisimmät sääennusteet ovat lupaavia), mutta monta ns. sivuosumaa ohimenneistä matalapaineista otettiin.
Säätaistelun tuloksena pituutta tälle ylitykselle on myös tullut oletettua enemmän. Lyhimmillään väli voisi olla n. 1700 mpk (ns. pohjoista isoympyräreittiä) - veikkailemme, että meidän kokonaismatka lähentelee jopa 2300 mpk:ta (n. 4200 km). Tämä on vain 700 mpk vähemmän kuin eteläinen ylitys, vaikka tämän pohjoisen piti olla se "lyhyt ja nopea".
Idyllinen ja rauhallinen Bermuda jäi nopeasti taakse ja edessä oli voimakastahtoinen valtameri. Muutaman päivän ajan VHF:ssä kuului tuttu ja turvallinen "Securité, Securité, all stations, all stations, this is Bermuda Radio…". Kolmantena päivänä kuului enää rätinää ja sen jälkeen VHF:ssä on ollut aika hiljaista. Odottelemme toiveikkaina, että kohta alkaa taas kuulua jotain, ehkäpä vaikka portugalia – se kertoisi, että jotain elämää alkaa taas olla lähettyvillä. Tähän väliin mahtuu aimo kasa vaihtelevaa säätä jenkkilän ja Euroopan välimaastossa. Tällä merellä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.
Eli vaikka Atlantti on sama, sen eteläisellä (E) ja pohjoisella (P) osalla näyttää olevan pieniä eroja…. kuten vaikkapa kärjistettynä seuraavat:
Purjehduskelit:
Muutamia lainauksia satelliittiviesteistä meidän sääkonsulttijoukoilta:
E: - "leppoisia pasaatituulia luvassa seuraavat 5 vrk" / "sivumyötäistä 7-10 m/s seuraavat 7 päivää"
P: - "tiistaina hurjaa keliä luvassa!" / "Itä on nyt kielletty suunta mennä, iso myrsky edessä!"
Lämpötila:
E: - Kuuma! Kuinka vähän vaatteita kehtaa pitää päällä?
P: - Usein kylmä ja kostea. Villasukat käytössä. Missä ne villapaidat olikaan? Tosin mukaan mahtui myös aurinkoisia päiviä!
Aallot:
E: - Pitkää rauhallista aaltoa ja maininkia.
P: - Välillä kunnon möykkyä, kukkulaa, kuoppaa, vaahtoa, murtuvia isoja aaltoja, aaltojen pauhuntaa – mutta näiden vastapainona välillä lähes tyyntä ja rauhallisia pitkiä maininkeja.
Vetisyys:
E: - Muutama kunnon sadekuuro.
P: - Ilma on kosteaa, merivettä lentää päivä- ja kuutiotolkulla veneen ylitse, ja välillä sataa ihan makeaakin vettä. Vettä on siis kaikkialla – se ei ole loppumassa maailmasta, tosin "ekokommenttina": yllättävän paljon muoviroskaa täälläkin on meressä.
Aurinko:
E: - Porotti kunnolla lähes koko ylityksen. Aurinkorasvoissa +50 suojaus.
P: - Näkyi muutamia kertoja, taisi olla pari ihan aurinkoistakin päivää. Ei vaaraa palamisesta.
Vimputus:
E: - Vene rullaa tasaiseen tahtiin puolelta toiselle.
P: - Kun keli yltyy, vene rullaa ja kallistelee voimakkaasti, ja välillä tippuu aalloilta. Muutoin tasaista rullausta mainingeissa.
Veneen luukut:
E: - Kaikki mahdollinen auki, että ilma kiertää.
P: - Kaikki mahdollinen tuplasti kiinni. Myrskysuojat luukuissa ja ilmastointiventtiileissä – ja siitä huolimatta jostain aina pääsee pieni määrä merivettä sisälle. Onneksi oli päiviä, jolloin saatiin tuuletus päälle ja kamat kuivumaan.
Purjeet:
E: - Täysin purjein, reivattiin pääosin vain ärhäköitä sade/ukkospilviä varten.
P: - Isopurjeen 3. reivi (ns. purjeen kovan kelin asento) = paras kaverimme. Purjeoperaatioita lukuisia päivittäin, kun keli muuttui nopeasti.
Meininki veneessä:
E: - Hengailua kannella, auringonottoa, meren ihailua, kalastusta jne.
P: - Hengailua veneen sisässä, lukemista punkissa, yksi kerrallaan kannella. Ulkona ei tehnyt mieli hengailla paljon omaa vahtivuoroa enempää.
Rahtilaivat:
E: - Nähtiin vain muutama laiva koko ylityksen aikana.
P: - Lähes joka päivä joku laiva menee läheltäkin ohitse. Selvästi jenkkilän ja Euroopan välillä kulkee tavaraa!
Muut purjeveneet:
E: - Nähtiin varmaan lähes kymmenkunta.
P: - Ei olla nähty vielä yhtään muuta seiloria. Yksi Bermudalta muutama tunti meidän perään lähtenyt ruotsalainen paatti kuultiin VHF:ssä, kun huutelivat jotain ohi mennyttä laivaa ja saimme heidät sen jälkeen itse kiinni myös VHF:llä. Bermudalta päivää ennen lähteneet norjalaiset menevät meistä noin sata mailia edellä. Heihin pidämme yhteyttä satelliittipuhelimella parin päivän välein.
Ja ei voi olla ohittamatta lähtöä ylittämään valtamerta:
E: - Orkesteri soittaa, n. 200 venettä samalla viivalla, ARC kaikuu joka puolella, ihmisiä on tuhansia, karnevaalimeininki. Sääennuste näyttää hyvältä.
P: - Lähdimme yksin, rannassa ainoastaan Bermuda Radio (="rajavalvonta") toivotti VHF:ssä meille turvallista matkaa ja tiedusteli ennustetta, milloin olemme Azoreilla. Meteorologiltamme tulee kännykkään tekstiviesti varoittamaan parista isosta ukkospilvestä Bermudan eteläpuolella, sen jälkeen kännykkäverkko loppuu.
Ja loppuun vielä erikoisimmat tähystyshavainnot:
E: - Järkyttävän suuret levälautat.
P: - Yli veneemme kokoinen kuollut valas. Ja hyvänä kakkosena suomalaiselta vihreältä lateraaliviitalta näyttänyt merimerkki.
Mutta yhteistä on kuitenkin se, että valtamerellä sitä ollaan kaiken sivistyksen ulkopuolella. Hienoa, mutta erilaista, seilausta kaiken kaikkiaan – kumpaankin suuntaan!
Uusin ETA Hortaan: keskiviikkona, juuri ennen auringon laskua.
// Arimo
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Taas aurinko nousee
Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille!
Meininki Pohjoisella-Atlantilla on rentoa. Yleisesti ottaen valtamerillä on aika lailla rentoa. Ei ole kiire mihinkään (tai vaikka olisikin, ei asialle voi mitään) eikä muutenkaan voisi sanoa elämän olevan mitenkään liian hektistä.
Aurinko näyttäytyi muutama päivä sitten ja katosi uudelleen edeltävänä yönä ylitse pyyhkäisseen matalapaineen alta. Väistimme myös tämän matalapaineen kovimpia tuulia, tällä kertaa hieman etelään. Puhuriaparaatti väitti kuitenkin tuulen nousseen yöllä 20 m/s puhallettuaan koko päivän noin 16 m/s keskinopeudella. Tällä kertaa kovin tuuli sattui osumaan Antin ja Ollin vuoroille. Jätkillä oli rough day at the office. Kuulostaa toisaalta luettuna varmaan hurjemmalta kuin oikeassa elämässä – vaikka siellä siis tuuli aikasten kovaa, ei purjehdus Swanin selässä miksikään muutu vielä tällaisissa olosuhteissa. Toki ollaan kaukana kaikesta, joten ajelemme pienemmillä purjeilla kuin vaikkapa Airistolla.
Myös aalto kasvoi useamman päivän navakan tuulen seurauksena – päästiin pudottelemaan melko teräviä aaltoja kiihkeässä surffissa. Aallot eivät kuitenkaan ehtineet kasvaa yhtä jyrkiksi kuin muutamaan otteeseen aiemmin tällä pätkällä. Tästä syystä esimerkiksi sisällä ei juurikaan huomannut, että tuuli on noussut 15 m/s -> 20 m/s. (Vähättelen kuulemma ajoittain veneen liikeratoja isommassa aallokossa. Viimeksi kun totesin, että nythän menee yllättävän tasaisesti, kommentti vastapalloon oli "vimputtaa ihan prkleesti".)
Niin sanotun pannukakkuindeksin perusteella Dyssel seilaa kuitenkin melko tasaisesti. Leivoin pannukakkua edellispäivänä navakassa tuulessa (ja pullaa itse asiassa eilen, joten niin hc-touhua täällä on). Nimesin luomuksen Atlantin murtuvaksi aalloksi sen lievän epäsymmetrisyyden vuoksi (uunimme ei keinuhorisontista huolimatta pysynyt aivan täysin kyydissä mukana). Oli kuulemma ihan jees.
Ehkä hieman jännempää puolta tästä pätkästä edustaa purjeoperaatiot. Spinnua ei ole pahemmin tarvinnut ulkoiluttaa, mutta tarkoitankin lähinnä purjeiden reivausoperaatiota. Yleensä kun reivataan, tuulee tavallista enemmän. Tällöin purjetta on enemmän kun tarvis – ja tästä syystä reivataankin. Reivaamme nykyään usein niin, että haemme vauhtia ja kryssimme pikku-Jennyllä ja samalla isopurje saadaan pois tuulesta ja voidaan reivata. Joku päivä sitten reivasimme ja tuli aivan pölön iso aalto. Olimme Antin kanssa kannella ja vanttien kohdalta suunnilleen palleaa myöden meressä. Aalto oli niin suuri, että vei hemmetti soikoon meidän kalavehkeet takakaiteesta!
Joka tapauksessa veneemme seilaa superhienosti 15-20 m/s tuulissa.
Oma vahtivuoroni oli aamuyöllä, jolloin tuulen himmatessa vaihdoimme kurssia kohti pohjoista. Sääkarttoihin supertietokoneiden algoritmeistä ilmestynyt uusi pieni matalapaine meinaa nimittäin kääntää tuulet vastaiseksi vielä ennen Azoreita. Vakaa aikomus on ehtiä ennen tuulien kääntymistä pääpiirteittäin matalan pohjoispuolelle, jolloin tuulien kääntyminen ei vaikuttane enää meidän matkantekoomme.
Lähdimme siis sivutuuleen heti tuulen tyyntyessä noin 12 m/s. Pysymme sinnikkäästi kurssilla (tuulikulma 80-90, paapuurin halssi), vaikka aiempi neljä-viisimetrinen aallokko antaa jatkuvaa möykkyä kannelle ja välillä sitloodaankin. Tästä sopivaa merikilpikonnan alikulkukäytävää pitkin voidaankin todeta muutama sana purjehdusvermeistämme, joista meiltä on jonkin verran kyselty.
Etenkin Muston MPX ja HPX puvut ovat oikein hyviä ja soveltuvat juuri tänne Pohjois-Atlantille täydellisesti. HPX –puku on astetta lämpimämpi, joten sen kanssa tarkenee melko hyvin melkeinpä missä tahansa teknisellä alusasulla ja fleecellä (ja on 90% ajasta liian kuuma). Näillä puvuilla pärjää kelin muuttuessa märäksi. Erityismainintana käytämme purjehdushousuja. Näitä housuja on pidetty melkeinpä koko reissun ajan ja ovat osoittautuneet mahtaviksi hankinnoiksi korvaten käytännössä kankeat haalarihousut.
Purjehduspukujen lisäksi meillä kaikilla on Ursuitin Gemino –kuivapuvut. Ursuitilla voi tosiaan mennä vaikka uimaan kastumatta. Emme ole juurikaan käyttäneet Ursuitteja, mutta vähäisen kokemuksen perusteella nämä edustavat huikeaa turkulaista innovatiivisuutta ja luotettavuutta kelin muuttuessa oikeasti pahaksi. Ursuit on kevyt, joten sillä onnistuu kannellakin hääräily helposti.
Tällä hetkellä purjehdimme reilussa sivutuulessa auringon laskuun.
-ossi
Meininki Pohjoisella-Atlantilla on rentoa. Yleisesti ottaen valtamerillä on aika lailla rentoa. Ei ole kiire mihinkään (tai vaikka olisikin, ei asialle voi mitään) eikä muutenkaan voisi sanoa elämän olevan mitenkään liian hektistä.
Aurinko näyttäytyi muutama päivä sitten ja katosi uudelleen edeltävänä yönä ylitse pyyhkäisseen matalapaineen alta. Väistimme myös tämän matalapaineen kovimpia tuulia, tällä kertaa hieman etelään. Puhuriaparaatti väitti kuitenkin tuulen nousseen yöllä 20 m/s puhallettuaan koko päivän noin 16 m/s keskinopeudella. Tällä kertaa kovin tuuli sattui osumaan Antin ja Ollin vuoroille. Jätkillä oli rough day at the office. Kuulostaa toisaalta luettuna varmaan hurjemmalta kuin oikeassa elämässä – vaikka siellä siis tuuli aikasten kovaa, ei purjehdus Swanin selässä miksikään muutu vielä tällaisissa olosuhteissa. Toki ollaan kaukana kaikesta, joten ajelemme pienemmillä purjeilla kuin vaikkapa Airistolla.
Myös aalto kasvoi useamman päivän navakan tuulen seurauksena – päästiin pudottelemaan melko teräviä aaltoja kiihkeässä surffissa. Aallot eivät kuitenkaan ehtineet kasvaa yhtä jyrkiksi kuin muutamaan otteeseen aiemmin tällä pätkällä. Tästä syystä esimerkiksi sisällä ei juurikaan huomannut, että tuuli on noussut 15 m/s -> 20 m/s. (Vähättelen kuulemma ajoittain veneen liikeratoja isommassa aallokossa. Viimeksi kun totesin, että nythän menee yllättävän tasaisesti, kommentti vastapalloon oli "vimputtaa ihan prkleesti".)
Niin sanotun pannukakkuindeksin perusteella Dyssel seilaa kuitenkin melko tasaisesti. Leivoin pannukakkua edellispäivänä navakassa tuulessa (ja pullaa itse asiassa eilen, joten niin hc-touhua täällä on). Nimesin luomuksen Atlantin murtuvaksi aalloksi sen lievän epäsymmetrisyyden vuoksi (uunimme ei keinuhorisontista huolimatta pysynyt aivan täysin kyydissä mukana). Oli kuulemma ihan jees.
Ehkä hieman jännempää puolta tästä pätkästä edustaa purjeoperaatiot. Spinnua ei ole pahemmin tarvinnut ulkoiluttaa, mutta tarkoitankin lähinnä purjeiden reivausoperaatiota. Yleensä kun reivataan, tuulee tavallista enemmän. Tällöin purjetta on enemmän kun tarvis – ja tästä syystä reivataankin. Reivaamme nykyään usein niin, että haemme vauhtia ja kryssimme pikku-Jennyllä ja samalla isopurje saadaan pois tuulesta ja voidaan reivata. Joku päivä sitten reivasimme ja tuli aivan pölön iso aalto. Olimme Antin kanssa kannella ja vanttien kohdalta suunnilleen palleaa myöden meressä. Aalto oli niin suuri, että vei hemmetti soikoon meidän kalavehkeet takakaiteesta!
Joka tapauksessa veneemme seilaa superhienosti 15-20 m/s tuulissa.
Oma vahtivuoroni oli aamuyöllä, jolloin tuulen himmatessa vaihdoimme kurssia kohti pohjoista. Sääkarttoihin supertietokoneiden algoritmeistä ilmestynyt uusi pieni matalapaine meinaa nimittäin kääntää tuulet vastaiseksi vielä ennen Azoreita. Vakaa aikomus on ehtiä ennen tuulien kääntymistä pääpiirteittäin matalan pohjoispuolelle, jolloin tuulien kääntyminen ei vaikuttane enää meidän matkantekoomme.
Lähdimme siis sivutuuleen heti tuulen tyyntyessä noin 12 m/s. Pysymme sinnikkäästi kurssilla (tuulikulma 80-90, paapuurin halssi), vaikka aiempi neljä-viisimetrinen aallokko antaa jatkuvaa möykkyä kannelle ja välillä sitloodaankin. Tästä sopivaa merikilpikonnan alikulkukäytävää pitkin voidaankin todeta muutama sana purjehdusvermeistämme, joista meiltä on jonkin verran kyselty.
Etenkin Muston MPX ja HPX puvut ovat oikein hyviä ja soveltuvat juuri tänne Pohjois-Atlantille täydellisesti. HPX –puku on astetta lämpimämpi, joten sen kanssa tarkenee melko hyvin melkeinpä missä tahansa teknisellä alusasulla ja fleecellä (ja on 90% ajasta liian kuuma). Näillä puvuilla pärjää kelin muuttuessa märäksi. Erityismainintana käytämme purjehdushousuja. Näitä housuja on pidetty melkeinpä koko reissun ajan ja ovat osoittautuneet mahtaviksi hankinnoiksi korvaten käytännössä kankeat haalarihousut.
Purjehduspukujen lisäksi meillä kaikilla on Ursuitin Gemino –kuivapuvut. Ursuitilla voi tosiaan mennä vaikka uimaan kastumatta. Emme ole juurikaan käyttäneet Ursuitteja, mutta vähäisen kokemuksen perusteella nämä edustavat huikeaa turkulaista innovatiivisuutta ja luotettavuutta kelin muuttuessa oikeasti pahaksi. Ursuit on kevyt, joten sillä onnistuu kannellakin hääräily helposti.
Tällä hetkellä purjehdimme reilussa sivutuulessa auringon laskuun.
-ossi
torstai 7. toukokuuta 2015
Tunnelmia yövahdeista
Vierailevan miehistön aika vierailla myös blogin kirjoittajana. Dysselin kyytiin tulin ensimmäiselle varsinaiselle avomeripurjehdukselleni Bermudalta ja mukana matkassa olen Azoreille asti. Etukäteen legiä povattiin toistaiseksi haastavimmaksi ja kuten aiemmista blogiteksteistä on käynyt ilmi, vaihteleva sääolot ovat pistäneet useamman kerran reittisuunnitelmaa uusiksi. Arimolla, Antilla ja Ossilla on kuitenkin selvästi kehittynyt jo vahva rutiini merillä olemiseen ja nyt viikon merillä olemisen jälkeen voinkin todeta, että on ollut varsin helppo hypätä remmiin.
Tätä legiä ennen allekirjoittaneella ei ole ollut juuri kokemusta mm. yöllä purjehtimisesta. Seuraavassa tunnelmia yövahdeista, joka avaa ehkä myös lukijoille tätä matkapurjehduksen yhtä osa-aluetta.
Ensimmäisenä yönä Antti oli opastamassa yövahdin rutiineja, tutkan ym. toimintaa. Keli oli leppoisa, korkeintaan navakkaa sivumyötäistä tuulta ja jonkin verran kuun valoa. Ensimmäisen yön jälkeen olemme ajaneet yöt 4 vahdissa – kukin on ruorin takana 3 h kerrallaan. Toisena yönä keli oli jonkin verran reippaampaa. Meripunkka kallisteli aallokossa n. 20-30 astetta vuoroin kumpaankin suuntaan. Yritin koota tyynyjä tueksi, jotta pysyisin punkassa edes jokseenkin paikallaan – heikolla menestyksellä. Pätkittäin nukutun pinnallisen unen jälkeen kuuluikin jo Ossin ääni radiopuhelimesta klo 03 yöllä – vahdin vaihdon aika. Kömmin ylös meripunkasta ja seuraavana operaationa oli purjehduspuvun pukeminen vimputtavassa veneessä meripahoinvoinnin ja siihen liittyvän tuskahien noustessa samalla pintaan. Pahoinvointi kuitenkin ohittui heti ulos päästessäni ja luvassa oli reippaassa sivumyötäisessä mukavaa ajoa. Pilvet tekivät yöstä pimeän, mutta lähimpien aaltojen ääriviivat kuitenkin pimeydestä erottuivat. Juuri muuta ei tuulikulmamittarin lisäksi tarvitsekaan nähdä.
Seuraavina öinä keli on vaihdellut tyynessä konettamisesta reippaaseen sivumyötäiseen tuuleen. Meripahoinvointi meni menojaan ensimmäisen myräkän jälkeen. Edellisyön vahti meni kuunsiltaa pitkin 3-4 m myötäaallokkoon surffatessa, mikä olikin tähän mennessä ehkä hienoin pätkä ruorin takana! Viimeistään yksin yövahdissa muun miehistön nukkuessa sitä on havahtunut, kuinka kaukana kaikesta tällä hetkellä olemme. Lähimpään rantaan on yli 1000km! Yövahdissa riittää tilaa ajatusten harhailla.
-Olli
Tätä legiä ennen allekirjoittaneella ei ole ollut juuri kokemusta mm. yöllä purjehtimisesta. Seuraavassa tunnelmia yövahdeista, joka avaa ehkä myös lukijoille tätä matkapurjehduksen yhtä osa-aluetta.
Ensimmäisenä yönä Antti oli opastamassa yövahdin rutiineja, tutkan ym. toimintaa. Keli oli leppoisa, korkeintaan navakkaa sivumyötäistä tuulta ja jonkin verran kuun valoa. Ensimmäisen yön jälkeen olemme ajaneet yöt 4 vahdissa – kukin on ruorin takana 3 h kerrallaan. Toisena yönä keli oli jonkin verran reippaampaa. Meripunkka kallisteli aallokossa n. 20-30 astetta vuoroin kumpaankin suuntaan. Yritin koota tyynyjä tueksi, jotta pysyisin punkassa edes jokseenkin paikallaan – heikolla menestyksellä. Pätkittäin nukutun pinnallisen unen jälkeen kuuluikin jo Ossin ääni radiopuhelimesta klo 03 yöllä – vahdin vaihdon aika. Kömmin ylös meripunkasta ja seuraavana operaationa oli purjehduspuvun pukeminen vimputtavassa veneessä meripahoinvoinnin ja siihen liittyvän tuskahien noustessa samalla pintaan. Pahoinvointi kuitenkin ohittui heti ulos päästessäni ja luvassa oli reippaassa sivumyötäisessä mukavaa ajoa. Pilvet tekivät yöstä pimeän, mutta lähimpien aaltojen ääriviivat kuitenkin pimeydestä erottuivat. Juuri muuta ei tuulikulmamittarin lisäksi tarvitsekaan nähdä.
Seuraavina öinä keli on vaihdellut tyynessä konettamisesta reippaaseen sivumyötäiseen tuuleen. Meripahoinvointi meni menojaan ensimmäisen myräkän jälkeen. Edellisyön vahti meni kuunsiltaa pitkin 3-4 m myötäaallokkoon surffatessa, mikä olikin tähän mennessä ehkä hienoin pätkä ruorin takana! Viimeistään yksin yövahdissa muun miehistön nukkuessa sitä on havahtunut, kuinka kaukana kaikesta tällä hetkellä olemme. Lähimpään rantaan on yli 1000km! Yövahdissa riittää tilaa ajatusten harhailla.
-Olli
tiistai 5. toukokuuta 2015
Nemoa etsimässä
"Märkää kuin keväisellä Munasjoella" –A. Sundqvist
Aurinko näyttäytyi eilen (monet blogin lukijat ovat muuten varmasti huomanneet, että eilen on lähinnä synonyymi lähimenneisyydelle) hetkellisesti hieman kevyemmän pilviverhon takaa. Saimme mukavasti kuivateltua kaikki vaatteet seuraavaa sadetta varten.
Seuraava rintama tulikin ajallaan noin 5 tunnin päästä kuivatteluhetkestä. Ja vettä tuli. Muutenkin on suhmuraista.
Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, emme ole edelleenkään menossa Pohjois-Kanadaan (vaikka Kanada on muuten melkeinpä lähin manner tällä hetkellä) emmekä Pohjoisnavalle.
Kurssin muuttaminen pohjoiseen liittyy optimointiin parhaiden tuulien saamisesta. Osa tuulista voi olla suhteellisen voimakkaita, jotenka niitä ei käytännössä ole oikein järkevää ottaa muuta kuin myötäisinä. Tämän lisäksi tarkoitus on tosiaan mennä Azoreille, jotenka saamme parempaa tuulikulmaa nyt positioitumalla pohjoisemmaksi.
Emme kuitenkaan halua liikaa pohjoiseen, jotenka ajelemme hissukseen ja odottelemme kovempien matalapaineen aiheuttamien tuulien siirtymistä pois reitiltämme. Tämän jälkeen koukkaamme hieman takaisin etelään ja tuulen suunnan kääntyessä jatkamme koiliseen kohti Eurooppaa.
Eilen yöllä tuuli yltyi yli 15 m/s. Dyssel kiisi vastatuuleen liiankin kovaa ja liikaa kohti pohjoista (3. reivillä + reivatulla Pikku-Jennyllä), joten "jäimme parkkiin" – testasimme Arimon kanssa yöllä miten Dysselin saa pysymään Heaving-to –asennossa ja miten tämä homma oikeissa olosuhteissa toimii. Hyvin toimii – jäimme hengailemaan käytännössä piihin noin 12 tunnin ajaksi. Tuollaisessa tuulessa vastatuuleen purjehtimisessa harvoin muutenkaan on mitään järkeä, ellei halua kokea jonkunlaista VOR –experienceä.
Heaving-to tarkoittaa sitä, että olemme noin 50 asteen kulmassa tuuleen, liikkumatta keulasuunnassa eteenpäin laisinkaan. Vene sen sijaan driftaa hiljakseen (n 1 knots) aallokon suuntaisesti. Heaving-to on siitä cool juttu, että se poistaa kaiken hakkaamisen ja ryskeen. Tämän lisäksi vene ottaa aallot aika hyvästä kulmasta. Vielä tämän lisäksi veneen driftaus synnyttää "slackin", joka estää isoja aaltoja murtumasta veneen kannelle. Heaving-to asentoon pääsee kaltaisellamme veneellä pelkällä isopurjeella (reivien määrä riippuu tuulen voimasta).
Vene ohjataan tuuleen päin, jolloin se jarruttaa. Peräsintä käännetään tuulen puolelle ja lukitaan veneen liikkeen rauhoituttua ja jäädessä noin 50 astetta tuuleen. Isopurjetta ei voi skuutata liian kireälle, koska muutoin vene ei nouse tarpeeksi tuuleen. Jos vene ei nouse edelleenkään tuuleen, tarvitsee isopurjeen määrää lisätä. Vastaavasti jos vene nousee kokonaan tuuleen, pitää eteen skuutata tuulen puolelle etupurjetta. Meille tämä kuitenkin toi liikaa tuulesta kääntävää voimaa, joten pelkkä isopurje riitti oikein hyvin.
Lopputuloksena vene pysyy paikoillaan tekemättä mitään, 50 asteen kulmassa tuuleen.
Mikäli eteen osuisi oikea supermyräkkä, voidaan tästä vielä laskea veneen keulasta kankainen meriankkuri pitämään veneen eteenpäin suuntautuva liike minimissä ja vene 40-50 astetta tuulessa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen suuresti Lin & Larry Pardeyn Storm Tactics –kirjaa.
Tämän legin nemopiste alkaa lähestymään myöskin hyvää vauhtia. Tämä piste on siis piste, joka on mahdollisimman kaukana asutuksesta. Käsittääkseni oikeasti tämä piste sijaitsee jossakin Etelä-Meren hujakoilla matkalla Australiasta Etelä-Amerikkaan (meidän Pohjois-Atlantti on jälleen ihan lastensarjaa siihen pätkään verrattuna).
Kansainvälinen avaruusasema todennäköisesti on meilläkin tällä hetkellä laskettavissa naapuriksi. Meillä ei kyllä ole osoitetta eikä puhelinnumeroa. Synkkien pilvien alta ei taivaallekaan näe.
Sateesta huolimatta meininki on yllättävän rentoa – eilen söimme pihviä ja olemme jälleen aloittaneet perinteiset iltapäiväkahvit, kun ei enää ole niin hemmetin kuuma. Ilman lämpötilassa ei edelleenkään ole mitään valittamista, vaikkakin tuivertava tuuli ja sade viilentävät lämpötilaa. Sisällä veneessä on lämmintä, kuivaa ja mukavaa.
Kredittiä ammattilaivaliikenteelle. AIS ilmoitti yhtenä tuulisena yönä, että olemme tasan törmäyskurssilla tankkerin kanssa. M/S Star Vega kuitenkin kutsui meitä VHF:ssä ja ilmoitti, että väistävät meitä. Kysyivät muutenkin että mitenkäs meillä menee. Juuri heränneenä vastasin, että meillä menee loistavasti. Mitenkäs teillä menee? Vastasivat, että heilläkin menee oikein hyvin. Toivotimme toisillemme mukavaa matkanjatkoa. Myös toinen laiva kuuli VHF –keskustelumme ja kysyi Star Vegalta sijaintiamme (olivat nimittäin niin kaukana vielä meistä, että emme näkyneet vielä heidän AIS –järjestelmässä). Lähettävä ja vastaanottava AIS on kyllä hintansa arvoinen varuste.
"Irroitimme köydet" piistä juurikin nyt ja lähdemme pudottelemaan jälleen kohti Azoreita! Reitti tulee todennäköisesti kulkemaan hieman etelän kautta Azoreille.
Samalla hetkellä alkoi satamaan. Huomenna pitäisi oikeasti kirkastua! Emme normaalisti lataa sääkarttoihin sadetietoja, koska satelliittinettidata on kallista ja olemme usein enemmän kiinnostuneita tuulesta. Tähän on tehty nyt poikkeus ja sääkatsauksessa katsomme nyt myös tuleeko sare.
-ossi
Aurinko näyttäytyi eilen (monet blogin lukijat ovat muuten varmasti huomanneet, että eilen on lähinnä synonyymi lähimenneisyydelle) hetkellisesti hieman kevyemmän pilviverhon takaa. Saimme mukavasti kuivateltua kaikki vaatteet seuraavaa sadetta varten.
Seuraava rintama tulikin ajallaan noin 5 tunnin päästä kuivatteluhetkestä. Ja vettä tuli. Muutenkin on suhmuraista.
Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, emme ole edelleenkään menossa Pohjois-Kanadaan (vaikka Kanada on muuten melkeinpä lähin manner tällä hetkellä) emmekä Pohjoisnavalle.
Kurssin muuttaminen pohjoiseen liittyy optimointiin parhaiden tuulien saamisesta. Osa tuulista voi olla suhteellisen voimakkaita, jotenka niitä ei käytännössä ole oikein järkevää ottaa muuta kuin myötäisinä. Tämän lisäksi tarkoitus on tosiaan mennä Azoreille, jotenka saamme parempaa tuulikulmaa nyt positioitumalla pohjoisemmaksi.
Emme kuitenkaan halua liikaa pohjoiseen, jotenka ajelemme hissukseen ja odottelemme kovempien matalapaineen aiheuttamien tuulien siirtymistä pois reitiltämme. Tämän jälkeen koukkaamme hieman takaisin etelään ja tuulen suunnan kääntyessä jatkamme koiliseen kohti Eurooppaa.
Eilen yöllä tuuli yltyi yli 15 m/s. Dyssel kiisi vastatuuleen liiankin kovaa ja liikaa kohti pohjoista (3. reivillä + reivatulla Pikku-Jennyllä), joten "jäimme parkkiin" – testasimme Arimon kanssa yöllä miten Dysselin saa pysymään Heaving-to –asennossa ja miten tämä homma oikeissa olosuhteissa toimii. Hyvin toimii – jäimme hengailemaan käytännössä piihin noin 12 tunnin ajaksi. Tuollaisessa tuulessa vastatuuleen purjehtimisessa harvoin muutenkaan on mitään järkeä, ellei halua kokea jonkunlaista VOR –experienceä.
Heaving-to tarkoittaa sitä, että olemme noin 50 asteen kulmassa tuuleen, liikkumatta keulasuunnassa eteenpäin laisinkaan. Vene sen sijaan driftaa hiljakseen (n 1 knots) aallokon suuntaisesti. Heaving-to on siitä cool juttu, että se poistaa kaiken hakkaamisen ja ryskeen. Tämän lisäksi vene ottaa aallot aika hyvästä kulmasta. Vielä tämän lisäksi veneen driftaus synnyttää "slackin", joka estää isoja aaltoja murtumasta veneen kannelle. Heaving-to asentoon pääsee kaltaisellamme veneellä pelkällä isopurjeella (reivien määrä riippuu tuulen voimasta).
Vene ohjataan tuuleen päin, jolloin se jarruttaa. Peräsintä käännetään tuulen puolelle ja lukitaan veneen liikkeen rauhoituttua ja jäädessä noin 50 astetta tuuleen. Isopurjetta ei voi skuutata liian kireälle, koska muutoin vene ei nouse tarpeeksi tuuleen. Jos vene ei nouse edelleenkään tuuleen, tarvitsee isopurjeen määrää lisätä. Vastaavasti jos vene nousee kokonaan tuuleen, pitää eteen skuutata tuulen puolelle etupurjetta. Meille tämä kuitenkin toi liikaa tuulesta kääntävää voimaa, joten pelkkä isopurje riitti oikein hyvin.
Lopputuloksena vene pysyy paikoillaan tekemättä mitään, 50 asteen kulmassa tuuleen.
Mikäli eteen osuisi oikea supermyräkkä, voidaan tästä vielä laskea veneen keulasta kankainen meriankkuri pitämään veneen eteenpäin suuntautuva liike minimissä ja vene 40-50 astetta tuulessa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen suuresti Lin & Larry Pardeyn Storm Tactics –kirjaa.
Tämän legin nemopiste alkaa lähestymään myöskin hyvää vauhtia. Tämä piste on siis piste, joka on mahdollisimman kaukana asutuksesta. Käsittääkseni oikeasti tämä piste sijaitsee jossakin Etelä-Meren hujakoilla matkalla Australiasta Etelä-Amerikkaan (meidän Pohjois-Atlantti on jälleen ihan lastensarjaa siihen pätkään verrattuna).
Kansainvälinen avaruusasema todennäköisesti on meilläkin tällä hetkellä laskettavissa naapuriksi. Meillä ei kyllä ole osoitetta eikä puhelinnumeroa. Synkkien pilvien alta ei taivaallekaan näe.
Sateesta huolimatta meininki on yllättävän rentoa – eilen söimme pihviä ja olemme jälleen aloittaneet perinteiset iltapäiväkahvit, kun ei enää ole niin hemmetin kuuma. Ilman lämpötilassa ei edelleenkään ole mitään valittamista, vaikkakin tuivertava tuuli ja sade viilentävät lämpötilaa. Sisällä veneessä on lämmintä, kuivaa ja mukavaa.
Kredittiä ammattilaivaliikenteelle. AIS ilmoitti yhtenä tuulisena yönä, että olemme tasan törmäyskurssilla tankkerin kanssa. M/S Star Vega kuitenkin kutsui meitä VHF:ssä ja ilmoitti, että väistävät meitä. Kysyivät muutenkin että mitenkäs meillä menee. Juuri heränneenä vastasin, että meillä menee loistavasti. Mitenkäs teillä menee? Vastasivat, että heilläkin menee oikein hyvin. Toivotimme toisillemme mukavaa matkanjatkoa. Myös toinen laiva kuuli VHF –keskustelumme ja kysyi Star Vegalta sijaintiamme (olivat nimittäin niin kaukana vielä meistä, että emme näkyneet vielä heidän AIS –järjestelmässä). Lähettävä ja vastaanottava AIS on kyllä hintansa arvoinen varuste.
"Irroitimme köydet" piistä juurikin nyt ja lähdemme pudottelemaan jälleen kohti Azoreita! Reitti tulee todennäköisesti kulkemaan hieman etelän kautta Azoreille.
Samalla hetkellä alkoi satamaan. Huomenna pitäisi oikeasti kirkastua! Emme normaalisti lataa sääkarttoihin sadetietoja, koska satelliittinettidata on kallista ja olemme usein enemmän kiinnostuneita tuulesta. Tähän on tehty nyt poikkeus ja sääkatsauksessa katsomme nyt myös tuleeko sare.
-ossi
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Hengailua keskellä pohjois-Atlanttia
Emme ole vaihtaneet määränpäätä, vaikkakin viimeisen vuorokauden reitistä voisikin päätellä, että matkaamme Kanadaan tai Grönlantiin. Eilisen sääpalaverin tiimoilta päätimme hieman himmata vauhtiamme kohti Azoreita, sillä tiistaina eteemme (=juuri meidän ja Azorien väliin) on kehittymässä uusimpien sääennusteiden isohko myräkkä. Nyt tällä pienellä viivytyksellä on tarkoitus päästää myräkkä edellemme ja ajella sen jäljessä sitten taas kohti Azoreita – eikä osua myräkän kovimpiin tuuliin.
Eli tällä hetkellä ajelemme alimitoitetuilla purjeilla noin 3 solmua mukavassa sivutuulessa kohti pohjoista ja nautimme iltapäiväkahveja ja odottelemme tiistaina alkavaa kovempaa tuulta, joka tosin tällä taktiikalla pitäisi olla meille kohtuullisen suotuisa. Kurssi kääntynee kohti Azoreita näillä näkymin noin maanantai-iltana.
Tämä pieni iltapäiväkahvihetki keskellä merta tarkoittanee, että ennustelemme nyt saapumisemme Azoreille osuvan äitienpäivän sijaan johonkin noin tiistaihin.
Niin, ja eilen (ja hieman tänäänkin) paistoi pitkästä aikaa aurinko!
// Arimo
Eli tällä hetkellä ajelemme alimitoitetuilla purjeilla noin 3 solmua mukavassa sivutuulessa kohti pohjoista ja nautimme iltapäiväkahveja ja odottelemme tiistaina alkavaa kovempaa tuulta, joka tosin tällä taktiikalla pitäisi olla meille kohtuullisen suotuisa. Kurssi kääntynee kohti Azoreita näillä näkymin noin maanantai-iltana.
Tämä pieni iltapäiväkahvihetki keskellä merta tarkoittanee, että ennustelemme nyt saapumisemme Azoreille osuvan äitienpäivän sijaan johonkin noin tiistaihin.
Niin, ja eilen (ja hieman tänäänkin) paistoi pitkästä aikaa aurinko!
// Arimo
perjantai 1. toukokuuta 2015
Vapputerveisiä Pohjois-Atlannilta
Tuuliko tuolta tuli ja tuuli? Viimeksi Suomessa on ollut yhtä vaisu keli näin monta päivää: tuulee ja sataa.
Välillä tuulee kovempaa, välillä sataa kovempaa. Eilen – vai eilisen näkökulmasta olleen eilisen aikana - oli aikasmoinen puhuri. Yksi matalapaineen reuna liikkui ylitsemme vinhaa vauhtia.
Olemme jossakin 700 NM päässä Bermudasta, matkalla Eurooppaan.
Dyssel liikkuu upeasti kovemmassa tuulessa, josta saimme nauttia useamman päivää.
Seuraava kuvaus kertoo yhdestä edeltäneestä päivästä, mutta myös jotakin veneen suorituskyvystä:
Luin salongissa artikkelia lisensoinnista ja join kahvia. Olli luki kirjaa. Veneen sisälämpötila oli kutakuinkin 24 astetta. Vene keinui olosuhteisin nähden rauhallisesti puolelta toiselle. Arimo pyöritteli ruoria. Jossakin vaiheessa joku totesi, että kylläpä ploosaa. Tuulimittari ilmoitteli lukemia 17 m/s keskituulesta. Kuljimme noin kahdeksaa-yhdeksää solmua, aalloissa surffaillessa nopeammin. Purjeita ei paljoa tarvinnut. Sisällä oli hiljaista, vain vauhtikohinaksi nimeämämme suhina kuului ajoittain veneen kiihdyttäessä aaltoon.
Tämä matala aiheutti melkoisen aallokon pari päivää sitten. Suurimman muuten missä olemme olleet. Tämänhetkiset säämallimme eivät enää ennusta yhtä suurta aaltoa. Aalto muodostui suureksi, sillä tuuli oli voimakas melko pitkään.
Jyrkimmät aallot tulivat totta kai yöaikaan, joten ruorissa sai olla tarkkana. Itselleni piirtyi verkkokalvoille ehkäpä yksi reissun hienoimmista näkymistä: aivan täysin sysimustassa pilkkopimeässä kuului aluksi lentokoneen lähtöääni (valtava suhina) – oikeasti iso aalto – kiihdyttäen Dysselin kovaan surffiin (10, 11, 12 knots…) Vaikka ulkona oli täysin pimeää, valtavat kuohut veneen oikealla ja vasemmalla puolella erottuivat selvästi. Kuohut tulivat biminiä korkeammalta! Meillä oli kuitenkin täysin oikea määrä purjeita (=3. reivi) ja otimme aallon hyvästä kulmasta, joten vene ei karannut käsistä eikä edes kallistunut mitenkään suunnattomasti. Pimeässä kaikkia aaltoja ei kuitenkaan saa otettua niin optimaalisesti. Muutaman kerran kallistelimmekin.
Monista valtameriopuksista luettu pitää kyllä paikkansa. Merellä voi tuulla lähestulkoon vaikka kuinka paljon, eikä asia johda mihinkään reivaamista ihmeempään lopputulokseen. Isot aallot sen sijaan voivat aiheuttaa päänvaivaa. Isojen aaltojenkin osalta on isoja harmittomia aaltoja ja pienempiä paljon enemmän hässäkkää aiheuttavia aaltoja. Loiva maininki voi kasvaa vaikka kuinka suureksi, jolloin vene nousee pitkään ylös ylämäkeä ja mainingin harjalla voi ihailla olevansa paljon ympäristöä korkeammalla. Tämän jälkeen alkaa seuraava lasku. Näitä harmittomia isoja aaltoja meillä oli jonkin verran eteläisellä Atlannin ylityksellä (itse asiassa ne aallot tulevat täältä Pohjois-Atlannin matalapaineista ja loivenevat mainingeiksi Etelä-Atlannille). Jyrkät aallot ovat epämukavampia. Vettä voi tulla veneen kannelle hullunlailla ja muutenkin aalto voi horjuttaa veneen stabiliteettia. Murtuvat aallot ovatkin kokonaan toinen juttu.
Ylitys tähän suuntaan on toki erilainen – tämänhän toki tiesimme. Näillä kohdin usein on kylmää ja tuulista. Mukavaa purjehdusta tämä on tähän mennessä ollut. Ilman lämpötila on ihan jees, josko vain aurinko päättäisi näyttäytyä. Pääsemme näillä näkymin melko pian korkeapaineen tuuliin. Yleisesti ottaen siellä on muutenkin mukavammat kelit.
Tällä legillä viidensadan mailin rajapyykkejä juhlistetaan konjakilla.
Hyvää vappua kaikille!
-ossi
Välillä tuulee kovempaa, välillä sataa kovempaa. Eilen – vai eilisen näkökulmasta olleen eilisen aikana - oli aikasmoinen puhuri. Yksi matalapaineen reuna liikkui ylitsemme vinhaa vauhtia.
Olemme jossakin 700 NM päässä Bermudasta, matkalla Eurooppaan.
Dyssel liikkuu upeasti kovemmassa tuulessa, josta saimme nauttia useamman päivää.
Seuraava kuvaus kertoo yhdestä edeltäneestä päivästä, mutta myös jotakin veneen suorituskyvystä:
Luin salongissa artikkelia lisensoinnista ja join kahvia. Olli luki kirjaa. Veneen sisälämpötila oli kutakuinkin 24 astetta. Vene keinui olosuhteisin nähden rauhallisesti puolelta toiselle. Arimo pyöritteli ruoria. Jossakin vaiheessa joku totesi, että kylläpä ploosaa. Tuulimittari ilmoitteli lukemia 17 m/s keskituulesta. Kuljimme noin kahdeksaa-yhdeksää solmua, aalloissa surffaillessa nopeammin. Purjeita ei paljoa tarvinnut. Sisällä oli hiljaista, vain vauhtikohinaksi nimeämämme suhina kuului ajoittain veneen kiihdyttäessä aaltoon.
Tämä matala aiheutti melkoisen aallokon pari päivää sitten. Suurimman muuten missä olemme olleet. Tämänhetkiset säämallimme eivät enää ennusta yhtä suurta aaltoa. Aalto muodostui suureksi, sillä tuuli oli voimakas melko pitkään.
Jyrkimmät aallot tulivat totta kai yöaikaan, joten ruorissa sai olla tarkkana. Itselleni piirtyi verkkokalvoille ehkäpä yksi reissun hienoimmista näkymistä: aivan täysin sysimustassa pilkkopimeässä kuului aluksi lentokoneen lähtöääni (valtava suhina) – oikeasti iso aalto – kiihdyttäen Dysselin kovaan surffiin (10, 11, 12 knots…) Vaikka ulkona oli täysin pimeää, valtavat kuohut veneen oikealla ja vasemmalla puolella erottuivat selvästi. Kuohut tulivat biminiä korkeammalta! Meillä oli kuitenkin täysin oikea määrä purjeita (=3. reivi) ja otimme aallon hyvästä kulmasta, joten vene ei karannut käsistä eikä edes kallistunut mitenkään suunnattomasti. Pimeässä kaikkia aaltoja ei kuitenkaan saa otettua niin optimaalisesti. Muutaman kerran kallistelimmekin.
Monista valtameriopuksista luettu pitää kyllä paikkansa. Merellä voi tuulla lähestulkoon vaikka kuinka paljon, eikä asia johda mihinkään reivaamista ihmeempään lopputulokseen. Isot aallot sen sijaan voivat aiheuttaa päänvaivaa. Isojen aaltojenkin osalta on isoja harmittomia aaltoja ja pienempiä paljon enemmän hässäkkää aiheuttavia aaltoja. Loiva maininki voi kasvaa vaikka kuinka suureksi, jolloin vene nousee pitkään ylös ylämäkeä ja mainingin harjalla voi ihailla olevansa paljon ympäristöä korkeammalla. Tämän jälkeen alkaa seuraava lasku. Näitä harmittomia isoja aaltoja meillä oli jonkin verran eteläisellä Atlannin ylityksellä (itse asiassa ne aallot tulevat täältä Pohjois-Atlannin matalapaineista ja loivenevat mainingeiksi Etelä-Atlannille). Jyrkät aallot ovat epämukavampia. Vettä voi tulla veneen kannelle hullunlailla ja muutenkin aalto voi horjuttaa veneen stabiliteettia. Murtuvat aallot ovatkin kokonaan toinen juttu.
Ylitys tähän suuntaan on toki erilainen – tämänhän toki tiesimme. Näillä kohdin usein on kylmää ja tuulista. Mukavaa purjehdusta tämä on tähän mennessä ollut. Ilman lämpötila on ihan jees, josko vain aurinko päättäisi näyttäytyä. Pääsemme näillä näkymin melko pian korkeapaineen tuuliin. Yleisesti ottaen siellä on muutenkin mukavammat kelit.
Tällä legillä viidensadan mailin rajapyykkejä juhlistetaan konjakilla.
Hyvää vappua kaikille!
-ossi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)