Taas aurinko nousee

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille!

Meininki Pohjoisella-Atlantilla on rentoa. Yleisesti ottaen valtamerillä on aika lailla rentoa. Ei ole kiire mihinkään (tai vaikka olisikin, ei asialle voi mitään) eikä muutenkaan voisi sanoa elämän olevan mitenkään liian hektistä.

Aurinko näyttäytyi muutama päivä sitten ja katosi uudelleen edeltävänä yönä ylitse pyyhkäisseen matalapaineen alta. Väistimme myös tämän matalapaineen kovimpia tuulia, tällä kertaa hieman etelään. Puhuriaparaatti väitti kuitenkin tuulen nousseen yöllä 20 m/s puhallettuaan koko päivän noin 16 m/s keskinopeudella. Tällä kertaa kovin tuuli sattui osumaan Antin ja Ollin vuoroille. Jätkillä oli rough day at the office. Kuulostaa toisaalta luettuna varmaan hurjemmalta kuin oikeassa elämässä – vaikka siellä siis tuuli aikasten kovaa, ei purjehdus Swanin selässä miksikään muutu vielä tällaisissa olosuhteissa. Toki ollaan kaukana kaikesta, joten ajelemme pienemmillä purjeilla kuin vaikkapa Airistolla.

Myös aalto kasvoi useamman päivän navakan tuulen seurauksena – päästiin pudottelemaan melko teräviä aaltoja kiihkeässä surffissa. Aallot eivät kuitenkaan ehtineet kasvaa yhtä jyrkiksi kuin muutamaan otteeseen aiemmin tällä pätkällä. Tästä syystä esimerkiksi sisällä ei juurikaan huomannut, että tuuli on noussut 15 m/s -> 20 m/s. (Vähättelen kuulemma ajoittain veneen liikeratoja isommassa aallokossa. Viimeksi kun totesin, että nythän menee yllättävän tasaisesti, kommentti vastapalloon oli "vimputtaa ihan prkleesti".)

Niin sanotun pannukakkuindeksin perusteella Dyssel seilaa kuitenkin melko tasaisesti. Leivoin pannukakkua edellispäivänä navakassa tuulessa (ja pullaa itse asiassa eilen, joten niin hc-touhua täällä on). Nimesin luomuksen Atlantin murtuvaksi aalloksi sen lievän epäsymmetrisyyden vuoksi (uunimme ei keinuhorisontista huolimatta pysynyt aivan täysin kyydissä mukana). Oli kuulemma ihan jees.

Ehkä hieman jännempää puolta tästä pätkästä edustaa purjeoperaatiot. Spinnua ei ole pahemmin tarvinnut ulkoiluttaa, mutta tarkoitankin lähinnä purjeiden reivausoperaatiota. Yleensä kun reivataan, tuulee tavallista enemmän. Tällöin purjetta on enemmän kun tarvis – ja tästä syystä reivataankin. Reivaamme nykyään usein niin, että haemme vauhtia ja kryssimme pikku-Jennyllä ja samalla isopurje saadaan pois tuulesta ja voidaan reivata. Joku päivä sitten reivasimme ja tuli aivan pölön iso aalto. Olimme Antin kanssa kannella ja vanttien kohdalta suunnilleen palleaa myöden meressä. Aalto oli niin suuri, että vei hemmetti soikoon meidän kalavehkeet takakaiteesta!
Joka tapauksessa veneemme seilaa superhienosti 15-20 m/s tuulissa.

Oma vahtivuoroni oli aamuyöllä, jolloin tuulen himmatessa vaihdoimme kurssia kohti pohjoista. Sääkarttoihin supertietokoneiden algoritmeistä ilmestynyt uusi pieni matalapaine meinaa nimittäin kääntää tuulet vastaiseksi vielä ennen Azoreita. Vakaa aikomus on ehtiä ennen tuulien kääntymistä pääpiirteittäin matalan pohjoispuolelle, jolloin tuulien kääntyminen ei vaikuttane enää meidän matkantekoomme.

Lähdimme siis sivutuuleen heti tuulen tyyntyessä noin 12 m/s. Pysymme sinnikkäästi kurssilla (tuulikulma 80-90, paapuurin halssi), vaikka aiempi neljä-viisimetrinen aallokko antaa jatkuvaa möykkyä kannelle ja välillä sitloodaankin. Tästä sopivaa merikilpikonnan alikulkukäytävää pitkin voidaankin todeta muutama sana purjehdusvermeistämme, joista meiltä on jonkin verran kyselty.

Etenkin Muston MPX ja HPX puvut ovat oikein hyviä ja soveltuvat juuri tänne Pohjois-Atlantille täydellisesti. HPX –puku on astetta lämpimämpi, joten sen kanssa tarkenee melko hyvin melkeinpä missä tahansa teknisellä alusasulla ja fleecellä (ja on 90% ajasta liian kuuma). Näillä puvuilla pärjää kelin muuttuessa märäksi. Erityismainintana käytämme purjehdushousuja. Näitä housuja on pidetty melkeinpä koko reissun ajan ja ovat osoittautuneet mahtaviksi hankinnoiksi korvaten käytännössä kankeat haalarihousut.

Purjehduspukujen lisäksi meillä kaikilla on Ursuitin Gemino –kuivapuvut. Ursuitilla voi tosiaan mennä vaikka uimaan kastumatta. Emme ole juurikaan käyttäneet Ursuitteja, mutta vähäisen kokemuksen perusteella nämä edustavat huikeaa turkulaista innovatiivisuutta ja luotettavuutta kelin muuttuessa oikeasti pahaksi. Ursuit on kevyt, joten sillä onnistuu kannellakin hääräily helposti.

Tällä hetkellä purjehdimme reilussa sivutuulessa auringon laskuun.

-ossi