Pieniä yllätyksiä leppoisessa matkustamisessa

Juuri kun edellinen blogipostaus oli lähtenyt maailmalle, siirryin sisätoimistosta ulkotoimistoon, eli suomeksi siis karttapöydältä tietokoneen äärestä ruorin taakse tarkkailemaan, mitä yöllä oli tarjottavana. Yö oli kirkas ja yllättävän lämmin, vaikka juuri viimeksi mainostinkin kerrospukeutumista. Yön vahtivuoron kruunasi aivan uskomaton tähtitaivas. Tähtiä oli aivan tajuttoman paljon horisontista lähtien ja joka puolella ilman pilven häivääkään, todellinen 360-astetta elämys. Hienoja tähtitaivaita on täällä nähty aiemminkin, mutta tämä meni suoraan top3:seen, vähintäänkin.

Ja hyppyrin nuppina delfiinit tulivat hyppimään ympärille ja vesi oli täynnä fosforiplanktonia, joten muuten täysin tyyni meri vain välähteli valkoisena yön pimeydessä, kun delfiinien hypyt rikkoivat vedenpinnan. Yövahdilta ei voi todellakaan toivoa mitään muuta (pois lukien tietenkään pientä tuulenvirettä, jotta olisi voinut purjehtia)! Vielä kun tämän sysimustuuden keskellä tapahtuvan saisi taltioitua heiluvassa veneessä jotenkin lukijoidenkin iloksi…

Mutta siis meno on muuttunut täällä entistä leppoisammaksi jos nyt koneen jyrinää ei lasketa. Eiköhän siitä kerro jo nopea poikkileikkaus veneen tapahtumiin blogin kirjoitushetkellä. Alpo leipoo tuoreita sämpylöitä ja lueskelee purjehduskirjoja, Kimmo on löytänyt veneen kiillotus- ja vahauskassin ja hinkkailee kantta ja suolan tärvelemiä metalliosia uuteen kiiltoon, Antti lepäilee ja lueskelee yrittämisen arjesta ja suunnittelee konehuollon aloittamista heti lounaan jälkeen, itse teen kaikenlaista tämän projektin hallinnointia koneella satelliitin välityksellä. Jep, ja autopilootti ohjaa ja Volvo kuljettaa. Meri on pläkä ja välillä sumuisen utuinen. Selvästi Englanti lähestyy. Tutka on ollut viime päivät kovassa käytössä, kun välillä eteen ei näe lainkaan. Tosin ei siellä yhtä laivaa lukuun ottamatta ole viime päivinä mitään näkynyt.

Ennuste lupailee pohjoisen tuulen alkamista huomenna sunnuntaina, joten odotamme innolla josko pääsisimme sitten purjeilla Brestiin saakka. Miehistö kaipaa pientä purjehduksen säpinää ja tänään piti jo tankata viimeisetkin varakanisterit dieseliä kannelta polttoainetankkiin.

Volvomme keksi tässä matkalla myös aiheuttaa hieman harmaita hiuksia – tietenkin nyt kun on tyyntä. Azoreille tullessamme huomasimme siinä pienen diesel-vuodon, jota fiksattiin Azoreilla Suomesta saakka kuljetetuilla osilla ja testien perusteella homma tuli kuntoon. No, eipä näköjään tullutkaan. Lopetin yhden yövahtini kurkistamalla moottoritilaamme ja näin pohjalla dieselistä muodostuneen uima-altaan. Joo, sen piti ehkä vuotaa hieman… mutta 20 litraa dieseliä koneen alla muutamissa tunneissa ei ole vähän! Ei muuta kuin herättämään Antti ja kertomaan yön ilouutinen.

Seuraavana päivänä sitten Volvo päätyi huoltoon ja lilluimme keskellä Atlanttia tyynessä fiksaamassa moottorista löytynyttä dieselsuihkulähdettä. Homma keskeytyi kuitenkin Kimmon huutoon: "valaita!". Ensimmäistä kertaa koko reissullamme saimme ympärillemme ison valasparven. Tunnistuksen jälkeen kyseessä oli pilottivalasparvi. Dysselin ihan ympärillä uiskenteli varmaan puolen tunnin ajan reippaasti toistakymmentä valasta. Vau. Kun siihen yhdistää lintubongauksena näillä leveyspiireillä hyvinkin harvinaisen albatrossin, niin päivän luontosaldo tuli jopa ylitäyteen. Myös moottoritilasta saatiin muutaman tunnin uurastuksen jälkeen poistettua dieselsuihkulähde, ja nyt moottori on takaisin rivissä.

Matkaa Ranskaan on vielä noin 450 mpk. Plotteri alkoi juuri näyttää Eurooppaa samalla ruudulla meidän kanssa ja parin päivän päästä ruvetaan olemaan sen verran lähellä Eurooppaa, että eiköhän tämä merikin vilkastu.

// Arimo, hampurilaispöytään kiiruhtavana