Azorien saariryhmä on jo kaukana takana ja nostimme juuri Ranskan kohteliaisuuslipun ylös - meidän ajatukset ovat jo Ranskassa. Brest voitti äänestyksen ja tämänhetkisen suunnitelman mukaan yritämme rantautua sinne noin keskiviikkona.
Matkaa on jäljellä sellaiset n. 680 mpk ja kompassi näyttää suunnaksi 060, joten koillisen mennään. Brestissä muuten reittiympyrä sulkeutuu. Torstaina 18.9.2014 Dyssel lähti Brestistä kohti etelää ylittämään Biskajaa ja näyttäisi, että aika tarkkaan kahdeksan kuukautta myöhemmin palaamme samaan ruutuun ison kierroksen jälkeen.
Vaikka Azorit jäivät taakse nopeasti, ne ehti polttaa lähtemättömät jäljet mieliimme. Pikaisen kokemuksen perusteella paikkaa voi kuvata todella luonnonkauniiksi! Viimeisen päivän autonvuokraus osoittautui lottovoitoksi ja saimme tehoturisteina päivässä nähtyä huikean paljon Faialin saaresta. Varmasti luonnonkaunein paikka koko reissullamme!
Kävimme yli kilometrin korkeudessa pysäyttävän kokoisen tulivuoren kraatterin reunalla, tulivuoren purkauksen muodostamalla uudella maalla ja sen alle jääneen majakan raunioilla, ja ylivehreissä metsissä, kukkuloilla sekä laaksoissa. Näkymät olivat enemmän kuin huikeita. Unohtamatta tietenkään mustaa hiekkarantaa! Sanotaanko vaikka näin, että hippasen kuuma ranta auringonpaisteessa.
Azorit ei jättänyt siis kylmäksi, ja homman kruunaa vielä mukavat ja palvelualttiit ihmiset! Täältä olisi hyvä muutaman suomalaisenkin asiakaspalvelijan ottaa mallia, miten asiakkaan odotukset jopa ylitetään – eikä niitä ainakaan aliteta niin kuin suomalaisella vene(tarvike)alalla taitaa olla standardina.
No joka tapauksessa seilaus Azoreilta tänne nykyiseen sijaintiimme n. 44N 44' ja 019 W 38' on sujunut hyvin leppoisissa merkeissä. Meri on ollut niin rauhallinen, että en muista olemmeko missään aiemmin olleet näin rauhallisella valtamerellä. Täällä ei ole ollut edes sitä niin tyypillistä pitkää valtameren maininkia. Sisällä veneessä on fiilis lähes kuin satamassa.
Olemme ajelleet korkeapaineen reunamilla heikoissa tuulissa ja lähes puolet ajasta on pitänyt antaa Volvo Pentalla vähän lisävauhtia tähän touhuun, ettei menisi ihan viikkotolkulla keikkumiseksi täällä. Alkuviikkoon ennuste lupailee kai jo vähän enemmän tuulta, joten toivomme, että diesel riittää vielä viikonlopun ylitse näitä heikkoja tuulia. Tosin - tämä päivä muodostaa poikkeuksen sääntöön: saimme ajaa lähes 10h spinnulla leppoisaan myötätuuleen auringonpaisteessa – jaksaa taas sen jälkeen kuunnella moottorin hurinaa, jota joku voisi kutsua myös meteliksi.
Meininki paatissa on ollut leppoista ja taas kerran on ollut aikaa lueskella, syödä, nukkua (ja paljon…mutta lyhyissä pätkissä), parantaa maailmaa uuden miehistön kanssa, ja fiksailla paattia. Huikeimpana fiksauksena pitää mainita, että näin vuoden seilauksen jälkeen saimme Antin kanssa yhtä aikaa ahaa-elämyksen miten wc-pönttön huuhteluveden saa tuunattua entistä paremmaksi. Nyt se toimii lähes kuin kotivessa! Kaikkea sitä täällä merellä ehtiikin tehdä.
Leppoisaa meininkiä on ylläpitänyt myös se, että Azorien jälkeen laivaliikenne on käytännössä kadonnut ja olemme taas saaneet nauttia merestä aivan yksin. Yövahdille se on tosin tarkoittanut hieman ehkä tylsiä vahtivuoroja. Kaikkialla on sysipimeää ja navigointijärjestelmäkin näyttää pelkkää tyhjyyttä ympärillä ja seuraavalle käännöspisteellekin on vielä muutaman vuorokauden matka – ja autopilootti hoitelee suurimmaksi osaksi oikean kurssin pitämisen. Joten sanotaanpa vaikka, että yövahdilla riittää yön pimeydessä hyvin aikaa omille ajatuksille. Toisaalta, aikansa kutakin, Euroopan rannikolla alkaa nopeasti kaipaamaan tätä yksinäisyyttä.
Ollaan muuten nyt tultu sen verran pohjoiseen, että meriveden lämpötila ja sitä myötä myös ilman lämpötila on alkanut tippua todenteolla, viime yönä taisi olla jo yöllä lähes kolme kerrosta vaatusta purjehduspuvun alla. Tällainen n. 16-asteinen vesi tuntuu Karibian jälkeen avannolta!
Ja aina on jotain mitä odottaa: kuun pitäisi kasvaa ja alkaa valaista öitämme viikonlopusta alkaen, joten tämän legin sysipimeät yöt ovat toivottavasti kohta ohitse. Ja olemmehan matkalla pohjoiseen, joten laskevaa lämpötilaa onneksi kompensoi valoisan ajan lisääntyminen ihan silmissä. Itämerellä seilaammekin jo varmaan lähes yöttömässä yössä.
// Arimo, yövahdista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti