Vapputerveisiä Pohjois-Atlannilta

Tuuliko tuolta tuli ja tuuli? Viimeksi Suomessa on ollut yhtä vaisu keli näin monta päivää: tuulee ja sataa.

Välillä tuulee kovempaa, välillä sataa kovempaa. Eilen – vai eilisen näkökulmasta olleen eilisen aikana - oli aikasmoinen puhuri. Yksi matalapaineen reuna liikkui ylitsemme vinhaa vauhtia.

Olemme jossakin 700 NM päässä Bermudasta, matkalla Eurooppaan.

Dyssel liikkuu upeasti kovemmassa tuulessa, josta saimme nauttia useamman päivää.

Seuraava kuvaus kertoo yhdestä edeltäneestä päivästä, mutta myös jotakin veneen suorituskyvystä:

Luin salongissa artikkelia lisensoinnista ja join kahvia. Olli luki kirjaa. Veneen sisälämpötila oli kutakuinkin 24 astetta. Vene keinui olosuhteisin nähden rauhallisesti puolelta toiselle. Arimo pyöritteli ruoria. Jossakin vaiheessa joku totesi, että kylläpä ploosaa. Tuulimittari ilmoitteli lukemia 17 m/s keskituulesta. Kuljimme noin kahdeksaa-yhdeksää solmua, aalloissa surffaillessa nopeammin. Purjeita ei paljoa tarvinnut. Sisällä oli hiljaista, vain vauhtikohinaksi nimeämämme suhina kuului ajoittain veneen kiihdyttäessä aaltoon.

Tämä matala aiheutti melkoisen aallokon pari päivää sitten. Suurimman muuten missä olemme olleet. Tämänhetkiset säämallimme eivät enää ennusta yhtä suurta aaltoa. Aalto muodostui suureksi, sillä tuuli oli voimakas melko pitkään.

Jyrkimmät aallot tulivat totta kai yöaikaan, joten ruorissa sai olla tarkkana. Itselleni piirtyi verkkokalvoille ehkäpä yksi reissun hienoimmista näkymistä: aivan täysin sysimustassa pilkkopimeässä kuului aluksi lentokoneen lähtöääni (valtava suhina) – oikeasti iso aalto – kiihdyttäen Dysselin kovaan surffiin (10, 11, 12 knots…) Vaikka ulkona oli täysin pimeää, valtavat kuohut veneen oikealla ja vasemmalla puolella erottuivat selvästi. Kuohut tulivat biminiä korkeammalta! Meillä oli kuitenkin täysin oikea määrä purjeita (=3. reivi) ja otimme aallon hyvästä kulmasta, joten vene ei karannut käsistä eikä edes kallistunut mitenkään suunnattomasti. Pimeässä kaikkia aaltoja ei kuitenkaan saa otettua niin optimaalisesti. Muutaman kerran kallistelimmekin.

Monista valtameriopuksista luettu pitää kyllä paikkansa. Merellä voi tuulla lähestulkoon vaikka kuinka paljon, eikä asia johda mihinkään reivaamista ihmeempään lopputulokseen. Isot aallot sen sijaan voivat aiheuttaa päänvaivaa. Isojen aaltojenkin osalta on isoja harmittomia aaltoja ja pienempiä paljon enemmän hässäkkää aiheuttavia aaltoja. Loiva maininki voi kasvaa vaikka kuinka suureksi, jolloin vene nousee pitkään ylös ylämäkeä ja mainingin harjalla voi ihailla olevansa paljon ympäristöä korkeammalla. Tämän jälkeen alkaa seuraava lasku. Näitä harmittomia isoja aaltoja meillä oli jonkin verran eteläisellä Atlannin ylityksellä (itse asiassa ne aallot tulevat täältä Pohjois-Atlannin matalapaineista ja loivenevat mainingeiksi Etelä-Atlannille). Jyrkät aallot ovat epämukavampia. Vettä voi tulla veneen kannelle hullunlailla ja muutenkin aalto voi horjuttaa veneen stabiliteettia. Murtuvat aallot ovatkin kokonaan toinen juttu.

Ylitys tähän suuntaan on toki erilainen – tämänhän toki tiesimme. Näillä kohdin usein on kylmää ja tuulista. Mukavaa purjehdusta tämä on tähän mennessä ollut. Ilman lämpötila on ihan jees, josko vain aurinko päättäisi näyttäytyä. Pääsemme näillä näkymin melko pian korkeapaineen tuuliin. Yleisesti ottaen siellä on muutenkin mukavammat kelit.

Tällä legillä viidensadan mailin rajapyykkejä juhlistetaan konjakilla.

Hyvää vappua kaikille!


-ossi