tiistai 12. toukokuuta 2015

Pohjoinen vs. eteläinen Atlantti – sama meri?

Pakko sanoa, että valtameriseikkailu täällä pohjoisella Atlantilla on ollut aivan uudenlainen verrattuna marraskuussa tehtyyn ylitykseen Kanarialta St. Lucialle. Vaikka meillä on tätä pohjoista Atlanttia seilattavana vielä reilu 200 mpk, uskaltaa jo nyt kertyneiden mailien perusteella vähän verrata meininkiä.

Täällä on päässyt ajamaan Dysseliä kauniisti monimetristen kuohuvien aaltojen ylitse käytännössä vain myrskypurjeet yllä. Vauhtia on riittänyt ja venettä on ollut superhienoa ajaa, kiivetä kukkuloita ylös ja lasketella mäkiä alas.

Muutama päivä sitten saattoi myös olla koko reissun paras purjehduspätkä. Pääsi ajamaan n. 10 m/s sivutuuleen n. 5 metrisessä mutta rauhallisessa sivuaallokossa lähes täysin purjein. Aurinko paistoi. Dyssel kiisi 7-8 solmun nopeutta ja surffaili erittäin kauniisti aaltoja ylös ja alas. Delfiinit tulivat hyppimään komeita hyppyjä ja yksi merikilpikonnakin katseli muutaman metrin päästä kun Dyssel kiisi ohitse. Ja ruorimiehellä riitti lääniä ajella.

Tiivistetysti uskaltaa ehkä todeta, että ihan lomapurjehdus tämä pohjoinen Atlantti tähän aikaan vuodesta ei ole. Huikeaa seilausta kyllä senkin edestä – mutta vaatii pientä urheiluhenkeä.

Taktiikkamme on ollut koko ajan uusimpien säätietojen mukaisesti tuunata reittiämme sillä tavalla, että välttäisimme mahdollisuuksien mukaan pahimmat myrskyt… mutta kuitenkin silti niin, että tuulta riittäisi tarpeeksi purjehdukseen. Ei ole helppo yhtälö. Lopputuloksena näyttää olevan kunnon mato reittiviivana. Tätä taktiikkaa voisi kuvata vaikka nykyteknologian mahdollistamaksi. Se ei ole kuitenkaan ainoa, jolla tämän meren voi ylittää. Bermudalta lähti kolme päivää meitä ennen ranskalainen yksinpurjehtija "Japi" meitä pienemmällä veneellä tälle samalla legille. Japilla ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan mereltä, joten hän latasi vain viimeisimmän säätiedon satamassa ja sanoi "I feel I am ready!". Tiedämme, että se viimeisin sääennuste kattoi vain puolet matkasta ja muuttui lukuisia kertoja. Japi on muuten yksi monista ihmistä, joilta löytyy hetken keskustelun jälkeen yhteys Suomeen – Japi omistaa itä-Suomesta vähän metsää!

Suomi-yhteyksistä on tähän väliin pakko mainita myös englantilainen herrasmies Bahamalta. Miehen purjevene oli yhden myräkän seurauksena haaksirikkoutunut riutalle ja kun se hinattiin satamaan meidän veneen vierelle, mies tuli pyytämään minulta, että olisin voinut pitää venettä silmällä illan ajan kun hän menee hotelliin siistiytymään, ettei vene uppoaisi satama-altaaseen. Tietenkin suostuin. Kiitokseksi mies otti yllättäen Iphonensa esille ja soitti ja antoi luurin minulle ja sanoi "you can speak finnish with my wife Ritva". Hämmennyin. Luurin toisesta päästä löytyi nykyään lontoolainen rouva, jolta suomi taittui loistavasti. Kiitokseksi veneen vartioimisesta sain kuulla suomeksi veneen tarinan (yksityiskohtana keskustelusta pitänee mainita, että veneellä oli sama nimi kuin perheen lontoolaisen talon vartiolinnulla…). Englantilainen herrasmies oli erittäin ylpeä, kun keksi näin hienon kiitoksen minulle.

Mutta palaten tähän ylitykseen: Ihanteellinen ylitysaika tälle legille olisi n. toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun, jolloin säiden pitäisi olla myötämielisimmät. Olimme siis hieman etuajassa – ja jouduimmekin taistelemaan hieman enemmän säiden kanssa. Kovia tuulia oli tarjolla lähes koko ylityksen ajan. Pahimmat myräkät saatiin kierrettyä (ainakin tämän hetken tiedon mukaan… nimittäin viimeisimmät sääennusteet ovat lupaavia), mutta monta ns. sivuosumaa ohimenneistä matalapaineista otettiin.

Säätaistelun tuloksena pituutta tälle ylitykselle on myös tullut oletettua enemmän. Lyhimmillään väli voisi olla n. 1700 mpk (ns. pohjoista isoympyräreittiä) - veikkailemme, että meidän kokonaismatka lähentelee jopa 2300 mpk:ta (n. 4200 km). Tämä on vain 700 mpk vähemmän kuin eteläinen ylitys, vaikka tämän pohjoisen piti olla se "lyhyt ja nopea".

Idyllinen ja rauhallinen Bermuda jäi nopeasti taakse ja edessä oli voimakastahtoinen valtameri. Muutaman päivän ajan VHF:ssä kuului tuttu ja turvallinen "Securité, Securité, all stations, all stations, this is Bermuda Radio…". Kolmantena päivänä kuului enää rätinää ja sen jälkeen VHF:ssä on ollut aika hiljaista. Odottelemme toiveikkaina, että kohta alkaa taas kuulua jotain, ehkäpä vaikka portugalia – se kertoisi, että jotain elämää alkaa taas olla lähettyvillä. Tähän väliin mahtuu aimo kasa vaihtelevaa säätä jenkkilän ja Euroopan välimaastossa. Tällä merellä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.

Eli vaikka Atlantti on sama, sen eteläisellä (E) ja pohjoisella (P) osalla näyttää olevan pieniä eroja…. kuten vaikkapa kärjistettynä seuraavat:

Purjehduskelit:
Muutamia lainauksia satelliittiviesteistä meidän sääkonsulttijoukoilta:
E: - "leppoisia pasaatituulia luvassa seuraavat 5 vrk" / "sivumyötäistä 7-10 m/s seuraavat 7 päivää"
P: - "tiistaina hurjaa keliä luvassa!" / "Itä on nyt kielletty suunta mennä, iso myrsky edessä!"

Lämpötila:
E: - Kuuma! Kuinka vähän vaatteita kehtaa pitää päällä?
P: - Usein kylmä ja kostea. Villasukat käytössä. Missä ne villapaidat olikaan? Tosin mukaan mahtui myös aurinkoisia päiviä!

Aallot:
E: - Pitkää rauhallista aaltoa ja maininkia.
P: - Välillä kunnon möykkyä, kukkulaa, kuoppaa, vaahtoa, murtuvia isoja aaltoja, aaltojen pauhuntaa – mutta näiden vastapainona välillä lähes tyyntä ja rauhallisia pitkiä maininkeja.

Vetisyys:
E: - Muutama kunnon sadekuuro.
P: - Ilma on kosteaa, merivettä lentää päivä- ja kuutiotolkulla veneen ylitse, ja välillä sataa ihan makeaakin vettä. Vettä on siis kaikkialla – se ei ole loppumassa maailmasta, tosin "ekokommenttina": yllättävän paljon muoviroskaa täälläkin on meressä.

Aurinko:
E: - Porotti kunnolla lähes koko ylityksen. Aurinkorasvoissa +50 suojaus.
P: - Näkyi muutamia kertoja, taisi olla pari ihan aurinkoistakin päivää. Ei vaaraa palamisesta.

Vimputus:
E: - Vene rullaa tasaiseen tahtiin puolelta toiselle.
P: - Kun keli yltyy, vene rullaa ja kallistelee voimakkaasti, ja välillä tippuu aalloilta. Muutoin tasaista rullausta mainingeissa.

Veneen luukut:
E: - Kaikki mahdollinen auki, että ilma kiertää.
P: - Kaikki mahdollinen tuplasti kiinni. Myrskysuojat luukuissa ja ilmastointiventtiileissä – ja siitä huolimatta jostain aina pääsee pieni määrä merivettä sisälle. Onneksi oli päiviä, jolloin saatiin tuuletus päälle ja kamat kuivumaan.

Purjeet:
E: - Täysin purjein, reivattiin pääosin vain ärhäköitä sade/ukkospilviä varten.
P: - Isopurjeen 3. reivi (ns. purjeen kovan kelin asento) = paras kaverimme. Purjeoperaatioita lukuisia päivittäin, kun keli muuttui nopeasti.

Meininki veneessä:
E: - Hengailua kannella, auringonottoa, meren ihailua, kalastusta jne.
P: - Hengailua veneen sisässä, lukemista punkissa, yksi kerrallaan kannella. Ulkona ei tehnyt mieli hengailla paljon omaa vahtivuoroa enempää.

Rahtilaivat:
E: - Nähtiin vain muutama laiva koko ylityksen aikana.
P: - Lähes joka päivä joku laiva menee läheltäkin ohitse. Selvästi jenkkilän ja Euroopan välillä kulkee tavaraa!

Muut purjeveneet:
E: - Nähtiin varmaan lähes kymmenkunta.
P: - Ei olla nähty vielä yhtään muuta seiloria. Yksi Bermudalta muutama tunti meidän perään lähtenyt ruotsalainen paatti kuultiin VHF:ssä, kun huutelivat jotain ohi mennyttä laivaa ja saimme heidät sen jälkeen itse kiinni myös VHF:llä. Bermudalta päivää ennen lähteneet norjalaiset menevät meistä noin sata mailia edellä. Heihin pidämme yhteyttä satelliittipuhelimella parin päivän välein.

Ja ei voi olla ohittamatta lähtöä ylittämään valtamerta:
E: - Orkesteri soittaa, n. 200 venettä samalla viivalla, ARC kaikuu joka puolella, ihmisiä on tuhansia, karnevaalimeininki. Sääennuste näyttää hyvältä.
P: - Lähdimme yksin, rannassa ainoastaan Bermuda Radio (="rajavalvonta") toivotti VHF:ssä meille turvallista matkaa ja tiedusteli ennustetta, milloin olemme Azoreilla. Meteorologiltamme tulee kännykkään tekstiviesti varoittamaan parista isosta ukkospilvestä Bermudan eteläpuolella, sen jälkeen kännykkäverkko loppuu.

Ja loppuun vielä erikoisimmat tähystyshavainnot:
E: - Järkyttävän suuret levälautat.
P: - Yli veneemme kokoinen kuollut valas. Ja hyvänä kakkosena suomalaiselta vihreältä lateraaliviitalta näyttänyt merimerkki.

Mutta yhteistä on kuitenkin se, että valtamerellä sitä ollaan kaiken sivistyksen ulkopuolella. Hienoa, mutta erilaista, seilausta kaiken kaikkiaan – kumpaankin suuntaan!

Uusin ETA Hortaan: keskiviikkona, juuri ennen auringon laskua.

// Arimo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti