Seuraava etappi: kotimanner

Voisiko sanoa, että ollaan löydetty hyvä ravintola, jos käytiin eilen siellä neljättä iltaa peräkkäin syömässä kolme ruokalajia? Tietenkin kyse voi olla myös edellisen pitkän merimatkan aiheuttamasta pakonomaisesta tarpeesta nauttia illallinen veneen ulkopuolella. Tiedä sitten, mutta ruoka on hyvää.

Hortan kylä on tullut muutamien päivien aikana tutuksi. Ja kyllä tekee hyvää olla Euroopassa! Ennen kaikkea lompakkoa lämmittää pitkästä aikaa edullinen hintataso. Pitää näin jälkikäteen myöntää, että kyllä tuolla Karibialla ja niillä huudeilla on kallista. Täällä kaksi ihmistä syö hyvän koko ravintolaillallisen juomineen samaan hintaan kuin Bermudalta sai haalean pakastepizzan mikrossa  lämmitettynä. Laituripaikkakin maksaa täällä alle 20e yö, kun Bermudalla se oli halvimmillaan n. 85 USD ja jenkeissä jopa 140 USD per yö. Se hintatasosta, mutta nautittu on – siitäkin.

Päivät ovat kuluneet muun ohella veneen huoltamiseen ja taas uuteen pitkään legiin valmistautumiseen. Ollaan tsekattu taas kerran riki, kansi ja kaikenlaiset vempaimet mitä nyt sattuu olemaan aika kasa mukana. Antti kävi jopa sukeltamassa pohjan ja tsekkaamassa, että potkurissakin on kaikki pultit tallella. Tänään käytiin opettamassa uutta miehistöä, miten käydään kaupassa kun edessä on reilu 10 päivää pelkkää aavaa merta.

Viime legillä hallitsevassa osassa ollut merivesi oli päättänyt tehdä muutaman mielenkiintoisen sähköongelman, mutta pienellä pähkäilyllä ja säätämisellä nekin saatiin fiksatttua, vaikka paikallinen venetarvikeliike on kehityksestä muutaman vuosikymmenen perässä. Jotain viime legistä kertoo tapa, jolla liesituulettimemme hajosi; vakuutuksen vahinkoilmoituksessa tarina menisi jotenkin näin: ”Tuli yllättäen ja pyytämättä iso aalto ja se syöksyi merivesisuojauksista huolimatta liesituulettimen putkea pitkin suoraan keittiöön hellan päälle. Liedellä ollut ruoka muuttui syömäkelvottomaksi. Putkessa ollut liesituulettimen sähkömoottori kärähti merivedestä.”

Matkasta tänne Azoreille riittää kerrottavaa, mutta jaetaan tässä yhteydessä valikoitu linkki uutiseen meidän reitille osuneesta myrskystä. Uutinen on surullista luettavaa ja osoittaa sen, että valtameri on valtameri ja siihen pitää suhtautua sillä vakavuudella. Kyseinen myrsky iski juuri puoleen väliin matkaamme Bermudalta Azoreille, ja sitä ei näkynyt missään sääkartoissa lähtiessämme Bermudalta.

Kun myrskyn kehittyminen alkoi sääkartoissa näkyä, teimme heti ison väistöliikkeen tällä kertaa pohjoiseen (sääkarttojen perusteella tuulet olivat heikoimmat siellä) ja pysäytimme etenemisemme lähes kahdeksi päiväksi, jotta myrskyn pahin osuus ehtii edestämme pois. Tällä taktiikalla onnistuimme hienosti välttämään pahimman osuuden myrskystä, ja ns. hengailimme passissa sen ei-vaarallisella puolella. Meidän sijainnilla myrsky oli käytännössä vain kovaa tuulta ja tavallista isompia aaltoja, mutta ilman tehtyä väistöliikettä olisimme olleet lähes keskellä myräkkää. Videolla näkyvä vene on norjalaisen kaveriveneemme tuttuja.

Tässä linkki:

http://wavetrain.net/news-a-views/665-azores-rescue-ops-12-crew-recovered-off-5-yachts-one-young-girl-dead

Kun linkkien jakamisessa päästiin alkuun, niin heti perään seuraava. Defyrin blogissa oli huikea kuvaus yöpurjehduksesta. Välillä sitä on vaikea kuvailla maihin, millaista on seilata yöllä valtamerellä. Pilke silmäkulmassa kannattaa hakea vastausta siihen täältä:

http://www.saaressa.com/2015/05/12/yovuorosimulaattori/

Näin sunnuntain ohjelmassa täällä on kiertää tehokkaasti vuokra-autolla tämä saari ja tsekkailla kaikkia sen luonnon ihmeitä. Illansuussa Dyssel ottaa sitten irti ja suuntaa kokkansa kohti kotimannerta.

Lähdemme nyt purjehtimaan Azoreilta koilliseen ja päivittyvän sääennusteen perusteella päätämme, mihin rantaudumme. Vaihtoehtoina pöydällä on tällä hetkellä: a) La Coruna, Espanja, b) Brest, Ranska, tai c) Falmouth, Englanti. Melkein voisi järjestää lukijaäänestyksen seuraavasta kohteesta, mutta aikataulupaine Suomeen laittanee meidät ajamaan sinne, minne tuulet parhaiten kuljettavat. Itse ehkä mieluiten äänestäisimme täällä vaihtoehtoa C. Se kuljettaisi meidät melkeinpä lähimmäksi kotireittiä.

Nyt alkava merimatka pitäisi olla viimeisin valtameripätkä meidän seikkailulla. Purjehdittava matka ns. linnuntietä on n. 1000-1200 mpk (riippuen rantautumispaikasta), ja ennustelemme n. 10-11 päivän ylitystä, sillä ennustetut tuulet ovat tällä kertaa heikkoja. Dieseliä on varattu mukaan jopa tavallista enemmän, sillä luvassa on usean päivän koneella ajo ulos Azorien korkeapaineesta, joka on sopivasti nyt parkkeerannut tähän meidän kohdalle aiheuttaen laajan lähes tyynen alueen.

Vene ja miehistö pitäisi olla täällä siis valmiita viimeiseen valtamerikoitokseen. Kohta ollaan toivottavasti jo manner-Euroopassa.

Perinteiseen tapaan satelliittipaikannus seuraa Dysselin liikkeitä seuraavankin legin ajan.

// Arimo